Olen reisannut paikkakunnalta toiselle koko ikäni ja siinä samassa on moni ystävä unohtunut kelkasta, siis molemmin puolin yhteydenpito on vaan unohtunut.
Nyt vanhempana (36 v.) sitä on tajunnut että viimeksi ala-asteella on ollut se paras ystävä kenen kanssa on voinut jakaa kaiken. Tällä iällä sitä huomaa roikuttavansa mukana ihmisiä, jotka ovat arvoiltaan täysin erilaisia kuin mitä itse on. Ja koska nyt vanhemmiten elämänarvot alkaa näyttelemään suurta osaa identiteetissä, tuntuu että kaveripiirikin voisi hyvin mennä uusiksi.
Todella vaikea jatkaa ystävinä ihmisten kanssa, jotka ovat pinnallisia materialisteja ja shoppaavat mielummin itsensä velkakierteeseen kuin että eläisivät vaatimattomammin. Itselle luonto, eläimet ja ihmisoikeudet ovat olleet arvoina aina pysyviä, ja nyt sitä ikäänkuin on havahtunut huomaamaan kuinka yksikään näistä arvoista ei tunnu koskettavan omaa ystäväpiiriä. Heille viikon täyttymys on se, kun saa ostettua itselleen uuden vaatteen tai käytyä baarissa, kuin oma täyttymys tulee kävelyretkistä metsään tai siitä, että vain on kuluttamatta mitään.
Ystävien saaminen tällä iällä vaan tuntuu olevan todella vaikeaa. Työpaikat vaihtuu ulkokuntaisista syistä johtuen tiiviisti ja keneenkään ei ehdi tutustua riittävästi rakentaakseen mitään pysyviä ihmissuhteita. Ainoa tunnepitoinnen juurtuminen on avomieheen ja karvaiseen perheenjäseneeseen. Ja toki tämäkin on monen mittapuulla paljon, mutta joskus sitä kaipaisi ihan vain saman henkistä ystävääkin.
Onko olemassa mitään formaattia, missä haetaan todella vain ystäviä?
Nyt vanhempana (36 v.) sitä on tajunnut että viimeksi ala-asteella on ollut se paras ystävä kenen kanssa on voinut jakaa kaiken. Tällä iällä sitä huomaa roikuttavansa mukana ihmisiä, jotka ovat arvoiltaan täysin erilaisia kuin mitä itse on. Ja koska nyt vanhemmiten elämänarvot alkaa näyttelemään suurta osaa identiteetissä, tuntuu että kaveripiirikin voisi hyvin mennä uusiksi.
Todella vaikea jatkaa ystävinä ihmisten kanssa, jotka ovat pinnallisia materialisteja ja shoppaavat mielummin itsensä velkakierteeseen kuin että eläisivät vaatimattomammin. Itselle luonto, eläimet ja ihmisoikeudet ovat olleet arvoina aina pysyviä, ja nyt sitä ikäänkuin on havahtunut huomaamaan kuinka yksikään näistä arvoista ei tunnu koskettavan omaa ystäväpiiriä. Heille viikon täyttymys on se, kun saa ostettua itselleen uuden vaatteen tai käytyä baarissa, kuin oma täyttymys tulee kävelyretkistä metsään tai siitä, että vain on kuluttamatta mitään.
Ystävien saaminen tällä iällä vaan tuntuu olevan todella vaikeaa. Työpaikat vaihtuu ulkokuntaisista syistä johtuen tiiviisti ja keneenkään ei ehdi tutustua riittävästi rakentaakseen mitään pysyviä ihmissuhteita. Ainoa tunnepitoinnen juurtuminen on avomieheen ja karvaiseen perheenjäseneeseen. Ja toki tämäkin on monen mittapuulla paljon, mutta joskus sitä kaipaisi ihan vain saman henkistä ystävääkin.
Onko olemassa mitään formaattia, missä haetaan todella vain ystäviä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jollain tavalla ajatuksesi peilaa omiani. Itselläkään kun ei oikein ole samanhenkisiä tai -kaltaisia ystäviä joilla olisi niin samanlainen kiinnostus samantyyppisiin asioihin. Tai että arvomaailma on jossain niin muualla tai vain kauempana omastani. Taas mitä tulee ikään, on todellakin vaikeampaa enää löytää niitä samanhenkisiä ystäviä tässä iässä (olen 40 v. nainen). Vaikkakaan itselleni ikä ei ole se, mikä merkitsee ja kertoo enemmän ihmisessä tai että sen pitäisi olla jokin merkittävämpi puoli ystävyyttä määrittäessä. Tokihan varmaan yhteistä voi löytyä enemmän ja ns. suunnilleen saman ikäluokan ihmisistä, mutta eipä tämäkään mene aina näin, ja harvemmin. Vaan poikkeuksia löytyy niin ihmisten kuin iänkin välillä.
Tuntuu myös että perheetön ja lapseton 40 v. naisihminen on myös jotenkin 'outo' siksi. Tai että kun ei halua lapsia lainkaan ja perustaa mitään perhettä. Elän toki parisuhteessa, mutta ei minulle se elämän tarkoitus ole perheen ja lapsien perustaminen ja että pitäisi mennä naimisiin. Kyllä se löytyy jostain muualta, millä määritän elämäni tarkoituksen, tai millä tavoin löydän ja saan sen, jotta olisin lähes onnellinen ihminen. Tai että tuntisin ihmisenä itseni ja oloni jotenkin onnellisemmaksi.
Koen olevani ihmisenä erilainen, niin arvomaailmaltani kuin muultakin. Maallista mammonaa ja materiaa en arvosta, en halua, enkä tarvitse. Olen onnellinen löytäessäni hyviä ja halpoja vaatteita kirppareilta. Teen myös paljon kaikenlaista itse kierrättäen vanhasta uutta. Elän säästeliäästi ja jotain on myös tallessa huonojen päivienkin varalle. Tai kun haluan ostaa jotain mieleistä vanhaa voin ottaa säästöistäni. Myös elämäntyyli ja -tavat varmaan kertoo ihmisenä minusta paljon, miten asun ja millä tapaa tykkään olla ja elää. Olen ihmisenä hyvin ekohenkinen, luonto on lähellä sydäntä ja asunkin sen läheisyydessä. Pidän eläimistä ja kissa on itselläkin.
Mistä sitten tämän tyyppinen ja kaltainen ihminen löytäisi niitä samankaltaisia ystäviä? En niihin ainakaan missään törmää tai etsiessänikään ole vain löytänyt. Elämä on kyllä kuljettanut ja asuinpaikat vaihtuneet ja sen myötä myöskin ne vähäiset ystävät jäänet sinne kauemmaksi. Tai unohtuneet, eikä yhteys enää ole säilynyt. Ehkä vain tällainen ihmisryhmä tai vähemmistö ei tuo itseään esille, joten vaikeaahan heihin on törmätäkään. Pitäisi varmaan jonkun perustaa jokin tämän tyyppinen yhteisö, missä sitten myös tämän kaltaiset ihmiset voisivat löytää toisensa. Löytyisikö sellaiseen kannattajia?
Kiva huomata, että löytyy myös hengenheimolaisia. Alleviivaan täysin kirjoittamasi. Minäkin/me olemme mieheni kanssa myös omavalintaisesti lapsettomia. Ja ainoita lähipiirissä. Voit arvata että tuntuu välillä hiukan orvolta näkemyksensä kanssa. Olen 38, eli ikähaarukkammekin on lähellä toisiaan.
Missä päin asustelette? Me olemme Kanta-Hämeen alueella.
Löysin muuten myös sivuston, jossa tuntuisi päälimmäisenä olevan juuri kaverihaku.
http://www.kavereita.net/
Tosin sivujen ulkoasu viittaa enemmänkin ehkä nuorempien kaverihakuun. Olisi hyvä idea kasata sivusto, joka kohdistuu nimenomaan aikuisiin ystävä-hakuihin, kumppanihaut poisluettuna. Luulen, että meidän ikäryhmässäkin löytyy jo paljon yksinäisiä/omaa "heimoaan" etsiviä.