Tiedän että asiasta on varmaan käyty keskustelua vaikka kuinka paljon mutta halusin nyt aloittaa uuden keskustelun aiheesta, sillä aihe on itselleni tällä hetkellä ajankohtainen. Aloitin jokin aika sitten tapailun vanhemman miehen kanssa. Itse olen 21-vuotias ja mies 36. Mikä on yleinen mielipiteenne asiasta? Entäpä omassa tapauksessani? Katsotteko oudoksuen pareja joilla on runsaasti ikäeroa yms?
Tiedän ettei ulkopuolisten arvosteluja pitäisi kuunnella mutta kyllä se väkisinkin pistää ajattelemaan...
Voiko suhteella realistisesti ajatellen olla tulevaisuutta, jos on ikäeroa on 15 vuotta?
Kertokaahan mielipiteenne ASIAA koskien.
Tiedän ettei ulkopuolisten arvosteluja pitäisi kuunnella mutta kyllä se väkisinkin pistää ajattelemaan...
Voiko suhteella realistisesti ajatellen olla tulevaisuutta, jos on ikäeroa on 15 vuotta?
Kertokaahan mielipiteenne ASIAA koskien.
Vastaukset 12
Vanhimmat
... kun puhutaan aikuisista ihmisistä, niin ikäerolla ei ole oikeastaan mitään ylärajaa, sillä suhteen toimivuus kaatuu lähes aina johonkin muuhun kuin ikäeroon. Itseasiassa juuri ikäero saa parin miettimään suhteen aloittamista tarkemmin, joten heillä on yleensä paljon vahvemmat tunteet toisiaan kohtaan, kuin samanikäisten miettiessä suhteen aloittamista.
Että kun sinä olet 35 niin mies50v ja sitten kun sinä olet 50v niin mies 65v niin miten silloin seksi onnistuu ja miehestä voi tulla vanhuuden höperö ja sitten olet omaishoitaja. - 5 vuotta on hyvä ikäerö kun sinua kiinnostaa baareissa käyminen ja miestäsi ei ja niin edelleen ja sinun kaverit ovat paljon nuotempia kuin miehesi kaverit ja olette varmaan ihan eri aaltopituudella ja niin edelleen
Mutta monet miehet pystyvät vielä silloinkin seksiin, kaikki vanhemmatkaan miehet eivät kärsi välttämättä mistään erektiohäiriöistä yms..
lemppaat vanhan äijäsi kuin leppäkeihään. Noin 26-28vuotiaana. Älä tee ainakaan lapsia ennen sitä.
Olen melkein samassa tilanteessa olen miettinyt ikäero asiaa tässä parin päivän ajan.. itse olen 21 ja mies 35.. olemme jonkin aikaa tapailleet... ja nyt todella olen alkanut tuntea olon varmaksi että voin jatkaa miehen kanssa.. :) että se riippuu ihmisestä paljon minkä ikäisen miehen kanssa haluaa olla.. näin kun ite en oo mitään bilehile enään niin mulle sopii vanhempi mies.. :)
Kyllä sellainen yli 10 vuoden ikäero alkaa olla liikaa. Saati sitten sellainen,että toinen kävisi ikäeron puitteissa toisen äidistä/isästä eli 20 vuotta tai yli
sanoisin että ikä on vain numeroita. Itse olen 20 ja mies 39.. Onhan se hieman hassua, mutta jos toisesta oikeasti tykkää niin mikäs siinä. Kerran täällä vain eletään, muistakaa se!
Jokainen tekee kuten tahtoo (tai ainakin pitäisi). Jotkut elää "kuten toiset tahtovat hänen elävän".mutta onnea suhteeseen,mikäs siinä sitten,jos perhosia lentelee:)
Niin kuin jotkut jo sanoivat, jokainen tekee miten tahtoo, ja jos menee hyvin niin eikai siinä mitään vikaa ole. Sanoisin kuitenkin pari juttua.
21 ja 36 ikävuoden väliin mahtuu paljon. Sillä välillä kasvaa ihmisenä valtavasti. Mielestäni ihmisissä tapahtuu tietynlainen muutos vähän ennen 30ntä ikävuotta. Sellainen oman itsensä löytäminen. 36-vuotias on elämässään aivan eri vaiheessa kuin 21-vuotias, siis henkisesti. Useimmin siis, ei tietenkään aina.
Itse olen 32, enkä voisi kuvitella että voisin olla kiinnostunut 21-vuotiaasta. Vaikka elämäntavat, arvot ja ajatukset menisivät samaa rataa, se henkinen ikäero kyllä olisi liikaa. Tämä on siis vain henkilökohtainen mielipiteeni, jokainen tehkööt kuten parhaalta tuntuu. Tulee kyllä tuollaisesta ikäerosta pakostikkin mieleen, että sinä ehkäpä olet kypsä ikäiseksesi, ja mies taas päinvastoin. Ajatuksena tuntuisi jotenkin paremmalta jos molempien ikään lisäisi 10 vuotta.
Kerran eräissä bileissä "hairahduin" erääseen tyttöön, minua paaaljon nuorempaan. Toki humalalla oli osuutensa, puolin ja toisin. Olin 34 ja tyttö hädin tuskin 18. Huijasi iäkseen 23. No tapailimme joitakin kertoja tuon illan jälkeen mutta seksiä emme enää harrastaneet. Viisi vuotta kului kunnes kohtasimme uudelleen. Ja silloin se oli menoa. Olen nyt 50 ja vaimoni 34, eli saman ikäinen kuin minä silloin ensikohtaamisellamme. Arjessa ikäeromme ei vielä näy tai tunnu mitenkään. Edes lasten koulukaverit eivät ihmettele lastemme "vanhaa" isää. Noh, olenkin jäänyt vähän "klopiksi", vaimo se meistä aikuisempi taitaa olla. Tiedän kyllä että kun vuodet vierivät vielä eteenpäin alkaa ikäero väistämättä näkyä, mutta olkoon siihen vielä aikaa! : D
Se on hyvä että itse tuntee olevansa vielä "nuori", mutta ikävä kyllä totuuden näkevät muut ja kun on työskennellyt päiväkodissa, näitä kiusallisia tilanteita ei voi välttää jossa olen erehtynyt lapsen isän olevan isoisä ja puhutellut häntä pappana...
Juuri tuossa 30 ja 50 ikävuodessa näkyy ja tuntuu se suurin ikäero, itse en voisi ottaa noin vanhaa miestä kumppanikseni, mutta mikäs siinä jos nainen itse on vanhemman oloinen ja näköinen, eikä oman ikäiset nappaa niin varmasti silloin tuo ikäero ei näy niin paljon.
Juuri näin. Näiden suuren ikäeron pariskuntien tulisi ajatella nimen omaan muitakin, eikä vain itseään ja oma parisuhdettaan. Vältyttäisiin pahoittamasta niin monen ulkopuolisen, kuten päiväkodin tädin, mieltä ja vältyttäisiin tälläisilta kiusallisilta tilanteilta. Turha puolustautua sillä ettei moiset tilanteet itsestä tunnu kiusallisilta, (niihin on tottunut, tms) kun pointti on nimen omaan siinä että joku MUU voi kiusaantua. Vaikka kuinka synkkaisi ja rakkautta riittäisi olisi kyllä ajateltava edes vähän ulkopuolisiakin. Se miltä ihminen näyttää ULOSPÄIN on tärkeintä, ei se mitä tuntuu itsestä ja viisikymppisessä, vaikka olisi kuinka nuorekas, alkaa kyllä näkyä elämisen merkit. Ja jos tälläisellä on paljon nuorempi vaimo on se väärin. Se on meistä muista niin väärin.