Itselläni oli ystävä, jolla ongelmia riittää jokaiselle sormelle ja varpaalle: masennusta,skitsofreniaa,alkoholiongelmaa jne jne. Kauan jaksoin tätä ystävääni kannustaa ja "juosta" hänen luonaan, vaikka hän asuu helsingissä ja minä tampereella, mutta nyt on tullut raja vastaan. Kaikki, mitä noin vuoden aikana tein tai sanoin, tuntuu tosi turhalta ja oloni onkin erittäin turha tällä hetkellä. Taidankin olla itse aika masentunut tällä hetkellä.
Lopetin yhteydenpidon tähän ystävääni tuossa muutama tunti sitten ja nyt odotan koko ajan, että saan tekstiviestinä itsemurhaviestin. Olen herkkä ihminen ja otan aika raskaasti kaikenlaiset menetykset. Tämäkin ystävä, oli ystäväni 10 vuotta.
Millaista on siis todellinen ystävyys?
Pitääkö toista tukea, kuin parisuhteessa?
Missä menee se oikea raja, sille tuelle ja auttamiselle?
Näitä pohtien ja unettomia öitä jatkaen.... :(
Lopetin yhteydenpidon tähän ystävääni tuossa muutama tunti sitten ja nyt odotan koko ajan, että saan tekstiviestinä itsemurhaviestin. Olen herkkä ihminen ja otan aika raskaasti kaikenlaiset menetykset. Tämäkin ystävä, oli ystäväni 10 vuotta.
Millaista on siis todellinen ystävyys?
Pitääkö toista tukea, kuin parisuhteessa?
Missä menee se oikea raja, sille tuelle ja auttamiselle?
Näitä pohtien ja unettomia öitä jatkaen.... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitäähän sitä omaakin jaksamista miettiä ja laittaa rajoja. Jos ystävälläsi on isoja ongemia, kuten edellä ilmenee, niin toivottavasti hän olisi ja hakeutuisi myös ammattiavun piiriin.
Itse aattelen että ystävyydessä tulisi olla tukena myös vaikeina aikoina, oon iteki kokenut että joku on hyljännyt minut siinä vaiheessa kun olisin eniten tarvinnut tukea. Nyt myöhemmin olen tajunnut että ehkei se ystävä jaksanut minun ongelmia, ainkaan tuolloin. Iso pettymyshän se hylätylle on ja miettii että minkälainen ystävyys olikaan kyseessä.
Mutta asia ei ole tällainen kohallasi, olet tukenut ystävääsi. Toinen juttu on se, mitä alussa sanoin että jos toisella on pahoja ongelmia, eikä hän ota vastuuta avun hakemisen suhteen muualta, niin ystäväthän siinä uupuu. Ja toisen rinnalla ei voi olla uupuneena. Sinun pitää miettiä omaa jaksamistasi ja huolehtia itsestäsi. Toista ei voi auttaa ja tukea jos on samassa suossa toisen kanssa. - Olen itseki kokenut myös syyllistämistä erään ihmisen taholta aikanaan kun en jaksanu enää kuunnella, enkä "auttaa", itse uuvuin ja masennuin. Ko. ihminen ei tätä ymmärtänyt. Mutta pakko oli laittaa rajoja, kun itse uuvuin.
Voimia sinulle, varmasti on tilanteesi nyt raskas, mutta toivon että ymmärrät pitää omat rajasi ja ymmärrät sen että ystäväsi on vastuussa omasta elämsästään, vaikka hän sairas onkin.
Läheisriippuvuudesta on kirjoitettu useita teoksia, ehkä nekin voisivat sinua auttaa. Mm. Tommy Hellstenillä hyviä kirjoja.
Ei ystävänkään tarvi kaikkea kestää. Minun ystäväni on narsistinen, kelpaan ystävänä vain jos hän tarvii apua tai on yksinäinen. Minunkn mittani tuli täyteen ja lopetin on vain tyjä olo jäljellä. meillä on silti jotain mikä oli yhteistä mutta hän vei senkin.