Olen ihan loppu. En osaa olla enää mitenkään rakentava. En olisi koskaan uskonut, että mies on se, joka ei anna. S....na! Yhdessä on oltu 6 v, ja vimmeisen 5 vuoden aikana seksiä on ollut yhteensä ehkä 15 kertaa. Siis mä en kestä enää ja huomaan olevani tosi ilkeä miehelle, kun haluaisin jonkun reaktion hänestä irti.
Miten ihmeessä tästä aiheesta saisi aikaan rakentavan keskustelun?
Miten ihmeessä tästä aiheesta saisi aikaan rakentavan keskustelun?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi aina oletetaan miehen rientävän jopo keulien naisen luo kun vähän tissiä vilahtaa? Miehistä ja miehen seksuaalisuudesta on kehitetty ihan naurettavia myyttejä, sellaisia kuten mies on aina valmis, mies panee kaikkea kaksijalkaista tikapuista lähtien ym.
Ihan oikeasti, aina ei vaan tee mieli! Ei se teidän seksuaalisuuttanne tapa jos miehelläkin joskus "päätä särkee". Tiedättekö, jos asialla ahdistelee tai siitä kuittailee niin satavarmasti se vehje ei siitä nouse. Ei kukko käskien laula eikä kulli kehoituksesta kohoa.
Tietysti jos puhutaan vuosista niinkuin sun tapauksessa, voisi olla ihan tarpeellista käydä vaikka lääkärin juttusilla. Jos miehelläsi on potenssiongelma? Miehelle tosi iso asia ja vaikea myöntää. Nyky-yhteiskunnan kriteerien mukaanhan se mies on sitten hyödytön nahjus esinahan jatkeena. Mikä ajattelu ei nyt ainakaan kohota mielialaa.
Tai sitten sillä on toinen.
siis jos kysymys on se, että miten saan aikaan rakentavan keskustelun aiheesta? Miten miestä tulisi lähestyä tämän aiheen käsittelyssä, jotta mies ei koe sitä uhkaavaksi?
Meillä ongelma ei ole siis potenssi, vaan miehen haluttomuus. Ne on kaksi aivan eri asiaa (ne tietää, joilla tämä ongelma).Koko tämän ajan on toistunut tilanteet, missä miehelle tulee (aloitteestani) voimakae rektio, mutta mies ei halua seksiä. Ei saa siitä kiksejä. Haluaa nukkua, päätä särkee, lyö leikisi tms. Raivostuttavaa. Esim. toukokuun jälkeen meillä on ollut kerran seksiä Kerran. Ja sekin huonoa. Enhän minä voi sanoa miehelle, että sekin vähä on huonoa, mitä meillä on (=mihin mies suostuu). Miten ihmeessä tästä saisi aikaan keskustelun, joka oikeasti johtaisi johonkin?
Joko menette pari/seksuaaliterapeutille tai eroatte heti jos mies ei suostu terapiaan. Elämä on lyhyt, parhaat vuotesi kiitävät pois, pian olet vanheneva, katkera nainen jos huonosti käy tai annat käydä.
mutta kun ei, niin ei.
ei siinä mitään rakentavaa tarvita laita ukko ulkoruokintaan kun ei kerran osaa käyttäytyä
Toisen nurkkaan ahdistaminen ei ainakaan auta mitenkään. Fyysinen tai psyykkinen sairaus esim. masennus aiheuttaa haluttomuutta. Jos suorituspaineet kasvaa niin ei touhusta tule yhtään mitään.
Tottakai, ainahan nykyään kaikilla on masennus: jos käyttäydyt kuin apina, olet itsekäs mulkvisti, et halua toista koskaan, ja vaikka 5 vuoteen, niin juu, juu, masennusta on ilmassa, kun elämä on niin hankalaa ja kurjaa. Mikä tahansa laiskuus, saamattomuus, itsesääli, vittumaisuus, narsistisuus ja vaikka mitä menee aina sen piikkiin, kun toisella on olevinaan masennus. Siis jotain rajaa. Jos viidessä vuodessa seksiä on 15 kertaa, se tekee kerran vuodessa ja muutaman kerran kaksi. Kyllä on vitunmoinen masennus, eikä tietenkään ihmisen omalla vastuulla ole apuakaan hakea.
Mua alkaa oikein pänniä, kun tuntuu, että nykyihminen ei muuta osaa kun velloa itsekeskeisyydessä ja itsesäälissä. Lääkäreille ja lääkeyhtiöillehän masennus sopii, kun lisää rahaa tulee kun suomikansa valittaa vaan. Suurimmalla osalla ei ole masennusta, vaan ihan normaalia alakuloa kun ei eletä elämää, mihin oltas tyytyväisiä, itsesääliä, kun ei osata olla, masennustakin, kun on jotain kamalaa tapahtunut, mutta haloo! Kun tapahtuu kamalia, on täysin normaalia olla masentunut ja surullinen. Surullisetkin tunteet ovat tunteita ja joskus ihan normaaleja. Sairasta olisi olla aina vaan iloinen ja hippahei-trallalaa. Se ei ole ihmisen elämää: siihen kuuluu myös huonoa, masennusta, surua ja ahdistusta.
Kun elät itseäsi vastaan, mielistelet tai teeskentelet, et tunne itseäsi ja suoritat liikaa, niin sekin masentaa: ja se on normaalia, sen kuuluukin masentaa. Kyse ei ole lääkityksen tarpeesta eikä toisten ymmärryksestä, vaan omasta.
Kyllä seksistä saa kieltäytyä joskus, ei aina tarvitse haluta, mutta tuo on parisuhteen sopimuksen irtisanominen. Ei voida oikein puhua nurkkaan ahdistamisesta vaan aivan liiasta ymmärtämisestä, kuka helvetti haluaa seksitöntä parisuhdetta? Ei kukaan. Kuka jaksaa vuodesta toiseen: yksi vuosi olisi eri asia, mutta että viisi vuotta? Kenen vastuulla on oma jaksaminen ja hyvinvointi lopultakin, kuitenkin: itsellä. Parisuhteessa sitoutuu myös yrittämään ja tuota nyt ei voi yrittämiseksi seksin suhteen kutsua hyvällä tahdollakaan.
Loistavasti kirjoitettu. En kerta kaikkiaan hyväksy sitä, että haluttomuudelle rakennetaan kaikenmaailman selityksiä. Jokainen on vastuussa oman seksuaalisen halukkuutensa ylläpitämisestä, jos kerran on sitoutunut parisuhteeseen. Jokaisella on joskus paha mieli, mutta ei se kyllä todellakaan ole mikään synonyymi masennukselle. Jos olisi, niin mieshän olisi aktiivisesti masentanut minua 5 v tekemällä minulle pahan mielen.
Hei,
tiedän tasan mistä kirjoitat. Kirjoituksesi ei aivan ole omasta elämästäni, vaan todella lähellä sitä.
Aihe on arka ja se on merkillinen. Oletan, että olet kerennyt päässäsi rakentamaan sen tuhat eri versiota mistä tilanne johtuu. Syyttää itseäsi, miestäsi.... Ihan ketä vaan. Huutaa, rähjätä, kiukuta, leperrellä.....
Tilanne on tajuton ja se syö niin sinun kuin miehesikin itsetuntoa, teidän parisuhdetta.
Kirjoitan sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Olimme kaltaisenne pariskunta. Kaikki mahdollinen mitä voin naisena tehdä asian hyväksi, olin tehtyt. Enkä nyt tarkoita sitä tissin vilauttamista:) Meillä tilanne kärjistyi siinä määrin, että vaihtoehtoja oli enää kaksi. Joko erota tai hakea apua. Onneksi päätimme hakea apua. Siinäkin kannataa olla tarkka, keneltä sitä apua ottaa. Toisella yrittämällä löysimme todella loistavan seksuaaliterapeutin. Ja kuinka arvata saattaa, haluttomuuteen on syy.
Olemme niin erilaisia, käsityksemme seksin määrästä ja laadusta voi olla pariskunnilla aivan erilainen. Oletteko puhuneet siitä? Mikä määrä tai millainen seksi on tyydyttävää teistä? Mikä ylipäätään on kenestäkin seksiä, seksuaalisuutta. Suosittelen keskustelemaan kaikista muista asioista mitä ei heti arvaisi kuuluvan seksiin ollenkaan, kuinka ne toimivat ns. laukaisevana tekijänä. Toimiiko ne ylipäätään?
Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä, unohtakaa kaikki "salakielet" taikka vihjailut. Kun panettaa, sillon panettaa ja sillä hyvä. Jos toista ei huvita, sitä ei sillon huvita.
Vaan totta on, että ennenkuin pääsette keskustelemaan on teidän sovittava kuinka asiassa etenette.
Mikäli päätätte avun hakemisesta, onnittelen siitä jo teitä etukäteen:) Sillä se vasta onkin opettavainen reissu. Sinulle naisena, kumppanillesi miehenä:) Onnistuessaan, apu avaa teille seksuaalisuuden ja seksin aivan uutena asiana:) Usko minua:)
Olin aina ollut kateellinen näille "rääväsuille" jotka kehuivat harrasteensa seksiä monta tuntia. Enkä minä ollut itse sitä ihmettä kokenut elämässäni koskaan. Mutta tänä päivänä tiedän mitä se on;) Olla seksuaalisesti aktiivinen rakastamansa miehen kanssa käsittämättömiä aikoja.
Tie on pitkä ja se on vaikea. Se kysyy uskoa itsesi, kumppaniisi ja teidän parisuhteeseen.
Toivottavasti kirjoituksestani oli sinulle jotain hyötyä:)
Huomaa, että ymmärrät mistä kirjoitan. Kivusta, epätoivosta ja toisaalta toivosta. Olemme käyneet seksuaaliterapiassa, puhuneet jne. Mies on käynyt lääkärissä, mutta kun ei niin ei. Oikeasti tiedän ettei tässä taida olla kuin yksi vaihtoehto, mutta se ei ole niin helppoa eikä yksinkertaista. Ihmisen tunteet eivät aina toimi rationaalisesti. Jotenkin aina tulee jostain toivonkipinä, että josko sittenkin.......
"hdessä on oltu 6 v, ja vimmeisen 5 vuoden aikana seksiä on ollut yhteensä ehkä 15 kertaa."
Turha sitä on tässä enää kierrellä, ette ole missään mielessä seksuaalisesti yhteensopivia. Kyllähän seksin määrä vähenee, mutta jos se vähenee noin nopeasti...niin mielestäni ei ole mitään tehtävissä.
Kyllä ainakin parin ekan vuoden ajan pitäisi paneskella jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin useita kertoja viikossa.
Minun mielestä tuossa teidän tilanteessa on aika turhaa lähteä etsimään sitä syytä, sillä semmoista yksinkertaista yksittäistä syytä, jonka poistamalla seksielämä virkoaisi, tuskin on olemassa. Ette vain sovi toisillenne.
Onko mies sinulle vain "antamista" varten.
Haista paska. Missä kohtaa minä niin sanoin? Kirjoitin seksuaalisuuteen liittyvästä riitelystä. Seksittömyys kyllä tappaa parisuhteen ja "pihtaaminen" on yksi julmin vallankäytön ja henkisen väkivallan muoto.
Ettet vaan ole niitä naisia, jotka
-eivät osallistu tarpeeksi kotitöihin
-eivät huolehdi hygieniastaan
-vonkaavat liikaa
-joilla esileikiksi riittää se, että vingutaan seksiä
-ovat lihoneet ja/tai rumentuneet, eivätkä huolehdi kunnostaan, tai ulkonäöstään?
-käyttävät alkoholia kohtuuttomasti
-loukkaavat puolisoaan, kun maailma ei pyörikään heidän napansa ympäri?
sivullisen huomautuksena: lieneekö itselläsi koskaan ollut halutonta miestä? Minusta on täysin ruha syytellä aloittajaa lihomisista tai kotitöiden laiminlyönnistä. On paljon todennäköisempää niin päin, että nainen "rumenee" ja lakkaa välittämästä vasta, kun mies ei huomioi ja välitä, kuin toistepäin. Yhtä lailla naisen kuin miehenkin itsetuntoa syö aivan tuhottamasti se, ettei toinen halua. Ymmärrän aloittajaa ja sanoisin, että jos olisin sinä, lähtisin. Olet jo elänyt viimeiset viisi vuotta aikalailla kämppiksen kanssa, karustihan se vaan menee niin, että mikä muu erottaa seurustelevan pariskunnan ja kämppikset/perheenjäsenet kuin seksi? Yritä toki ensin kaikki keinot, kuten terapiat, jos edelleen kuitenkin rakastat. Rakastamista, sekä itsesi että myös miehesi, on myös lähteä katkeroitumatta kohti uutta - näin sekä hän että sinä voisitte saada toisillenne seksuaalisesti sopivammat kumppanit.
siis silloin, jos puute on vaivannut sinua jo pitkään - jos pystyt elämään asian kanssa ja hyväksymään sen, niin sehän onkin eri tarina.
Helpottavaa lueka kirjoituksia, joissa ymmärretään mistä on kyse. Tuntuu että useimmilla, jotka eivät ole kärsineet puolisonsa haluttomuudesta, ei ole mitään valmiuksia ymmärtää ongelman laajuutta ja metodiikkaa.
Ja takas en tulisi, jos viiden vuoden aikana olevat kerrat edes voi laskea niin kovastipa äijä pihtaa tai sitte sillä on joku jota se käy painamassa. Tietysti jos painaa duunia 24/7 niin taatusti ei himota mut kyl ne himot on hiirelläkin ;) tai voihan se sitte runkata koneen ääressä kuka tietää. Jos kyse olisi minusta niin kysyisin ihan vaan suoraan että mistä mättää ??? kertoisin että tahtoisin rakastella useammin ja jos siihen ei tule mitään muutosta niin eipä jää kauheasti vaihtoehtoja.... heips :) . Kai noille ilmankin seksiä pärjääville se oikea kumppani sitten jostain löytyy....
Tämähän se jutun juoni onkin... Olen kysynyt suoraan mistä on kyse, olen kertonut haluavani ennemmän seksiä, kerron kun haluan jos toinen ei muuten ymmärrä, mutta kun ei niin ei. Jotenkin vain odottaa muutosta, mutta ei sitä taida tulla. Ihan ärsyttää, kun samaan aikaan on miehiä, jotka kärsivät puolisonsa haluttomuudesta... Miksi en kohdannut sellaista miestä? On tää niin väärin.