Luulin jo, että hyvää oloani ei olisi horjuttanut mikään. Tänäin sain tietää, että exällä on toinen mies, ollut jo pitkään. Jopa lapset tiesivät hänestä, minä en. Eihän sillä nyt enää mitään merkitystä ole, mutta jotenkin vaan ottaa päähän, kun itse muka yritti ja toisella oli jo uudet kuviot mielessä, mutta kuitenkin roikutti minua mukana tähän saakka. Pitäs vaan saada tämä itsesääli poikki mahdollisimman pian, jotta toipuminen voi jatkua - mutta kuinka? Päivät menee, mutta mustat ajatukset hiipii mielen illalla.
No nyt alko v---ttaan
eronnut_susi
541586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Puukko lyötynä vatsaan ja juuri kun luulee, että nyt helpottaa, puukkoa aletaan pyörittää...
Nyt lähdet itse seuran hakuun. Se helpottaa. Pientä flirttiä... En tiedä mikä olisi hyvä keino, iskuri.fi, suomi24, ravintolat vai joku muu. Mutta kunhan toimit etkä ainakaan jää kotiin makaamaan.
Tulin juuri kuntosalilta ja ajattelin vetää kalsarikännit. Aina niin hurskas ja viaton ex muija paljastuikin todelliseksi kaksinaismoralistiksi. Olipa tehnyt sellaisen yksityisyyttäni loukkaavan tempun, että en edes kehtaa sitä täällä kertoa. Oikeastaan kaikki naisseura oksettaa tässä mielentilassa. Nyt vaan mieli palaa kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa hän on väittänyt aivan muuta ja ollut uuden ukon kanssa. Eipä silti, ero oli oikea ratkaisu, mutta en voi ymmärtää miksi hän on syyllistänyt minut, toki aiheestakin, mutta pelannut itse tuollaista peliä. En halua hänen kanssaan muuta kuin yhteisen lapsen takia pakolliset kanssakäymiset.
jätät pari sovittua lasten tapaamista väliin.
se on etävanhemman ainoa mahdollisuus näpäyttää exää.
Jaa... ja näpäyttää lapsiakin sitten kätevästi siinä samalla.... Ei kenties paras neuvo ollut tuo äsköinen.
Mitäs jos tekisit vaikka rikosilmoituksen siitä yksityisyyttäsi loukkaavasta teosta?
"jätät pari sovittua lasten tapaamista väliin. "
Ja lapset kiittää, vai?
Eihän lapset ole syyllisiä tähän. Enkä ole etävänhempi, toivottavasti se läheisempi. Eilinen oli aika kaaottinen päivä noin tunnemielessä. Onneksi en ehtinyt virka-aikana poliisiasemalle eilen. Olisin saattanut sen rikosilmoituksen tehdä, mutta kuka siitä hyötyisi. Lapsi ainakin kärsisi, hänestä tulisi "sotalapsi". Rauhoituin lopulta ja tulin järkiin, jos nyt allekirjoittaneesta voi sellaista koskaan sanoa. Parempi yrittää vaan pitää jonkinlaiset välit ja olla nielevinään kaikki paska. Tulin taas hyvälle tuulelle, kun tajusin, että minun ei tarvitse nähdä exääni ennen viikonloppua. Eroon en hänestä koskaan pääse lapsen takia, mutta olen kuitenkin aika vapaa hänestä. Eilisen shokin jälkeen olen taas hitusen vahvempi. Nyt tiedän, että sieltä voi vielä tulla mitä vaan, osaan suhtautua paremmin ensi kerralla.
Unohda tuo lapsen kautta kostaminen!
Meillä aikanaan mies kosti niin hyvin, ettei ole lapsi missään tekemisissä hänen kanssaan edes nyt aikuisikäisenä!
Toivottavasti sulla, ERTR... ei ole lapsia itselläsi.
ja ajattele, että vielä se sinullekkin se lämmin syli avautuu...
Ja ihan vilpitön sellainen...omaat tunteet ja piste siitä sulle.
Antaisin olkapääni, jos voisin.
Annoit jo olkapääsi, Kiitos
;D
"Meillä aikanaan mies kosti niin hyvin, ettei ole lapsi missään tekemisissä hänen kanssaan edes nyt aikuisikäisenä! "
No olisko sun kannattanut hoitaa asiat vähän fiksummin, ettei olisi ollut syytä alkaa osoittamaan mieltään?
Jokaisella teolla on seuraamukset ja sellaisia tekoja kannattaa pyrkiä välttämään, jotka aiheuttavat pahojen tekojen dominoefektin.
Voi vittu, onko ihan aikuisten oikeesti noin tyhmiä kahjoja olemassa??
Mee hoitoon tollo, et tajuu näköjään mistään mitään! ;D
"Eroon en hänestä koskaan pääse lapsen takia, mutta olen kuitenkin aika vapaa hänestä."
Olen itse eronnut, jokunen vuosi siitä aikaa. Petti ja kaikkea muuta, inho, viha ja pettymys tuli tunteita aika hyvin koettua niinä aikoina. Mutta nyt, en edes jotenkin osaa ajatella, että eroon en hänestä pääsisi. Läheisempi suhdehan minulla on kaupankassaan. Välit exään ovat neutraalit eikä sitä edes tule välttämättä nähtyä aikoihin kun vaihdotkin hoitunut tarhan tai koulun kautta. Sullakin on kuitenkin järki kohdallaan, jonka huomaa tuosta miten lasten kannalta asioita ajattelet, joten varmasti tulee nekin hetket ettet edes ajattele, että milloin sen exän nyt tarvitsee tavata. Itse voisin verrata koko vaihtotilannetta nyt kirjastokäyntiin, mitä tulee siihen mitä exästä ajattelen. Lapsi on toki kiva saada aina takaisin ja vähän haikea olo, kun pitää viedä tapaamiselle.
Ja niistä synkistä illoistahan olet selvinnyt tähänkin asti. Ja tulet selviämäänkin, koska eihän sitä muuta mahdollisuutta olekaan. Niin paljon on kuitenkin hyvää, että ei sitä yhden likasia temppuja tehneen exän vuoksi kannata pilata. Pidät tosiaan järjen päässä (lapset ei pelinappuloiksi ikinä, jo siksi että tulee se aika kun ei vihaa ole ja lasten uhraaminen sen vuoksi olisi kamalaa) ja käsittelet,hyväksyt ja kohtaat noita tunteitasi vaikka kirjoittamalla, jos se tuntuu itsellesi hyvältä tavalta. Ja muista, että tilanteet ja tunteet muuttuu. Onhan sitä joitakin ihmisiä, jotka vuosikymmenienkin jälkeen ovat katkeria, vihaavat ja tehneet sitä kautta omasta elämästään henk.koht. helvettinsä. Mutta en kyllä usko, että sinulla on sitä vaaraa kunhan sen järjen ja rohkeuden kohdata tilanteen pidät.
Tuntuu jotenkin omituiselta katsoa historiaan, siihen millaista itselläni oli silloin vuosia sitten. Ex-vaimo osottautui pettäjäksi, jätti pienen lapsen kanssa kahden ja lähti riiaamaan. Mutta vähitellen se vihakin kuoli. Nykyään on ihan asialliset ja neutraalit välit emmekä riitele mistään. Exän miestouhut eivät ole aikoihin herättäneet mitään tunteita, mutta toivon toki hyvää sinne koska jos siellä on hyvä ja rauhaisa tunnelma, niin lapsella on siellä ollessa paremmat oltavat. Ja koko se epäluottamuksen ja vihan tie vei mut parempaan. Nyt mulla on ihana vaimo, johon voin luottaa 100 prosenttisesti. Vaikka se omituiselta olisi tuntunut silloin eron myllerryksissä edes ajatella. Ja sitä ehkä oppi paremmin tiedostamaan ne asiat, joilla on todellisesti merkitystä. Nykyisessä suhteessa on tullut niin paljon puhuttua luottamuksesta ja rakkaudesta ja jos tämän sai sen synkemmän vaiheen kautta niin kyllä kannatti se läpi tarpoa.
Ehkä yritän vaan sanoa, vaikka ei nyt autakaan, että loppupeleissä toi vitutus/kiukku/viha/pettymys voi olla aika pieni miinus siitä mitä vielä on saatavilla. Sun ja exänkin välit voivat asettua vuosien saatossa sille neutraalille vyöhykkeelle. Sä voit tarjota lapsillesi vanhemman mallin, jossa vanhemmat voivat eronkin jälkeen tulla toimeen ilman loputtomia kiistoja ja lapsen vetämistä riitoihin. Sä voit oppia luottamaan uudestaan ja ajattelemaan luottamuksesta jopa ihan eri tavalla ja saamaan parisuhteen, jossa sun on vieläkin parempi olla. Ja ymmärtääkseni olet lähi tai ainakin puolet ajasta lapsen kanssa. Tällöin myös voi olla mahdollista, että suhde lapsiisi muodostuu vähän erilaisemmaksi, kiinteämmäksi ja tulee oikeasti oltua enemmän läsnä.
Eli kyllä se tästä, aina parempaa päin. Voisi ehkä jopa sanoa, että halusit tai et (ja ainakin siitä huolimatta koetko pystyväsi tai et). ;)
Kiiitos pitkästä ja analyyttisestä vastauksesta. En enää ole edes loukkaantunut sitä toisesta miehestä. Se yksityisyyden loukkausjuttu oli sellainen, jota en koskaan tule hänelle anteeksi antamaan, eikä hän tule sitä koskaan pyytämään. Se sana ei kuulu hänen sanavarastoonsa. Lapsen asioista pystymme keskustelemaan asiallisesti, se riittää. Parempaan päin ollaan menossa. Tunnemylläkkää varmaan riittää, mutta se laantuu vuodessa. Mukavaa, että olet kaiken kokemasi jälkeen uskaltautunut uuteen suhteeseen ja onnistunut siinä. Onnea jatkossakin!
Etkös sinä aiemmin kirjoittanut, että eksälläsi on vaikeaa, mutta sulla ei. Mistäs siihen tulokseen päädyit? Aika hämmästyttävää, jos mies on ollut kuvioissa koko ajan.
Ei mies häntä onnelliseksi tee. Miehellä on hänelle välinearvoa ja hän näyttelee onnellista kun välineet tanssi hänen pillinsä mukaan. No, nyt hänellä on uusi ihku väline, jota kelpaa esitellä. Sisäistä rauhaa se ei hänelle tuo. Ai mistäkö tiedän? Olin hänen välineensä aika pitkään tajuamatta sitä. Ei hän pohjimmiltaan paha ihminen ole, enemmän uhri kuin minä tai monet muut meistä ruikuttajista. Taitaa vaan olla liian myöhäistä korjata mitään hänen kohdallaan. Täytyy vaan toivoa, että hän ei tahtomattaan aiheuttaisi mitään pahaa kenellekään. Erityisesti toivon, että lapsemme ei saisi mitään traumoja. Siinä suhteessa minun täytyy kasvaa vanhempana, mutta nyt minulla on siihen tilaa.
Mun exäkin ajatteli aina minusta tuollai, kuin sinäkin omasta exästäs.
Ajattelee varmaan vieläkin. Ainakin aikuinen poikamme sanoo, että "se vaan jaksaa.."
No, minä, se ex, olen kuitenkin tämän nykyiseni kanssa ollut jo kohta 15 v ja mikä kummallisinta, edelleen olemme onnellisia. ;)
Unohda sinäkin jo se "exän ajatusmaailma sinun mielestäsi", kun et tee sillä kuin hallaa itsellesi ja kun et sinäkään kuitenkaan omista sitä kuuluisaa kristallipalloa...Totuus voi olla aivan toinen..
Katsele tulevaisuuteen ja anna eilisen olla!
Onhan toki narsistista ajatella, että hän toistaisi samaan kaavaa tämän uuden kanssa, kuin minun ja edellisen exänsä. Alku lähti samalla tavalla, mutta toivon, että he lopulta onnistuvat rakentamaan kumppanuuden. Lapsemmekin kannalta se olisi parasta. Ihan kunnon mies tämä uusi on ja hänellä voisi olla minua enemmän auktoriteettia tähän varsin haasteelliseen persoonaan, siis exääni. Ja sitä kautta minäkin toivon saavani rauhan hänestä.
Katson toki tulevaisuuteen jossakin vaiheessa. Mutta nyt on aika elää päivä kerrallaan. Eivät nämä huonoja päiviä ole - välillä tekee kipeää, mutta luita ei ole poikki. Jokainen uusi aamu on eilistä parempi.
Rohkeesti vaan ilmoitusta tekemään jos sulla on aihetta.
Itse tein ja vein asian oikeuteen, tai siis syyttäjä vei. Oikeus voitti ja sain korvaukset. Ei enää entinen uhittele millään, koska mulla on hänen tuomio paperilla!
Lopetitko siis pillin mukaan tanssimisen vai mikset enää kelvannut?
"Onhan toki narsistista ajatella, että hän toistaisi samaan kaavaa tämän uuden kanssa, kuin minun ja edellisen exänsä."
Vaikka narsismi-sana onkin pakko saada sanottua, ei se tähän yhteyteen taida sopia, ei edes sen loivassa arkimerkityksessä. Sanoisin tuota ajattelutapaasi loogiseksi päättelyksi ja koska tunnet ihmisen josta puhut, siinä on myös intuitiota mukana. Ja intuitiohan syntyy elämänkokemuksesta.
Eli: jos olet todennäköisesti enemmän oikeassa kuin väärässä, ei ajatteluusi sisälly mitään omahyväistä. Tai nars..., kuten kirjoitat.
Teillä joillakin jätetyillä on kummallinen tapa päästä elämässänne eteenpäin mollaamalla sitä exää tyyliin: "tuskin onnistuu uudenkaan kanssa, kun ei minunkaan kanssa", vaikka se on taivahan tosi, että erinlaisia ollaan kaikki ihmiset täällä ja varmaan hakee se kumppaniinsa pettynyt täysin erinlaista puolisoa tulevaisuudessa!
Minun äitini otti isästä erottuaan täysin erinlaisen miehen itselleen ja ilolla katselen heidän onneaan, kun kerrankin näen äidin onnellisena!
Kyllä sitä erehdyksistä fiksu ottaa opikseen.
Tympeää tuollainen mustamaalaus. :(
No ainakin se nainen lopetti sen...
Tangoon kun tarvitaan kaksi.
niin on!
EriNlaisia ovat ihmiset juu, joten aivan hyvin eronneen _suden ex-vaimo voi edustaa sitä tyyppiä, joka ei kertakaikkiaan pysty muodostamaan tervettä parisuhdetta. Sinä sitä et ainakaan voi tietää, joten anna aloittajan itse kertoa mitä asiasta ajattelee.
Ehkäpä mustamaalaus on jonkinlainen eheytymiskeino, kun pääsee etääntymään ja huomaa, että oma riittämättömyys ei ehkä ollutkaan koko totuus. Takana on hyvin mustia itsesyytösjaksoja ja välillä tunsin olevani niin kelvoton kumppani ja epäkelpo ihminen, että harkitsin jopa päivieni päättämistä. Kyllä minäkin toivon, että exä onnistuu tuon uuden kanssa, epäilyilleni en voi mitään.
No SINÄHÄN senkin asian taas paremmin tiedät kuin kukaan muu!!
Onko sulla hei oikeesti mitään muuta tekemistä, kuin roikkua täällä päivät pitkät ja kommentoida asioita, joihin sulla ei ole mitään tajua!!
Vaikka se sun akkas lähtikin toisen miehen mukaan, ei KAIKKI naiset ole lähtemässä yhtään mihinkään! Olet sä sitten kyllä lapsellinen tyyppi!
Ei ihme, että akkas lähti, etkä kyllä uutta tule saamaan!
Jotkut äijät nyt ei mitään tajua, vaikka rautalangasta vääntäis.
Siinäpähän katkeroituvat, ihan sama.
Uskon tuntuvan pahalta ja nöyryytetyltä. Pettymys vaan suurenee...mutta eiköhän tuollaisilla arvoilla olevasta henkilöstä eroon pääseminen ole parasta mitä sinulle on tapahtunut. Tulee väistämättä mieleen kyseessä olevan epärehellinen ihminen johon on hyvin vaikea luottaa.
Etkö tuolla aikaisemmassa itsekkin rehostellut "ihastuksillasi, joihin helposti lankesit"...
Mitä se sitten tarkoittikaan...?
Ei kait sitä liitossa tartte olla niitä flirttikokemuksia sullakaan...? Vähän niikuin kalastelemista?
Eipä ole punttien vertailu tässä vaiheessa enää oleellista. Ne on ollut eron jälkeisiä ihastuksia siis vain ihastuksia, jotka eivät johtaneet mihinkään. Toinen juoksi karkuun ymmärrettävistä syistä ja toisen jutun pistin itse poikki ennenkuin mitään ehti tapahtua. Tällaisessa tunnemylläkässä on näköjään aika herkässä mielentilassa ihastumisienkin suhteen. Pitää olla varovaisempi.
Ehkä olisi pitänyt erota aikaisemmin, mutta ompahan ainakin tullut yritettyä viimeiseen asti. Ei jää sekään kaivelemaan mieltä.
Liekkö tuolla exälläskään ollut mikään seksisuhde ensin siihen mieheen?
Ehkä pelkkää ihastumista silläkin ja sitten tärppäsi.
Ei muuten, mutta mun exä viljeli aikoinaan vuosikaupalla valetta, että minulla olisi ollut suhde jo liiton aikana, vaikka pelkkä olkapää oli tuttuni, josta vasta paljon myöhemmin tuli seksikumppanini.
Turhaan tuotakaan murehdit, että olisit älynnyt erota aikaisemmin...onpahan lapsi saanut siinä kuitenkin varttua turvallisessa ympäristössä alkutaipaleensa ja mikäs myöhä se nytkään muka sulla on, nuorella miehellä? ;)) Ootpahan asian miettinyt nyt kunnolla loppuun, vai? Surutyö kestää aikansa, mutta sekin loppuu aikanaan.
Tuohon seksijuttuun en osaa ottaa kantaa. Jostakin syytä exä. järkkäsi aina niin, että en vahingossakaan tapaa tuota miestä, vaikka heillä oli yhteisiä juttuja, joissa lapsetkin oli joskus mukana. Samapa tuo, vaikka olisikin ollut.
Sun exäs kuulostaa toki kusipäältä ja portolta. Ajan myötä huomaat, ettei sun tarvitse likaista porttoa enää miettiä. Se tarkoittaa vapautumista ja uuden alkua. Tällä hetkellä olet likaiseen porttoon liian sidoksissa ja ajattelet tavallaan hänen kauttaan.
Lapsi teillä on vain hetken yhteinen. Nekin kasvavat. Ja hyvin harvoja ovat myöhemmin sellaiset juhlat, joihin sinun ja likaisen porton tarvitsee osallistua samanaikaisesti. Yli kymmenvuotiaalla ne ovat kahdesta kolmeen juhlaan koko aikana.
Jos sukusi meinaa kutsua likaista porttoa samoihin juhliin kuin sinua, pane porton suosijat keskustellen järjestykseen. Hänellä ei enää pitäisi olla asiaa sinun puolesi juhliin.
Aika hoitaa, mutta älä enää yritä ymmärtää porton mielenmaisemaa. Sen myötä toipumisesi alkaa.
Sundelskalla taitaa olla jotenkin erityisen kipeä suhde porttouteen, kun sitä pitää täällä käydä kailottamassa asiattomissa yhteyksissä.
Se on se sama ukkopolo, joka jatkuvasti haukkuu täällä naisia huoriksi sun muuta, vaikka ei edes tunne kyseisiä naisia.
On nainen lähtenyt aikanaan siltä nosteleen eikä tartte ihmetellä miksi ja uutta ei ole tilalle saanut, eikä tule saamaan.
Nyt ei ole muuta ajankulua, kuin katkeruuttaan täällä huudella.
No, itselläni ainakin tulee omaa ukkoani aina ikävä tuollaisen sian kirjoittelun jälkeen ja arvostan omaa kultaani enemmän, on onneksi sentään mies, eikä tuollainen rullahuuli.
Se on mun exä ja se ruukas puhutella äitiäänkin portoksi ja aika portto se kyllä olikin.
Porttoa koko suku ja se itekki on porton sikiö.
Porton penska ei oo vielä löytänyt sitä omaa porttoonsa. Heh!
Juurihan sinä kirjoittelit että nautit erosta ja ex riutuu yksin-- eipä riutunutkaan ja nyt sinä valita ??? :)
Eipä riutunut yksin, ihan hyvä niin. Kestäs nyt vaan, olisi hän huonomminkin isäpuolen lapselleni voinut valita. Jotenkin vaan arveluttaa, kun noin pian on uutta pesää rakentamassa. Ettei vaan sama toistuisi, mutta suottapa tässä maalailen piruja seinälle.
Pistän nyt pisteen tälle ruikutukselle, kun mulla ei ole mitään syytä. Vitutuskin toisesta miehestä meni nopeasti ohi. Se yksityisyyden loukkausjuttu pitää kyllä puhevälit minimissä loppuelämän, mutta lapsen asiat hoidetaan toki asiallisesti. Luottamus parisuhteeseen on tosin mennyt samoin kuin luottamus itseeni aviomiehenä. Eikä tuolla kaupungin yössä pyöriminen ainakaan lisää luottamusta. Varatut miehet ja naiset hakevat pientä säpinää ja ehostusta itsetunnolleen. Nyt on aika keskittyä muihin asioihin elämässä. Joka tapauksessa näistä kirjoitteluista oli mulle suurta apua tässä tunnemyrskyssä. Pahoittelen, jos ne loukkas jotakuta.
Kuitenkin sitä asiaa, minkä tuolla aikaisemmin myönsit, ettet edes rakastanut vaimoasi, vaan tunnetta, että HÄN rakasti sinua...
Ei kait sellaiselle voi loppuelämää perustaa, luuletko, ettei vaimosi sitä loppupeleissä muka huomannut.
Mutta elämä jatkuu, toivotaan, että itsekkin joskus rakastut, huima tunne, muuten...
Tuota... eikös rakastua ja rakastaa ole ihan eri asioita? Rakastuminen on suurimmaksi osaksi illuusiota. Parhaassa tapauksessa, rakastumisen jälkeen, parin välille on kasvanut tunneside, jota rakastamiseksi kutsutaan. Siihen en varmaan ole koskaan pystynyt, tai ainakin exä väitti niin. Tai sitten ihmisillä on vaan eri käsitys rakastamisesta ja sen päivittäisistä ilmenemismuodoista. Rakastamisesta en todellakaan tiedä, riippuu siitä, miten se määritellään. Rakastunut olen ollut muutaman kerran, mutta se on niin vaarallinen illuusio, että enää en taida uskaltaa antaa sellaisen tapahtua. Rakastunut mies kun on sokea ja tyhmä, vaikka ei kai me niin viisaita muutenkaan olla.
Onnea kuitenkin sulle! Nauti elämästäsi!
Oon nauttinut jo kohta 30 vuotta ja nautin edelleenkin.
Ja jopa saman tyypin kanssa johon aluksi rakastuin ja rakkautta riittää edelleenkin.
Tiedän jotain asiasta minäkin, nääs..
"Kestäs nyt vaan, olisi hän huonomminkin isäpuolen lapselleni voinut valita. Jotenkin vaan arveluttaa, kun noin pian on uutta pesää rakentamassa. Ettei vaan sama toistuisi, mutta suottapa tässä maalailen piruja seinälle. "
Niin tuota, mistäs edes tiedät millaista suhdetta eksäsi tahtoo. Ehkäpä vuosi pari vaihtelua riittää ja sitten taas jotain uutta. Jospa hän sinustakin ajatteli, että "katsotaan nyt". Eivät kaikki edes haaveile loppuiän liitoista, kun tuntevat itsensä. Sitä ei vaan viitsi aina ääneen sanoa, ettei senhetkiselle kumppanille tule paha mieli.
Etköhän itse osaa määritellä omat tunteesi paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Eksäsi saattaa olla sitä mieltä, ettei rakkautesi näkynyt päälle päin siten kuin hän halusi, mutta mitä tekemistä sillä on oman rakkaudentunteesi kanssa. Ei käsittääkseni mitään.
Sitä paitsi ei rakkauden määritelmä ole mikään absoluutti, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin samalla tavalla. Nykyajan romanttisen rakkauden sokaisemat ihmiset nimittävät usein himoa rakkaudeksi ja "ennen vanhaan" rakkaus oli se tunne, joka vahvistui pariskunnan yhteisissä elämänkoettelemuksissa. Saattoi se tietysti sammuakin niissä yhtä lailla.
En käyttäisi tuota rakastuminen-sanaakaan noin yksioikoisesti, että se olisi vain sokeaa huumaa. Ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Pitkän liiton aikanakin voi rakastua uudelleen - ja monta kertaa. Eikä siinä ainakaan sokeudesta silloin voi puhua vaan ehkä paremmin näkemisestä.
Niinnpä niin, kirjoittelet kalliita sanoja. Kiitos niistä! Tuota uudelleen rakastumista en ole koskaan kokenut. Sellaisen kun voisi joskus saavuttaa. Silloin ei ole enää sokeudesta kysymys, kuten romanttisessa ensihuumassa, kun et vielä tunne toista.
Mistäpäs minä sen voisin tietää. Minulla on vain hänen sanansa, jotka eivät ole ainakaan viime aikoina olleet totuudenmukaisia. Toisaalta en itsekään ole aina, aivan kaikessa ihan totta puhunut. Loppujen lopuksi, meidän on aika vaikea tai miltei mahdoton oikeasti tietää toistemme päämääriä, tahtotiloja ja tunteita kun omatkin on joskus hukassa. Helpompi olisi varmaan elää jonkin vanhanaikaisen roolimallin mukaan.
Sen verran voin sanoa omasta pitkästä liitostani, että se on se luottamus, jota vaaditaan, että toiseen uskaltaa rakastua ja pysyä rakastuneena.
Eka liitossani sain niin hyvin siipeeni siipaltani pettämisen takia, että vei aikaa, että uskalsin alkaa taas toiseen luottaan, mutta se on pakko vaan uskaltaa, jos haluaa rakkautta.
Luulisinkin, että rakkaus on enempi tahto-laji, siinä ei ole sijaa toisille ihastumisille, eikä millekkään vilunkipelille. Jos särö tulee, se vaan isonee aikaa myöten.
Suhteesta pitää pitää huolta ja huomioida sitä vastapuolta, ei muita. Kohtelias toki voi olla muille, mutta kaikenlainen flirtti kuuluu vain puolisolle.
Niinpä, luottamus ja toisen kunnioitus avainsanoja. Kaikki onnelleiset liitothan on samalla tavalla onnellisia, eli kaikki parin väliset asiat on kunnossa. Jokainen onneton liitto on puolestaan omalla erityisellä tavallaan onneton. Eli on vaan yksi tapa onnistua ja miljoona tapaa epäonnistua.
Aika haastavalta yhtälöltä toimiva parisuhde omalla kohdalla tuntuu. En ole varmasti niitä helpoimpia miehiä sillä saralla. Enää en jaksa yrittää, kun epäonnistumisen riski on niin suuri. Varmaankin ihastumisia tulee vielä tässä matkan varrella, mutta silloin pitää muistaa katsoa peruutuspeiliin, laskea kylmän viileästi onnistumisen todennäköisyys vanhojen kokemusten pohjalta ja luovuttaa ajoissa. Aikaisemmin olet ehkä yrittänyt liikaa, vaikka hälyytyskellot olisivatkin soineet jo alkumetreillä.
Olen nyt uhrannut lähes koko aikuisikäni epäonnistuneille parisuhteille. Loppuelämäni aion elää itselleni ja pojalleni. Kaikki eivät vaan ole parisuhdeihmisiä. Jotkut tajuaa sen nopeammin. Mulla meni 24 vuotta. Nyt on sopiva ikä äijäytyä ;)
Kun ikää tulee, noin se menee..
Itsekkin roikun vanhassa suhteessa, vaikka ei tässä mitään kuumia huumia enää ole, mutta kun ajattelen, että siellä tulevaisuuden yksiössäni ei olisi sitten edes sitä, tulee emännän viereen kiirus!
Ja mikäs siinä, hyvä emäntä se on ollut, uskollinen, työteliäs ja sängyssäkin kuuma. Sitä vaan kaipaisi sitä nuoruuden kiihkoo vielä kokevansa jonkun uuden kanssa, mutta tosiasiahan se on, että ne ajat on jo mennyttä..
Pitäs vaan osata arvostaa sitä mitä on, eikä kuikuilla muualle.
Tsemppiä poikas kanssa, siinä sulla kuitenkin on sitä eliksiiriä pitkäksi aikaa!
Jos tarkoitat epäonnistuneella parisuhteella sitä, että se on ollut epäonninen alusta loppuun, silloin voi puhua "uhraamisesta". Mutta jos hyvä suhde kaatuu joskus kestettyään ensin x aikaa, niin ei kai sitä voi elämänsä hukkaan heittämiseksi sanoa.
Hyödyllistä on ainakin se, kun tunnistat itsessäni tuon piirteen, joka on johtanut sinut huonosti toimiviin suhteisiin. Liiallinen miellyttämisen halu on varmaan johtunut huonosta itsetunnosta, niin minä olen omat miellyttämiseni aiemmin tulkinnut. Nyt ei tee mieli miellyttää kuin itseä ja maailmassa on kaikki hyvin.
Katseli juuri vanhoja kuvia ja hääkuvissa näin jotain pysäyttävää. Olin aivan hölmön rakastunut ja ex vaimoni oli lähinnä voitonriemuinen valloittaja. Olin rakastunut täysillä, hälyytyskellot soi jo tuolloin, mutta olin kuuro ja sokea.
Jos liittonne on kestänyt noin kauan ja yhä tuntuu tuolta, niin ÄLÄ HAIKAILE. Sulla on se suurin rakkautesi siellä kotona. Huuma kestää vain hetken ja vain se mitä siitä jää on tärkeää. Aika harvinaista on, että jotain pysyvää jää. Arki tosin tekee parhaansa haalistaakseen sen, mutta toisaalta se myös yhdistää, mutta eihän sitä arjessa nää, ennen kuin sen menettää. Pian siitä emännän viereen, MARS!
Olen samaa mieltä siitä, että haikailija joka sanoo "roikkuvansa vanhassa suhteessa" on nyt ihan hakoteillä. Kaikki tuntuu olevan hyvin, vaimoke kuulostaa täydelliseltä, mutta ukkelilla kypsyminen vaan jäänyt hieman puolitiehen.
Kirjoitin nimimerkiksini sama ed , mutta en siis ole nimim. vanhat rukkaset.
No, ei vakavaa.