Taas parikymmentä hakemusta ja yhteydenottoa yrityksiin, tuloksetta. No, saan kai olla onnellinen että sain taas tehdä sen puoli vuotta töitä tänä vuonna. Tätä rataa on jatkunut loputtomiin. Jatkuvia pätkiä eri paikoissa kun lähtee hakemaan aina seuraavasta sitä uutta mahdollisuutta. Lupauksia vakinaistamisesta ja taas tyhjän päälle. Suoritin intona oman alani AMK-tutkinnon juuri siitä syystä että vakituinen paikka olisi mahdollisempi, koska en vaan halunut maata kotona talvia, niin kuin kai kuuluisi asennoitua. Jos mitään muuta ei tästä kaikesta yrittämisestä ja itsensä mainostamisesta ole oppinut niin sen, että ahkeruutta ja aitoa motivaatiota tehdä töitä ei todellakaan palkita.
Se ei riitä, että on hyvä työssään, mukava ja huomioiva työkaveri tai että haluaa sitoutua kokoaikaisesti yrityksen palvelukseen. Nyt päätin, etten ota enää yhtäkään määräaikasta työtä vastaan, kävi miten vaan. Jos tällä syrjäydyn työmarkkinoilta lopullisesti -ihan sama! Ei jaksa vaan enää hakea ja pettyä, tutustua ihmisiin ja jättää taas kaikki taakseen. En ole ollut yhtäjaksoisessa työsuhteessa yhtä kokonaista vuottakaan, mutta tuntuu että olen ihan burn out kaikkea yrittämistä, mikä ei johda mihinkään.
Työn hakeminen....siitä muistuttaa sadat hakemukset ja sähköpostit kovalevyllä ja tässä on tulos. 37-vuotias ja yhä taas työtön. Kiitos, jo riittää!
Se ei riitä, että on hyvä työssään, mukava ja huomioiva työkaveri tai että haluaa sitoutua kokoaikaisesti yrityksen palvelukseen. Nyt päätin, etten ota enää yhtäkään määräaikasta työtä vastaan, kävi miten vaan. Jos tällä syrjäydyn työmarkkinoilta lopullisesti -ihan sama! Ei jaksa vaan enää hakea ja pettyä, tutustua ihmisiin ja jättää taas kaikki taakseen. En ole ollut yhtäjaksoisessa työsuhteessa yhtä kokonaista vuottakaan, mutta tuntuu että olen ihan burn out kaikkea yrittämistä, mikä ei johda mihinkään.
Työn hakeminen....siitä muistuttaa sadat hakemukset ja sähköpostit kovalevyllä ja tässä on tulos. 37-vuotias ja yhä taas työtön. Kiitos, jo riittää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
haastattelussa, jonka itse sain kerran Helsingin kaupungin viskaalilta: "Ainahan sitä hyvälle jatkoa löytyy!"
No joo. Ole hyvä.
Ei niihin vakituisiin muuten taida päästä kuin määräaikaisuuden kautta.
Siksi toisekseen, eihän sulla ole valittamista, olet sentään saanut palkkaa puoli vuotta, keikut siis työttömyyskassassakin mukana ihan kivasti, toista se on niillä, joilla ei ole tänä vuonna ollut palkkatuloa lainkaan.... Sellaisiakin on.
Oma kokemus on se, että vakiduuniin pääsee melkein yksinomaan vain suhteilla, ja niitä ei vaan ole. Ainakaan hyödynnettäviä.
Omasta kaveripiiristä viisi kuudesta on saanut vakkaripaikan suhteilla ja tää kuudes osasi vaan valita harjoittelupaikan oikein.
Mukavinta on tietää jäkikäteen, kuinka moneen paikkaan on hakenut turhaan. Työnhakuilmoitus kun on ollut monesti vain kosmeettinen (pakollinen julkihaku). Tekijä on ollut jo valittuna.
Elämä on arpapeliä ja se ei todellakaan suosi kaikkia, vaikka kuinka yrittäisi.
Muuten kun tarkkaan miettii lähipiiristä sen 70 % on saannut paikan kun on tuntenut jonkun firman sisältä tai tuntenut jonkun joka tuntee. Osa on jäänyt perheyrityksiin ja osa päässyt työharjoitteluun tätinsä tai serkkuna kautta.
Miksi ihmeessä me opetetaan lapsillemme että opiskelu kannattaa kun suhteethan ne on mitkä kannattaa. Suhdetoiminta, sosiaslisest taidot ja kiipimisen alkeet tulisi laittaa opetusohjelmaan jo ala-asteella.