Olemme miehen kanssa samassa työpaikassa, joka on perheyritys.
Olen vuosien myötä saanut lisää vastuuta enkä enää ole se juoksutyttö tai harjoittelija, jollaisena minua alussa pidettiin, ja jota mielikuvaa varsinkin oma mieheni erittäin innokkaasti ylläpiti. Hän nautti siitä, että sai "pomottaa" minua ja jatkuvasti kuuli todettavan että "se on vaan se harjoittelija". Hän laittoi jo silloin pieniä mokiaan minun piikkiini, ja pääsi kuin koira veräjästä monesta asiasta kun kaikki vaan voivottelivat surkeaa harjoittelijaa. Nyt minusta on tullut asiantuntija työssäni ja minua todella tarvitaan, hoidan hommani hyvin ja tehokkaasti.
Luulisi, että mies olisi minusta ylpeä, mutta ei. Hän tuntuu olevan kateellinen. Hän tuntuu vihaavan sitä, että minua arvostetaan ja tarvitaan kuten häntäkin. Hän syyttää minua kaikesta, varsinkin omista virheistään ja edelleen asioista, jotka eivät millään tavalla liity minuun. Joudun jatkuvasti oman työni ohella korjailemaan ja selvittelemään hänen mokiaan (hän unohtelee paljon), ja hän silti aukoo minulle päätään ja levittää työyhteisössä minusta juttuja, joiden mukaan en hoida hommiani ja olen vähän "nolo" eli en osaa. Oma käsitykseni työstäni on täysin eri, homma on juuri sopivan haasteellista ja olen sen kiitettävästi hoitanut ja johtoportaalta monesti kehuja saanut. Joskus, kun olen saanut kehuja mieheni kuullen, on hänen naamastaan nähnyt sen valtavan suuttumuksen määrän ja hän on alkanut vähätellä minua pomollemme siinä paikassa, ja esittää syitä miksi työni tulos ei olisi hyvä. Lisäksi hän usein yrittää ottaa kunnian kaikesta itselleen.
Pari viikkoa sitten meille annettin yhteinen projektiluontoinen työtehtävä, jonka minä tein täysin yksin ja jäin parina päivänä ylitöihinkin, koska mieheni ei voinut alentua työskentelemään kanssani ja kiire oli. Hän pelasi kotona pleikkaria sen viikon ja kaikki töissä luulivat, että hän on töissään niin kiireinen ettei ehdi edes työpöytänsä äärelle. Kun olin saanut projetin valmiiksi ja tulokset taulukoitua, tuli mies ja muokkasi taulukon ulkoasultaan nätiksi, siihen meni noin kymmenen minuuttia, ja tämän jälkeen palautti sähköpostilla sen pomollemme. Pomo kiitteli vuolaasti miestäni hyvin tehdystä työstä, ja mieheni otti kaiken kunnian itselleen. Tämän jälkeen sain taas kuulla "tytöttelyä" jonkin aikaa, kun pomolle oli jäänyt käsitys, että mieheni oli tehnyt koko projektin lähes yksin ja minä olin lähinnä keittänyt hänelle kahvia.
Miksi ihmeessä mies on noin pahana siitä, että minä menestyn? Ja yrittää kaikin keinoin estää? Hän ei itse ole sen huonompi omassa työssään. Eikä minun menestykseni ole millään lailla häneltä pois, päinvastoin. Palkankorotukseni myötä saamme nyt enemmän rahaa taloon ja voimme maksaa yhteistä asuntolainaamme nopeammin pois. Ja palkkamme ovat siis nyt vasta tasavertaisia, mies on saanut vuosikaudet paljon parempaa palkkaa kuin minä, ainoastaan siksi että on mies. Kotielämämme menee hyvin, varmaan juuri siksi ettei työasioista puhuta kotona, mutta nyt alkaa tuntua siltä että minun on pakko puhua hänen käytöksestään hänelle, ihan vapaa-ajalla.
Olen vuosien myötä saanut lisää vastuuta enkä enää ole se juoksutyttö tai harjoittelija, jollaisena minua alussa pidettiin, ja jota mielikuvaa varsinkin oma mieheni erittäin innokkaasti ylläpiti. Hän nautti siitä, että sai "pomottaa" minua ja jatkuvasti kuuli todettavan että "se on vaan se harjoittelija". Hän laittoi jo silloin pieniä mokiaan minun piikkiini, ja pääsi kuin koira veräjästä monesta asiasta kun kaikki vaan voivottelivat surkeaa harjoittelijaa. Nyt minusta on tullut asiantuntija työssäni ja minua todella tarvitaan, hoidan hommani hyvin ja tehokkaasti.
Luulisi, että mies olisi minusta ylpeä, mutta ei. Hän tuntuu olevan kateellinen. Hän tuntuu vihaavan sitä, että minua arvostetaan ja tarvitaan kuten häntäkin. Hän syyttää minua kaikesta, varsinkin omista virheistään ja edelleen asioista, jotka eivät millään tavalla liity minuun. Joudun jatkuvasti oman työni ohella korjailemaan ja selvittelemään hänen mokiaan (hän unohtelee paljon), ja hän silti aukoo minulle päätään ja levittää työyhteisössä minusta juttuja, joiden mukaan en hoida hommiani ja olen vähän "nolo" eli en osaa. Oma käsitykseni työstäni on täysin eri, homma on juuri sopivan haasteellista ja olen sen kiitettävästi hoitanut ja johtoportaalta monesti kehuja saanut. Joskus, kun olen saanut kehuja mieheni kuullen, on hänen naamastaan nähnyt sen valtavan suuttumuksen määrän ja hän on alkanut vähätellä minua pomollemme siinä paikassa, ja esittää syitä miksi työni tulos ei olisi hyvä. Lisäksi hän usein yrittää ottaa kunnian kaikesta itselleen.
Pari viikkoa sitten meille annettin yhteinen projektiluontoinen työtehtävä, jonka minä tein täysin yksin ja jäin parina päivänä ylitöihinkin, koska mieheni ei voinut alentua työskentelemään kanssani ja kiire oli. Hän pelasi kotona pleikkaria sen viikon ja kaikki töissä luulivat, että hän on töissään niin kiireinen ettei ehdi edes työpöytänsä äärelle. Kun olin saanut projetin valmiiksi ja tulokset taulukoitua, tuli mies ja muokkasi taulukon ulkoasultaan nätiksi, siihen meni noin kymmenen minuuttia, ja tämän jälkeen palautti sähköpostilla sen pomollemme. Pomo kiitteli vuolaasti miestäni hyvin tehdystä työstä, ja mieheni otti kaiken kunnian itselleen. Tämän jälkeen sain taas kuulla "tytöttelyä" jonkin aikaa, kun pomolle oli jäänyt käsitys, että mieheni oli tehnyt koko projektin lähes yksin ja minä olin lähinnä keittänyt hänelle kahvia.
Miksi ihmeessä mies on noin pahana siitä, että minä menestyn? Ja yrittää kaikin keinoin estää? Hän ei itse ole sen huonompi omassa työssään. Eikä minun menestykseni ole millään lailla häneltä pois, päinvastoin. Palkankorotukseni myötä saamme nyt enemmän rahaa taloon ja voimme maksaa yhteistä asuntolainaamme nopeammin pois. Ja palkkamme ovat siis nyt vasta tasavertaisia, mies on saanut vuosikaudet paljon parempaa palkkaa kuin minä, ainoastaan siksi että on mies. Kotielämämme menee hyvin, varmaan juuri siksi ettei työasioista puhuta kotona, mutta nyt alkaa tuntua siltä että minun on pakko puhua hänen käytöksestään hänelle, ihan vapaa-ajalla.
Vastaukset 38
Vanhimmat
sun ukkos on vaan kateellinen sulle.se taitaa olla sellaisen kasvatuksen tulos, että naiset tekee alempiarvoisia töitä kuin miehet ja ettei naisen työ nyt niin kauheen tärkeetä ole. puhumattakaan siitä, että nainen saisi samanlaista palkkaa kuin miehet tai peräti parempaa.toiset miehet vaan pitää naisia alempiarvoisina.
Puhu ihmeessä ja pian miehen kanssa. Tai sano pomolle, että ne jutut mitä se susta levittää ei pidä lainkaan paikkaansa. Avioliiton ei pidä koskaan mennä kilpailulinjalle. Koita miettiä sen sijaan että yksin teet asiat, sellainen lähestymistapa jossa te kaksi todella puhallatte yhteiseen hiileen. Kehu miestä, mutta puhu rehellisesti siitä miten asia sua risoo että se ottaa kaiken kunnian itselleen. Millainen mies haukkuu omaa vaimoaan toisille??? Ei taida paljon rakkaus enää kukoistaa..Tilanne on todella hälyttävä työpaikkanne ja avioliittonne suhteen. Luulen että kumpainenkin tulee kaatumaan, ellette pian saa omia välejänne kuntoon.
Kyseessä on miehen perhe ja suku, joka tätä firmaa pyörittää ja johtohenkilöt erittäin vanhanaikaisia, iäkkäitä, heillä on erittäin syvällä päässä ajatus, että naisen tehtävä on vaan keittää kahvia ja näyttää nätiltä. He eivät usko, että minä pystyn mihinkään ilman miestäni. Yritä nyt siinä sitten sanoa, että "minä tein työn yksin ja osaan kyllä" kun heidän mielestään olen vain se ikuinen juoksutyttö joka ainoastaan toimii miehen apulaisena. Olen yrittänyt sanoa monesti, että antakaa vaan tänne niitä hommia, kun on ollut jostain haastavista projekteista kyse.. Saan vastaukseksi jotain tyyliin " hmph, no katsotaan nyt.. sinunhan pitää kirjoittaa se sopimus puhtaaksi" tms. Eli minulle uskotaan vaan ns. helppoja hommia, kuten kopioida teksti koneelle paperilta. Yleensä nämä vaativammat projektit päätyvät kuitenkin minun käsiini, kun ne on miehelleni annettu. Tottakai autan, jos mies kysyy neuvoa, koska hän on puolisoni ja meidän tulee pitää yhtä! Ja olen kyllä "puumerkkini" aina laittanut joka paikkaan, mutta kun paljon enemmän johdolle merkkaa mieheni vastaava.
Ainoa henkilö, joka tähän asiaan saisi positiivista muutosta aikaa olisi juuri oma mieheni. Asia on vain niin, että mieheni nauttii asemastaan minua parempana eikä ole valmis siitä luopumaan. Hänen on mokatessaan helppo sanoa, että "vaimo se vaan ei osannut hoitaa asiaa", hänen sanomisiaan ei kyseenalaisteta mitenkään. Kaikki paska tulee minun niskaani. Minua ei oteta vakavasti, koska työyhteisössämme ja kaikki asettuvat mieheni puolelle. Tuntuu, että vaikka mitä sanoisin, ei sillä ole vaikutusta.
Pelkään itsekin, että kohta tulee ero, jos ei tätä asiaa saada kuntoon. Työpaikan vaihto olisi yksi vaihtoehto, mutta asumme pienellä paikkakunnalla ja työpaikat ovat tiukassa. Lisäksi todennäköinen seuraus työpaikan vaihdosta olisi, että hänen sukunsa alkaisi vihata minua kun "kehtaan" lähteä perhefirmasta. Ja vaikka olisin muualla töissä, erittäin todennäköisesti joutuisin kuitenkin vapaa-ajallani tekemään tälle perheyritykselle töitä, kun "nehän ovat tuommosia helppoja pikkuhommia vaan". Vähän luulen, että ainoa tie ulos tuosta touhusta olisi ero, mutta siihen hommaan en halua vielä lähteä. Ei hänen sukunsa voi/saa niin paljoa vaikuttaa liittoomme.
tuli mieleen, tuo asetelma miehesi on esimiehesi ja syyttää sinua omista mokistaan täyttää työpaikkakiusaamisen kriteerit.
Mikäli oikein haluat saada aikaan vaikutuksia, kieltäydy kylmästi auttamasta kun miehesi pyytää neuvoa. Vaikka kuinka sydäntä puristaisi.
Toisekseen, kun kuulet miehesi väärin perustein syyttävän sinua mokistaan ja et ole missään kohtaan osallistunut kyseiseen projektiin, sano terävästi ettet ole ollut missään tekemisissä kyseisen projektin kansssa.
Siitäkin huolimatta, että ympörillä on muita kuulioita kuin miehesi ja hänen esimihensä joille selittää omat mokansa sinun tekemiksi.
Se viimeinen vaihtoehto on etsiä toisesta yrityksestä työ.
Lisäksi kannattaa ajatella aikaa, jolloin yritys siirtyy miehellesi ja sinulle. Tuon perusteella miehesi ei anna sinulle mitään sijaa firman hallinnossa, paitsi kaataa mokansa sinun niskaan kun asiakas kysyy "Teillä on tapahtunut virhe tässä ja tässä asiassa."
Pomoille totuuden siitä projektista ja olisit laittanut omat puumerkkisi mitä olet tehnyt niin miehesi olisi ollut kateellinen. Sano joskus miehellesi että jos se kateus ei lähde pois ja mollaaminen ei lopu työyhteisössä niin sanot suoraan että seuraavan kerran kun vetää liikaa projekteissa omaan piikkiin niin otat ja sanot että erotaapa kun tästä hommasta ei tule mitään. Se menee monen miehen itsetunnon päälle kun vaimokin rupeaa tienaamaa saman verran kuin mies. Pidä kiinni oikeudestasi ja sanot miehellesi suoraan että haluat olla tasavertainen tai sitten erotään.
miehellesi, että vaihdat työpaikkaa jos se mollaaminen ei lopu. Kait tajuaa seuraukset...
toisen hartijoille ! Akkamaiseen tapaan sanoisin.... Okei, tee oma hommasi mutta älä liitä sitä mitenkään liittoonne, muuten tulee 100 varmasti ero ! Ei mies yhteisössä toimita noin.....vali vali tyyliin.
Kyllä sinä saat työssäsi päteä mutta tee se työnantajallesi, älä miehellesi. Molemmilla on oppimista.
Missähän tuossa viestissä on se punaisen langan pää...?
ainut tyhmä, ei sitä ymmärtänyt Gröönruusin Allikaan naapurista.
Se on tarkoitettu niille joilla on vielä toivoa.....
Tarkoitatko nyt niitä "miehiä" jotka pitävät naisia alempiarvoisina otuksina?
tee itse itsestäsi alemmuudentuntoista. Pitäisikö sinua kehua kokoajan ylitse muiden?? Työelämässä kun on samat lainalaisuudet kaikille, sukupuolesta riippumatta.
Missään vaiheessa en ole valittanut asioista miehelleni, enkä edes pomolle, eli ihmettelen mistä tämä tällainen kommentti "vali vali" touhusta tuli. Hiljaa olen tähän asti niellyt kaiken. Ja jos yhtään luit tekstiäni, siinä nimenomaan sanotaan että en ole sotkenut asiaa liittoomme. Ja millä tavalla minä muka yritän työssäni päteä? Onko työn hyvin tekeminen pätemistä? Eikö minulla ole oikeutta sanoa miehelleni jos hän kohtelee minua törkeästi tai jos hän tahallaan aiheuttaa minulle harmia? Kyllä hän ainakin sanoisi minulle. Vaikeaa on saada arvostusta työpaikalla, jos joku "uskottavampi" jatkuvasti mollaa. Tällä uskottavammalla tarkoitan sitä, että firma on miehen perheyritys, joten häntä automaattisesti uskotaan paremmin (vielä kun päättäjät ovat jo aika iäkkäitä ja vanhanaikaisia).
Tämä pölvästi tulee tänne vali vali valittamaan omaan "akkamaiseen" tapaansa. Taitaa olla mäkä mäkä mies kun yrittää siellä petrata aakkosiaan. Miesyhteisö näköjään hyväksyy mukisematta tämän selkäänpuukottamisen ja toisten hyvin tehdystä työstä hyötymisen. Ihan perus äijäidiotismia kadehtia hyvin työnsä tekevää naista. Miesparathan jäävät tätä menoa työttömiksi. Ehkä olisi miesten aika petrata ennenkuin päätyvät nyrkin ja hellan väliin kunnioitusta ja tapoja oppimaan.
Tuollainen mollaaminen oman miehen taholta ei todellakaan kuulu hyvään parisuhteeseen! Jos mies ei kestä sinun kyvykkyyttäsi, sano äijälle että menet taitoinesi toiseen firmaan, joka osaa arvostaa taitojasi ja innokkuuttasi saada firma kukoistamaan. Luulisi miehen hätkähtävän todellisuuteen kun tajuaa, että hänen kulissinsa työteliäänä sankarina on vaarassa romahtaa. Enkä tarkoita sitä, että sinun tulisi jäädä miehesi rinnalle vain jos hän on arvostavinaan työtäsi (käyttäen sinua edelleen hyväkseen). Mutta monesti kun on menettämäisillään jotain arvokasta, sitä tajuaa paremmin kuinka tärkeitä taustatukijoukot ovat. Toivottavasti tilanteesi paranee!!
Vaikka juttu naiviudessaan vaikuttaa provolta, vastaan silti.
Keskustelutuokio miehen kanssa on paikallaan. Kerro kuinka hänen asenteensa ja käytöksensä töissä loukkaa sinua. Kysy miksi hän levittää valheita ja noloja juttuja sinusta. Eikö hänen ennemminkin pitäisi olla tukena urallasi, niin sinä olet ollut. Ihmettele miehen käytöstä projektin yhtyedessä ja kysy mitä hän oikein ajatteli, kun jätti sinun tekemäsi projektin omanaan. Oliko miehen käytös asiassa reilua.
Suosittelen, että muutat hiljalleen asennettasi. Et suostu enää 'tytöksi'. Et suostu siihen, että mies palauttaa tekemäsi työn omanaan. Et korjaile ja paikkaile hänen jälkiään, vaan annat hänen hoitaa ne itse.
Keskustele pomon kanssa jostain projektin asikakohdasta ihan ohimennen ja mainitse kuinka teit paljon töitä sen eteen ja olit oikein ylitöissä sen takia. Jos et pidä itse oikeuksistasi kiinni, olet ikuisesti 'tyttö'.
Ehkä diapamia 10mgx 3 päivässä
Opamox iltasin 2-3 tabl kertaa/päivässä max
Käytä sä itse vaan, kun tunnut noin hyvin tietävän..
Meikä ei ole ikinä piiloutunut lääkkeitten taka, eikä piiloudu. Sun hommia, ei mun..
Ohjeesi perusteella et ole minkäänlainen lääketieteen ammattilainen. On siis parempi, että et kirjoittele näitä ohjeitasi enää millään palstalla, tai joudut virkavallan haastatteluun.
Siirry kilpailijan palvelukseen.
Kilpailija ottaa mieluusti vastaan ahkeran tekijän. Onko niin että miehen perheen omistuksessa ja olet "ulkopuolisena" töissä? Perheyritykset kompastuvat sisäänpäinlämmitessään. Ne ovat yleensä todella kammottavia työpaikkoja ulkopuoliselle ja kannattaakin näitä välttää jos pystyy koska siellä kaikki asiat otetaan henkilökohtaisesti.
Kyllä, olen perheyrityksessä "ulkopuolisena" vaikka nykyään samaa sukunimeä kannankin. Uskon, että tulen aina olemaan ulkopuolinen jollain tapaa, siinä ei avioliitot tai lapset tms. auta. Alunperin tämä työ on alkanut minun ollessani "ainoastaan" mieheni tyttöystävä, kun tarvitsin kipeästi töitä ja he kiireapulaista.
Ei pitäisi avio-/avoparin koskaan työskennellä samassa paikassa. Ehkä joillakin aloilla ja isommissa yrityksissä (tehtaat ym) toimii, mutta minä en koskaan haluaisi työskennellä samassa paikassa mieheni kanssa. Meidän suhde on mulle sen verran tärkeä, etten antaisi työn pilata sitä.
Pakon edessä meilläkin näin kävi, kun muuta työtä ei silloin ollut kun työ piti saada :P Kyllä minäkin olisin halunnut eri työpaikat aikoinaan, nyt olen jo niin kauan tässä ollut että vaikeampi irtautua. Kaiken lisäksi minun on mahdotonta saada tästä paikasta tasoistani työtodistusta jolla pääsisin tasoiseeni uuteen työhön, koska kaikki tekemäni vaativammat työt ovat menneet mieheni piikkiin (minullehan ei niitä edes suoraan anneta). Minun työtodistuksessani tulisi työtehtävien kohdalla lukemaan "toimistoapulainen, työharjoittelija & keittiön kiireapulainen" vaikka todellisuudessa olen johtanut esim. toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoprojektia, toiminut laivausten ja tullausten järjestäjänä ja tulkkina sekä ollut useamman vuoden toimiston atk-tukihenkilö. Työnimikkeemme kertovat karua kieltään: Virallisissa papereissa mies on atk-päällikkö ja minä edelleen toimistoapulainen/harjoittelija.
Kyllä työtodistuksesta pitää käydä ilmi kaikki olennaiset tehtävät eikä vain se tehtävä, jolla on taloon tullut.
Hankala tilanne Sinulla, koska työpaikkoja ei lähitienoilla ole. Joutunet siis kohtaamaan tulevaisuudenkin nykyisen kaltaisissa oloissa. Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on selvä alemmuskompleksi Sinun taitojesi vuoksi. Tämä ilmeisesti sitten vielä korostuu, kun työnantajana on miehesi sukulaisten firma. En keksi muuta keinoa kuin, että keskustelet miehesi kanssa ja yrität saada hänet ymmärtämään oman tilanteesi ja tuntemuksesi. Minun mielestä Sinun ei pidä mennä valittamaan omistajille eli miehesi sukulaisille, koska silloin mustamaalaat miehesi ja joutunet mahdollisesti myös omistajien silmätikuksi.
Seraa tarkasti tyomarkkinoita ja halutessasi voit vain kavellä toisen firman johtajan puheille hakemaan tyopaikkaa eri yhtiostä.
Vaikka tyotodistuksesi vähättelisikin osaamistasi, sillä ei ole niin plajon väliä kun tapaat tyoantajan henkilokohtaisesti ja pääset kertomaan itse mitä osaat ja tiedät. Myoskin sinun kävellessä itse suoraan mahdollisen tyonantajan puheille antaa jo reippaan ja aikaansaajan kuvan sinusta!
Mutta muista: älä KOSKAAN mustamaalaa mitään aiemmasta tyopaikastasi tai tyotovereistasi (vaikka olisikin oma miehesi). Kerro vain rehellisesti miten paljon nykyinen tyopaikkasi on kouluttanut sinua antanut sinulle mahdollisuuden oppia alasta niin paljon. Mutta nyt olisit valmis enempään saamillasi tiedoilla ja että nykyinen tyopaikkasi ei pysty täysin hyväksikäyttämään sinun taitojasi joten olisit halukas käyttämään niitä firmassa xxy. Olet nopea oppimaan uutta joten firman muutos ei tuottaisi ongelmia.
Muista että firma xxy todella hyotyisi saadessaan sinut palkkalistoille!
Mitenkäs mielestäsi pitää vastata xxy:n esittämään kysymyksiin:
1. Miksi haluat pois nykyiseltä työnantajalta, joka on kouluttanut Sinua monin eri tavoin?
2. Onko Sinulla suosittelijoita?
3. Miksi olet halukas matkustamaan päivittäin 120 km työmatkojen vuoksi (alkuperäisen kirjoittajan mukaan lähialueilta ei löydy uusia työpaikkoja)?
4. Miksi haluat pois nykyisestä työstäsi, vaikka aviopuolisosi jatkaa siellä?
Näitä samanlaisia kysymyksiä löytyy varmasti paljon lisääkin. Pitääkö olla rehellinen vai onko parempi yrittää sepittää jotain tarinaa koko ajan? Onko silloin vaarana, että hakija sotkeutuu omaan näppäryyteensä eli hämähäkin verkkoonsa?
lauseesta "koska kaikki tekemäni vaativammat työt ovat menneet mieheni piikkiin (minullehan ei niitä edes suoraan anneta)."
Miehesi siis on saanut jonkun työn ja tehnyt mokan? Mokasta hän on syyttänyt sinua?
Periaatteessa voisit aina nostaa pienoisen haloon, eli kysyä "Miten minä voin tehdä mokan työssä, mikä on esimieheni työksi määrätty ja jonka esimieheni on itse tehnyt?" kaltaista.
Mikäli miehesi yrittää puolustaa ja edelleen kääntää syytä niskoille, voit toistaa "Miten minä voin tehdä kyseiseen työhön virheitä, kun en siihen ole koskenut?" kaltaista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että tee etuajassa sinulle määrätyt mutta kuulumattomat työt ja vasta lähetettyäsi eteenpäin kerrot olevasi valmis.
Lisäksi kannattaa laittaa tiedostot salasanan taakse ettei miehesi pääse ky. tiedostoihin käsiksi.
Voisit kysyä miehesi esimieheltä kuuluuko sinun tehdä nämä työt.
Toisaalta
1. Nykkyinen tyonantaja on kouluttanut niin pitkälle kuin voi. Olen oppinut sen kaiken loistavasti ja olen tyytyväinen siitä, olen aivan varma että edellinen tyoantajani tuntee samoin. Mutta nyt huomaan että olen valmis oppimaan hiukan erilaista ja uutta lisää, mennä eteenpäin.
2. Kysy asiakkailtasi joita olet palvellut ja joiden kanssa olet ollut tekemisissä. HE ovat jokaikisen yhtion tärkeimmät osaset. Asiakkat pitävät yhtioitä pystyssa, ei pomot tai managerit. Asiakkaat maksavat myos heidän palkkansa! Asiakkaat ovat AINA oikeassa, he tuovat yhtioille euronsa! (joka sitten palkkaa tyontekijansa)
3. Tyopaikka jota olen nyt hakemassa on niin mielenkiintoinen ja antoisa etta mielellään käytän tuon vaadittavan ajan tyomatkoihin, varsinkin kun voin aivan rauhassa kuunnella alaan liittyviä äänikirjoja ajomatkan aikana.
4. Kuten jo aiemmin tuli ilmi, nykyinen tyopaikkani ei enää pysty tarjoamaan uutta. Niin mielenkiintoinen kuin se on ollutkin, olen todella valmis lisäämään taitojani ja tässä vaiheessa haluaisin antaa tyopanokseni teidän yhtiollenne oppiakseni uutta.
Mitä taas tulee aviopuolisoon, hänellä on mahdollisuus oppia vielä lisää joten hän on tyytyväinen rooliinsa
Tosin uudelle tyonatajallesi EI kuulu sinun perhesuhteet eikä se kuinka hoidat kotiasisasi. Tyonantajan tarvitsee vain tietää taitosi, innokkuutesi tyoskennellä firmassa ja kuulla oletko sopiva uusi jäsen heidän tiimiinsä. Toisin sanoin, he maksavat sinun aivojen käyttokapasittetista. EI yksityiselämästä.
Jos nuo kuvailemani vastaukset lainkaan yhtyvät omaan ajatustyyliisi, tuon tyylisissä vastauksissa ei ole mitään väärää tai satuja, ne ovat vain positiivisen rehellistä tuotantoa.
Jos sinä kerrot haastattelijalle että vihaat nykyista tyopaikkaasi ja että on täysin epärealistista edes ajatella sinun viitsivän näkevän vaivaa vaadittaviin tyomatkoihin ja että tuskin maltat odottaa kunnes pääset miehestäsi, siitä torkeästä valehtelijasta, eroon, luuletko että KUKAAN haluaa sinua joukkoonsa?
Myrkyttämään heidän joukkohenkeään.?
Sinun on opeteltava ajattelemaan positiivisesti. Sen taidon oppii harjoittelemalla.
Siis Sinä teet ja pädet ja vielä korjaat äijänkin mokat! Mikä tuossa äijässä niin kiehtoo (vielä kertomasi perusteella) jotta vielä edes olet tuon äijän kanssa? Siis "kotielämämme menee hyvin" - mitähän tuo pitää sisällään?? Tuskin se sinua siellä kotonakaan palvoo...
Mene opiskelemaan!!!!
Tuskin sun työpanostasi firmassa tarvitaan niin paljon, että se menee sun etus edelle.
Sulla on varaa hommata koulutus! Käytä sitä!
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen on Sinun perhe-elämäsi. Oletko mahdollisesti sinkku tai todellinen vanhapiika? Tekstisi jotenkin haisee!
nainen pitää kodin siistinä, on hiljaa ja mies ei tee mitään
Seuraavalla kerralla kun teet projektia miehesi kanssa ja joudut tekemään yksin, älä anna miehesi tehdä loppusilausta. Kerro vaikka ettet ole vielä saanut valmiiksi ja vasta lähetettyäsi kerro työn olevan valmis.
Hän sinänsä tulee polttamaan hihansa.
Toisaalta, voisit hyvinkin nostaa kissan pöydälle ja aloittaa kesksutelun, esim. siitä miksi mies ei halunnut työskennellä kyseisen projektin aikana kanssasi ja miksi hän varasti kunnian sinun tekemästä työstäsi.
Mikäli hän väittää, että teki suuremman osan työstä (se noin kymmenen minuuttia) miehessäsi on narsistisia piirteitä normaalia enemmän.
Toisaalta, voi myös olla, että mieheesi on iskeytynyt vanhempiensa ylimielinen käytös naisia kohtaan kyseisellä alalla.
Kolmas vaihtoehto on, että mies on hukassa oman miehisyytensä kanssa ja siksi käyttäytyy noin.
Vastailen tuohon alempaan erikseen
...vielä kotonaankin?
Noniin, nyt tulee taas muotisana: Narsisti. En tiedä onko vai eikö, eikä sillä ole väliäkään. Tiedän kuitenkin, että EI ole normaalia yrittää kilpailla oman puolisonsakin kanssa paremmuudesta. Miehelläsi on pahoja itsetunto-ongelmia, joita hän yrittää paikata olemalla paras työssään.... Tai siis ainakin näyttää siltä muiden silmissä. Jos olet viisas, niin otat miehestäsi eron, ja kun kuulet että miehesi puhuu sinusta pahaa selän takana, sanot kuka on työn tehnyt. Jos asetat hänen sanansa kyseenalaiseksi muiden kuullen, hän tulee raivostumaan. Hän raivostuu siksi, että tuntee menettävänsä kasvonsa. Jos lähdet tuolle tielle, niin parempi että omaat kovan pään, ja osaat jättää hänet omaan arvoonsa tuon stuntin jälkeen. Hän nimittäin tulee itse tekemään kaikille selväksi epätoivoisella showllaan miten asiat makaavat, eikä hänen selän takana panetteluillaan ole enää mitään arvoa. Sen sijaan hän tulee hyökkäämään sinua vastaan. Hän tuntee, että vihaat häntä, ja hänen täytyy hyökätä sinua vastaan... Olethan epäoikeudenmukaisesti nolannut ja jättänyt hänet. Jos olet kuitenkin täysin välinpitämätön provosointeja kohtaan, hän menee lopulta kauhuissaan pois.
Sanoin aluksi, etten tiedä. En tiedäkään, mutta ehkä sinä tiedät miehesi. Kuulostiko joltain miten miehesi saattaisi käyttäytyä?
"Hän tuntee, että vihaat häntä, ja hänen täytyy hyökätä sinua vastaan" No... Ei välttämättä ;) Mutta tiedät kuitenkin jutun.
olet tehnyt väärin, kun olet antanut toisen päästä kuin koira veräjästä. Toisaalta jos sietää huono kohtelua, se hieman myös oma vikakin. En ymmärrä miksi haluat olla miehen kanssa yhdessä jos hän haukkuu sinua, valehtelee sinusta muille ja varastaa työn kunnian sinulta. Vaikuttaa kauhealta ihmiseltä. Itse olen perheyrityksessä töissä, enkä sietäisi tuollaista käytöstä. Tietysti minun varmaan helpompi sanoa vastaan, kun olen perheenjäsen. Perheyrityksissä hankalaa on se, että normaali työtekijöiden väliset rajat hämärtyvät.
ja muista tulee puhe mitä sinä olet tehnyt, todella tehnyt yksin ja miehesi on ottanut kunnian niin mitäpä jos kertoisit näille pomoille että olet itse hoitanut ne asiat. Kun he tietenkään eivät sinua usko niin (ennenkuin miehesi ehtii tutustua papereihin uudelleen) kysyt mieheltä, että miten hän sen projektin hoiti. No mies ei tietenkään osaa vastata jos sinä olet hommat hoitanut. Pidä itseasiassa kirjaa niistä tekemisistäsi, se on ihan paras keino. Jos kirjaat ylös kaikki soitot projekteihin liittyen, meilit jne jne., ja voit osoittaa sen, että sinä ne hommat teet niin olet vahvemmilla.
Kyllä sinun pitää ajatella omaa uraasi ja cv:tä. Kuten itse sanot, et pääse eteenpäin muuallakaan kun työnimikkeesi on mitä on. Olen joskus itse joutunut kirjoittamaan työtodistukseni ja täytyy sanoa että aika pitkä lista tuli hommia jotka hoisin. Joten pidä kiinni _omista oikeuksistasi_. Sanot miehellesi, että jos ei ala ääni muuttumaan kellossa niin et enää auta häntä. Tylysti vaan teet niitä hommia, joita olet sinne mennytkin tekemään. Anna miehesi joutua piinatuoliin äläkä vaan pelasta häntä (ellet saa itse kunniaa!!). Etukäteen tietysti pyydät miehen kertomaan sinun osuudestasi pomolle, niin että kuulet hänen sanomisensa itsekin.
Älä alistu hyvä ihminen! Jos teille ero tulee niin mitä sulle jää käteen tästä kaikesta? Olet kauanko, 10-20 vuotta ollut saman firman palveluksessa etenemättä palkallisesti tai työtehtävissä ollenkaan? No mietipä sitä tosiaan että kannattaako se kaikki jos ero tulee ja joudut muualle töihin?
Joidenkin miesten ego on vaan niin suuri. Etenkin jos on syötetty täyteen miehen ylivoimaista mallia.
Meillä tilanne on ihan päinvastoin. Minulla on yritys, jossa mieheni työskentelee ajoittain. Ja nämä pävät kun teemme yhdessä töitä tuntuu vain parantavamme suhdetta. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvää työkaveria kuin mitä oma mieheni on. Miehelläni tosin ei ole koskaan ollut ongelmia itsetuntonsa kanssa, mikä tuntuu olevan perussairaus useimmille muille tuntemilleni miehille.
Jos todella ette ole aikaisemmin ongelmasta puhuneet, nyt on jo aika! Hyvä liitto pidetään juuri keskusteluyhteyden avulla ja sillä, että kumpikin voi ilmaista itseään.