Merisairaus

Lääkäri voi määrätä korvan taakse laitettavan
matkapahoinvointi laastarin joka vaikuttaa
muistaakseni n kolme vuorokautta.
Meillä käytetty perheessä menestyksellä jo vuosia.
Se ei sovellu aivan pienille lapsille, mutta
kysyä kannattaa.

Itse tulen merisairaaksi aina kesän ensimmäisellä
kovalla purjehduksella huolimatta yli
neljänkymmenen vuoden veneilykokemuksista. Yksi
merisairauden syy voi olla pieni pelko tai
epävarmuus. Tuleeko poika mielellään veneeseen?
Istuuko hän pinnassa ohjaamassa? Omalla
kohdallani paras apu on ajaa venettä, jolloin
katse pysyy horisontissa. Ja jos sämpylän
puremiseen kuluu kaksi tuntia, niin kulukoon.

Lääketieteen lisäsi voi kokeilla seuraavaa:

Istumalaatikossa siis aina katse horisonttiin
veneen kulkusuunnassa. Muutama minuutti lootan
lattian tuijotusta ja vatsa velloo. Sisällä
käydessä silmät kiinni ja vain pakolliset
vilkaisut, jotta selviää. Purjehdukseen liittyviä
keveitä tehtäviä kannella. Mahdollisten pelkojen
ja epävarmuuksien purku keskustelulla jo ennen
purjehduskautta ja kaikessa rauhassa.

Laastari väsyttää ensin vähän, mutta sen voi
laittaa maissa jo tunteja ennen lähtöä.
Vaikutusaika on muistaakseni 72 h.
Pahoinvointitablettien vaikutusaika on lyhyt ja
ne väsyttävät kovasti. 13 v. voi vallan mainiosti
käyttää laastareita.

Armeijassa, merivoimissa, opetettiin että kuivan
(siis ilman juomaa) näkkileivän syönti ennen
matkaa auttaa ja ainakin omalla kohdallani on
toiminut loistavasti. näkkileipä sitoo "höllyvät"
nesteet vatsassa ja näin olo on parempi
kuvassakin allokossa.

Laita nopeasti saatavaan paikkaan annos: Yksi
postafen ja yksi egazil, niin kyllä tauti lähtee.
Postafeniä saat apteekista vapaasti. Egazil on
mahahaavan hoitoon, mutta minä ainakin sain sitä
lääkäriltäni. Pillerit voi ottaa kun alkaa tuntua
pahalta. Laastaria en suosittele. Minä en
ainakaan näe laastarin jälkeen edes kompassia.

Itse olen meripartioveneen kippari ja joka kesä
saman ongelman edessä. Tässä muutamia
vinkkejä/näkökulmia.

Merisairaus ja sen hoito ovat aina yksilöllisiä,
ja siihen löytää omat keinonsa jos löytää.
Pahoinvointitabletit saattavat auttaa, itse koen
ne väsyttäviksi ja oloa huonontaviksi. Kannattaa
kokeilla eri merkkejä (ainakin Postafen ja
Marzine), niillä voi olla erilaiset vaikutukset.
Ainakin lapsille tabletit luovat
turvallisuudentunnetta - "mä otin lääkettä, nyt
mä en sairastu" - merisairauden psyykkinen
komponetti on aika tärkeä.

Laastarit ovat jytyä tavaraa, niitä saakin vain
reseptillä. Kuten tabletitkin, ne vaikuttavat
yksilöllisesti. Joillakin ne ovat elämän
pelastus, toisia ne vain häiritsevät. Kuten
tableteissa, usko hoidon tehoon vaikuttaa todella
paljon. Kannattaa kokeilla jos on pitkä merimatka
tiedossa.

Lääkehoidoissa kannattaa muistaa, että lääkkeet
tulee ottaa jo maissa, laastarikin on hyvä
laittaa korvan taakse reilusti ennen rannasta
lähtöä, vaikka sitä ei voikaan oksentaa ulos.
Itse en lähtisi yhdistelemään
matkapahoinvointilääkkeitä mihinkään muihin
lääkkeisiin, matkapahoinvointilääkkeet eivät
vaikuta vain pään tapahtumiin vaan koko
elimistöön (mistä voi tulla sivuoireita, esim.
ummetusta mahasuolikanavan toiminnan estyessä).
(Jos kaipaat lisää lääkärinohjeita, niin mailaa)

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että parasta
lääkettä merisairauteen on tekemisen keksiminen.
Ohjaaminen on hyvä keino; samalla tulee
tuijotelluksi horisonttia, se on ainoa tasainen
kohde. Jos meno käy oikein huonoksi, on hyvä
pitää parit purjesulkeiset tai jotain muuta
vastaavaa. Sisälle ei kannata mennä muuta kuin
nukkumaan, eli kaveri avaa makuupussin ja levitää
kamat valmiiksi, yöpuku ulkona päälle ja suoraan
punkkaan. Punkassa ei enää ole paha olo. Jos on
liian hidas punkaansulkeltaja ja paha olo tulee
kuitenkin, on ulkoilma paras ratkaisu.

Kannattaa myös muistaa ruokailu, eli oksentaessa
menettää nestettä ym. mikä pitää korvata. Meillä
on käytössä ns. oksetusvesi, eli pulloon vettä,
vähän suolaa ja hiukan enemmän sokeria. Pullon
voi pitää sitloodan pohjalla aina käden
ulottuvilla. Myös tikkarit ovat osoittautuneet
loistokeksinnöiksi, suuhun tulee hyvä maku, saa
sokeria ja tikkari säilyy oksentamisen ajan
kaverin kädessä. Syömättömyys/juomattomuus
pidentää taudin kestoa ja saa olon vielä
huonommaksi.

Pari lohdutuksen sanaa voisin sanoa vielä, eli
murrosiässä (10-15 v) merisairaus tulee
helpommin, voi olla että se menee ohi jossain
vaiheessa. Ja vaikkei menisikään, siihen tottuu,
sitä oppii, ettei siihen kuolekkaan ja että se
menee ohi vuorokauden tai parin sisällä. Niinkuin
sanotaan, ensin luulee, että kuolee, sitten
toivoo, että kuolee ja lopuksi pelkää, ettei
kuolekaan-