Minullla ei ole yhtään ystävää, ei yhtään!
En tiedä miksi!
Olen miettinyt jo pitkään onko se kateutta?
Viimesetkin ystävät menetin silloin kun tapasin mieheni, ainoan ystäväni. Mieheni on komea, mukava, ihana, hellä, kaikki pitävät hänestä, hänellä on hyvä työ, ja hänellä oli hieno asunto arvostellulla ja kallilla asuinalueella, mutta hän muutti tänne minun luokseni, jotta saisi olla kanssani ja ajaa joka päivä pitkän matkan töihin. Hän kosi minua ja sain kalliin sormuksen. Olisin hänen kanssaan, vaikka hän olisi vailla töitä ja rutiköyhä, en minä edes tiennyt kaikkea, kun rakastuin häneen. Rakastan hänen luonnettaan, en sitä mitä hänellä on ja uskon, että siksi hän rakastaa minua niin paljon, olen erillainen kun edelliset onnen onkijat. Maksan kaikesta oman osuuteni. Olen onnellinen ja pitkästä aikaa minusta tuntuu, että minulla on joku jolle on tärkeä ja joka rakastaa minua. Itse kysyivät miehestäni, olisi pitänyt olla hiljaa! Pitäisi vaihtaa huononpaan mieheen, ettei kukaan voisi puhua selän takana ja vittuilla.
Olen monen mielestä kaunis, itse pidän itseäni hyvin tavallisena ja en kaipaa huomiota. Pukeudun normaalisti ja en halua mitenkään tahallisesti erottua muista. Minun pitäisi olla käymättä suihkussa, kulkea risaisissa vaatteissa olla harjaamatta hiuksiani, ettei kukaan voisi jatkuvasti nälviä ulkonäöstäni. Katsoa ilkeästi kun kävelen ohitse, osoitella, huudella perään, puhua pahaa, haukkua minua. Minusta tuntuu pahalta, en ole tehnyt mitään! En minä voi sille mitään, miltä näytän! Pitäisikö minun olla pahoillani?
Minua on aina haukuttu miespuolisille, kai sekin on pelkoa ja kateutta. En edes ole kiinnostunut muista, sillä minulla on jo mies. En edes huomaa jos joku tuijottaa, kuulen sen aina muilta ja se vaivaa heitä. Sitä paitsi on ahdistavaa jos joku tuijottaa, ei se minusta ole imartelevaa. Haluan olla rauhassa. Pysyn kotona, sillä en kaipaa mitään draamaa. Ja sekin on aihe haukkua, en koskaan tee mitään ja olen ihan tylsä.
Menetin parhaan kaverini, koska hänen poikakaverinsa ehdotteli minulle ties mitä ja kerroin tästä kaverilleni, koska minusta se oli oikein. Kaverini uskoo, että valehtelen ja asia oli toisinpäin. Miksi minä haluaisin tehdä jotain sellaista parhalle ystävälleni, jonka menetystä suren joka päivä, melkein itken kun ajattelen asiaa. Miksi?
Ja miettiikö kukaan koskaan ikinä, ettei minusta tunnu yhtään hyvältä kun miehen kiinnostuvat minusta vain ulkonäköni takia, vihaan sitä! Minulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, olen heille vain esine! Tuntuu todella tyhjältä, miksei kukaan voi tutustua ja tykätä minusta sellaisena kun olen?
Olin hyvä koulussa ja sain kiitettäviä arvosanoja ja tein kaikki työt huolella, monesti töitäni käytettiin esimerkkinä muille. Itse en ollut tästä kovin mielissäni, sillä se aiheutti kateutta, seläntakana puhumista ja ilkeitä katseita. Kukaan ei halunnut tehdä kanssani ryhmätöitä ikinä. Sekään ei ole hyvä, että pärjää koulussa.
Joka päivä istun sisällä yksin, sillä ei minulla ole mitään minne mennä ja yksin on todella iso kynnys lähteä mihinkään, sen lisäksi minua ei huvita lähteä minnekään, kun tuntuu, että en kestä enään kritiikkiä ja minua ei hyväksytä missään. Jaksan ainoastaa mieheni avulla. Tuntuu että hän on ainoa joka ymmärtää minua, osaa lukea minua ja tukee kun sitä tarvitsen, hän näkee miten minua kohdellaan ja tuijotetaan, eikä vähättele asiaa, vaan osaa lohduttaa. En edes halua ajatella missä olisin ilman häntä.
En tiedä miksi!
Olen miettinyt jo pitkään onko se kateutta?
Viimesetkin ystävät menetin silloin kun tapasin mieheni, ainoan ystäväni. Mieheni on komea, mukava, ihana, hellä, kaikki pitävät hänestä, hänellä on hyvä työ, ja hänellä oli hieno asunto arvostellulla ja kallilla asuinalueella, mutta hän muutti tänne minun luokseni, jotta saisi olla kanssani ja ajaa joka päivä pitkän matkan töihin. Hän kosi minua ja sain kalliin sormuksen. Olisin hänen kanssaan, vaikka hän olisi vailla töitä ja rutiköyhä, en minä edes tiennyt kaikkea, kun rakastuin häneen. Rakastan hänen luonnettaan, en sitä mitä hänellä on ja uskon, että siksi hän rakastaa minua niin paljon, olen erillainen kun edelliset onnen onkijat. Maksan kaikesta oman osuuteni. Olen onnellinen ja pitkästä aikaa minusta tuntuu, että minulla on joku jolle on tärkeä ja joka rakastaa minua. Itse kysyivät miehestäni, olisi pitänyt olla hiljaa! Pitäisi vaihtaa huononpaan mieheen, ettei kukaan voisi puhua selän takana ja vittuilla.
Olen monen mielestä kaunis, itse pidän itseäni hyvin tavallisena ja en kaipaa huomiota. Pukeudun normaalisti ja en halua mitenkään tahallisesti erottua muista. Minun pitäisi olla käymättä suihkussa, kulkea risaisissa vaatteissa olla harjaamatta hiuksiani, ettei kukaan voisi jatkuvasti nälviä ulkonäöstäni. Katsoa ilkeästi kun kävelen ohitse, osoitella, huudella perään, puhua pahaa, haukkua minua. Minusta tuntuu pahalta, en ole tehnyt mitään! En minä voi sille mitään, miltä näytän! Pitäisikö minun olla pahoillani?
Minua on aina haukuttu miespuolisille, kai sekin on pelkoa ja kateutta. En edes ole kiinnostunut muista, sillä minulla on jo mies. En edes huomaa jos joku tuijottaa, kuulen sen aina muilta ja se vaivaa heitä. Sitä paitsi on ahdistavaa jos joku tuijottaa, ei se minusta ole imartelevaa. Haluan olla rauhassa. Pysyn kotona, sillä en kaipaa mitään draamaa. Ja sekin on aihe haukkua, en koskaan tee mitään ja olen ihan tylsä.
Menetin parhaan kaverini, koska hänen poikakaverinsa ehdotteli minulle ties mitä ja kerroin tästä kaverilleni, koska minusta se oli oikein. Kaverini uskoo, että valehtelen ja asia oli toisinpäin. Miksi minä haluaisin tehdä jotain sellaista parhalle ystävälleni, jonka menetystä suren joka päivä, melkein itken kun ajattelen asiaa. Miksi?
Ja miettiikö kukaan koskaan ikinä, ettei minusta tunnu yhtään hyvältä kun miehen kiinnostuvat minusta vain ulkonäköni takia, vihaan sitä! Minulla ei ole mitään arvoa ihmisenä, olen heille vain esine! Tuntuu todella tyhjältä, miksei kukaan voi tutustua ja tykätä minusta sellaisena kun olen?
Olin hyvä koulussa ja sain kiitettäviä arvosanoja ja tein kaikki työt huolella, monesti töitäni käytettiin esimerkkinä muille. Itse en ollut tästä kovin mielissäni, sillä se aiheutti kateutta, seläntakana puhumista ja ilkeitä katseita. Kukaan ei halunnut tehdä kanssani ryhmätöitä ikinä. Sekään ei ole hyvä, että pärjää koulussa.
Joka päivä istun sisällä yksin, sillä ei minulla ole mitään minne mennä ja yksin on todella iso kynnys lähteä mihinkään, sen lisäksi minua ei huvita lähteä minnekään, kun tuntuu, että en kestä enään kritiikkiä ja minua ei hyväksytä missään. Jaksan ainoastaa mieheni avulla. Tuntuu että hän on ainoa joka ymmärtää minua, osaa lukea minua ja tukee kun sitä tarvitsen, hän näkee miten minua kohdellaan ja tuijotetaan, eikä vähättele asiaa, vaan osaa lohduttaa. En edes halua ajatella missä olisin ilman häntä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olisi hyvä jos löytäisit jonkun jolle puhua, viettää aikaa. Harrastatko jotain, käytkö töissä? Niistä ystäviä? Kateellisiakin ihmisiä on, mutta oletko varma että kaikki on kateutta? Tarkastele itseäsi ja katso löydätkö itsestäsi "jotain vikaa". Ja kateuden välttämiseksi kun tapaat uusia ihmisiä, älä korosta sitä että sinulla on "rikas mies". En tarkoita että se tarvitsisi salata. Ole oma itsesi.. Pidä oma pukeutumistyylisi, se jonka tunnet omaksesi.
Otan osaa, varmasti on kateus syynä kaverikatoon! Itselläni on samantapaisia kokemuksia. Minulla ei tosin ole rikasta miestä, mutta kauneus ja hyvyys tuntuvat riittävän kateuteen ja ulkopuolellesulkemiseen.
Itse olen kaunis, hoikka, silti erittäin muodokas, seksikäs ja Nainen miesten mieleen. (Enkä todellakaan ole mikään miestennielijä, joka vie muiden miehet tai tavoittelee kaikkien miesten huomiota! 5v. olen ollut jo sinkkuna, enkä irtosuhteita harrasta.) Lisäksi olen vielä iloinen, ystävällinen, kiltti, hauska, aito, oikeasti hyvä ihminen, persoonallinen, älykäs, hyvin karismaattinen ja lahjakas. Ja sitähän ei ole koskaan voitu sietää. Aika yksin olen saanut olla.
Muutaman kerran tutustumisvaiheessa olen toivonut jo löytäneeni uuden ystävän/kaverin ja sitten saanut kuulla kitkeränsävyisiä kommentteja tyyliin "voi että sä oot hoikka" ei-niin-hoikalta kanssasisarelta tai "voi että sä oot kaunis"/"sä oot niin täydellinen". Ja sitten saanut huomata, kuinka kyseinen, aiemmin ystävällinen henkilö muuttuu viileäksi ja etäiseksi minua kohtaan, ei enää ota yhteyttä eikä vastaa yhteydenottoihin, sulkee kaveripiirinsä ulkopuolelle. Tai muuten vaistoan ilman järjellistä syytä alkavan kylmän, vihamielisen ja töykeän asenteen minua kohtaan ja huomaan henkilön luovan minuun vihamielisiä katseita. Kateutta, ei voi olla muuta selitystä! Kun olen ollut vain äärimmäisen ystävällinen ja mukava häntä kohtaan, juuri sellainen kuin toivoisin minulle itselleni oltavan, en taatusti loukannut toista mitenkään... Ja silti inhotaan -vain kateus antaa siihen järjellisen selityksen.
Tai sitten henkilö, jonka kaveri olen ollut jo pidemmän aikaa alkaa muuttumaan pikkuhiljaa kovin negatiiviseksi minua kohtaan jälleen ilman järjellistä syytä. Näissä olen pikkuhiljaa alkanut vaistoamaan kasvavaa vihamielistä asennetta, joka oireilee ilkeinä, piikikkäinä ja ivallisina kommentteina, töykeänä ja epäkunnioittavana käytöksenä, tympeytenä ja persoonani ja puheideni ignooraamisena, pahoina katseina. Kunnes henkilö "katoaa" eikä enää vastaa yhteydenottoihin. Tosin nykyään olen myös itse ruvennut katoamaan tällaisten "kavereiden" elämästä oireilun tarpeeksi kauan jatkuttua ja pahennuttua sietokynnykseni yli.
Viestisi perusteella kuulostat ystävälliseltä ja jalat maassa elävältä tyypiltä, en usko että vika on sinussa kuten edellinen kirjoittaja ja muut kateelliset kanssasisaret aina vastaavissa tilanteissa yrittävät vihjailla piikitelläkseen ja satuttaakseen mahdollisimman pahasti, lyödäkseen lyötyä.
Sinä olet ihana ja upea, lahjakas nainen, onnekaskin vielä ja siksi kateuden polttopisteessä.
Kaunis, lahjakas, ystävällinen ja oikeasti hyvä ihminen -olet kaikkea sitä, mitä tavalliset, läskit, rumat, ilkeät, pahat ja huonot, alhaiset ihmiset, nämä kateelliset kanssasisaret eivät ole, eivätkä ikinä tule olemaankaan! Olet ylivertainen heihin nähden, he tietävät sen itse, eivätkä voi sietää sitä!
Pidetään me alfanaaraat lippu korkealla ja yritetään olla välittämättä kateellisista rusinoista! Ollaan yksin siihen saakka, kunnes kohdataan "samanveroinen" henkilö, tai ihmisiä, jotka eivät kärsi kateudesta. Sellaisiakin on!
Mutta yhtä kaikki, olen itse alkanut pelkäämään kateutta. Olen sisäistänyt ohjeen "kell onni on, se onnen kätkeköön!" Esim. monet lottovoittajat ovat kertoneet menettäneensä kaikki ystävänsä voiton myötä.
Itse en nykyään halua edes kertoa muille asioista, joiden epäilen edes saattavan herättää kateutta. Päinvastoin, pyrin oikeastaan piilottelemaan ja vähättelemään kaikkia edes mahdollisia kateuden aiheita elämässäni.
Olen niin monta kertaa saanut kokea sen, mitä kateudesta seuraa, etten todellakaan halua herättää kateutta muissa. Olen ajatellut, että jos joskus rikastun, en kerro siitä kenellekään, enkä kutsu kavereita kotiini, etteivät he saa tietää vauraudestani. Ehkä suositeltava toimintatapa sinullekin uusien tuttavuuksien suhteen? Älä kerro totuutta miehen vauraudesta, jätä asioita kertomatta, vähättele, ole ympäripyöreä, saa asia kuulostamaan tavanomaiselta...
Jos haluat kirjoitella, voit meilata [email protected]
Vastauksesi loi paljon uskoa!=)
Yritän olla puhumatta itsestäni mitään. Koulussa kerroin vain lähimmälllä koulukaverilleni ja tämä sitten oli levittänyt kaiken koko luokalle, en itse halua oikein kertoa mitään, sillä tiedän mitä siitä seuraa. Mieheni on antanut hyvän neuvon, kuuntele aina muita, älä kerro itsestäsi, kun vain kysyttäessä, mutta mahdollisimman vähän. Näinhän se on, moni jaksaa puhua itsestään, eivät jaksa kuunnella muiden juttuja.
Kaikki sanovat, että olen todella kiltti, joten en usko, että olisin jotenkin ilkeä. Varmasti minussa on vikoja, mutta niin on meissä kaikissa.
Inhoan myös sitä, kun aina kun olen pärjännyt jossain asiassa elämässäni, nämä kateellisen naiset vievät minulta senkin ilon, he rupeavat matkimaan, selkäni takana ja taas minun täytyy keksiä jokin oma juttu. Rakastan valokuvausta, puran kuvillani tunteitani. Olen kehittynyt jo aika taitavaksi ja saanut paljon kehuja, osia kuvista olen saanut myytyä. Ja arvatkaa vain kun saan lukea netistä, kuinka moni on mennyt ostamaan järjestelmäkameran ja alkanut kuvaamaan. Ei kukaan koskaan heistä kehunut kuviani, kirjoittivat vaan närkästyneitä kommentteja kuvieni alle, kuten tuon sun kameran täytyy olla helvetin hyvä, ei niitä kuvia tule pelkällä kameralla, siihen tarvitaan paljon paljon muuta! Mutta, eivät heidän valokuvansa tule koskaan olemaan sellaisia kun minun, sillä olen löytänyt oman jutun, jos he eivät suoraan kopio kaikkea.
Olen opiskellut naisvaltaiselle alalle, mutta en halua tehdä sitä, koska saan huonoa kohtelua, en henkisesti jaksa. Teen tällähetkellä muita töitä, siivoan vaikka minulla olisi koulutus, siinä saan olla yksin ja minulla on silloin parempi olla.
Minäkään en koskaan voisi harrastaa mitään yhdenyön juttuja sun muita, pika suhteita. En ikinä voisi mennä sänkyyn, sellaisen miehen kanssa jota kohtaa minulla ei ole tunteita. Olen nykyistä suhdettanni enen seurustellut kaksi kertaa ja molemmat päättyivät siihen, että minua haukuttiin ja petettiin. Toinen sanoi ettei kestä täydellisyyttäni, tuntee itsensä huonoksi ja haukkui minua sen takia, että tuntisi itsensä paremmaksi....vaikea uskoa. Toinen petti minua minulle rakkaan ihmisen kanssa. Voitte varmasti kuvitella, että nykyinen mieheni on joutunut taistelemaan, että on saanut minut itselleen, sillä usko miehiin oli mennyt lopullisesti.
Se, että joku kehuu voi olla yhtä inhottavaa kun se että jotain haukutaan rumaksi. Kuten voi kun sä olet hoikka, eihän sulle sovi mitkään vaatteet. Tai toi sun tukka on kyllä tosi kiva, mutta harmi kun se on niin ohut ja ei se kyllä minusta ohut ole... Tai voi kun sä näytät pieneltä, onpa sulla kapeat reidet. Oltiin aikanaa luokan kanssa myös hemmotteluhoidossa ja olin koko vartalohieronnassa, niin sitten yksi luokkalainen tokaisi, että onneksi sillä oli vähän kuhmuroita reisissä, niin hänellä on toivoa!!! Kun hieroja oikein velloi takareisiäni ja olen 24! Olen myös saanut monta kertaa kuulla, että olen pinnallinen koska olen kaunis. Joskun sattuu ihan hauskojakin juttuja tosin, työkaverini mies luuli minua kerran minua malliksi ja oli sitten vaimoltaan kysynyt miksi hän juttelee minun kanssani, että enkö ole se malli. Kukakohan malli?=)
Minulle käy myös niin, että yhteydenpidot loppuvat pikkuhiljaa ja saan ehkä tätä ennen jostain kuulla, että kyseinen henkilö on haukkunut minua. Joskus lopetan itse yhteydenpidon, kun huomaan, että tilanne rupeaa menemään siihen suuntaan. Monesti sellaiset naiset jotka ovat tottuneet olemaan huomion keskipiste, ovat alussa ensin kavereitani, mutta sitten kun saankin enemmän huomiota, niin sitä vihaa on vaikea kenenkään kestää, yleensä nämä naiset ovat minua nuorempia..
Kiitos kaikille vastanneille ja olisi mukava kuulla lisää kokemuksia!=)
Yritän olla puhumatta itsestäni mitään. Koulussa kerroin vain lähimmälllä koulukaverilleni ja tämä sitten oli levittänyt kaiken koko luokalle"
Joo, ihmiset ovat uskomattomia juorukelloja! Kellekään ei pidä kertoa mitään, minkä EI halua leviävän kaikkialle. Kerro vain sellaisia asioita, joiden leviämisestä ei ole väliä, myös lähimmille ystävillesi.
Eräs juorukello kertoi, että jos hänelle sanoo, että tätä älä kerro kenellekään, silloin varsinkin hän kertoo, silloin hän vain ei voi pitää asiaa sisällään! :D
"en itse halua oikein kertoa mitään, sillä tiedän mitä siitä seuraa. Mieheni on antanut hyvän neuvon, kuuntele aina muita, älä kerro itsestäsi, kun vain kysyttäessä, mutta mahdollisimman vähän."
Tuon linjan olen itsekin ottanut.
" Näinhän se on, moni jaksaa puhua itsestään, eivät jaksa kuunnella muiden juttuja."
Niinpä!
"Inhoan myös sitä, kun aina kun olen pärjännyt jossain asiassa elämässäni, nämä kateellisen naiset vievät minulta senkin ilon, he rupeavat matkimaan"
Olen kuullut, että matkimisen syynä on yleensä juuri kateus.
"Olen opiskellut naisvaltaiselle alalle, mutta en halua tehdä sitä, koska saan huonoa kohtelua, en henkisesti jaksa. Teen tällähetkellä muita töitä, siivoan vaikka minulla olisi koulutus, siinä saan olla yksin ja minulla on silloin parempi olla."
Itse olen tästä syystä työttömänä. Työntekoa vastaan minulla ei ole mitään, mielelläni tekisin jotain työtä, mutta ne ihmiset! Joka ikisessä paikassa kimppuuni käydään! Vaikka itse olen ystävällinen, asiallinen tai yritän olla omissa oloissani, niin ei anneta olla rauhassa! Tullaan raivoamaan ilman syytä, tuijotetaan vihamielisesti, puhutaan seläntakana pahaa, minusta on jopa valehdeltu pomolle perättömiä asioita! Jo 3 paikasta minut on savustettu ulos! Ja aina nämä vainoajat ovat olleet läskejä, rumia, taviksia tai vanhoja ämmiä. Olisikohan syynä kenties kateus?
Asiaa ei ole auttanut se, että olen ollut mahdollisimman naturellisti meikattu, tukka kiinni, pukeutunut vaatimattomasti, yrittänyt siis olla mahdollisimman mitättömän näköinen. Olen miettinyt, että jos vielä joskus menen työelämään, täytyy varmaan hankkia pyöreät rillit ja olla joka päivä meikittömänä ja tukka nutturalla, niin ehkä silloin saisi olla rauhassa. Luin nimittäin kirjoituksen tositapahtumasta, jossa erään naisen työkaveri oli juuri tällainen omissa oloissaan viihtyvä rillipäinen nutturapää, jota työpaikalla pidettiin vanhana piikana ja jolle vähän naureskeltiin selän takana. Jutun kirjoittaja oli sitten nähnyt kyseisen naisen eräässä yökerhossa tukka auki, ilman rillejä ja kyseinen nainen olikin upea kaunotar -ja vielä huippukomean miehen kanssa! Aika selvää, että "vanhapiikalook" on hänen ainoa selviytymiskeinonsa työelämässä. Kaunottaret joutuvat armottoman simputuksen (henkisen kidutuksen) kohteeksi ja heidät savustetaan ulos.
Suunnittelen kuitenkin, etten enää mene työelämään, rupean yksityisyrittäjäksi, silloin saan ainakin olla rauhassa!
"Se, että joku kehuu voi olla yhtä inhottavaa kun se että jotain haukutaan rumaksi. Kuten voi kun sä olet hoikka, eihän sulle sovi mitkään vaatteet. Tai toi sun tukka on kyllä tosi kiva, mutta harmi kun se on niin ohut ja ei se kyllä minusta ohut ole... Tai voi kun sä näytät pieneltä, onpa sulla kapeat reidet."
Joo, kyllä sen kuulee, onko kehuminen aitoa ja vilpitöntä vai kuultaako siinä pahansuopainen kateus tai onko se jopa kitkerä kommentti. "
Tai toi sun tukka on kyllä tosi kiva, mutta harmi kun se on niin ohut" -kommentti ei kyllä mikään kehu ole, minusta se on kehuksi naamioitu lyttäävä ja alaspistävä, mollaava kommentti. Tosiasiassa hän sanoo, että onpa tukkasi ohut.
"Oltiin aikanaa luokan kanssa myös hemmotteluhoidossa ja olin koko vartalohieronnassa, niin sitten yksi luokkalainen tokaisi, että onneksi sillä oli vähän kuhmuroita reisissä, niin hänellä on toivoa!!! Kun hieroja oikein velloi takareisiäni ja olen 24!"
Hoh! Minun käsitykseni on se, että selluliittia on kaikilla naisilla. Että siitä ei ole edes mahdollista päästä täydellisesti eroon. Sellu on joku luonnon luoma vararavintojärjestely odottavalle ja imettävälle äidille, jotta vauvan ravinnonsaanti turvataan nälänhädän varalta. Huippumalleillakin on sellua. Meillä onnekkailla sitä tosin on vain vähän, ja se näkyy vain puristaessa!
"Olen myös saanut monta kertaa kuulla, että olen pinnallinen koska olen kaunis"
Minua myös varmaan yleisesti luullaan pinnalliseksi, vaikka kauempana totuutta ei voisi olla! Olen hyvin syvällinen, pohdiskeleva ja paljon ajatteleva ihminen. En ole pinnallinen!
Se, että ihminen meikkaa ja huolehtii ulkonäöstään, ei tarkoita sitä että on pinnallinen. Mutta ilmeisesti nämä suomalaisnaiset, jotka leikkaavat tukkansa lyhyeksi ja kulkevat täysin meikittömänä tyyliin tuulipuvuissa leimaavat kaikki pitkähiuksiset, meikkaavat ja naisellisesti pukeutuvat naiset pinnallisiksi.
Piti pilkkoa viesti kahteen osaan kun ei yhteen viestiin mahtunut.
"Monesti sellaiset naiset jotka ovat tottuneet olemaan huomion keskipiste, ovat alussa ensin kavereitani, mutta sitten kun saankin enemmän huomiota, niin sitä vihaa on vaikea kenenkään kestää"
Joo, monilla on narttumainen tarve kilpailla paremmuudesta muihin naisiin nähden. Mielestäni se on naurettavaa! Muutama tällainen kaveri minulla on ollut, joiden huomasin alkavan kilpailla kanssani. Itse en tosin ollut tässä kilpailussa edes mukana, mutta huomasin sen alussa huvittuneena, mutta myöhemmin kun se muuttui heidän taholtaan vakavaksi, alkoi vituttaa.
Toisilla on hillitön tarve kokea saavansa eniten huomiota miehiltä. Se todistaa heille itselleen heidän olevan parempia, naisellisempia ja haluttavampia kuin muuta naiset. Vaikka mies olisi kiinnostuneempi jostakin toisesta, he änkevät tämän huomion keskipisteeksi vaikka tunkemalla syliin. Eniten huomiota kun on pakko saada. Ja jos joku toinen saa luonnollisesti enemmän huomiota kuin he, he eivät voi olla enää tämän kavereita.
Paremmuudesta kilpaillaan myös materialla, pitää olla enemmän ja hienompaa kuin toisella. Eräs kaveri osti aina saman tai parempaa jos kerroin jotain hankkineeni. Jos kerroin, että haluaisin jotain, hän hankki sen. (Vaikka kyseessä oli jokin heitto, jonka suhteen en ollut edes tosissani tyyliin kaupassa katselen vaatetta jota en täysin tosissani halua ja sanon että "onpa ihana", niin hän ostaa sen.)
Jos kävin jonkin kurssin, hänkin kävi sen. Aina hän myös kehuskeli omaisuudellaan. Minua tämä ei pitkään aikaan häirinnyt, sillä en itse ole kateellinen, ja jos hänellä on jotain, ei se ole minulta pois. Hänen kilpailemisensa lähinnä huvitti minua. Lopulta se kuitenkin äityi niin pahaksi mukaantulleen vihamielisyyden ja kitkerien kommenttien kera, etten enää kestänyt tyypin seuraa hänessä tuntemani hirveän vihamielisyyden takia. Ja itselläni nämä kilpailevat naiset ovat olleet minua jopa reilusti vanhempia.
Monilla tuollainen kilpaileminen ja kateus on verissä, itsestäni moinen toiminta on alhaista. Siinä kun on takana aina se, että halutaan saada toinen tuntemaan olonsa huonommaksi, tuntemaan kateutta. Eli pohjimmiltaan se on ilkeyttä! Kai se on monilla naisilla aika vaikeaa olla todellinen ystävä jos kaikesta pitää kilpailla. Pitää vaan keskittyä siihen, ettei itse sorru samaan.
"Suunnittelen kuitenkin, etten enää mene työelämään, rupean yksityisyrittäjäksi, silloin saan ainakin olla rauhassa!"
Olen jo pitkään suunnitellut samaa! Nyt kun saisi vielä kaikki toteutettua käytännössä.
Minua inhottaa jo pelkästään kaupassa käyminen, kun välillä tuijotetaan päästä varpaisiin ja auta armias kun jonkun ukko erehtyy vilkasemaankin, niin ukkojen naisten katse olisi tappanut jo monesti.
Välillä tekisi oikeasti niin mieli mennä sanomaa, anteeksi rouva, mutta kosmetiikka ja vaateosasto sijaitsevat täällä ja täällä, olisiko aika päivitää tuo tuulitakki-look? Se on totta, että pelkästään hyvillä vaatteilla, pienellä ehostuksella ja kampaamossa käynnillä, moni nainen olis varmasti tyytyväisempi itseensä, pieni vaiva, suuri ilo! Joskun jos oikein ärsyttää niin en voi sille mitään, mutta saatan sanoa ääneen, että mitäköhän tuokin taas tuijotti.
"Hoh! Minun käsitykseni on se, että selluliittia on kaikilla naisilla. Että siitä ei ole edes mahdollista päästä täydellisesti eroon. Sellu on joku luonnon luoma vararavintojärjestely odottavalle ja imettävälle äidille, jotta vauvan ravinnonsaanti turvataan nälänhädän varalta. Huippumalleillakin on sellua. Meillä onnekkailla sitä tosin on vain vähän, ja se näkyy vain puristaessa!"
Niimpä, kaikilla on selluliittia! Kaikki eivät vissiin vaan ole tajuneet tätä asiaa, vaan sekin on vaan yksi syy lisää ilkeillä!
"Toisilla on hillitön tarve kokea saavansa eniten huomiota miehiltä. Se todistaa heille itselleen heidän olevan parempia, naisellisempia ja haluttavampia kuin muuta naiset. Vaikka mies olisi kiinnostuneempi jostakin toisesta, he änkevät tämän huomion keskipisteeksi vaikka tunkemalla syliin. Eniten huomiota kun on pakko saada. Ja jos joku toinen saa luonnollisesti enemmän huomiota kuin he, he eivät voi olla enää tämän kavereita. "
Tuo on niin totta! Kun tapasimme ensimmäsitä kertaa mieheni kanssa joitain kavereitani, niin yksi sitten näistä naisista yritti tehdä vaikutusta mieheeni. Mieheni vastasi tähän sitten tapansa mukaan olemalla täysin kylmä ja neutraali kyseistä naista kohtaan ja hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän ei saanutkaan tavoittelemaansa huomiota lukuisista yrittämiskerroista huolimatta..
Olen itsekkin joskus kokeillut tuota samaa, että olen kehunut jotain tavaraa tai ostanut sen ja katsonut kuinka monella on samanlainen ja kuinka nopeasti. Kerran yhdellä oli jopa samanlainen takki ja kaulahuivi ja täysin samanväriset ja samanlainen laukku, lyhyen ajan sisällä. En ymmärrä!
"Monilla tuollainen kilpaileminen ja kateus on verissä, itsestäni moinen toiminta on alhaista. Siinä kun on takana aina se, että halutaan saada toinen tuntemaan olonsa huonommaksi, tuntemaan kateutta. Eli pohjimmiltaan se on ilkeyttä! Kai se on monilla naisilla aika vaikeaa olla todellinen ystävä jos kaikesta pitää kilpailla. Pitää vaan keskittyä siihen, ettei itse sorru samaan."
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Harmittaa vaan, että monesti joutuu olemaan täysin yksin, mutta on se huomattavasti helpompaa kun olla ainainen kiusan kohde.
"Minua inhottaa jo pelkästään kaupassa käyminen, kun välillä tuijotetaan päästä varpaisiin ja auta armias kun jonkun ukko erehtyy vilkasemaankin, niin ukkojen naisten katse olisi tappanut jo monesti."
Itse käytän kyseisestä syystä aina aurinkolaseja. Kesät, talvet, tarpeen vaatiessa jopa pimeällä! :D Auttaa! Jostain syystä aurinkolasien käyttäjää ei uskalleta tuijottaa avoimesti, kai se on syynä, kun ei voi tietää, katsooko se takaisin? ;D
Mutta anyway, aurinkolasit suojaavat, piilottavat kauneuden kateellisilta silmiltä, enkä todellakaan saa osakseni niin paljon tuijotusta ja vihaa kuin silloin HETI, jos jostain syystä otan lasit pois! Suosittelen kokeilemaan!
"Välillä tekisi oikeasti niin mieli mennä sanomaa, anteeksi rouva, mutta kosmetiikka ja vaateosasto sijaitsevat täällä ja täällä, olisiko aika päivitää tuo tuulitakki-look? Se on totta, että pelkästään hyvillä vaatteilla, pienellä ehostuksella ja kampaamossa käynnillä, moni nainen olis varmasti tyytyväisempi itseensä, pieni vaiva, suuri ilo! Joskun jos oikein ärsyttää niin en voi sille mitään, mutta saatan sanoa ääneen, että mitäköhän tuokin taas tuijotti."
Todellakin! Ei ole mikään pakko kyniä sitä tukkaa miehen kampaukseksi, kulkea meikittömänä ja antaa sen läskin kertyä vyötärölle! Mutta kai nämä ämmät tietävät kateuden voiman ja pelkäävät sitä vihaa, jonka tämä miehenkaltainen ämmälauma projisoi naiselliselta näyttäviin Naisiin, jotka uskaltavat poiketa tästä rumuus-lookista! Hehän sen tietävät, kun itse harjoittavat tätä äänetöntä lynkkausta ja henkisen väkivallan muotoa.
Kannattaisi tajuta, että mies on visuaalinen olento ja kaipaa nähdä kauneutta naisessa! Tämä kerrottiin jo avioliittokurssilla, kun miespuolinen kouluttaja ihan neuvoi naisia kaunistamaan itseään, jotta avioliitto säilyy hyvänä! Hän sanoi, että mies tarvitsee sitä! Sanoi vielä, että kun hänen vaimonsa ei meikannut yhtään, niin kun hän näki uimahallissa kauniisti meikanneen venäläisen naisen, niin ai että kun näytti hyvältä! Ja sen ämmistä nousean murhaavan tunnelman olisi voinut leikata veitsellä! Mutta mitä vittua! Kyllähän sen kaikki tietää, että miehet haluavat kauniita naisia, niin onko se näille ämmille joku oman miehen kiusaamiskeino tahallaan näyttää mahdollisimman paskalta ja pakottaa silti "haluamaan" itseään ja syyllistää tätä vilkaisustakin vetävien naisten puoleen? Taitaa olla, kyllä ilkeys löytää monenlaisia ilmenemismuotoja ja tämä jenkkakahvajengi on tunnetusti luokattoman pahaa perimmäiseltä olemukseltaan.
"Olen itsekkin joskus kokeillut tuota samaa, että olen kehunut jotain tavaraa tai ostanut sen ja katsonut kuinka monella on samanlainen ja kuinka nopeasti. Kerran yhdellä oli jopa samanlainen takki ja kaulahuivi ja täysin samanväriset ja samanlainen laukku, lyhyen ajan sisällä. En ymmärrä!"
Minä ymmärrän, se on se kateus. Sitä vain en ymmärrä, miksi on pakko vihata kaunista naista? Minkä hän ulkonäölleen voi, ihan yhtä ilkeää tämä on kuin kiusata jotakuta rumuudesta!
Luulisi ihmisten tajuavan, ettei kauniilla ole helppoa, kun kaikkialla vaan vihataan. Naiset todellakin kostavat kauneuden sulkemalla porukan ulkopuolelle ja olemalla ilkeitä, hyvin ilkeitä. Tästä syystä tunnen aina myötätuntoa kauniita ja kiltinnäköisiä naisia kohtaan. Etenkin poikkeuksellisen kauniista naisista en voi olla ajattelematta, kuinka vaikeaa heidän elämänsä mahtaakaan olla?!
Mutta olen huomannut myös sellaisen ilmiön, että myös monet miehet vihaavat kauniita naisia! Selitän sen johtuvan siitä, että he tuntevat halua tähän naiseen, mutta uskovat, ettei heillä voi olla mitään mahdollisuuksia hänen suhteensa ja tuntevat katkeruutta ja purkavat sen vihamielisenä käytöksenä ja kenties seksuaalisena ahdisteluna tätä naista kohtaan.
Monet miehet tuntuvat myös kuvittelevan, että jos nainen on kaunis, hänen täytyy olla myös ylpeä, ilkeä, koppava pinnallinen narttu ja käyttäytyvät sen mukaan.
"Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Harmittaa vaan, että monesti joutuu olemaan täysin yksin, mutta on se huomattavasti helpompaa kun olla ainainen kiusan kohde."
Joo, yksin ollaan oltu jo vuosia. On minulla pari kaveria, mutta he asuvat kauempana ja tapaan heitä harvoin. Onneksi siihen tottuu. Välillä on ollut ystäviä, joihin välit katkenneet, uskoakseni heissä heränneen kateuden vuoksi.
Nyt on taas uusia tuttavuuksia löytynyt, joista voisi syntyä jotain, katsotaan ajan kanssa miten käy. Mutta kyllä niitäkin ihmisiä on, jotka eivät ole kateuden saastuttamia. Ne kaverit, jotka ovat ajan saatossa säilyneet, ovat todisteena tästä. Mutta suorastaan mottoni on, että parempi yksin kuin huonossa seurassa!
"Lisäksi olen vielä iloinen, ystävällinen, kiltti, hauska, aito, oikeasti hyvä ihminen, persoonallinen, älykäs, hyvin karismaattinen ja lahjakas." sanoo: " Ja aina nämä vainoajat ovat olleet läskejä, rumia, taviksia tai vanhoja ämmiä."
Right! Siihen ettei sinusta pidetä, on olemassa ihan joku muu syy kuin kateus.
Sama iski omaan silmääni sekä aloittajan että jyhjfhjgf:n teksteistä. Voi toki olla, että heidän ikävissä kokemuksissaan on myös ollut näitä "kateellisia narttuja", mutta kyllä minä ainakin itse karsastaisin ihmistä joka ajattelisi kaikista muista kuin hänen tasolleen ylettyvistä naisista, että he ovat rumia, läskejä ämmiä. Ei sitä edes tarvitse sanoa ääneen - sen kyllä aistii käytöksestä ja olemuksesta, mitä muista ihmisistä ajattelee.
Hassua lisäksi, että samaan hengenvetoon kun ihmetellään miksi kaunis ei muka voisi olla fiksu tai mukava, niin yhdistetään yhtä stereotyyppisesti ruma ja läski aina samaan lauseeseen. Surullista.
Olisi siis kiva jutella kanssasi. Sun elämässä tuntuu olevan paljonkin samoja piirteitä kuin minunkin elämässäni. Oon alle kolmekymppinen nainen. Minustakin on aina kiinnostuttu vain ulkonäköni vuoksi,minusta puhutaan myös usein pahaa, minulla ei ole ystäviä, oon usein päivät vaan sisällä (paitsi että mulla on pieni lapsi) ja meillä on perus arki. Mies on vaan se joka käy ystävien kans vaikka kahvilla, juttelee ja käy töissä. Voitaisko vaihta e-mailit?
Minulle saa mielellään kirjoitella=)
E-mailini on [email protected]
Miehen mielipiteenä sanoisin että tämä johtuu kateuden sijaan epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta.
Sille ei vaan voi oikein mitään. Etsikää itsevarmempia ystäviä.
Kauniilla tai muuten poikkeuksellisen lahjakkaalla tai puoleensavetävällä (omaan elämäänsä silminnähden tyytyväisellä) naisella on äärimmäisen harvoin naispuolisia ystäviä. Miehet on usein reilumpia kavereitaan kohtaan. Naiset (varsinkin ikävän luonteiset) päätyvät kilpailemaan ja vertailemaan itseään mielestään parempi osaiseen kaveriinsa ja pilaavat usein piikittelyllä ja pahansuovalla juoruilulla toisen ilon.
Olkaa täydelliset, kuvankauniit, huippuälykkäät ja täydellisen luonteen omaavat naiset keskenänne ystäviä. Vai iskeekö kateus, kun joku on kuitenkin kaunein? Aika typeriä osa näistä täydellisistä ämmistä tällä palstalla eikä tämä ole kateutta. Hoitsutasoa.
metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Ja kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, mutta muutaman täällä kirjoittaneen tulkinta; läskit ja rumat ovat kateellisia kauniille ja hoikalle??? Onkohan juuri näin? Kyllä se on muut asiat jotka ihmisten keskinäisiin väleihin vaikuttavat kun ulkonäkö=kaikki ei ole kateutta vaikka muutamat täällä niin kuvittelevatkin! Ja ihminen voi olla tai olla olematta fiksu oli sitten lihava tai laiha!