Minulla ja eräällä mielitietyllä tytöllä on ollut nyt reilun kuukauden verran säpinää, joka on johtanut siihen, että vaihdamme katseita, härnäämme ja kiusoittelemme, vietämme aikaa samassa paikassa harvinaisen pitkään.
Olen itse kovin pessimistinen henkilö ihmissuhteisiin nähtynä: välillä tuntuu, että jes, nyt nappasi. Välillä taas siltä, että ketä mä oikein narutan tässä? Pelkkää kaverillista heittoa, kuvittelen turhia.
Ja jos haluaisin tehdä aloitteen, minun tulisi siis tehdä se. Toinen osapuoli on ujo, passiivinen, miten sen nyt kuvailisi. Ja kun itsekin on, mikä on.
Mitenkä teen? Mitä sanon tai teen?
Olen itse kovin pessimistinen henkilö ihmissuhteisiin nähtynä: välillä tuntuu, että jes, nyt nappasi. Välillä taas siltä, että ketä mä oikein narutan tässä? Pelkkää kaverillista heittoa, kuvittelen turhia.
Ja jos haluaisin tehdä aloitteen, minun tulisi siis tehdä se. Toinen osapuoli on ujo, passiivinen, miten sen nyt kuvailisi. Ja kun itsekin on, mikä on.
Mitenkä teen? Mitä sanon tai teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...aikaa samassa paikassa harvinaisen pitkään...ei epäilystäkään. toisella puolen samat tunteet, epävarmuutta hieman, ja ujoutta, ottaa vaan nyt enempi aikaa. puoliskot löytäneet toisensa, usko pois!
On valehtelematta satoja erilaisia tapoja osoittaa toiselle, että tykkää olla hänen seurassaan. Siitä vaan mielikuvitusta käyttämään ja järkkäämään jotain mikä tuntuu mukavalta itsestäkin.
Kahviloissa istuu joka päivä pariskuntia jotka tutkii toisiaan että oliskohan tämä nyt se joku mulle.
Sinne vaan sekaan. Tai jos löytyy joku yhteinen harrastus (kiinnostuksen aihe) niin sen varjolla saa lisäaikaa olla yhdessä.
Olis hyvä järkätä jotain missä saatte olla kahden eli syventyä toisiinne ilman muiden kavereiden heilumista siinä ympärillä tms. Se lujittaa tunnesidettä ja poistaa jännitystä koska oppitte tuntemaan toisenne hetki hetkeltä tarkemmin. Siitä kaveruudesta alkaa sitten puhekin rönsyillä ja päästään kuulemaan toisen ajatuksia kaikenlaisista aiheista ja peilaamaan niihin omia ajatuskia. Löytyy ehkä sielunsisaruus. :)
tänään, mutta se oli sitä, että hän lyöttäytyi seuraani sitten, kun muut lähtivät ja istuin yksin.
Välillä tuntuu vain siltä, että hän ei välitä, karkailee. Ja välillä hänen käytös tuntuu siltä, että hän haluaisi olla kanssani. Mietin, että olenko mä vain outo tai jotain. Kun hän puhuu muille, hän ottaa nimeni tähän mukaan, esim. kun kyse on juomiseen lähdöstä tai jostain. En osaa sanoa. Oonko mä vaan epätoivoinen?