Tahtoisin selvittää onko minulla kohtalotovereita sillä tuntuu että olen tämän asian kanssa todella yksin.
Olen seurustellut nykyiseni kanssa pian vuoden. Kovasti ollaan rakastuneita ja onnellisia yhdessä. Tällä hetkellä elämme kaukosuhteessa sillä opiskelen toisella paikkakunnalla. Minulle tuottaa ongelmia se että poikaystäväni asuu yhä kotona, eikä hänellä ole aikomustakaan muuttaa pois. Puhuimme edellisenä viikonloppuna yhteisestä kodista ja hän ehdotti että asuisimme hänen vanhempiensa luona. Poikaystäväni on 26 vuotias.
Poikaystäväni on ainut lapsi ja hänen äitinsä on hyvin dominoiva ja käytännössä päättää poikansa elämästä. Minusta tuntuu että hän ei halua päästää poikaansa itsenäistymään ja elämään omaa elämäänsä. Hän yhä antaa poikansa nukkua vieressään samassa sängyssä. Minusta tuntuu myös pahalta kuinka poikaystäväni vanhemmat eivät luotaa hänen kykenevän mihinkään ja näinollen höösäävät häntä aivan uskomattoman paljon. esimerkiksi hänen isänsä kuskaa häntä ympäriinsä koska ei usko tämän pystyvän ajamaan 20km kauemmas kotoa, saatika sitten jossain kaupungissa.
Ehkä eniten minua kuitenkin häiritsee että emme saa koskaan olla kahdestaan. Poikaystävääni tämä asia ei haittaa ollenkaan. Hänelle on luonnollista että kahdenkeskinen ilta tarkoittaa sitä että hänen äitinsä istuu samassa huoneessa meidän kanssamme. Hyvin rasittavaa on myös se että kun rakastelemme pitää meidän olla ihan hiljaa etteivät vanhemmat kuule. Muutenkin meidän tulee visusti salata että meillä on seksielämä. Itselleni seksi on normaali osa elämää enkä millään tavoin salaile sitä vanhemmiltani.
Poikaystäväni ei ole kertaakaan käynyt luonani sillä hän pelkää julkisia kulkuneuvoja. Ja tulevaisuudessakaan tämä ei ole vaihtoehto sillä aina kun suunnittelemme että hän tulee luokseni, hänelle tulee jokin este.
Mitä minä teen? Miten saan poikaystäväni muuttamaan minun kanssani yhteen? Opiskelujani ei ole enää paljoa jäljellä, joten muutto tulee pian ajankohtaiseksi. Rakastan poikaystävääni suuresti ja tulemme todella hyvin toimeen. Olen miettinyt onko ongelma vain poikaystäväni saamattomuutta mutta olen tullut tulokseen että vanhemmathan lapsen kasvattavat. Jos vanhemmat eivät anna lapsen itsenäistyä, kuinka hän sen oppii ja ymmärtää edes aikuisena jos vanhemmat yhä kohtelevat häntä kuin 11-vuotiasta? Onko kukaan kohtalotoveri?
Olen seurustellut nykyiseni kanssa pian vuoden. Kovasti ollaan rakastuneita ja onnellisia yhdessä. Tällä hetkellä elämme kaukosuhteessa sillä opiskelen toisella paikkakunnalla. Minulle tuottaa ongelmia se että poikaystäväni asuu yhä kotona, eikä hänellä ole aikomustakaan muuttaa pois. Puhuimme edellisenä viikonloppuna yhteisestä kodista ja hän ehdotti että asuisimme hänen vanhempiensa luona. Poikaystäväni on 26 vuotias.
Poikaystäväni on ainut lapsi ja hänen äitinsä on hyvin dominoiva ja käytännössä päättää poikansa elämästä. Minusta tuntuu että hän ei halua päästää poikaansa itsenäistymään ja elämään omaa elämäänsä. Hän yhä antaa poikansa nukkua vieressään samassa sängyssä. Minusta tuntuu myös pahalta kuinka poikaystäväni vanhemmat eivät luotaa hänen kykenevän mihinkään ja näinollen höösäävät häntä aivan uskomattoman paljon. esimerkiksi hänen isänsä kuskaa häntä ympäriinsä koska ei usko tämän pystyvän ajamaan 20km kauemmas kotoa, saatika sitten jossain kaupungissa.
Ehkä eniten minua kuitenkin häiritsee että emme saa koskaan olla kahdestaan. Poikaystävääni tämä asia ei haittaa ollenkaan. Hänelle on luonnollista että kahdenkeskinen ilta tarkoittaa sitä että hänen äitinsä istuu samassa huoneessa meidän kanssamme. Hyvin rasittavaa on myös se että kun rakastelemme pitää meidän olla ihan hiljaa etteivät vanhemmat kuule. Muutenkin meidän tulee visusti salata että meillä on seksielämä. Itselleni seksi on normaali osa elämää enkä millään tavoin salaile sitä vanhemmiltani.
Poikaystäväni ei ole kertaakaan käynyt luonani sillä hän pelkää julkisia kulkuneuvoja. Ja tulevaisuudessakaan tämä ei ole vaihtoehto sillä aina kun suunnittelemme että hän tulee luokseni, hänelle tulee jokin este.
Mitä minä teen? Miten saan poikaystäväni muuttamaan minun kanssani yhteen? Opiskelujani ei ole enää paljoa jäljellä, joten muutto tulee pian ajankohtaiseksi. Rakastan poikaystävääni suuresti ja tulemme todella hyvin toimeen. Olen miettinyt onko ongelma vain poikaystäväni saamattomuutta mutta olen tullut tulokseen että vanhemmathan lapsen kasvattavat. Jos vanhemmat eivät anna lapsen itsenäistyä, kuinka hän sen oppii ja ymmärtää edes aikuisena jos vanhemmat yhä kohtelevat häntä kuin 11-vuotiasta? Onko kukaan kohtalotoveri?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei.
Luettuani tekstisi, on kyllä pakko sanoa, että huh. 26-vuotias mies asuu vielä vanhempiensa luona höösättävänä ja elätettävänä, eikä hänellä ole aikomustakaan lähteä sieltä?
Kyllä tuo yllämainittu kertoo ihmisestä jo sen verran, että itse lähtisin moisesta "suhteesta" aika nopsaan, ELLEI mies suostu juuritasannytheti itsenäistymään.
Vaikka teillä olisi nyt mukavaa ja rakkauttakin ilmassa, niin miksi IHMEESSÄ tahtoisit miehen, joka ei pysty olemaan itsenäinen, ei tahdo sitoutua sinuun enempää kuin äitiinsä ja joka selvästi on jäänyt kaikenlaisessa normaalissa itsenäistymisessä jälkeen.
Kai ymmärrät, että jos mies on ollut passattavana 26 vuotta, ei hän oleta, että passaaminen loppuu, jos te vaikka vielä muuttaisitte yhteen. Hän odottaa, että sinä passaat häntä siitä eteenpäin. Usko mua - kokemusta on.
Sinuna lähtisin. Voitte olla ystäviä, ei siinä mitään. Mutta voin kertoa, että ei 26-vuotiaasta lellitystä mammanpojasta ole kyllä kunnon mieheksi saatika isäksi joskus tulevaisuudessa. Veikkaan, että ko. herra ei ole käynyt edes armeijaa, olenko oikeassa?
"ja hän ehdotti että asuisimme hänen vanhempiensa luona."...pakko sanoa, että nyt kyllä lusikat jakoon..ei oo tervettä menoa.
"Hän yhä antaa poikansa nukkua vieressään samassa sängyssä."...häh...jätkä on 26-vuotias, ja nukkuu äitinsä kainalossa?
"Poikaystäväni ei ole kertaakaan käynyt luonani sillä hän pelkää julkisia kulkuneuvoja"...edelleen, jätkä on 26-vuotias, ja pelkää linja-autoa? Häh..?
" Rakastan poikaystävääni suuresti ja tulemme todella hyvin toimeen"...no kyllä tuo on jo aika paksua, eka lause voi pitää paikkaansa, mutta toinen on kyllä itsepetosta.
Trolli
Håhååå mikä TROLLI.