Hmmm. Yritin lähettää viestin siitä kuinka oman kokemukseni mukaan (25-vuotias hoikka/normaalipainoinen sinkkunainen) naisilla ei välttämättä ole parisuhteen löÿtymisen kannalta yhtään sen helpompaa. Ja se ei tullut tänne? Joku sensuuri? En jaksa kirjoittaa kaikkea uudelleen, mutta pääpointit:
Miesten on turha valittaa siitä kuinka nainen "nuorena valitsee rentun ja vasta 30-40-vuotiaana isähahmoksi kiltin miehen" koska nuorina miehet itse tykkäävät hankkia kokemuksia ensin pahojen tyttöjen kanssa ja kelpuuttaa vaimoksi kuitenkin ihan erityyppisen naisen. Eikös tällöïn vain tasa-arvo toteudu?
Itse yritin katsella kilttinä, ujona, hiljaisena, hyvin harvoin kiroilevana, tupakoimattomana ja lähes absolutistina neitsyttyttönä lukioikäïsenä realistisesti näitä ujoja "kilttejä", kokemattomia poikia, jotka paitsi minua huomattavastikin lyhempìa niin ulkoisesti muutenkin ehkä keskitasoa tai oikeastaan vähemmänkin. Mutta mitäs he? Naureskelivat ja haukkuivat lyttyyn...
Toisin sanoen, täyttä paskaa ainakaan väittää että olisin vaatinut liikaa. Sopiva ikä ja luonne olisivat olleet passeli. Mutta mitäs tuossa tilanteessa tekemään? Laihduttaminen turhaa, kun bmi aina ollut 18-21. Ja edelleen lukion jälkeenkin ihan tuntemattomatkin miehet saattavat kadulla alkaa haukkua tai lyödä lyttyyn, vaikka olisin vain menossa ohi!
No, nyt olen ainakin oppinut että turha on olla se kiltti, ujo, harvapuheinen tyttö kun ei sellaisena kelpaa edes samanlaisille miehille. Eikä neitsyenäkään (menetin vasta 21-vuotiaana) vaikka palstalla sitä paskaa kovasti tykätäänkin jauhaa. Olenkin viimein oppinut sopivan kipakaksi - en vieläkään vittuile ihmisille ilman syytä, mutta kun syytä on annan ansion mukaan. Huomaan että ainakaan enää miesten naureskelu ei samalla lailla haittaa kun on omaksunut vähän tulisemman taisteluluonteen...
Miesten on turha valittaa siitä kuinka nainen "nuorena valitsee rentun ja vasta 30-40-vuotiaana isähahmoksi kiltin miehen" koska nuorina miehet itse tykkäävät hankkia kokemuksia ensin pahojen tyttöjen kanssa ja kelpuuttaa vaimoksi kuitenkin ihan erityyppisen naisen. Eikös tällöïn vain tasa-arvo toteudu?
Itse yritin katsella kilttinä, ujona, hiljaisena, hyvin harvoin kiroilevana, tupakoimattomana ja lähes absolutistina neitsyttyttönä lukioikäïsenä realistisesti näitä ujoja "kilttejä", kokemattomia poikia, jotka paitsi minua huomattavastikin lyhempìa niin ulkoisesti muutenkin ehkä keskitasoa tai oikeastaan vähemmänkin. Mutta mitäs he? Naureskelivat ja haukkuivat lyttyyn...
Toisin sanoen, täyttä paskaa ainakaan väittää että olisin vaatinut liikaa. Sopiva ikä ja luonne olisivat olleet passeli. Mutta mitäs tuossa tilanteessa tekemään? Laihduttaminen turhaa, kun bmi aina ollut 18-21. Ja edelleen lukion jälkeenkin ihan tuntemattomatkin miehet saattavat kadulla alkaa haukkua tai lyödä lyttyyn, vaikka olisin vain menossa ohi!
No, nyt olen ainakin oppinut että turha on olla se kiltti, ujo, harvapuheinen tyttö kun ei sellaisena kelpaa edes samanlaisille miehille. Eikä neitsyenäkään (menetin vasta 21-vuotiaana) vaikka palstalla sitä paskaa kovasti tykätäänkin jauhaa. Olenkin viimein oppinut sopivan kipakaksi - en vieläkään vittuile ihmisille ilman syytä, mutta kun syytä on annan ansion mukaan. Huomaan että ainakaan enää miesten naureskelu ei samalla lailla haittaa kun on omaksunut vähän tulisemman taisteluluonteen...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Unohtakaa, taisi olla joku viivästys suomi24.fi:ssa. Vaikka kuinka olin päivitellyt, ei ollut ilmestynyt ennen kuin nyt toisen topicin tasan samasta asiasta jälkeen
Ja mikä sinun pointti on, voi jos koet että vain mielenkiintoisin mies on hyvä, koska sellaista tavoittelee 99% naisista (määrä hatusta).
Tylsä, ujo, hiljainen mies ei kelpaa kellekkään, se lienee jo ihan selvä tällä palstalla. Eli onnea vaan muutokseen tai parisuhdemarkkinoilta syrjäytymiseen.
miehen on iskettävä nainen ja pidettävä mielenkiintoa yllä, niin pitkään kun on tämä asetelma ujoja miehiä syrjäytyy aina parisuhdemarkkinoilla. Sad but true.
Hyvä show miehellä=> hyvä nainen saurana.
Kiltti ujo nainen, siis joku systeri-fiilis? No ei kiitos kuule sellaselle! Pilkettä simmuun ja silleen, ei raavas mies vilkuilemalla lämpene.
On se kiva kun te miehet aina luette ne aloitukset! En tykkää toistella itseäni, mutta tulkoon muistutukseksi:
"Itse yritin katsella kilttinä, ujona, hiljaisena, hyvin harvoin kiroilevana, tupakoimattomana ja lähes absolutistina neitsyttyttönä lukioikäïsenä realistisesti näitä ujoja "kilttejä", kokemattomia poikia, jotka paitsi minua huomattavastikin lyhempìa niin ulkoisesti muutenkin ehkä keskitasoa tai oikeastaan vähemmänkin. Mutta mitäs he? Naureskelivat ja haukkuivat lyttyyn..."
"Tylsä, ujo, hiljainen mies" olisi siis totta vie kelvannut, mutta kuvaannollisesti sylkivät vain hekin päälle. Yhden tälläisen todella vaatimattoman kanssa pääsin viimein treffeille joskus 20-vuotiaana vasta meikattuani viimeisen päälle (en kelvannut muutoin kevyissäkään meikeissä vaan piti olla kaikki), mitä ihmettelen siksi että ko. mies itse oli erittäin vaatimaton. Hän oli keskitasoa alempana/huomattavasti alempana, mutta koitin hyväksyä hänet sellaisena, vaikka sitten uhrautuen meikkaamaan aina viimeisen päälle. Häntä siis jonkin aikaa tapailin, en tosin laske sitä kunnon seurusteluksi johtuen siitä miten huonosti ko. mies minua kohteli.
No, mitäs kävi kun puolen vuoden päästä tapailun aloittamisesta paljastui että olin neitsyt? Ei oltu kiitollisia, vaan kun hommista ei heti ekana päivänä tämän vuoksi tullut mitään, suututtiin pahasti... Olisin siis antanut tuollaiselle lyhyelle, ujolle miehelle jolla ei juuri naisonnea tavallisesti ollut neitsyytenikin, mutta sain siinä aika pahasti nenilleni. Sen jälkeen aloin hävetä neitsyyttäni kunnes itsetunnon kasvettua opin että miehen kärsimättömyydessä se vika oli ollut eikä minussa. Eli ette te kaikki ujot ja hiljaiset kokemattomatkaan ole mitään helmiä käytökseltänne!
"Eli ette te kaikki ujot ja hiljaiset kokemattomatkaan ole mitään helmiä käytökseltänne! "
Niin, siis tämä samahan koskee myös teitä ujoja ja hiljaisia kokemattomia naisiakin.
Itseasiassa pahimmat kokemukset voivat tulla teidän kautta kun se todellinen luonne pääsee esiin ja nainen on saanut makua seksistä sekä suhde-elämästä.
Se koskee IHMISIÄ ylipäänsä. Se miksi painotin juuri "miehet" johtuu siitä että te miehet ette tällä palstalla yleensä tunnu millään myöntävän että jopa kilteissä miehissä on noita. Olen huomannut että jos kertoo huonosta kokemuksesta ujon ja kiltin miehen kanssa, epäillään täällä heti jostain kumman syystä provoksi. Ikään kuin propagandamaisesti haluttaisiin kieltää että on edes mahdollista törmätä törkeään ujoon mieheen?
Itse en tiedä miten kaiken nähneenä enää suhtautua. Kiltti mies on aina kiinnostanut sen takia, että sitä kautta on todennäköisempää löytää jotain pysyvää, uskollista ja rakkautta. Jotenkin vain uskon että pelurit eivät edes kykene rakkauteen, tai jos joku kykeneekin niin ehkä 1 % heistä jonkun erityisen tavatessaan. Sen verran kylmäksi sen meiningin täytyy ihminen kovettaa.
Mutta nyt kun noita kilttejäkin miehiä on nähnyt välillä tuntuu ovatko hekään kykeneviä arvostamaan naista? Kumpi vaihtoehto sitten siltä näkökantilta onkaan parempi?
". Kiltti mies on aina kiinnostanut sen takia, että sitä kautta on todennäköisempää löytää jotain pysyvää, uskollista ja rakkautta. Jotenkin vain uskon että pelurit eivät edes kykene rakkauteen, tai jos joku kykeneekin niin ehkä 1 % heistä jonkun erityisen tavatessaan. Sen verran kylmäksi sen meiningin täytyy ihminen kovettaa. "
Oletko kiinnostunut kiltistä miehestä minkään muun asian takia kuin sen että pysyisi ehkä uskollisempana kuin pelurit?
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa.
Itse en osaa sanoa juuta enkä jaata koska sen verran paskasti on tullut noilta sinun kaltaisilta naisilta kohtelua (vaikka heitä juuri olen aina halunnut) ja muuten on vaikea teitä jo iskeäkin.
Kaikkien kohtalo ei ole kiva. Luulisi sinunkin ymmärtän ehkä enemmän ujojen ja hiljaisten ihmisten (myös miesten joihin muuten itse en kuulu) valitusta paremmin kuin sitten toisten naisten?
"Oletko kiinnostunut kiltistä miehestä minkään muun asian takia kuin sen että pysyisi ehkä uskollisempana kuin pelurit?"
Kaikkien noiden syiden joita luettelin, eli kyvykkyyden rakkauteen, empatiaan, uskollisuuteen ja pitkiin ja vakaviin suhteisiin. Mielestäni nuo tekijät ovat ne suurimmat erot jotka tekevät miehestä joko sen kiltin tai sitten pahiksen, joten jos en valitsisi noiden perusteella niin sehän olisi yksi ja sama kummantyyppisiä koittaisin etsiä.
Koska on pakko myöntää että esimerkiksi juominen ei minua haittaa, kunhan ei oikeasti ongelmallista alkoholistimeininkiä ole. Itse aloitin juomisen aika myöhään vasta täysi-ikäisenä, ja kyllä yhä aina silloin tällöin maistuu maltillisesti 2-4 lasia illassa. Tupakointi sitten taas eri juttu, saattaa haitatakin koska en itse polta. Mutta sitä en laske sen vuoksi eroksi pahiksen ja hyviksen välillä että se ei riipu siitä kumman kategorian mies on kyseessä. Tunnen hyvin kilttejä ja kokemattomia miehiä jotka polttavat, ja jopa vice versa.
Pakko sanoa etten ihan tajunnut tuota viimeistä kommenttia. Siis tunnet olevasi sen verran "surkea" että heitit vitsillä ettet laske itseäsi mieheksi (kuten valitettavan moni tuntuu tekevän, mutta kokemuksesta voin sanoa että elämä maistuu sinkkunakin edes vähän paremmalta kunhan jaksaa ensin nostaa itsetuntonsa ylös)? Vai ettäkö olet bi-seksuaali/lesbo? Vaikea kommentoida taas siltä osalta vaikeuteen naisten kanssa, koska ylipäänsä on varmasti vaikea löytää naisia jotka ovat kiinnostuneita naisista saati sitten sopivaa heidän joukostaan - heitä kun muutenkin on sen verran pieni vähemmistö. No, tsemppiä jokatapauksessa myös sinulle vaikken olekaan varma kumpaa tarkoitit.
En ole ujo ja hiljainen mies vaan muunlainen mies. ;)
Vähän vaikea lauserakenne kieltämättä.
Lähinnä ajoin takaa että mitä mieltä olet jos mies on miehenä kovinkin kiltti esimerkiksi herkkä ja myötäilevä?
Enkä tunne itseäni todellakaan "surkeaksi", alkoi naurattamaan ihan. Ainakin itse nautin sinkkuudesta liikaa ja pitäisi olla enemmän seksin perässä juoksija sekä myös naisten deittailu-tapakulttuurin suosija jotta seuraa olisi helpompi löytää.
Te ujot ja hiljaiset kun olette aiheuttaneet jo tarpeeksi ehkä vahinkoa, on mahdoton bongata teitä ja toisaalta joutuu tekemään myös miehenä ehkä enemmän töitä kuin aktiivisemman puheliaamman naisen kanssa.
Joskus se miehen roolivaatetus pikkaisen ahdistaa.
Suoraan sanoen sellainen kiltteys, että annetaan toisten polkea ja hyötyä itsestään on huono homma. Tämä siksi koska ennen olin itse pahasti sellainen. Nyt kun olen pikkuhiljaa päässyt nousemaan ja vahvistumaan, ehkä toipumaankin sen menneisyyden nöyristelyn aiheuttamista arvista en ainakaan tässä vaiheessa haluaisi kumppania ihmisestä jolla olisi tuo sama heikkous josta olen juuri paranemassa.
Ehkä osittain pelottaa että sellaisen ihmisen jatkuva seura/ sitoutuminen sellaiseen voisi altistaa minut takaisin samanlaiseksi matoksi jota liian monelle olin? Koska sen kokeneena tiedän kuinka sillä elämäntyylillä ei pärjää, lopulta tulee seinä vastaan jolloin on vain nostettava itsensä pois siitä. Nykyisin olen kiltti/muita kohtaan huomaavainen ja alussa uusille ihmisille aika ujo mutten enää nöyrä alistuja. Eli sama miehelle: kiltti saa olla, ja muita ihmisiä kunnioittava tuleekin olla mutta matto, ei kiitos.
Minusta tuo on miehelle todella kunnioitettavaa ettet metsästä yhden illan juttuja. Mutta sinunlaisesi miehet ovat harvassa - suoraan sanoen, yhdeksän kymmenestä ujostakin miehestä jotka tiedän haluaisivat menettää poikuutensa vaikka sitten yhden illan pokalle, mutta vika vain siinä että osa ei noita yhden illan pokia saa.
Itseäni moinen asenne ei sytytä, joten ihmetyttää että vaikka valitsisi kiltin miehen, niin onko silti mahdoton saada ihmistä joka kunnioittaisi siinä määrin omaa kehoaan ettei kuitenkaan IHAN KELLE TAHANSA sitä jakaisi? Itse en henk.kohtaisesti arvosta miestä joka on maannut 50 naisen kanssa, enhän itsekään yhden illan juttuja halua.
Mutta mieti toki että osa meistä hiljaisista naisista ei uskalla lähestyä teitä siksi että mekin olemme kokeneet saman myös joidenkin kilttien miesten toimesta kuin te joiltain kilteiltä naisilta. Itse esim. olin syntyessäni hyvin puhelias, sosiaalinen, aina hymyilevä ja seurankipeä. Tätä kesti aina teiniksi asti kunnes aloin saada jatkuvasti paskaa niskaan miehiltä. Ei siis pelureilta (en ole koskaan varsinaisesti seurustellut, kahden eri ihmisen kanssa treffeillä käÿnyt vasta täysi-ikäisenä ja lyhyen aikaa tapaillut), vaan miehiltä yleensäkin. Sen jälkeen minusta vain tuli ihan päinvastainen kuin olin ollut: hymy katosi (koska pelkäsin liikaa jokaisen uuden ihmisen reaktiota, pikemmin siis varautuneisuuden eikä minkään ylimielisyyden takia), vaivuin hiljaiseksi ja araksi.
Joten voi ne kokemukset arastuttaa naistakin. Itse pelkäisin ajatuksessa lähestyä miestä juuri sitä reaktiota. Koska kolmesti olen tehnyt aloitteen, mutta olen saanut vain naurut/ haukut päälleni.
Olen minäkin saanut pakkeja niin nettideitissä kuin ihan elävässä elämässä vaikkapa jossain marketissa. Osa noista on aika ikäviä kokemuksia, ei siis että on saanut pakit vaan miten ne pakit on saanut.
Vaikka kuinka uskoisi itseensä eikä se hetkauttaisi niin kuitenkin se käsitys muista ihmisistä muuttuu esimerkiksi juuri tietynlaisista naisista.
Sen takia ymmärrän kyllä tuon oman vain lisääntyvän arkuutesi myös kilttien miesten suhteen.
Se minkä takia minun taas olisi vaikeaa seurustella ujomman ja kiltimmän naisen kanssa on juuri tuo että nainen alkaa matoksi minulle tai sitten yrittää parantaa omaa itsetuntoaan sillä että purkautuu jollakin tavoin saada otetta minusta vaikka hän vain yrittää saada otetta itsestään.
Lisäksi osa naisista on niin kovin pihalla miten ihmissuhteet toimivat jo yksinäisyyden, kokemattomuuden ja myös ujouden puolesta että miehen tulee vetää koko kärriä yksin.
Sanotaanko nyt näin että yleisesti ihmisillä jotka eivät ole normaalisti sosiaalisia niin voi olla vaikea tavata jo kumppania sen vuoksi ettei tutustu heihin missään ja vaikka tällainen paikka olisi tarjolla niin silti tutustuminen on vaikeaa.
Esimerkiksi itse kun ikää on jo kohta 30 vuotta niin vaikea on nuorempia ujoja naisia lähestyä oikein missään.
"Itseäni moinen asenne ei sytytä, joten ihmetyttää että vaikka valitsisi kiltin miehen, niin onko silti mahdoton saada ihmistä joka kunnioittaisi siinä määrin omaa kehoaan ettei kuitenkaan IHAN KELLE TAHANSA sitä jakaisi? Itse en henk.kohtaisesti arvosta miestä joka on maannut 50 naisen kanssa, enhän itsekään yhden illan juttuja halua. "
Tämä on minunkin näkemykseni. Tosin minulle kysymys on jo erilaisesta suhtautumisesta kehoon ja seksiin eikä niinkään siitä että joku ei arvostaisi kehoaan kun on maannut useiden kanssa.
Itse en myöskään saa pelkästä seksistä sinällään mitään irti jossain yhden illan jutussa varsinkaan vaan toinen ihminen pitää tuntea että se olisi minulle mieluista seksiä ja siitä voisi saada nautintoa.
Toisaalta kun on kuullut että tällainen mies on jotenkin outo ja että miehen täytyy olla sitten vähemmän "seksuaalinen" kun näin ajattelee niin käy selväksi että mitä miehen odotetaan yleisesti tekevän.
Samalla myös tulee ihan numeropelit mukaan eli miehen tulee käyttäytyä siten kuten suurin osa naisista odottaa koska muuten kumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi varaamattomia ujoja naisia ei ole joka kadun kulmassa jotka lähtisivät treffeille tuosta vain ventovieraan kanssa.
Lisäksi siinä tulee vielä esille se että kaikkien mielenkiinnon kohteet eivät käy yksiin eikä ole mitään yhteistä jaettavaa. Keskusteluakin on vaikea tyhjästä nyhjästä.
Valitettava tosiasia on että nykykulttuurissa pärjää parhaiten itselleen kovan kuoren rakentavat ulospäin sosiaalisuutta ja positiivisuutta ilmentävät ihmiset joiden sisällä välttämättä ei ole hirvittävästi elämää tai mikään asia ei heitä hirveämmin kosketa tai koskettaa vain hetken koska on aina jotain uutta (ja uusi ihminen) koettavana.
Osa niistä kilteistä, ujoista, rauhallisista ja kunnollisista miehistäkin toteaa että miksi heidän tulisi yrittää olla jotain muuta sekä oikeasti välittää kun kuitenkin kaikki muut näyttävät olevan onnellisempia toimiessaan toisin? Herkkyys on katoava luonnonvara.
En osaa antaa kyllä tämän enempää ohjeita mistä tuollaisen kiltin ehkä ujon miehen osaisit löytää kun en osaa itsekään itselleni sopivia naisia enää etsiä. ehkä se on tuurista kiinni lopulta.
Joo, juuri tuollaiseksi matoksi rupesin sille kiltille/ujolle/vaatimattomalle miehelle jota puolisen vuotta treffasin... Ehkä se minun mattomaisuuteni sitten pilasi osaltaan asian, mutta heikkoitsetuntoisena en tiennyt mitä muutakaan tehdä saadakseni jotain aikaan. Oikea sana varmaan olisi "epätoivoinen", kun miettii millaista käytöstä olin valmis sietämään.
Mutta vaikka kuinka mattomaisesti käyttäydyinkin, minusta on silti melkoisen makaaberia että ihminen jolle viimein uskaltaa siinä 20-vuotiaaksi saakka kokemattomana oltuaan antautua vetää herneet nenään jos ei heti sitten osaa eikä onnistu... Vaikka osalta tietysti oma vikanikin että vedin siitä seksuaaliset traumat.
Sitten 21-vuotiaana koitti viimein toisen tapailun aika jonka kanssa se neitsyys lopulta lähti, koska jaksettiin olla kärsivällisempiä. Meni kaikilla tavoin paremmin, vaikka mies ei ujo ollutkaan vaan enemänkin keskitien kulkija, ei kovisteleva rääväsuu mutta suhteellisen sosiaalinen perushemmo (sanotaanko sitten vaikka KTM vaikka palstan kategorisointia inhoankin). Tämä mies kuitenkin oli eri lailla valmis ymmärtämään kokemattomuuttani, antamaan epäonnistuneiden ensiyrittämien jälkeen päiviä aikaa edetä hitaasti asian kanssa.
Vielä kuukausien ajan päästyämme näiden alkuongelmien ohi minulla oli usein vaikeuksia asian kanssa, en tiedä vaikuttiko se asiaan aikanaan saamani "trauma" juttuun. Sekään ei tätä miestä haitannut, vaikka saattoi olla useita päiviä jolloin kaikki yrittämiset olivat turhia. Tavallaan hän onnistui parantamaan minut sitten siitä epäonnistumisen kokemisessa/neitsyyshäpeässäni koska hänen asenteensa kokemattomuuteeni oli kaikin puolin myönteisempi ja kärsivällisempi.
No mikä sitten teki jutusta suht lyhytaikaisen? Vika on siinä että kyseessä oli tsekkiläinen. Asuttuani useita vuosia Ranskassa jouduin sitten palaamaan Suomeen enkä ollut lopulta valmis kaukosuhteeseen.
Tiedän, monille suomalaismiehille on lisäksi turnoff jos nainen on ollut ulkomaalaisen miehen kanssa, vaikka se sitten olisi ihan työssäkäyvä, peruskoulutuksen omaava valkoinen eurooppalainen. Mutta pakko se on sanoa että osaongelma pariutumisongelmiini on ollut tuo mainitsemasi suomalainen kulttuuri: "kovapintaisia" suositaan ja jos on ujo, jää jalkoihin.
En tiedä onko se miesten osalta eri lailla muuallakaan, mutta naisten osalta ainakin. Monissa maissa pidetään nykyisinkin hiljaisista kotiäideistä, johon rooliin en tosin enää nykyiselläni katso sopivani, sen verran itsenäinen olen mattoroolista irrottauduttuani.
En varsinaisesti paheksu ihmisiä jotka vaikkapa kokeilevat irtosuhteita väliaikaisesti tietääkseen millaisia ne ovat, vaikka itselleni se ei sovikaan. Mielestäni omituista se alkaa olla siinä vaiheessa jos siitä tulee elämäntapa ja "reikä kuin reikä" kelpaa.
Monien miesten asenteessa kuvottaa eniten ehkä juuri se, että sellaiseenkin naiseen jota halveksuu yli kaiken voidaan sitten yhtyä... Olla niin intiimisti jonkun kanssa joka lähinnä kuvottaa. Luulisi että silloin ennemmin tulisi kyseeseen itsetyydytys kuin se itselle vastenmielinen ihminen.
Naisilla ehkä puolustuksena on vielä se että läheskään kuka tahansa mies ei kelpaa niihin hommiin, eikä varsinkaan kuvottavaksi koettu. Naisillakaan en kyllä ymmärrä sitä jatkuvaa irtosuhteilua, kun yhden illan juttuja alkaa olla kymmeniä. No, tapansa kullakin.
Toivon tietysti että aika sitten sen seuraavan ihmisen tuo... Tuo ulkomaalainen varsinaisesti oli ensimmäinen ja tähän asti ainoa poikaystäväni, mutta suomalaisen miehen kyllä ihan toivoisin. Kriteerinä ei siis ollut suinkaan ulkomaalainen, mutta koska muualla tuli pidemmän aikaa asuttua ja siellä treffailu onnistui paljon helpommin jotenkin vain löysin itseni ko. ihmisen luota.
". Mielestäni omituista se alkaa olla siinä vaiheessa jos siitä tulee elämäntapa ja "reikä kuin reikä" kelpaa.
Monien miesten asenteessa kuvottaa eniten ehkä juuri se, että sellaiseenkin naiseen jota halveksuu yli kaiken voidaan sitten yhtyä... Olla niin intiimisti jonkun kanssa joka lähinnä kuvottaa. Luulisi että silloin ennemmin tulisi kyseeseen itsetyydytys kuin se itselle vastenmielinen ihminen.
Naisilla ehkä puolustuksena on vielä se että läheskään kuka tahansa mies ei kelpaa niihin hommiin, eikä varsinkaan kuvottavaksi koettu. "
Tässä on kyllä sinulla arvojen tarkastamisen paikka.
Tuo "kuvottavuus" on siis sinusta mitä tarkkaan ottaen?
Mistä kuvittelet sitten jos miehet sanovat naisten makailevan juuri kuvotusten kanssa (retkut, pelimiehet jne.) että mikä se miehiä naisten makailussa sapettaa?
Sinustako se on hienoa naisen maata jonkun menestyvän komean kundin kanssa joka panee ihan harrastukseksi naisia kuin sitten jos mies joutuu ottamaan sen baariruusun koska ei muita naisia ei saa helpolla sänkyyn?
Kuka sinua lopulta kuvottaa?
Lisäksi miesten puolustukseksi on sanottava ettei niitä välttämättä ole muita tarjolla esim. yhden illan suhteisiin koska aika monet naiset haluaa varsinkin yhden illan suhteissa "jotain parempaa" = suosittua panomiestä tai jännittävää retkua.
Täytyy vain yrittää ja keskittyä tutustumaan rauhassa. Kuitenkin kannattaa antaa mahdollisuus kunhan ei anna itseään loukattavan. Valitettavasti se minkä miehenä olen kokenut niin rauhallisesti tutustumaan pyrkivä mies on jollakin tavoin seksuaalisesti epävarma tai tällä tavoin sitä tulkitaan. Ainakin näin nuoremmille naisille.
Mitä tulee tuohon ulkomaalaisuuteen niin en usko että se monelle miehelle on este että on seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa. Joitakin miehiä rassaa lähinnä se että miksi sen pitää juuri olla ulkomaalainen, eksoottinen, tummahiuksinen, tummaihoinen eli eikö tavallinen suomalainen mies ole kelvannut tai kelpaako nytkään?
Minulla ei ole varaa tuomita koska olen todennäköisesti tulevaisuudessa harkitsemassa ulkomaalaista naisehdokasta. Vielä häntä en ole tavannut, mutta tavattuani heitä niin netissä kuin reaalielämässä niin kuva heistä on pirteän positiivinen verrattuna suomalaisiin naisiin. Syynä kuitenkaan ei ole se miksi valitsisin ulkomaalaisen vaan lopulta se että Suomi on pieni maa jossa ehdokkaita on vähän ja heihin on vaikea tutustua.
Minulla ei tosiaan varaa arvostella sinun valintojasi jos omat valintani ovat nähtävästi olleet paskoja kun olen sinkku ja olen tullut huonosti kohdelluksi.
Enkä kuten sanoin osaa auttaa sinua kun en osaa oikein auttaa itseänikään varsinkaan Suomessa ollessa.
Miesten ja naisten ero on se, että miehet ITSE pitävät monia naisia joiden kanssa makaavat kuvottavina. Jos nainen makaa muiden miesten miehestä kuvottavan miehen kanssa, harvoin ko. mies kuitenkaan naisen mielestä on kuvottava. Vaikea sanoa kun en itse noita harrasta, mutta mitä olen niiden naisten mielipiteitä kuullut jotka harrastavat, eivät he missään kohdin ole ITSE kokeneet kuvottaviksi tai etoviksi seksipartnereitaan.
Mielestäni siihen valinnanvaraan voisi sanoa että jos ei löydy muuta kuin OMASTA mielestään kuvottavaa seksipartneria, voi tyytyä sillä hetkellä omaan käteen tai jatkaa varsinaisen suhteen etsimistä. Siihen ei kuole, jos hoitaa paineet vaikka pelkästään omin käsin.
Sosiaaliset paineet tietysti miehille suuremmat: yhteiskunta odottaa kokenutta miestä, mutta jos on tarpeeksi hyvä itsetunto osaa kyllä olla kulkematta valtavirtaan jos haluaa. Itselläni ollut monesti sosiaaliset paineet meikkaamisesta (teen niin ainoastaan baareihin), arkisesta pukeutumisesta ja siitä ettei poikaystävää löytynyt ennen 21. ikävuotta, mutta nykyisin välitän paskan vertaa muiden mielipiteistä.
Mielestäni vain aika kaksinaismoralistista ensin iskeä se nainen sänkyyn (jokaisen oma päätös tietysti meneekö ja uskooko jokaista kehaisua, aina järkevämpi olla kriittinen) ja sitten kuitenkin pitää ITSE "ällöttävänä rumiluksena" yms. vaikka on tämän kanssa maannut. Tätä mielipidettäni ei poista sekään että on toki omaa tyhmyyttä mennä kauniita sanoja lepertelevän miehen punkkaan ja uskoa ne sanat... Mutta jotenkin silti tulee kaksinaismoralistinen kuva.
Jostain syystä moni mies siis ennemmin kuitenkin valitsee hommiin itseään kuvottavan naisen kuin oman kätensä.
No, tässä tapauksessa kyseessä ei ainakaan ollut tummaihoinen... Olisi yhtä hyvin voinut olla suomalainen, mutta jotenkin tämän kanssa deittailu oli mutkattomampaa kuin suomalaisten joiden kanssa on ollut vaikeuksia saada käyntiin edes ensimmäisïä treffejä jos nyt ei sitä yhtä tapailuani oteta lukuun.
Aika turha tästä enempää puhua kun selkeästi sulla on usko että naiset ovat niin selkeästi parempia valitsemaan sen "ei kuvottavan" miehen sänkyynsä.
Ehkä tuo sama asenne vaivaa sitten sinuakin ja jää ne suhteet saamatta?
Onnea vain.
Ei kyse ole siitä valitseeko koko maailman näkökulmasta "ei-kuvottavan" vai "kuvottavan". Alkuperäinen pointti oli se, että kun nainen menee seksisuhteeseen, miehessä on hänen silmäänsä jotain miellyttävää/ei kelpuuta sellaista jossa ei näe edes jotain hyvää. Ja aika luonnollista että kun on kyse pelkästä seksistä, luonne on tuolloin sivuseikka. Mies taas ottaa kyseenlaiseen suhteeseen kenet vain, joka voi olla hänen mielestään kaikin puolin "etova".
En tiedä osaanko tuoda pointin tarpeeksi hyvin esille, mutta: nainen ei ota seksipartneriksi miestä jossa ei näe jotain hyvääkin, ja hyvin harvoin halveksuu kyseistä ihmistä. Mies taas voi hyvin usein halveksua seksipartneriaan.
Samapa kai silti tuleeko pointti selkeäksi vai ei, kun omaa alaani ko. hommat eivät ole.
Joo, ymmärrän kyllä asiasi.
Se vain samalla kertoo sinun näkökulmasta asioihin yleisellä tasolla joka tekee koko keskustelusta aika turhan kaiken kaikkiaan.
Se että nainen katsos ei halveksu jotain ihmistä tai näkee hänessä jotain hyvää ei tarkoita etteikö siinä miehessä olisi jotain halveksuttavaa tai että hänessä olisi juuri tuota hyvää edes.
Mies ja nainen etsiessään seksisuhdetta etsivät seksiä eivätkä ihmistä.
Tiedätkö muuten kuinka monen naisen olevan kuulleen tuntevan morkkista siitä kuinka oli jonkun "etovan" miehen kanssa? Esimerkiksi jopa silloin kun seksi ei maittanut heille tai tunsivat että mies oli jotenkin "vähäpätöinen"?
Henkilökohtaisesti sanon vain sen että olen kurkkuani myöten täynnä miesten kehuskelulla omalla hyvyydestään ja naisten lutkittelusta mutta myös naisten hurskastelusta omasta epäpinnallisuudestaan ja ajatuksesta että "he saavat toimia kuten joku tietty mies eikä heitä tulisi tuomita tai arvostella".
Lähtökohdat yleensä ovat vielä täysin erilaiset
Sinullakin vilahtaa noita että miehellä on sosiaalisia paineita (mikä on tottakin) ja sitten se surullisen kuuluisa "mutta hyvä itsetuntoinen".
Mitä sillä itsetunnolla oikein tekee jos naisten silmissä on TÄYSI LOOSERI jos ei saa naista jopa sitä etovaa?
Äläkä nyt vain sano ettei ole sinun silmissä looseri koska sillä ei ole väliä jos 1% naisista ajattelee noin.
Syy minkä takia en näe että meidän keskustelusta tästä voi tuottaa mitään hedelmää on se että sinulla on selkeästi sukupuolijakoinen näkemys aiheesta tajuamatta että asia on jo valmiiksi sukupuolijakoinen sen mukaan mikä heidän tilanteensa parisuhdemarkkinoilla on.
Asetat naiset ja miehet samalla tasolle tasa-arvoisesti muttet ymmärrä etteivät he ole sitä vaan heidän tilanteensa on täysin erilainen ja he kohtaavat erilaisia ongelmia.
Sen vuoksi on turha odottaa miehiltä jotain ajatusmallia jos heidät on lähes pakotettu noiden olosuhteiden pakosta toimimaan toisin.
Sinä voit odotella sitä "hyvä itsetuntoista" miestä kuten vaikkapa minua joka on uinut siihen vastavirtaan ja mitäs minä olen? Lähes kokematon sinkku parhaillaan kohta 30 vuotias. Oliskohan minun pitänyt toimia kuitenkin toisin?
Jos olisin ollut joskus niiden "itseäni ei niin kiinnostavien" jopa etovien (esimerkiksi lihavien naisten) kanssa niin minulla saattaisi nyt olla hieno parisuhde koska kokemukseni näkyisin hyvänä itseluottamuksena panokokemukseni ansiosta. Osaisin olla varmempi ja "oikealla odotetulla tavalla" toimia joka tilanteessa enkä vaikuttaisi niin helvetin paskanjäykältä ja toisinaan liian rennolta kusipäältä tietyissä tilanteessa jotka varmasti karkottaa ne ehdokkaat.
Maailma vain kun ei toimi minkään moraalisten mittarien, fiksuuden tai "näin tulisi toimia että kaikki olisivat onnellisia" mukaan vaan hyvin raadollisesti. Osa naisita kertoo sitä niin paljon täällä yksinäisyyttään manaaville "munattomille luusereille" mutteivät ymmärrä että he itse naisina ovat luomassa sitä ilmapiiriä joka tarkoittaa että miesten tilanne noilla markkinoilla on täysin erilainen kuin naisten.
Anteeksi saarnani mutta jos käyt läpi tekstin niin tajuat miksi eroamme ajattelultamme ja miksen näe että keskustelu auttaa sinällään ratkaisemaan kuka on enemmän tai vähemmän väärässä.
Mietin minäkin usein olisiko pitänyt toimia toisin. Vaikkapa koittaa keskittyä edes kokeeksi pelimiehiin, koska ei se kiltteihin miehiinkään luottaminen paljoa tilannettani parantanut. Sitä yhtä ainoaa miestä lukuunottamatta minäkin olen lähes kokematon näin 25-vuotiaana.
Tosin pakko myöntää että naisena (kyllä, lähtökohdat siis toki erilaiset eri sukupuolilla) kokemattomuus/ partnerien vähäisyys ei rassaa vaan juuri se poikaystävän löÿtämättömyys/yksinäisyys. Joten toki miehillä ON se tietty sukupuolinen ero tässä asiassa. Miehelle on maailman näkokulmasta paha olla ilman kokemuksia, naiselle taas olla ilman poikaystävää. Ei, hyvä itsetunto ei takaa kumppaninsaantia (eihän minullakaan ole), mutta se takaa sen että JAKSAA OLLA ILMANKIN vaikka rankkaa olisikin.
Jopa naisen kohdalla "rentun" kanssa hengaaminen olisi saattanut kuitenkin nostaa itsevarmuutta jo aikaisemmin (minulla se on löytynyt vasta viimeisimpien vuosien sisällä), vaikka tietenkään se ei naiselta mikään "hieno saavutus" olekaan eikä rentulle todennäköisesti muuta kuin yksi pano muiden joukossa. Mutta naisen itsensä itsevarmuus saattaa nousta senkaltaisen suorasanaisen/itsevarman miehen seurassa.
Ei sekään tietenkään olisi ollut "fiksua"/"moraalista", mutta ei sitä tiedä olisiko siitä saanut jonkinlaista taistelutahtoa jo aiemmin ja pelastanut itselleen monta hukkaan heitettyä vuotta "mattona". Mutta vice versa, en voi myöskään tietää katuisinko sitä nyt (todennäköisesti, koska etsin muutakin kuin pelkkää panoa). Kuten et sinäkään niistä naisista.
Joten joo, eivät nämä asiat ole yksinkertaisia.
Tarkistakaamme pointtisi:
"nainen ei ota seksipartneriksi miestä jossa ei näe jotain hyvääkin, ja hyvin harvoin halveksuu kyseistä ihmistä. Mies taas voi hyvin usein halveksua seksipartneriaan."
Eli nainen ottaa seksipartneriksi miehen, joka (usein) halveksii tätä naista, mutta nainen ei silti ole näkemättä tässä halveksivassa miehessä "jotain hyvääkin" (esim. komeat habat). Semmoinen oli siis se pointti. Eiköhän tosiasia ole se, että mieskin näkee naisessa "jotain hyvää" (esim. antoisan pillun).
sitä nyt enää tarvitse pihdata reikäänsä jos kerran olet jo käytetty?
Tekopyhää käyttämättömän naisen teeskentelyä tuo on eikä mitään muuta.
rentun kanssa hengaaminen itsevarmuus ei kyllä naisena lisää mahdollisuuksia löytää kilttiä miestä jota lopulta etsit.
Minulla kysymys ei ole koskaan ole ollut "taistelutahdon" vähyydestä vaan siitä etten luontevasti osaa suhtautua naisiin iskiessä. Siihen tarvitaan tietty mentaliteetti jota vain kaikilta ei löydy. Joten vaikutan joko liian jäykältä herrasmieheltä tai sitten liian rennon itsevarmalta joka ei ole kiinnostunut naisesta.
Kuule, sinulle tuolla kokemattomuudella ei ole mitään haittaa vaikka olet 25-vuotias. Jos vain fiksusti suhtaudut miehiin ja käytät kärsivällisyyttä niin varmasti löytyy.
Voin sanoa etten nykyään edes uskalla esitellä omaa historiaani koska aika usein sieltä tulee naiselta muodossa tai toisessa (myös niiltä ujohkoilta fiksulta vaikuttavilta naisilta) se viehko kysymys että miksen ole kelvannut jollekin aiemmin pitkään suhteeseen?
Usein myös sanalla sanoen kuulen paljon juuri puhetta kilteiltä, fiksun oloisilta naisilta teoretian tasolla suhteista ja miehistä, mutta jostakin syystä heidän suhteensa on vähän kaikkea muuta lopulta.
Viimeisimmät tuttavuudet (muutama kappale) on päättynyt siten että nainen ei ole enää vastannut tekstiviesteihin jne. eikä ne mitään panettelu viestejä ole olleet.
Sen takia en lähtisi sinuna omasta yksilöllisestä näkökulmasta tuomitsemaan pelkästään monien miesten käytöstä koska ei niiden monien naistenkaan käytös sen parempaa ole.
Jos meidät laitetaan samalle viivalle muuten kysynnän ja tarjonnan mukaan niin kuvitteletko että minulla on kova tai edes kohtuullinen kysyntä verrattuna sinuun edes sitä parisuhdetta etsittäessä puhumattakaan sitten ihan seksisuhteesta?
No, Suomessa parisuhdekysyntäni on ollut tähän asti nolla (ellei sitä yhtä ujon/kiltin tapailua lasketa ja sekin vasta viimeisen päälle meikkaamisen jälkeen), ei siis halukkaita. Toisin sanoen uskon että vähintään kysyntä on sama, sinulla ehkä enemmänkin koska olet kuitenkin kuvauksesta päätellen treffaillutkin?
Samaten Suomessa en kauheasti saa sitä baarihuomiotakaan, vaikka en Suomessa käykään baareissa kuin ehkä kerran puolessa vuodessa/ 4 kuukaudessa. Rehellisesti sanoen olen kerran saanut jonkun sieltä perääni, tosin ehkä parempikin etten sen useammin koska ko. tyyppi ei uskonut sanaa ei ja oli aika työ baarista lähdettyäkin karistaa häntä - vaikka tein jo ihan alussa selväksi etten halunnut muuta kuin tanssia.
Joten ei se seksikysyntäkään minulle Suomessa kummoinen ole. Ulkomailla sekä parisuhde- että seksikysyntä sitten eri lailla, mutta eiköhän tässä ole realistisempaa ottaa pelkästään Suomen olosuhteet huomioon.
En teeskentele neitsyttä. Mutta mielestäni silti aika eriasia olla ollut yhden kumppanin kanssa, joka oli kuitenkin oma poikaystävä. Sitten kun saat itse neitsyttä, niin eihän sekään sen jälkeen enää neitsyt ole vaan "käytetty" (aika inhottava sana muuten jos sen muka pitäisi koskea myös vain parisuhdeseksiä kokeneita).
Itsekin nimimerkin perusteella olet aika monta kertaa käytetty jos sille linjalle mennään.
pitikö sitä pillua sittem jakaa rentuille 21v? Syytä itseäsi. Et kelpaa enää kuin kullin imemiseen.
Tosin tuosta viestistä ei ote tolkkua, että oletko edes hyvännäköinen.
Ehh? Ko. mies ei ollut renttu vaan työssä käyvä "ktm", ja ihminen jota tuolloin tapailin. Mutta palstalaisten mielestä tietysti nainen kuin nainen menettää neitsyytensä rentulle... Onhan nämä jutut niin nähty täällä. Enkä muuten ihmettele miksi jotkut naiset siirtyvät lopulta renttuihin, jos kilttienkään miesten kanssa ei onnista.
Onko aina pakko kommentoida viestissä suureen ääneen ensimmäisenä ulkonäköään? Mielestäni välillä huvittavaakin kuinka niin moni nainen on ensimmäisenä sanomassa olevansa niin ja niin kaunis, vaikka harvalta löytyy täällä kuvallista profiilia. Miksi siis minä ensimmäisenä sanoisin OMIA arvioitani itsestäni, varsinkaan kun minulle kelpaisi aika vaatimatonkin mies?
Ja mistä tietäisit etten keksisi päästäni mitä vain haluan (no, netissä nyt ylipäänsä kaiken voi keksiäkin omasta päästään, mutta kuvan puuttuessa erityisesti ulkonäön)? Voin sanoa olevani vaikka sininen nainen Siriukselta, eikä kukaan kyseenalaistaisi (ainakaan en huomaa täällä kyseenalaistettavan juuri mitään).
Mutta jos vastauksen todella niin kovasti haluat: mielestäni nyt kun olen vähitellen oppinut uudelleen hymyilemään olen aika perusnätti. En missi, mutta miksi tarvitsisi ollakaan.
mikä käytetty. Turha selitellä.
No, siitä vaan sitä neitsyttä etsimään. Pieni vinkki, kannattaa lähteä Kuwaitiin ja kääntyä muslimiksi ellei halua sekaantua alaikäisiin. Tosin tuollakin keinolla saattaa joutua tekemään niin, aika nuoriahan ne neitsytvaimot siellä päin ovat.
Tämä ketju on paljastanut paljon hyviä pointteja niistä kilteistä ujoista tytöistä.
Kiltteys ja naisessa roikkuminen onkin pahinta mitä voi mies tehdä? Mulle on sama millainen nainen valitsee millaisen miehen.
Tämä topicin "kiltteys" on sitä nössömpää! Nössöt miehet jotka vaativat muka naistaan meikkaamaan kybällä kun ei muu kelpaa. Ja paskat. Tuollaselle ei tarvii sanoa kun yksi sana ja se on ei. Selkärankaa ei saa kaupasta.
Nykyisillä parisuhdemarkkinoilla röyhkeys ja jenkkimäinen egon boostaus on se millä porskutetaan ja valitaan parhaat muijat. Röyhkeä paskiainen joka voi vaatia ja olla tavoiteltu mies.
Mulla on ikää saman verran ku sulla, ulkonäkö ok, pitkät hiukset, nätti naama, hoikka. Olen akateemisen loppututkinnon suorittanut. Mutta raivoraitis. Tässä se miinus sitten onkin. En käy koskaan baarissa..
Kaksi vuotta olen ollut sinkkuna.. vaatimuksenani olisi lähinnä kiltteys, raittius, rakkaus mua kohtaan.