Olen jo vuosia ollut palavasti rakastunut varattuun perheelliseen mieheen.
Se on kuitenkin ollut alusta asti selvä, että meillä ei koskaan voi olla muuta kuin ystävyyssuhde. Meillä on hyvin luottamukselliset ja läheiset välit. Seksiin asti emme ole koskaan menneet.
Tämä mies on minulle äärimmäisen tärkeä ihminen, ei sellainen jota edes voisi ajatella "korvaavansa" jollain toisella. Minua kuitenkin raastaa kauheasti se etten koskaan voi todella OLLA hänen kanssaan.
Suhteemme on niin yksipuolinen tunnetasolla, hän menee kotiin perheensä luo ja jatkaa arkeaan, minä jään yksin. Tiedän että pääsisin rauhaan näistä ikävän tunteista, jos vain katkaisisin välimme, mutta en pysty siihen. Eikä se minusta ole oikein, sillä hyvää ystävyyssuhdetta ei noin vain saa eikä sellaista helposti luoda. Mutta kärsin KOKO AJAN ja olen katkera.
Miten ihmeessä voisin ratkaista tämän tilanteen...?
Se on kuitenkin ollut alusta asti selvä, että meillä ei koskaan voi olla muuta kuin ystävyyssuhde. Meillä on hyvin luottamukselliset ja läheiset välit. Seksiin asti emme ole koskaan menneet.
Tämä mies on minulle äärimmäisen tärkeä ihminen, ei sellainen jota edes voisi ajatella "korvaavansa" jollain toisella. Minua kuitenkin raastaa kauheasti se etten koskaan voi todella OLLA hänen kanssaan.
Suhteemme on niin yksipuolinen tunnetasolla, hän menee kotiin perheensä luo ja jatkaa arkeaan, minä jään yksin. Tiedän että pääsisin rauhaan näistä ikävän tunteista, jos vain katkaisisin välimme, mutta en pysty siihen. Eikä se minusta ole oikein, sillä hyvää ystävyyssuhdetta ei noin vain saa eikä sellaista helposti luoda. Mutta kärsin KOKO AJAN ja olen katkera.
Miten ihmeessä voisin ratkaista tämän tilanteen...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika ratkaisee tämä tilanteet tavalla tai toisella. Kun olet tarpeeksi pitkään miettinyt tilannetta, jossakin vaiheessa haluat jatkaa eteenpäin. Vaikka nyt et osaakaan kuvitella, elämääsi tulee toinen kiinnostuksen kohde, joka hetkessä vie ajatuksesi pois nykyisestä. Voi myös käydä niin, että suhde nykyihastuksen kanssa etenee ja siirtyy aikanaan toisella tasolle, jolla joudutte tekemään ratkaisuja. Todennäköisintä kuitenkin on, että muutaman vuoden päästä elämässäsi on aivan muita kuvioita, etkä jaksa muistaa, miksi vuonna 2010 olit niin täysin kiinni jossain juipissa, jonka nimikin on tuolloin haalistunut mielestä.
Minä olin parikymmentä vuotta kiinni yhdessä juipissa, eikä hän haalistunut mielestäni vaikka perustin perheen toisen kanssa.
Eikä sinulla ole muista ystäviä?
Ymmärrät varmastikin, ettet ole miehelle tärkeä. Tietääkö mies, kuinka tärkeänä pidät häntä. Kun luin tekstiäsi mieleeni putkahti kuva eräästä elokuvasta (olisikojan nimi Vaarallinen suhde, pääosissa Michael Douglas ), jossa nainen ripustautuu yhden illan seksisuhteen jälkeen varattuun mieheen. Kaameaa!!!
Mielestäni kaipaat ammattiauttajaa, kokonaisuudessaan elämäntilanteesi kuullostaa kieroutuneelta.
"Mielestäni kaipaat ammattiauttajaa, kokonaisuudessaan elämäntilanteesi kuullostaa kieroutuneelta". Nostahan "NaineN" laput silmiltä. Kyllä tuo on ihan normaalia, elävää elämää. Näitä juttuja tapahtuu elämän varrella meille kaikille. Korjaan: melkein kaikille, täydellisille tietenkään ei.
Elämässä ei vain tapahdu asioita, meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä tapahtyy. Tosin on ihmistyyppi,jolle aina tapahtuu kaikenlaista ja mitään ei voi itse tehdä eikä vaikuttaa; yleensä nämä ihmiset ovat onnettomia, läheisriippuvaisia, valittajia jne. Onnellisella ihmisellä ja elämäänsä tyytyväiselle on ohjat käsissään. Väitteesi on siis täysin väärä ja hyvin subjektiivinen!
jos olisin sinä niin en alkaisi perheen rikkojaksi.mieti mitä siitä seuraa,lapsi parat siitä kärsii.on suotavaa ajatella joskus muullakin kuin alapäällään
Et tainnut lukea kuin otsikon? Ap:hän sanoo: "Se on kuitenkin ollut alusta asti selvä, että meillä ei koskaan voi olla muuta kuin ystävyyssuhde"
"On suotavaa ajatella muullakin kuin alapäällä"- vastaukset ovat aina näitä niin yksinkertaisia yleistyksiä, että ihmettelen, miksi vaivautua. Kyllä vaan, kyrvällä ja pillullahan sitä aina ajatellaan kun rakastutaan ja just niin helppoahan se sullekin on koko elämän ajan ollut: siinä tapauksessa et ole elänyt kovin kauaa tai paljon. Jokainen tietää, että vaikka teot ovatkin meidän ja me itse niistä vastuussa, niin ei ne valinnat aina ihan noin helppoja ole. Kylläpä se olisikin jos olisi. Mutta tietty, sehän on aina helppoa huudella, yksinkertaistaa ja lytätä, toivottavasti niin ei käy sitten, kun itsellä on vaikea paikka ja kaipaisi muilta asiallista apua, kuuntelijaa tai muuta empatiaa.
Ei taida olla paljon sitä elettyä elämää muutenkaan vai onko jo liikaa: "perheenrikkojaksi"?!
Ehkäpä siihen vaikuttaa joku muukin kuin yksipuolisesti yksi ihminen. Ehkäpä kukaan ei pysty olemaan "perheen rikkoja" jos se toinen, joka siinä perheessä on, ei sitä salli. Kyllä siinäkin kohtaa ollaan ihan itse vastuussa, ja enemmästäkin: siitä, mihin ollaan sitouduttu ja mitä ollaan luvattu, etenkin jos niitä lapsia on! Kyllä se on jokaisen isän ja äidin ensisijainen vastuu miettä lastensa parasta, ja harjaantua epäitsekkyyteen. Sen valinnan tekee silloin, kun lapsia hankkii.
Joskus olisi suotavaa ajatella.
No, ensinnäkin: lakkaa haluamasta. Ihminen haluaa asioita, mitä ei saa, vaatii rakkautta eikä tyydy. Nyt ihmettelet miten, mutta sydämesi kyllä kertoo. Sinä rakastat, ei se aiheuta kärsimystä. Tunnet kiintymystä ihmistä kohtaan, joka on mukava ja ihana, jonka kanssa sinulla on ystävyys. Mutta et osaa olla tuosta ystävyydestä kiitollinen, haluat enemmän, vaadit enemmän: mielesi siis vaatii. Et siis kiitä, et ole nöyrä, et tajua miten onnekas olet hyvästä ystävyydestä. Jos rakastat miestä, siis oikeasti, sinä haluat hänen parastaan. Ja hänen parhaansa on liitto, perhe ja rakkaus vaimoon, hyvä ystävä ja tasapaino. Sinun halusi olisi nyt ikäänkuin päin vastainen: sinä muka olisit parempi, sinun muka pitäisi saada, sinulle ystävyys ei riitä, sinä et siitä kiitä. Siksi kärsit.
Ymmärrätkö? Et ole pyyteetön vaan vaativa.
Tottakai hän menee kotiin perheensä luo ja sinun pitäisi myös olla ystävän onnesta onnellinen. Se syntyy harjoittelemalla. Toivomalla hänelle hyvää, olemalla itse tyytyväinen omiin asioihinsa. Sillä että todella hyväksyy sen, ettei kaikkea voi saada ja että rakastaminen itsessään on arvokasta: ei vain se saaminen. Sinun rakkautesi on vielä teinin tasolla, kuten siis suurimmalla osalla ihmisistä. Pyhimys ei tarvitse olla, mutta aikuisella voisi olla myös aikuista rakkautta, ymmärrystä siitä, että joskus on ihanaa vain rakastaa. Että toisen onni on omakin onni. Elämä on luopumista, aina joutuu luopumaan ja päästämään irti. Myös rakkaudessa. Se siis ei ole helppoa, en sitä väitä, mutta harjoituksen avulla käy helpommaksi. Pikkuhiljaa.
Olet katkera, mistä? Siitä että sinulla on hyvä ja luotettava ystävä, jota rakastat. Siitä, että teillä on luottamuksellinen suhde, joka saattaa säilyä läpi elämän hyvänä ystävyytenä, jos ette mokaa seksillä sitä, vaan pysyttelette ihan omissa sängyissänne ja uskollisina sekä toisillenne että toisienne liitoille? Siitä, että sinulla on kaikki mahdollisuudet rakentaa myös oma suhde, tutustua mieheen ja saada sitten sekä oma mies että ystävä-mies ja sinulla on mahdollisuus paljoon rakkauteen?
Mikä tuo "korvaavansa" ajatus on? Harvoinpa olen ajatellut ystäväni toistensa korvikkeina enkä omina ihmisinään, harvoinpa olen ajatelllut, että tuleva kumppani korvaisi kaikki muut ja että ystävät jäisi, koska "korvaaja" on saapunut paikalle. Ehkä sinun olisi korkea aika laajentaa maailman kuvaasi. Kuten olisi monen muunkin, että ei sen puoleen.
Sinua raastaa seksuaalinen himo, kuvitelmat ja mielikuvat, halu omistaa. Kun suhtaudut realistisesti siihen, mikä on tilanne ja erotat siitä, mitä on rakkaus, pääset tuskistasi, voit pitää ystäväsi ja rakastaa sekä häntä että etsiä oman miehen, joka on sinulle myös se seksuaalisen himon kohde, ja rakastaa häntäkin.
Toivottavasti löydät :)
"Miten ihmeessä voisin ratkaista tämän tilanteen...? "
Joko yrittää korvaamalla mies toisella tai sitten yrittää syventää suhdetta kyseiseen mieheen. Kukaan ei ole kuitenkaan korvaamaton, et sinä, eikä mies, eikä hänen vaimonsa. Aika ajaa sinut johonkin ratkaisuun, sillä olethan jo nyt tyytymätön nykyiseen tilanteeseen.
kiitos :)
Totta on, että minun on vaikea luoda ystävyyssuhteita ja ehkä siksi olen ripustautunut henkisesti tähän mieheen. Tai ehkä kyse on enemmänkin siitä, että minulla kyllä on kaverisuhteita ja hyvänpäivän tuttuja, mutta tälle miehelle pystyn juttelemaan kaikesta mahdollisesta, ja hän puhuu minun kanssani (ei koskaan kuitenkaan vaimostaan).
"Meillä on hyvin luottamukselliset ja läheiset välit."
Niinhän sää luulet.
"Suhteemme on niin yksipuolinen tunnetasolla"
Niinhän se onkin, kun toinen ei piittaa.
Ehkä kannattaa vain harventaa tapaamiskertoja, säilyttää kuitenkin ystävyys, ja pitää silmät auki muiden miesten suhteen.