En ole ikinä tuntenut ketään kohtaan mitään samanlaista. Hänen syissään oli niin turvallista ja ihanaa. Hän ei hala minua. Minä olen yrittänyt unohtaa, mutta ei irtoseksikään ei tunnu miltään enään, kun ajattelen vain häntä. Ihan kamalaa siitä on jo monta vuotta!!
Ikuisesti yksin.
Groid
5573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joskus sitä jää vellomaan siihen mielikuvaan mikä ihmisestä jäi, ja haaveilemaan siitä.. Vaikka jos tapaisit henkilön uudelleen nyt niin voi olla, ettet silloin tuntisikaan enää mitään. Itselleni kävi näin, olin ihastunut mieheen ja jutusta ei tullut mitään, jäin suremaan ja vertailin muita häneen. Kun näin häntä uudelleen, tuntui, että ai tätäkö minä olen ikävöinyt? Eikä sen jälkeen enää ole ikävä ollut, rakastinkin vain mielikuvaa hänestä :).
Tsemppiä!
Itselläni on samanlainen tilanne. Olin hetken suhteessa ihmiseen, joka tuntui jo ensitapaamisella oikealta. Tunsin tulleeni "kotiin", löytäneeni sen mitä aina olin ollut vailla. Kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Suhde kuitenkin päättyi väärän ajoituksen (hänelle), oman toimintani ja hänen tunteiden muuttumisen takia, ja sovimme olevamme kavereita. Olemme pitäneetkin tekstareilla yhteyttä harvakseltaan. Pääasiassa minun aloitteista. Tiedän hänen menneen eteenpäin elämässään, minun olevan hänelle vain se entinen.
Mutta..vaikka aikaa on mennyt jo kohta vuosi ja tiedän etten merkitse hänelle kaveria/hyvänpäivän tuttua enempää. En kuitenkaan pääse omista tunteistani eroon. Ajattelen häntä jatkuvasti, ikävöin. Myönnän, että olen niitä itsekin välillä haaveilulla ruokkinut, mutta silti. Miten minunlaiseni järki-ihminen voi edelleen kokea näin voimakkaita tunteita ihmistä kohtaan, jota ei ole edes nähnyt lähes vuoteen. Muutin toiselle paikkakunnalle ja olen yrittänyt löytää elämääni uusia ihmisiä ja harrastuksia. Miksi en pääse tunteistani eroon? Olen miettinyt auttaisiko se, että tunnustaisin tunteeni hänelle. Laittaisin vaikka meiliä, jossa kertoisin ajatukseni ja tunteeni sekä tiedostavani sen, että hän ei tunne samoin, etten odota häneltä mitään. Mitä mieltä olette?
Suhteeni loppui viikko sitten omasta tahdostani erinäisistä syistä.Rakastan tuota miestä hyvin paljon. Toivon kuitenkin että pääsisin hänestä yli jotenkin,enkä halua huomata vuoden päästä miten vieläkin ikävöin ja itken hänen vuokseen.Tahdon unohtaa hänet..
Ethän sinä mitään menetä,jos laitat hänelle meiliä tunteistasi.Se voi helpottaa oloasi,kun tiedät hänen tietävän tunteesi,etkä odota mitään. Se voi hyvinkin auttaa sinua jatkamaan matkaa eteenpäin..
Kun aidosti rakastuu ihmiseen joka pitää kuin kukkaa kämmenellä ei siitä koskaan yli pääse.
Ikävä syö aikansa sydäntä kunnes....vain rakkaus jää.
Katse seuraa sydämessä rajan taakse...elämä haihtuu kuin ensilumi.
Tilanteeni on tismalleen sama kuin sinulla. Itse päätin viikko sitten yli 5 vuotisen suhteen. Silti rakastan miestä valtavasti. Itsekkin pelkään, että vieläkö vuoden päästä sattuu..jospa en olekkaan päässyt hänestä vieläkään yli. En halua jäädä roikkumaan. Se olisi aivan sietämätöntä.