En tiedä minne tämä olisi pitänyt kirjoittaa mutta viimeiset pari vuotta olin niin epätoivoinen että kukaan ei koskaan "huolisi" mua. Yritin etsiä ja etsiä kunnes heitin hanskat tiskiin. Silloin kun olin jo luovuttanut niin löysin sen rakkaan :) tai no. Rakkaani löysi minut. Tavallaan. Tuli sellainen outo mukava olo siitä. Jos esimerkiksi etsit jotain tiettyä tavaraa varastosta tai ihan mistä vaan. et ikinä tunnu löytävän sitä. Kun luovutat. Se löytyy melkeen samantien :)
Niin onnellinen uudesta suhteesta :)
happyyy
6490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..onnellinen uudesta suhteesta. Kirjoituksesi sai hyvälle tuulelle :)))
minulla.
Eron jälkeen ajattelin, ettei kukaan näin vanhaa huoli. Piakkoin olin kihloissa iloinen ( ja olen yhä.)
Taallakin yksi onnen loytanyt, pessimistina ajattelin ettei oikeaa tyyppia loydy ikina ja kuten aloittajakin, olin jo luovuttanut. Sitten loytyikin henkilo, joka on minulle taydellinen. Tiedan, etta suhteen alussa kaikkihan on ihanaa kun katselee maailmaa rakastuneen silmin, mutta silti otan tasta kaiken irti. :)
Voi kun löytyisi minullekkin joku, johon voisin tuhlata rakkauteni.
Olen liitossa, joka on täysin tunteeton ja odotan vain aikaa, että tämä loppuu..
Vielä pitäisi syksyyn jaksaa, mutta toivoisin jo löytäväni jonkun silti rinnalleni.
10 vuotta tätä kylmyyttä riittää..
MInäkin olen niin yksin parisuhteessani. Mies huutaa, kun en osaa kuulemma siivota riittävästi. Jos yritän avata suuni parisuhdeasioista, hän huutaa, että en osaa puhua ja aiheutan vain hallaa avaamalla suuni. Yksin jäin nyt vapuksikin (lasten kanssa) kun mies silmää räpäyttämättä riensi vapun juhlintaan. En tiedä, miksi hän kohtelee minua kuin vihollista, vaikka tosiasiassa olen hänen paras ystävänsä. Kuka muu häntä olisi auttanut työ- ja koulutusasioissa kuten minä, hänen "kaverinsako"? Kuka olisi hänelle antanut kodin rahallista vastinetta vaatimatta? Ja kuitenkin hän sanoo, että mitä minä olen hänen hyväksensä tehnyt. Hänen silmissään olen huono, ajatukseni ovat pahat. Hän sanoo, ettei kukaan minua tällaisena halua. Miksi hän haluaa loukata minua? Miksi hän vihaa minua, omaa kumppaniansa?
Osa ihmisistä tarvitsee rinnalleen jonkun, jota voi alistaa ja johon voi purkaa kaikki turhaumat ja negaatiot.
Sinä tunnut palvelevan tällaista tarvetta miehesi elämässä. Hän voi kiukutella ja purkaa pahan olon lapsen lailla sinuun, ja suunnata sitten hyväntuulisena muualle. Sinun surkeutesi (kunhan hän ensin saa olosi tuntumaan surkealta) saa hänet tuntemaan itsensä paremmaksi ja ylemmäksi.
Miksi näin, ei ole kiinnostavaa.
MUTTA
Miksi sinä annat itseäsi kohdella noin?
Eikö sinua rakastettu lapsuudessasi, kun uskot, että olet ainoastaan tuollaisen "miehen" arvoinen, ja tasa-arvoisesta, sinua kunniottavasta ja rakastavasta kumppanista sinun on turha haaveilla?
Missä on itsearvostuksesi?
Millaisen mallin rakastavasta suhteesta haluat välittää lapsille? Millaiset kumppanit toivoisit heidän joskus valitsevan? Millaisia kumppaneita toivoisit heidän joskus olevan?
Mitkä asiat tuovat elämääsi iloa?
Ketkä ihmiset?
Voisitko lisätä näitä asioita ja näiden ihmisten seuraa?
Mitä haluat elämältä? Mitä rakkaudelta, parisuhteelta, mieheltä? Onko suunta oikea?
Olemme ITSE vastuussa omasta onnellisuudestamme, ja siitä millaisia ihmisiä valitsemme ympärillemme.