Anoppi on aina huomauttelemassa joka ikisen painosta. Se on lihonnu tosi paljon se laihtunu ainaiset puheet jos appivanhemmat on käyny jossain kyläs. Nyt anoppi on alannu vihjailemaan kun esim meen lenkille miten pitäis kävellä,kuinka syödä et laihtuu. Joo oon ehkä hiukan pyöreä,mutta oon itteeni tyytyväinen näin. Mutta mitä tehdä anopin kans sanoa suoraan ettei kiinnossa,vai kuunnella jatkuvaa vihjailua? Vinkkejä ja mielipiteitä?
Anoppi vihjailee toistuvasti laihduttamisesta,mitä tehdä?
kyllästynyt 90
71856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse kilosi kannat , et sinä siihen anopin apua tarvitse.
Sano vaan ihan asiallisesti ja ystävällisesti, että et jaksaisi ajatella jatkuvasti painonhallinta-asioita. Anoppisi varmaan itse yrittää laihduttaa ja silloinhan tietysti laihdutus ja syömiset pyörii mielessä koko ajan (tiedän kokemuksesta) mutta ei ole ollenkaan paha, jos otata asian puheeksi, kun et sano sitä vihaisesti.
Itselläni on ollut samanlainen tilanne mieheni kanssa. Hän alkoi laihduttaa ja samalla jaella minullekin laihdutus- ja liikuntaohjeita. Aina ruokapöydässä keskustelu kääntyi kaloreihin ja kiloihin niin että en pystynyt edes nauttimaan vaivalla tekemästäni hyvästä ruuasta. Lopulta sanoin suoraan että ei viitsitä puhua enää laihduttamisesta vaan kumpikin hoitakoon omat kilonsa itsekseen. Että on mielenkiintoisempiakin asioita kuin laihdutus. Sen jälkeenkin jouduin sanomaan muutaman kerran että hei vaihdetaas puheenaihetta. Se auttoi lopulta, ilman riitaa ja hyvässä yhteisymmärryksessä.
Sano sille että sinusta ei ole niin tärkeää eikä kiinnostavaa, onko ihmiset lihavia vai laihoja ja että jokainen saa olla sellainen kuin on. Tee selväksi että laihdutusjutut ei kiinnosta, vaihda puheenaihetta, mutta tee se ystävällisen neutraalisti. Itselleni painonhallinta on helpompaa, jos saan tehdä sen ihan omin päin ja kenenkään tarkkailematta, ja olen sen myös sanonut läheisilleni, ja saan olla rauhassa.
oma äitini kommentoi aivan jatkuvalla syötöllä muiden ihmisten ulkonäköä, varsinkin painoa. Olen ajatellut asian niin että hän on kateellinen laihoille ja kauniille ihmisille. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin hyvä tulee. Yhdessä vaiheessa hän laihdutti kovasti vaikkei olekaan lihava ja sai taas pontta ruveta kommentoimaan muita esim minua, kuinka olen lihava jnejne, vaikka olen ihan normaalivartaloinen. Mutta en kiinnitä mitään huomiota hänen kommentteihinsa. Heillä on työpaikan naisten kesken tapana arvostella muiden naisten ulkonäköä että kai sieltäkin juontaa juurensa tuo ilmiö.
Jotkut ihmiset on vaan noin turhia, ulkokuntaisia ja rahvaita käytökseltään. Itse tapaan näitä ihmisiä lähinnä maalaissukulaisten keskuudessa. Enkä ole keksinyt muuta selitystä kuin sen, että heidän elämänsä on muuten niin tyhjää, että pitää arvuutella joutavilla asioillla ja juoruta muista.
No, oma anoppi ei ole varsinaisesti maalainen, mutta käytös on välin samaa tasoa. Toisaalta alusta asti on ollut selvää että hänellä on äärimmäisen huono itsetunto, jonka kanssa taistelee purkaen pahaa oloaan ympärilleen. Jos ei kuittaile mistään, niin keskittyy kehumaan itseään. Painostani sain pienen vihjeen sillä, että anoppi osti lahjaksi minulle noin 3 nroa liian pienet housut! Taktikointia ja keino näpäyttää, muuten ei voinut noin mautonta elettä selittää.
Itse olen hoitanut anoppisuhteen niin, että näen häntä todella harvoin ja aina lyhyen aikaa. Onneksi miehelläni ei ole ylikiintynyt suhde vanhempiinsa, ja hänkin pysyy useinmiten mielummin poissa. Jos anoppi alkaa piikittelemään, pyrin yleensä vastaamaan tähän huomaamatta tikkinä takaisin. Viimeksi arvosteli sitä, miten pesen lattiat. "Kyllä 20 vuotta on opettanut minulle että tämä on vaan hyvä tapa...", Johon minä takaisin "Mummo se pesi näin jo pikkulikkana...että olet oikeassa, vanhat tavat on tehokkaita..." Tai kun hän ilmoitti että on taas laihtunut jopa kaksi kiloa, oho!!?? Kuittasin takaisin, että meillä vain lapsivaaka tunnistaa noin pieniä lukemia...
Ihan voi sanoa aidosti, että käyt lenkillä lähinnä terveyden takia. Sanot, että et tee mitään paineita itsellesi laihtumisesta, vaan haluat nauttia liikkumisesta.
Ihan voit hänen kanssaan osallistua keskusteluun ruoasta yleisellä tasolla, että mikä laihduttaa ja mikä lihottaa.
Anoppi voi ajattelemattomuuttaan höpöttää näitä neuvojaan.
Ja muista että keskustellaanhan sitä muutenkin liikkumisesta, ruoasta ja laihtumisesta, eikä välttämättä ole tahdottu osoittaa sillä sen enempää.
Ehkä anoppi kuvittelee olevansa "hyvä ihminen" ja kannustava, mutta ei tajua sinun loukkaantuvan.
Ja oikeesti, ole suurpiirteinen, äläkä moisesta loukkaannu. Ota asenteeksi se, että et pienistä hätkähdä, etkä tee numeroa.
Sellainen "reilun ja reippaan tytön" trendi.
kuuntelin samaa paskaa omilta vanhemmiltani lähes kolmekymppiseksi saakka. Olen aina ollut pullea ja se vaan paheni vuosien mittaan. Lopulta mulla vaan meni hermo ja pistin asiat selviksi. Että omapahan on asiani, enkä minäkään muiden ulkomuotoja arvostele. Ja sanoin ihan suoraan, että jollei teillä muuta sanottavaa mulle ole, niin eipähän tartte enää nähdäkään koska mulle on jo tullut asia 30v aikana hyvinkin selväksi! Siihen loppui painosta puhuminen.
Harmittaa että annoin sen jatkua niinkin kauan. Asiat kuitenkin kannatti sanoa selväksi, koska sen jälkeen kun kunnolla tuuletin niin koko perhe on tullut läheisemmäksi. Opin ittekin, ettei asioden sisälle patominen auta kettään=)