Mieheni on pettänyt minua elämällä salaa kaksoiselämää vuosikaudet. Merkit ilmaantuivat jo vuosia sitten. Olemme olleet aviossa 7 vuotta ja nyt räjähti käsiin.
Sain selville asioita, jotka yksiseliteisesti paljastavat kaksoiselämän luonteen. Hän on systemaattisesti valehdellut ja peittänyt taitavasti jälkiään.
Avioelämämme on olut mukavaa, ja kaikinpuolin normaalia. Seksielämä on toiminut aktiivisesti jne.
EN siten ymmärrä mitä hän on etsinyt irotsuhteista eikä hän suostu sanallakaan kertomaan.
Nyt kun pyydän asiasta keskustelua, täysin rauhallisin mielin, hän syyttääkin minua asioihinsa puuttumisesta. Haukkuu minua urkkijaksija kieltäytyy täysin keskustelusta, ei selityksiä ei mitään. Sitävastoin hän tuo eteeni avioeropaperin allekirjoitettavaksi.
En tajua mitä tehdä.
Mies ei suostu puhumaan, ei perustelemaan ei selittämään. Poikki vaan ja pinoon?
Mitä minun pitäisi tehdä, tunnnen epätoivoa, en vihaa mutta olen loukattu.
Sain selville asioita, jotka yksiseliteisesti paljastavat kaksoiselämän luonteen. Hän on systemaattisesti valehdellut ja peittänyt taitavasti jälkiään.
Avioelämämme on olut mukavaa, ja kaikinpuolin normaalia. Seksielämä on toiminut aktiivisesti jne.
EN siten ymmärrä mitä hän on etsinyt irotsuhteista eikä hän suostu sanallakaan kertomaan.
Nyt kun pyydän asiasta keskustelua, täysin rauhallisin mielin, hän syyttääkin minua asioihinsa puuttumisesta. Haukkuu minua urkkijaksija kieltäytyy täysin keskustelusta, ei selityksiä ei mitään. Sitävastoin hän tuo eteeni avioeropaperin allekirjoitettavaksi.
En tajua mitä tehdä.
Mies ei suostu puhumaan, ei perustelemaan ei selittämään. Poikki vaan ja pinoon?
Mitä minun pitäisi tehdä, tunnnen epätoivoa, en vihaa mutta olen loukattu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä mies on yrittänyt puhua ongelmista, mutta et silloin kuunnellut ja nyt hän ei enää viitsi puhua.
"Systemaattisesti valehdellut ja peittänyt..."
Aloin miettiä, että miten se sitten pitäisi tehdä jos ei systemaattisesti? Vähän sinnepäinkö tai puolet ajasta?
Systemaattisella pettämisellä ja satunnaisella syrjähypyllä on ero. Eli ihminen voi "retkahtaa" tilanteessa, joka on ymmärrettävä ja ehkä ennaltasuunnitelematon tai sitten hän voi systemaattisesti etsiä seuraa esimerkiksi netistä.
No on tuokin aika katkeraa. Pitäisikö toisen arvata milloin toinen on valmis puhumaan. Ja jos ei osaa aavistaa oikein niin se on taas tuon naisen vika. Tuo on todella katkera ajatusmalli ja johtaa väistämättä eroon.
Eikö ole onni päästä tuollaisesta petturista vain eroon!!
Mitä tuota kyselemään vaikuttimista?
Voihan olla, että osa asioista on vain luulotteluasi ja mies on niin syvästi loukkaantunut, että on valmis eroon jo senkin takia.
Pane vain se nimesi paperiin, jos olet varma hänen kaksnaamaisuudestaan.
Eiköhän ne keskustelut ole jo keskusteltu teidän perheessä.
Toiset miehet ei vain hyväksy sitä, että jotkut naiset haluaa omistaa heidät.
Miehesi vaikuttaa tällaiselta.
Voi olla, ettei ole näitä muita käynyt edes naimassa, on vaan halunnut pitää yhteyttä muihinkin ja sinun vaklaamisesi ja kyttäämisesi ovat menneet yli hänen hilseen..
Oma mieheni on tekemisissä myös monien naisien kanssa ja joutuu työnsä vuoksikkin olemaan heidän käytetettävissään vapaa-aikoinaankin ja ei ole auttanut muu kuin opetella olemaan ilman mustasukkaisuutta.
Toiseen on vain pakko luottaa. Eihän siitä suhteesta mitään tule, jos alkaa kaikesta epäilemään.
Oletko varma, että nämä miehesi jutut ovat mitään "suhteita", vai pelkkiä toisiin naisiin yhteydenpitoja?
Niillä asioilla on nimittäin hirmuinen ero ja sellainen asiahan on hyvä ymmärtää, ettei toista voi omistaa ja omia juttuja pitää kaikilla olla, rajat pitää vain tietää. Meillä se raja on ollut aina se sänkyyn meno.
Mustasukkaisuus on hirveä asia kauheimmillaan.
Kyllä minäkin loukkaantuisin, jos mieheni luulottelisi, vaklaisi ja mustasukkailisi minua.
Minun on vain ylettömän vaikea kestää epäilyjäni kaikkien niiden voimakkaiden viitteiden pohjalta, jotka ovat tulkittavissa uskottomuudeksi. Mieheni salaa minulta ihan selvästi jotain ja niin kauan kun välillämme ei ole avoimuutta , en osaa rauhoittua.
Nyt en voi muuta kuin odottaa, pallo on hänellä ja hän päättää kohtalostamme.
Nimimerkille "Aloita uus elämä" sanoisin, että meidän iässämme, molemmat yli kuusikymppisiä, 61 ja 62 vee, on omituista ajatella aloittavansa uutta elämää varsinkin kun edelleen rakastaa miestään ylettömästi.
Ai, te olittekin noinkin vanhoja jo...
Luulin ihan nuoreksi pariksi. :D
Jaksaisko tuo tuon ikäinen ukko enää muita köyriä enään tuon ikäisenä, jos säkään et kerran pihtaa?
Ehkä vain nyt kuitenkin kuvittelet noita juttuja?
Älä enää kaivele vanhoja, vaan nauti loppuelämästäsi...Tuskin nyt mitään maailmaa kaatavaa kuitenkaan salailee. Kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Kaikki ei kuulu kaikille, omaa elämääkin pitää olla.
Ole mukava sille, niin se ehkä leppyy...
Olin hieman samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten. Mieheni myös ei osannut asioista puhua eikä selitellä mitään mikä oli todella loukkaavaa 15 vuoden yhdessä olon jälkeen. Nyt näin jälkeen päin olen sitä monesti ajatellut että miksi näin ja olen tullut siihen tulokseen että kun on valehtelija jo valmiiksi niin sitä on aina ja valehtelijat on raukkoja nynnyjä jotka eivät uskalla totuutta kertoa vaikka mikä, he piileksivät sen 'ei puhumisen, ei selityksien' takana koska se on helpompaa. Se meidän suhteessa oli vikana koko ajan mutta minä vaan yritin päästä siitä yli koska muuten asiat oli ihan ok, ei pilvissä elämistä mutta ok. Nyt tiedän että jos suhteessa ei pystytä avoimesti puhumaan asioista ja rehellisesti niin ei siitä mitään tule eikä se ole kunnon suhde.
Olen vasta nyt alkanut saamaan itseäni kokoon koska olen näitä asioita yrittänyt yksin päässäni selvitä että miksi hän teki näin ja miksi niin, olisi ollut paljon helpompi jos hän olisi vaikka sanonut että olen tosi paska siinä ja minä tein väärin tässä mutta kun ei mitään. Jos on ihmisen kanssa viettänyt monta vuotta ja lapsiakin tehty niin eikö hänelle vois sen verran antaa että edes selityksen rehellisesti ja sit ero ja se olis helpompaa. Mieheni ja minä tulemme taas toimeen ihan ok ja hän on antanut vinkkejä että haluaisi minut takaisin mutta nyt minä en halua mennä takaisin, miksi menisin?
Sulle en voi muuta sanoa kun että valitettavasti anna hänelle se ero, anna mennä ja jos on takas tulemas niin tulee mutta sinuna en ottais. Anna ajan parantaa ja olis parempi jos voisit puhua näistä asioista jonkun kanssa oikein kunnolla, kavereitten tai sit ammattilaisen. Et voi asialle mitään, toisen päätä ei voi kääntää jos ne ei sitä halua.
ja myötätunnosta. Meillä ei ole yhteisiä lapsia mutta iso liuta mieheni edellisistä avioliitoista, yhteensä 6 ja omat lapseni, 4 , päälle.Kaikki nuo lapset ovat yhdistäneet meitä hyvinkin rakkaudetäyteisesti. Hän on mm erittäin kiintynyt tyttäreni poikaan , jonka kanssa harrastaa paljon. Meillä on niin paljon niin tärkeitä yhteenkuuluvuutta lujittavia tekijöitä etten jaksa ymmärtää miksi tämä tilanne on ajautunut tällaiseen umpikujaan. Syytän itseäni mutta myös häntä. Enkä jaksa uskoa savuun ilman tulta. Silti olen valmis jatkamaan myönnytyksiä tehden.
Miehesi kannattaa ehdottomasti ottaa ero sinusta. Ei kenenkään tarvitse alistua elämään vankilassa. Sinä olet se vanginvartija.
On olemassa kaltaisesi ihmistyyppi, joka ihan aidosti olettaa omistavansa toisen. Teikäläiset pyrkivät kontrolloimaan kaikkia asioita ympärillään. Olette jotenkin ihmeellisella tavalla saaneet päähänne, että juuri teidän tapanne elää on ainoa oikea.
Toivottavasti miehesitajuaa lähteä. Hän on ansainnut paremman elämän.
Mutta aina voi muuttua, mutta se pitää lähteä itsestä!
Minäkin olin aikoinani aika mustasukkainen ja näin mörköjä joka "vihjeestä".
Mies ei uskaltanut enää edes kertoa asioitaan, kun minä kuulemma käänsin ne aina mieleisekseni.
Ja se taas johti siihen, että luulin hänen salailevan asioitaan.
Minullekkin piti ulkopuolisen sanoa se, että lopeta tuollainen kyttääminen, ettei kukaan sellaista jaksa ja minä lopetin. Huomasin itekkin sen muuttuneen jo sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi.
Meidän suhde meinasi kaatua siihen, mutta onneksi ulkopuoliset puuttuivat asiaan ja tulin tolkkuihini.
Joskus kannattaa ne "savut ja tulet" sammuttaa heti alkuunsa..
Asiat puhua läpi. Vaikka käydä avioliitto neuvolassa puhumassa yhdessä tai eriksen ja jos sittenkin vielä näyttää ja tuntuu että ei enää tule mitään niin yhteisestä päätöksestä erota.
Ei jäisi kummalekaan pahaa mieltä siitä että ei keskusteltu.
Itselläni kävi myös niin että mies lähti ilman mitään selityksiä. vain häipyi, kuin meidän avioliitto ei olisi merkinnyt mitään. Muutti toisen naisen kans yhteen, Vaihtoi puhelinnumeron. Vein hänen omaisuuttaan vanhemmilleen kun en muuta tiennyt.
Tuosta painajaisesta on jo useampi vuosi ja nyt on miehen ja uuden puolisonsa suukapulat löysänneet. Minua haukutaan ja nimitellään jatkuvasti milloin miksikin. Olen yrittänyt ajatella niin että huono omatunto siellä puhuu eikä mikään muu.
Minua häiritsee kuitenkin juuri se että erotaan puhumatta, kuten meillä, ja sitten aletaan haukkuun sitä jätettyä osapuolta vaikka miksi. Eikö olisi ollut parempi puhua asiat ettei sitten jälkeen tultisi tarvetta haukkua.
Eihän ne suutaan auki saa suhteen kestäessä ja heittävät hänekseen.
Sitten uuden kanssa muka ovat suutaan soittamassa.
Oot oikeessa siinä, että kun itset tiedät totuuden se riittää!
on niin paljon helpompaa tuoda vain paperit täytettäväksi, kuin mennä peilin (tai toisen) eteen myöntämään, että on tullut tehtyä virheitä. Mielestäni se on laiskan ja vastuuttoman miehen valinta.
Mutta ehkäpä tuossa iässä (ja tuolla avioeromäärällä) on enää turha odottaa uusia temppuja.
Surullistahan tässä on se, ettet saa selityksiä, jolloin surutyön tekeminen on vaikeampaa kuin selitysten kera. Mutta ehkäpä tuo systemaattisus ja miehesi avioerohistoria antavat sinulle tarvittavat selitykset. Sinuna en syyttäisi itseäni mistään. Ei tuollainen mies muuttuisi, vaikka menisi vihille itse neitsyt marian kanssa.
Voimia sinulle koitokseesi.
Ja PS. Ei se elämä vielä kuusikymppisenä lopu! Monella alkaa eläkkeelle jäädessä aivan uusi elämä. Miksei siis sinullekin?