Hei!
Olemme avomieheni kanssa viime aikoina keskustelleet avioliitosta ja sen merkityksestä. Itse olen aina ajatellut, että ensin rakastutaan, muutetaan saman katon alle, mennään kihloihin ja naimisiin ja sitten perustetaan perhe. Mieheni ei kuitenkaan ajattele näin, vaan hänen mielestään koko kihloihin ja naimisiin meno tuntuu turhalta.
Hän rakastaa minua ja haluaa perustaa perheen kanssani, mutta hänen mielestään avioliitolla ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa. Toisaalta avioliitto ei ole myöskään ns. samantekevä asia hänelle, sillä hän ei ole myöskään valmis menemään naimisiin pelkästään sen takia, että minä haluan niin. Enkä tietystikään häntä siihen halua patistaa; minullekin tärkeintä on se, että suhteessamme on rakkautta ja kunnioitusta ja haluamme perustaa yhdessä perheen. Mutta kun on koko pienen ikänsä ajatellut, että asioiden kuuluisi mennä tietyssä järjestyksessä ja että avioliitto ennen lapsia, niin on tosi vaikea päästä eroon siitä ajatuksesta.
Olemme paljon keskustelleet asiasta mieheni kanssa, ja olen tullut siihen tulokseen, että en voi enkä halua pakottaa häntä avioliittoon vain sen takia, että minä haluan niin. Menee kyllä hetki vain tottua ajatukseen, että minusta ei välttämättä koskaan tule mieheni vaimoa, vaikka elämänkumppani hänelle olisinkin.
Nyt haluaisinkin kuulla teitä, jotka tarkoituksella olette valinneet avoliiton avioliiton sijasta! Eli niitä, jotka eivät aio ikinä mennä naimisiin, mutta elävät kuitenkin vakaassa parisuhteessa. Miksi olette tehneet kyseisen päätöksen, miksi avioliitto ei merkitse teille samaa kuin joillekin muille yms? Olisi avartavaa kuulla muidenkin kommentteja asiaan liittyen, ehkä sitten ymmärtäisin miestänikin entistä paremmin :)
Olemme avomieheni kanssa viime aikoina keskustelleet avioliitosta ja sen merkityksestä. Itse olen aina ajatellut, että ensin rakastutaan, muutetaan saman katon alle, mennään kihloihin ja naimisiin ja sitten perustetaan perhe. Mieheni ei kuitenkaan ajattele näin, vaan hänen mielestään koko kihloihin ja naimisiin meno tuntuu turhalta.
Hän rakastaa minua ja haluaa perustaa perheen kanssani, mutta hänen mielestään avioliitolla ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa. Toisaalta avioliitto ei ole myöskään ns. samantekevä asia hänelle, sillä hän ei ole myöskään valmis menemään naimisiin pelkästään sen takia, että minä haluan niin. Enkä tietystikään häntä siihen halua patistaa; minullekin tärkeintä on se, että suhteessamme on rakkautta ja kunnioitusta ja haluamme perustaa yhdessä perheen. Mutta kun on koko pienen ikänsä ajatellut, että asioiden kuuluisi mennä tietyssä järjestyksessä ja että avioliitto ennen lapsia, niin on tosi vaikea päästä eroon siitä ajatuksesta.
Olemme paljon keskustelleet asiasta mieheni kanssa, ja olen tullut siihen tulokseen, että en voi enkä halua pakottaa häntä avioliittoon vain sen takia, että minä haluan niin. Menee kyllä hetki vain tottua ajatukseen, että minusta ei välttämättä koskaan tule mieheni vaimoa, vaikka elämänkumppani hänelle olisinkin.
Nyt haluaisinkin kuulla teitä, jotka tarkoituksella olette valinneet avoliiton avioliiton sijasta! Eli niitä, jotka eivät aio ikinä mennä naimisiin, mutta elävät kuitenkin vakaassa parisuhteessa. Miksi olette tehneet kyseisen päätöksen, miksi avioliitto ei merkitse teille samaa kuin joillekin muille yms? Olisi avartavaa kuulla muidenkin kommentteja asiaan liittyen, ehkä sitten ymmärtäisin miestänikin entistä paremmin :)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Meillä valinta on ollut yhteinen. Ja hiukan kyseenalaistan miehesi itsekkyyttä asiassa. Jos kerran näkee asian olevan sinulle tärkeä, luulisi haluavan tehdä sinut onnelliseksi. Etenkin jos kerran asia on -iha sama-. Ja etenkin koska päätätte? tuoda suhteeseenne myös jälkikasvua.
Avioliitto on sopimus. Virallinen tunnustus laittaen suhteenne lain voimaan. Eli puolison kuoltua ja muissa byrokratiaa vaativissa kuvioissa liitto asettaa sinut miehesi puolisoksi. Ilman tätä esim. "anoppisi" voi päättää miehesi hautaustavan tai sen pidetäänkö tätä hengityskoneessa vai ei. Nämä ovat ikäviä esimerkkejä sopimuksen toteutumisesta, mutta periaate käy näin selväksi.
Itse olen vielä sitä mieltä (mitä lähipiiri todistaa), että suurin osa naisista haluaa avioon ja kotiäidiksi miehen tehdessä pitkiä päiviä yrittäessään maksaa kotia ja elätettäviään. Mutta olenkin kyynikko. Ehkä siksi päätän olla tekemättä myös lapsia. Onneksi mieheni näkemys tästä ns. normaalielämästä on sama.
Tuo on aika yleinen syy mikä sanotaan, että avioliitto on "turha".
Luulen kuitenkin, että tässäkin tapauksessa todelliset syyt on muualla. Mies pelkää, että jokin muuttuu. Mitä avioliitto miehelle merkitsee ja onko ne syyt miksi hän ei halua naimisiin, juuri ne syyt miksi sinä haluat. Selvittäisin sen.
Kuten totesit, et voi pakottaa miestä avioliittoon kanssasi, eikä sinunkaan ole pakko tyytyä avoliittoon. Mutta jo kumpikin haluatte eri asioita, eikä kumpikaan halua luopua periaatteestaan niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Itse olen naimisissa, joten en voi oikein valottaa asiaa miehesi näkökulmasta. Eikä tämä ole sama asia, mutta kuitenkin... Itse en menisi koskaan "kihloihin". Siis vaihtaisi sormuksia, jos ei avioliitosta ole sovittu (meillä ei ollut kihlasormuksia vaikka sovimmekin avioliitosta ja kihlauduimme siis). Siksi, koska mielestäni se on turhaa, eikä muuta mitään. Toisin kuin avioliitto mielestäni muuttaa. Periaatteessa voisin sormuksen sormeen laittaa toisen mieliksi, mutta en voi koska mielestäni se ei ole edes kihlaus.
Mutta kuvitellaan nyt tilanne, että se olisi kihlaus. Silloin voisin mennä kihloihin. Mutta se tuntuisi jotenkin hölmöltä ja vaivaannuttavalta. Siksi, että jos se toiselle merkitsee kovasti jotain ja itselleni se on samantekevä. Kumppanini varmaan kuvittelisi/haluaisi, että se merkitsee minulle samaa. Hyväksyisikö hän sen, että jos sanon, että tein tämän vain sinun mieliksesi? Miten suhtautuisin muiden onnitteluihin ja pitäisikö minun olla jotenkin tohkeissani? Jos se ei tuntuisi miltään (tai ei siis muuttaisi mitään entisen nähden) niin...?
Kyse on vain paperista, yhdestä vaivaisesta todistuksesta, että olette pari lain silmissä. Miksi tarvitset sitä? Jos haluat suhteestanne virallisen, voitte kirjoittaa notaarin vahvistamat testamentit tai lupaukset toisillenne.
Avioliittoon hakeudutaan epäilyksestä. Turvaten selusta. Eli suhteeseen lähdetäänn jo ajatuksella siitä, että se ei kestä, tai että suhde riitaantuu. Avioliitto onkin omasta mielestäni tarkoitettu juuri epäilijöille tai vanhankantaislle tossuttelijoille, jotka miettivät enemmän sitä mitä sukulaiset sanoo, kuin sitä missä on järkeä.
Laske itse lähipiiristäsi eronneiden määrä ja mieti mitä järkeä koko tekopyhän sakramentin toimituksessa on. Mennään naimisiin, tehdään pari lasta ja hakeudutaan eroon. Omassa perhe- ja kaveripiirissä tämä on ainakin ihan yleinen vitsi.
Koeta keskittyä olennaiseen tai etsi itsellesi maalaistollo, joka on lukenut samaa joutavaa liturgiaa...
Totta, ehkä jollakin tapaa olen liian epävarma ja koen avioliiton tuovan tietynlaista turvaa ja varmuutta. Vaikka eihän näin pitäisi olla. Aivan muut asiathan sen turvan ja luottamuksen siihen suhteeseen tuo kuin naimisiinmeno. Se on vain vaikea päästä siitä naimisiinmenoajatuksesta eroon, kun on pienestä pitäen olettanut että asiat vaan menee siinä järjestyksessä ja että avioliitto on se, mihin toisiaan rakastavat ihmiset jossain vaiheessa päätyy. Ehkä se on sitten lapsellista ja typerää.
En minä tämän takia edes harkitse eroavani avomiehestäni. Me rakastetaan toisiamme ja haluamme perheen yms. Minun on vain ollut vaikea ymmärtää tätä avioliittokielteisyyttä ja sen takia on mukava kuulla muiden mielipiteitä asiasta ja yleensäkin vähän selvittää että kuinka yleistä tällainen on :)
ettei hän ole valmis naimisiin, kertoo, ettei halua olla sidoksissa. Avoliitosta pääsee helposti pois. Sinuna en hankkisi ainakaan lapsia tämän miehen kanssa. Jos uskaltaa hankkia lapset, niin ei voi olla raju veto mennä myös naimisiin.
Se ei kerro mitenkään sitoumisenhalusta onko valmis menemään naimisiin. Aloittajan miehellä niinkuin monella muullakin on varmasti vain kielteinen mielikuva koko liitosta. Oma mieheni uskoo siihen, että avioliitto pilaa kaiken hyvän, minkä lähisuku esimerkillään todistaa.
Moni mies myös pelkää joutuvansa ansaan, ja niin on monelle myös käynyt. Vaimo edellyttää kotona kyhjäämistä, harvoin avokki joka ymmärtää miestään. Vaimo kokee omistavansa miehensä, ja hänelle ei tunnu olevan selvää että kukaan ei voi toista omistaa.
Sitoutuminen mitataan ihan eri tavalla kuin prinsessähäillä ja tyhjää tekevillä lupauksilla ja sukulaisille todistelulla. Lapsista mies on vastuussa joka tapauksessa, joten tuo kehoitus olla tekemättä lapsia tämän takia on järjetön ja turhaa pelottelua.
Avioliitolla on vain yksi tarve. Jallittaa mies ja yhteiskunta maksajaksi kun itse leikkii kotiäitiä!
"Kyse on vain paperista, yhdestä vaivaisesta todistuksesta"
Jos avioliitto on ihan vaan "pelkkä paperi", miksi ihmeessä ei voi mennä naimisiin? Kyllä ainakin minä voin itselleni täysin yhdentekevissä asioissa mennä vaimon pään mukaan. Jos ei missään nimessä halua avioon, se osoittaa täysin kiistattomasti että kyseessä ei ole yhdentekevä asia.
"Avioliittoon hakeudutaan epäilyksestä. Turvaten selusta."
Eli sinulle avioliitto ei olekaan yhdentekevä, vaan merkittävä osoitus epäilyksestä. Miksi sitten sanoit sitä pelkäksi paperiksi?
"Eli suhteeseen lähdetäänn jo ajatuksella siitä, että se ei kestä, tai että suhde riitaantuu. Avioliitto onkin omasta mielestäni tarkoitettu juuri epäilijöille tai vanhankantaislle tossuttelijoille, jotka miettivät enemmän sitä mitä sukulaiset sanoo, kuin sitä missä on järkeä. "
Avioliitto on juridinen sopimus, joka antaa perintötilanteessa paremman verokohtelun kuin esimerkiksi avoliiton testamentit.
Lisäksi ihmiset rikkovat vähemmän herkästi julkisesti annetut lupaukset kuin yksityisesti annetut. Avioliitto on suomalaiseen kulttuuriin kuuluva julkinen lupaus yhdessäolosta.
Ja varallisuuden voi aina turvata avioehdolla. Niin minäkin tein.
"Laske itse lähipiiristäsi eronneiden määrä ja mieti mitä järkeä koko tekopyhän sakramentin toimituksessa on."
Kaltaiselleni ateistille avioliitto ei ole sakramentti, eikä sillä ole mitään tekemistä pyhyyden tai tekopyhyyden takia.
"Mennään naimisiin, tehdään pari lasta ja hakeudutaan eroon. Omassa perhe- ja kaveripiirissä tämä on ainakin ihan yleinen vitsi. "
Mun kaveripiirissä ei ole ollut ainuttakaan kestävää avoliittoa, ei lasten kanssa eikä ilman (kaveripiirin viimeinen puhdas avoliitto päättyi eroon tämän vuoden aikana). No okei, yksi on, mutta niilläkin on jo häävalmistelut menossa.
Sensijaan ne jotka ovat päätyneet avioliittoon, niistä suurin osa on edelleen yhdessä.
"Avioliitolla on vain yksi tarve. Jallittaa mies ja yhteiskunta maksajaksi kun itse leikkii kotiäitiä!"
Avioliitto on miehelle hyväksi ja ydinperhe paras mahdollinen lähtökohta lasten kasvattamiselle. Ilmeisesti ainakin parin-kolmen vuoden kotiäiteys on hyväksi lapsille, vaikka tästä onkin ristiriitaisia mielipiteitä.
En todellakaan väittäisi että perinteisen, konservatiivisen mallin mukaan järjestetty perhe olisi huono järjestely, se on ylivoimaisesti tehokkain tapa järjestää yhteiskunnan uusintaminen! Näin miehet ja naiset saadaan kummatkin sidottua perheeseen ja lasten kasvatukseen siten, että kaikkien panos maksimoituu.
Tyypillisesti monogaamiset ydinperheistä muodostuneet yhteisöt ovat olleet voittajia kulttuurien kilpajuoksussa. koska näin saadaan kaikkien yksilöiden työpanos käyttöön sekä paras ja parhaiten hodiettu jälkikasvu.
Ydinperheen hajoamisen vaikutuksiin voi tutustua mm. yhdysvaltojen ghetoissa.
Tietenkin, jos perhe ja lapset ovat yhdentekeviä niin samapa tuolle.
Hei, en tullut pyytämään neuvoa siitä, kannattaisiko minun hankkia rakastamani miehen kanssa lapsia vai ei. Tulin mielenkiinnosta kuulostelemaan, onko muilla samankaltaisia kokemuksia, ja miten muut perustelevat avioliittovastaisuutensa.
Tässähän alkaa itselläkin kehkeytymään avioliittovastaisuus kun näyttää, että osalle se on juuri sitä "varmistelua" ettei toinen lähe niin helposti lätkimään. Kyllä se taitaa olla niin, että jos asioista on keskuteltu ja ollaan perustamassa perhe (ei kerro mielestäni sitoutumiskammosta :D), niin silloin ei olla aikomuksissa lähteä mihinkään.
Maailma ei ole niin mustavalkoinen, että se, ettei halua naimisiin tarkoittaisi AINA suoraan sitä, ettei halua sitoutua.
Huomionarvoinen seikka tässäkin varmaan on, että itse olen perheestä, jossa vanhemmat olleet onnellisesti naimisissa ikuisuuden, kun taas mieheni on perheestä, jossa onkin sitten vähän rankempi historia...
Avioliitto on vain todistelua muille ja itselleen siitä että suhde on totta. Avioliitto on kupla, jota pintaliitoiset tekopyhyydet puhaltavat itselleen. Avioliitto on vain paperi, mutta myös monille pelkääville tae siitä että elämä järjestyy. Avioliitto on epävarman varmistelua tulevaisuudestaan.
Avioliitto siinä määrin missä kristinusko ja nimenomaan uskossa olevat sen ovat aikoinaan määritelleet on enää vain muka-uskovien todistelua paremmuudestaan. Näin se vaan mielestäni on. Sori!
Lainaillaan sitten...kun ei omaa keksitä muuten...
"Avioliitto on juridinen sopimus, joka antaa perintötilanteessa paremman verokohtelun kuin esimerkiksi avoliiton testamentit."
-Siinä tuli taas se hyötyaspekti todistettua.... Rakkaudesta avioon :)
"Lisäksi ihmiset rikkovat vähemmän herkästi julkisesti annetut lupaukset kuin yksityisesti annetut. Avioliitto on suomalaiseen kulttuuriin kuuluva julkinen lupaus yhdessäolosta."
-Ja tässä taas se julkinen todistelu ja huoli siitä mitä muut ajattelee. Avioliitto ei todella ole sen enempää suomalaista kulttuuria kuin kännääminenkään.
:)
" Avioliitto on vain paperi"
Silloinhan ei ole mitään syytä olla menemättä naimisiin, vaikka itse pitäisikin avioliittoa tyhjän arvoisena.
"-Siinä tuli taas se hyötyaspekti todistettua...."
Niin, mitä sitten?
No eikö jo pelkästään hyödyn perusteella kannata mennä avioon, mikäli tavoitteena on olla olla kumppaniin kanssa elämän loppuun saakka? Mitä järkeä olis mennä avioon jos se olisi täysin hyödytöntä? Eikö ole täysin loogista mennä naimisiin, jos siitä saa esimerkiksi verohyötyjä? Minusta ainakin on.
""Lisäksi ihmiset rikkovat vähemmän herkästi julkisesti annetut lupaukset kuin yksityisesti annetut. Avioliitto on suomalaiseen kulttuuriin kuuluva julkinen lupaus yhdessäolosta."
"-Ja tässä taas se julkinen todistelu ja huoli siitä mitä muut ajattelee. "
Ihmiset tutkitusti rikkovat julkiset lupauksensa harvemmin kuin yksityiset. Mikäli siis haluaa elää kumppaninsa kanssa loppuelämän, on täysin loogista pyrkiä saamaan tältä julkinen lupaus yhteisestä loppuelämästä, koska ihmisluonnon takia tämmöistä lupausta on hankalampi rikkoa.
Edelleenkin erittäin loogista, vai mitä?
"Avioliitto ei todella ole sen enempää suomalaista kulttuuria kuin kännääminenkään. "
Älä nyt viitsi väittää mustaa valkoiseen. Jos somalaiseen kulttuuriin ei kuulu kännääminen niin ei sitten mihinkään.
En ymmärrä miksi tähän käytännölliseen asiaan pitää sotkea liiallisen folisofisia pohdintoja siitä mitä on todellinen rakkaus ja mitä ei. Omasta mielestäni avioon kannattaa mennä välittömästi kun siitä saatavat hyödyt ylittävät haitat. Toki näiden hyötyjen ja haittojen arvioiminen on jokaisen ihmisen oma asia, jokuhan voisi pitää pelkkää hääjuhlaa niin ahdistavana, ettei missään nimessä halua juhlakaluksi vaikka saisi häälahjana miljoona euroa puhtaana käteen.
En ymmärrä miksi hyötynäkökohdat olisivat jotenkin epäasiallisempia syitä avioliitolla kuin joku mystinen fiilinki. Fiilinki kumminkin katoaa ja muuttaa muotoaan, juridiset hyödyt jäävät.
Avioliitto perustuu hyötyyn, avoliitto suhteeseen itseensä. Kumpihan kestää? Jäädään katsomaan :)
voi myös avoliittoon. 22 vuoden kokemus saman miehen kanssa, eikä loppua näy!!!
"Kyse on vain paperista, yhdestä vaivaisesta todistuksesta, että olette pari lain silmissä. Miksi tarvitset sitä? Jos haluat suhteestanne virallisen, voitte kirjoittaa notaarin vahvistamat testamentit tai lupaukset toisillenne. "
Mitä eroa tuossa nyt sitten on, että tekee testamentin tai jonkun lupauksen toisillensa? Paperi se on testamenttikin... saman asian voi hoitaa avioliitolla.
Avoliitto on myös kahden sopimus siinä missä avioliitto. Meille mieheni kanssa avoliitto on arki yhdessä, ei egojemme lento tai muuta ulkokultaista todistelua muille. Emme tarvitse avioliittoa, joten se on turhake lisää niin monien muiden maallisten turhakkeiden joukossa. Meille liittoomme henkisyys ammentaa itsestämme ja rakkaudesta sekä kunnioituksesta toisiamme kohtaan.
Emme vaan näe tarvetta astua avioliittoon, ja kumpikin pidämme sitä enemmänkin teatraalisena juhlana muille kun yhteisen kiintymyksen toditamisena. Me todistamme rakkauttamme joka päivä teoilla, ja näin on jatkunut jo 10 vuotta.
Teidän kannattaa keskustella aiheesta syvällisemmin miehesi kanssa. Ja ota selvää muutenkin aiheesta lisää. Älä vaan näiden paasauksien perusteella päätä vielä mitään.
En usko että kukaan oikeasti ajattelisi avioliittoansa vain häinä, ei kukaan voi olla niin yksinkertainen.
Juhlissa ei sinänsä ole mielestäni mitään typerää. Jos asiaa ajattelee niin, että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin että on päättänyt menna naimisiin, niin eikö se ole ihan hyvä juhlinnan paikka? Jos se on jonkun mielestä typerää, niin sittenhän kaikki muutkin juhlat onnellisen tapahtuman johdosta ovat typeriä. Siis kyseisen henkilön mielestä. Esim lapsen syntymän juhlistaminen, opiskeluista valmistuminen tms.
Ja juhlien luonne nimenomaan on se, että juhlitaan muiden kanssa porukalla. Ei se tarkoita että juhlitaan näyttääkseen jotain muille, vaan yksin vain on aika tympeä juhlia. Lisäksi monet ihmiset ilostuvat kun toiselle tapahtuu jotain hyvää ja oikeasti haluavat juhlia heidän onneaan.
Ihmiset ovat ruvenneet niin kärkkäiksi tiettyjen aiheiden kanssa. Sellaiset "trendiaiheet" aiheet aina tulevat ja menevät. Esim juuri tämä hääjuhlien arvostelu on nykyään muodissa.
Totta on että hääjuhlat sinänsä ovat usein luonteeltaan aika teennäisiä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä että se juhlimisen aihe olisi teennäinen, vaan koska se juhlien muoto on niin vahva perinne. Jos jokainen pari pitäisi omannäköiset häät, olisivat ne varmasti paljon "luontevampia" juhlia. Lisäksi häät yleensä ovat vieraille teennäisempiä kuin itse juhlaparille, koska vieraana saa lähes aina häissä mennä läpi samat asiat. Siksi ne tuntuvat vähän pakkopullalta muille kuin juhlaparille. Mutta perinnettä tästä saa syyttää, ei voi mennä vain sanomaa että juhlat on typerä idea, juhlia on monenlaisia.
Totta on sekin että jotkut parit haluaisiat vain ihan pienimuotoiset häät mutta suvun takia "joutuvat" pitämään suuret juhlat. Mutta se on sitten heidän oma asiansa, jos näin taipuvat muiden tahtoon ennemmin kuin pitävät omansa.
Laittaa kaikkiin vakuutuksiin avopuoliso edensaajaksi jos ei ole lapsia koska muuten mahdolliset korvaukset saa muut lähisukulaiset. Itse avoliitossa 20v ja suhteen alkuaikoina kun otin matkavakuutukset ja kotivakuutukset ja muut vaikka auton vakuutukset niin edensaajaksi avokki niin ei tule epäselvyyksiä ja mutenkin raha menee oikeaan osoitteeseen. Kun joku mainitsi että jos ón avoliitossa niin anoppi päättää pidetäänkö ihminen hengissä mutta kun on avoliitossa niin ei tartte maksaa edes avokin hautajaisia koska ei ole siihen velvollinen jos tulee sukulaisten kanssa riitaa. Asia muuttuu kun on lapsi koska hän on aina perillinen ja edunsaaja. Peintojutuut voi tehsä testamantillä että sailyy avokin asumisoikeusa mahdollisessa kuolemantapauksessa.
Kahden ihmisen välinen rakkaus on kahden välinen. Sen todistamiseen ei tarvitse muita. Tai en itse ainakaan tiedä ketään paria joka juhlisi esim. vuosihääpäiväänsä mielummin porukalla kun ihan vaan kahdestaan yhteisestä hetkestä nauttien. Se kertoo jo paljon.. :)
Ei todistamiseen, mutta kai sitä saa juhlia? Saahan synttäreitäkin juhlia porukalla, miksei kahden ihmisen rakkautta? Ja sen yhden kerran, sitten voi ne vuosipäivät juhlia kahdestaan.
Musta tää asiasta valitus on vaan trendi nykyään, liittyy tähän aikaan. Siitä ei niin kauaa ole kun avioliitto oli se normitapa, nyt avoliitto on tavallinen mutta vielä verrattain uusi, niin tietenkin vanhoja tapoja katsotaan pitkin nenänvartta. Ja trendi nimenomaan on nähdä asia niin että häillä/avioliitolla todistellaan muille jotain. Miksi ei voi ihmiset tajuta että avioliitto merkitsee eri asioita eri ihmisille. Joillekkin se voi olla vaikka tärkeä symbolinen juttu ja toiselle turha paperinpala. Mitä sitten, miksi pitää tyrkyttää omia mielpiteitään muille ja nähdä muiden ajatukset väärinä?
Vielä tässä maassa missä kaikki ovat niin juroja, juhlimistakin kasotaan pahalla silmällä.
Huh! Älä hermostu. Jokainen esittää vain mielipiteitään asiasta. Toki häitään voi juhlia, ja mitä siitä että muut pitää sitä pröystäilynä ja pintaliitoisena aktina, olevat sitten vaan tulematta häihin.
Itseäni lähinnä huvittaa se kuinka mahtavin elkein mennään naimisiin ja muutaman vuoden päästä taas erotaan. Mautonta on kutsua taas samat ihmiset juhlimaan kakkoshäitään. Avioliitto on monen silmissä menettänyt merkityksen ja tuntuu siksi ulkokuntaiselta oikeaan elämään verraten.
Onhan muitakin pakkojuhlia mitä voi juhlia, kuten juhannus uusi vuosi ja joulu. Ei kaikesta vaan aina tarvitse tehdä niin isoa numeroa.
Vanhoina hyvinä aikoina ei myoskään menty vihille. Siinä vain elettiin samoissa pahnoissa onnellisina ja rakastavaisina yhdessä. Tehtii lapsia samaan olkikasaan. Kaikki toimi täydellisen hyvin. Ei tarvittu pappia sen enmpää kuin maistraattiakaan laillistamaan liittoa. Se oli täydellisen tarpeetonta, niin kauan kuin kasassa oli olkia ja kulta siinä vieressä.
Olkikasa on muuttunut jousisängyksi tai vesisängyksi. Mutta monen urhean Kuokka Jussin alitajunnassa on vieläkin ajatus: olkikasakulta-liitto-paras-liitto.
Aina on naisia jotka yhtyvät tuohon ajatustyyliin. Niinkauan kun kumpikin, sekä alitajuntainen Kokka Jussi että Lato Leena ajattelevat ja tyytyvät olkikasakulta-liittoon, ei ulkopuolisilla ole asiaan mitään sanomista.
Oih kun romantiqueta! Kyllä tuo vaan lämmitti enemmän mieltä kuin showroom sadalle vieraalle. Elämä voi olla kultaista ja vaivatonta, sen tuo entisaika niin hienosti opettaa :) Asioiden hoidon monimutkaisuus ja muiden odotukset, julkikuvan käsite on sekoittanut niin monta perinteistä ja kallisarvoista tapaa elää.
Nykyään poispääseminen ei ole ongelma oli sitten kyseessä avioliitto tai avoliitto.
Kuten ensimmäinen vastaaja kirjoitti, avioliitolla on avoliittoon verrattuna joitakin etuja, siis lähinnä sairas/kuoleman tapauksissa. Jokaisen parin mietittävissä on se miten paljon nuo omalla kohtaa painavat.
Yksi yleinen harhakäsitys avioliitosta ja avoliitosta on se että kun kaikilla muillakin on noin, niin sama käy meidänkin suhteelle. Se että joka ikinen toinen pari omassa lähipiirissä on eronnut surkean avioliiton päätteeksi, ei tarkoita sitä, ettäkö oma avioliitto päättyisi eroon. Sama kuin se, että jos jokaisen lähipiirissä olevan avoparin toinen osapuoli olisi pettänyt, ei tarkoita että niin kävisi omalla kohdalla. Suhteen kestävyys riippuu parista, ei heidän valitsemastaan elämänmuodosta!
Mielestäni suurimman ongelman aiheuttaa nimenomaan kahden ihmisen erilaiset odotukset. Etenkin jos ollaan vuosia oltu yhdessä ja kuviteltu jotain tapahtuvan tulevaisuudessa jota ei sitten tapahdukaan. Eli onneksi olkoon, olet jo pitkällä kun olet kumppanisi kanssa asiasta seikkaperäisesti keskustellut! Ja olet onnekas kun sinulla on kumppani, joka osaa sanoa oman mielipiteensä eikä suhdetta varjellakseen vain sano että ehkä sitten joskus kun hän on valmis. Mielestäni myös sinä teet hienosti kun mietit asioita kumppanisi kannalta. Totuushan on, että jos parilla on erilaiset näkemykset asiasta ja molemmat jääräpäisesti pitävät kiinni omasta kannastaan niin erohan siitä syntyy. Ja valitettavasti tässä asiassa ei taida oikein löytyä mitään puolivälin kompromissia vaan valitettavasti päätös täytyy tehdä jompaan kumpaan suuntaan. On myös hyvä että nyt jo mietit, miten tilanteeseen suhtautua. Jos pettymyksen aiheet käy läpi heti niiden tapahtuessa (eli siis jos tosiaan päätät, ettei sinua haittaa vaikka ette naimisiin menisikään, vaan haluat kumppanisi juuri sellaisena kun hän on) eikä joskus vuosikymmenien päästä, kun katkeruus on alkanut nostaa päätään.
Nämä tällaiset puheet siitä, että jos rakastaisit miestäsi suostuisit avoliittoon ja jos miehesi rakastaisi sinua tarpeeksi hän suostuisi avioliittoon, ovat täyttä puppua, koska sillä tavoin joku aina häviää. Eikä se ole kestävä perusta minkäänlaiselle suhteelle.
Eli onnea matkaan. Mikäli yhdessä teette päätöksen suuntaan tai toiseen, niin se on se juuri teille sopiva vaihtoehto, eikä takaa liittonne kestämistä tai kestämyyttä. Siitä pidätte huolen te kaksi tulevina vuosina. (Älkääkä kuunnelko niitä lähipiirin ihmisiä, jotka yrittävät vakuuttaa että "tää (oli se sitten avo- tai avioliitto) on ainoa oikea ratkaisu" vaan uskaltakaa luottaa toisiinne ja yhteiseen rakkauteenne. Ratkaisu on teidän ja kaikkien tulisi se sellaisenaan hyväksyä.
Mies tuntuu olevan oikein vuoden romantikko ja ymmärtävän naisten unelmat ja toiveet :D .. heh heh . Ettei vain olisi sinne kulkuriromantiikkaan enemmän painottanut hän...
Minusta miehenä pelkästään romantiikka on syy mennä naimisiin. Ei avioiliitto mitään tuhoa. Minusta avoliitossa naisen kanssa olisi vaikea elää luottavaisesti. Meillä ei tosin ole edes yhtään omaisuutta tai mitään joka voisi avioliiton rikkouduttua muuttua jotenkin mutta meillä syyt avioon ovat periaatteet, uskonnolliset syyt ja romantiikka.
Jos sinun unelmasi on mennä naimisiin rakastamasi kanssa, on suuri vääryys, että tämä evätään sinulta tylsien syiden takia. Miehesi on toisaalta uhri, hän on uskonut valheen siitä, että avioliitto on jotain pahaa, juridista, tylsää ja kauppakirjamaista. Moni uskoo nykyään näin.
Avioliitto on turhaa, ei pahaa. Mutta romantiikkaa voi harjoittaa kyllä muutenkin suhteessa. Avioliitto on vain yksinkertaisesti kärsinyt inflaation ja on epäuskottava mitä tulee kahden ihmisen väliseen rakkauteen.
Mielestäni täytyy kysyä itseltään miten tärkeää osaa yksi avioliittoon astumisen juhla voi merkitä koko suhteen ikäskaalassa, nimittäin jos oletetaan liiton kestävän keskimääräistä pidempään eli yli 10 vuotta.
Avioon astumiseen juhlineen ja suunnitteluineen menee normaali työpäivin laskettuna kai noin 2-3 kk!
Yhteisiä arkipäiviä ja yhdessäolon hetkiä on tästä monenkymmenkertaisesti. Eli romantiikalle jää aikaa.
Jos mietin oman ystävä-/ tuttavapiirin avioon astuneita, on tapaukset monesti uusiosuhteita tai toinen parista on tunnetusti bilehumu tai pettänyt/ petetty tai toinen parista on menevämpi ja sosiaalisempi kuin toinen, varakkaampi kuin toinen. Näillä epätasapainoisilla suhteilla on kai tarve tulla julkistetuksi eron häpeän uhalla. Eli on selvä tarve sille, miksi suhde tulee virallistaa...epävarmuus tulevaisuudesta! Ja näinä päivinä ei se ole ihmekään, että haluaa varmistella selustaansa.
Hetero mies se on usein se joka ei halua avioon,eikä pidä sitä merkityksellisenä.
Kumman merkitykselliseksi se muuttuu,kun ihmiset ovat homoja ja lesboja,tuntuu että kaikki homot ovat keksineet sata ja yksi selitystä miksi pitää päästä kirkossa vihille.Kysyppä heiltä ja kerro miehellesi miksi?
Minä tiedän,aina on ihmisiä joiden pitää olla vastakarvaan,se on muotia!
Avoliitossa käyttävät tervettä harkintaa, kestääkö rakkaus, pyhä vala ja seurakunta "kunikaallinen juhlasali", ei mitään lasten leikkiä, voi mennä naimisiin, jos tuntee niin suurta halua, ehkä kyse enmmänkin sukupuolihaluista ja ennekuin niistä pääsisi yksimielisyyteeen! Kahden vuoden avoimen seurustelusuhteen jälkeen solmimme avoliiton, 2008 kesällä Sodankylästä ostetun hopeasormuksen heitin "tien poskeen", ei vain se sormus...suurempaa rakkautta antaa henkensä!