Olen seurustellut miesystäväni kanssa nyt 8kk, ja en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä. Ollemme jo kerran eronneet, mutta palattiin yhteen heti eron jälkeen. Ennen seurustelun alkua oltiin hyviä kavereita ja siksi ajatus erosta tuntuukin niin pahalta, koska siinä menisi ystävyyskin.
Miehessä oli vikoja jos jonkin moisia kun ensimmäisen kerran erottiin, mutta yhteen palattuamme hän on tuonut romanttisen puolensa hyvin esiin, ja silti tuntuu että kipinä suhteestamme häviää, omalta osaltani ainakin sellainen tunne. Ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli edes harrastaa seksiä ja pienetkin virheet miehessä ovat alkaneet tuntumaan ylitsepääsemättömiltä. Ennen se olin minä joka kaipasi enemmän huomiota mieheltä, kun nyt asia on päin vastoin... Voisiko tämä johtua siitä, että ennen eroa ollut huono aika jatkui liian pitkään ja sen takia kipinä on kadonnut? Mitä pitäisi tehdä?
Miehessä oli vikoja jos jonkin moisia kun ensimmäisen kerran erottiin, mutta yhteen palattuamme hän on tuonut romanttisen puolensa hyvin esiin, ja silti tuntuu että kipinä suhteestamme häviää, omalta osaltani ainakin sellainen tunne. Ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli edes harrastaa seksiä ja pienetkin virheet miehessä ovat alkaneet tuntumaan ylitsepääsemättömiltä. Ennen se olin minä joka kaipasi enemmän huomiota mieheltä, kun nyt asia on päin vastoin... Voisiko tämä johtua siitä, että ennen eroa ollut huono aika jatkui liian pitkään ja sen takia kipinä on kadonnut? Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on se arki mikä on tullu vastaan. Jos vaan jaksatte yrittää pitää suhteen kasassa niin kohta on helpompaa. Ei se alkuhuuma vaan pysy ikuisesti. Saat vaihtaa jatkuvasti miestä jos haluat elää kokoajan alkuhuumaa.
Kipinä on kadonnut ja luultavasti ette edes sovi toisillenne.. kyllä mun mielestä joku 8kk on aika lyhyt aika siihen että alkaa tuntumaan toisen läsnäolo what everiltä... Sinuna jättäisin tyypin.
Joo, vielä en ole tehnyt mitään päätöksiä, koska järjellä ajateltuna en haluaisi erota, muttä sydän ei vaan oo enää jutussa mukana, nii on sen toisenki kannalta ajateltuna väärin jatkaa suhdetta. Keräilen vielä rohkeutta, mutta olen jo päättänyt, ettei kannata jäädä tähän suhteeseen. Se olisi molempia ajatellen väärin