Olen 20 vuotias viime kevään ylioppilas. Olen valmistuttuani etsinyt jatkuvasti töitä, kun en päässyt kevään yhteyshaussa kouluun. 7 Työhaastatteluun minut on tähän mennessä pyydetty hakemusten määrää en viitsi edes yrittää laskea. Työtä ei ole kuitenkaan irronnut, koska työnantajat vaativat liikaa. Minun kaltaisellani työllistyminen on täysin mahdotonta, koska ei ole paljon kokemusta ja ei ole myöskään autoa. Ylioppilastutkinnosta ei ole paskaakaan hyötyä. Sehän lasketaan työnahaussa peruskoulun arvoiseksi. Minun todistukseni on paljon keskiarvoa parempi, mutta vaikuttaa siltä, että saan tulevaisuudessa käyttää sitä paskapaperina.
Kyllä sen huomaa, että näin työttömänä alkaa mielenterveys horjua. Olen jatkuvasti surullinen, ahdistunut ja vihainen. Vaikka olen työtön luuseri, oloni on sellainen kuin olisin tehnyt 10h raskaan työpäivän. Joka päivä saa miettiä, että tuleeko ensi kuussa rahaa vai ei. Tuleeko kenties takaisinperintää tai muuta yllätystä! Kelan tekemistä virheistä ja virkailijoiden muista töppäyksisä olen saanut osani. Koskaan ei tiedä, jos tuleekin joku yllättävä rahameno. Esim. jos tilanteessani saisi syövän, olisi se melko varma kuolema. Kunnallinen sairaanhoito tökkii niin pahasti ja yksityisestä on aivan turha unelmoida.
Tunnen itseni tarpeettomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Kyllä itsessä on oltava vikaa, kun töitä ei saa??? Näin yhteiskunta haluaa uskotella. Tai sanoo! Kaverini ovat saaneet töitä, minä olen ainut luuseri, joka istuu kotona ja odottaa kuolemaa. Tosin kavereillani on suhteita, ja ovat muutenkin mielenkiintoisempia persoonia kuin minä. Persoonani latteus voi olla myös osasyy työttömyyteeni. Kenessäkään en herätä mitään kiinnostusta, koska olen ujo ja en jaksa puhua turhia. Tästä asiasta mieleeni tulee tämä tasa-arvon käsite. Sepä ei toteudu ollenkaan, kun kyse on persoonista. Miksi tähän asiaan ei kiinnitetä mitää huomiota. Onhan ujous ominaisuus, niinkuin sukupuolikin. No kai sitä pidetään sairautena tässä pintaa korostavassa yhteiskunnassa.
En ole yhtään yllättynyt, että työttömien joukosta löytyy paljon alkoholisteja ja muita ongelmatapauksia. Itse en onneksi ole alkoholisti tai sen vaikeampi sosiaalitapaus, kuin työtön. Mutta jos tällainen tilanne jatkuu, voin hyvin kuvitella joutuvani syvempään kuoppaan. Tai aivan kirjaimellisesti kuoppaan. Ennen minua pelotti kuolema, mutta nyt se ei enää pelota, koska sen tulemista joskus toivoo.
Hirveän jonotuksen jälkeen pääsin työkkäriin juttelemaan harjoittelupaikoista. Virkailija oli mitä ilkein ja kusipäisin. Syyllistäminen tilanteestani oli imeistä. Keskustelusta jäi vain itsemurhafiilis eikä muuta. Jotenkin sain sen käsityksen, että minua ei edes huolittaisi mihinkään harjottelupaikkoihin.. niihinkin on jonoa.
Luulisi noiden virkailijoiden tietävän nuorten syrjäytymisvaaran, kun siitä on ollut niin paljon puhetta mediassa. . Toiminnaallaan he edistävät syrjäytymistä... minun mielestäni virkailijoille pitäisi antaa jokin lisäkoulutus koskien ihmisen psyykettä. Tai ottaisivat sitten loparit jos vituttaa oma työ niin paljon. Sellaisen virkalijan pitäisikin kokea työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia, niin osaisi varmaan olla hieman inhimillisempi asiakasta kohtaan, ainakin se yleistäminen pitäisi lopettaa, eivät kaikki työttömät ole itse aiheuttaneet tilannettaan. Hyvinvointivaltiossahan pitäisi olla se periaate, että kaikki sosiaaliset ongelmat on johdettavissa yhteiskunnallisista oloista. Tämä periaate ei kyllä näy missään kelan sun muiden laitosten toiminnassa..
Kela, työkkäri ja sossu ajavat sitä asiaa, että ihmiset tekisivät itsemurhan tai ajaisivat itsensä tilanteeseen, jossa heiltä voidaan evätä kaikki sosiaaliturva. Sosiaaliturvan ulkopuolelle ajatuneet ihmiset toimivat ikään kuin esimerkkinä ja pelotteena tavalliselle työntekijälle: Näin käy, jos otat loparit!
Kyllä sen huomaa, että näin työttömänä alkaa mielenterveys horjua. Olen jatkuvasti surullinen, ahdistunut ja vihainen. Vaikka olen työtön luuseri, oloni on sellainen kuin olisin tehnyt 10h raskaan työpäivän. Joka päivä saa miettiä, että tuleeko ensi kuussa rahaa vai ei. Tuleeko kenties takaisinperintää tai muuta yllätystä! Kelan tekemistä virheistä ja virkailijoiden muista töppäyksisä olen saanut osani. Koskaan ei tiedä, jos tuleekin joku yllättävä rahameno. Esim. jos tilanteessani saisi syövän, olisi se melko varma kuolema. Kunnallinen sairaanhoito tökkii niin pahasti ja yksityisestä on aivan turha unelmoida.
Tunnen itseni tarpeettomaksi ja huonoksi ihmiseksi. Kyllä itsessä on oltava vikaa, kun töitä ei saa??? Näin yhteiskunta haluaa uskotella. Tai sanoo! Kaverini ovat saaneet töitä, minä olen ainut luuseri, joka istuu kotona ja odottaa kuolemaa. Tosin kavereillani on suhteita, ja ovat muutenkin mielenkiintoisempia persoonia kuin minä. Persoonani latteus voi olla myös osasyy työttömyyteeni. Kenessäkään en herätä mitään kiinnostusta, koska olen ujo ja en jaksa puhua turhia. Tästä asiasta mieleeni tulee tämä tasa-arvon käsite. Sepä ei toteudu ollenkaan, kun kyse on persoonista. Miksi tähän asiaan ei kiinnitetä mitää huomiota. Onhan ujous ominaisuus, niinkuin sukupuolikin. No kai sitä pidetään sairautena tässä pintaa korostavassa yhteiskunnassa.
En ole yhtään yllättynyt, että työttömien joukosta löytyy paljon alkoholisteja ja muita ongelmatapauksia. Itse en onneksi ole alkoholisti tai sen vaikeampi sosiaalitapaus, kuin työtön. Mutta jos tällainen tilanne jatkuu, voin hyvin kuvitella joutuvani syvempään kuoppaan. Tai aivan kirjaimellisesti kuoppaan. Ennen minua pelotti kuolema, mutta nyt se ei enää pelota, koska sen tulemista joskus toivoo.
Hirveän jonotuksen jälkeen pääsin työkkäriin juttelemaan harjoittelupaikoista. Virkailija oli mitä ilkein ja kusipäisin. Syyllistäminen tilanteestani oli imeistä. Keskustelusta jäi vain itsemurhafiilis eikä muuta. Jotenkin sain sen käsityksen, että minua ei edes huolittaisi mihinkään harjottelupaikkoihin.. niihinkin on jonoa.
Luulisi noiden virkailijoiden tietävän nuorten syrjäytymisvaaran, kun siitä on ollut niin paljon puhetta mediassa. . Toiminnaallaan he edistävät syrjäytymistä... minun mielestäni virkailijoille pitäisi antaa jokin lisäkoulutus koskien ihmisen psyykettä. Tai ottaisivat sitten loparit jos vituttaa oma työ niin paljon. Sellaisen virkalijan pitäisikin kokea työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia, niin osaisi varmaan olla hieman inhimillisempi asiakasta kohtaan, ainakin se yleistäminen pitäisi lopettaa, eivät kaikki työttömät ole itse aiheuttaneet tilannettaan. Hyvinvointivaltiossahan pitäisi olla se periaate, että kaikki sosiaaliset ongelmat on johdettavissa yhteiskunnallisista oloista. Tämä periaate ei kyllä näy missään kelan sun muiden laitosten toiminnassa..
Kela, työkkäri ja sossu ajavat sitä asiaa, että ihmiset tekisivät itsemurhan tai ajaisivat itsensä tilanteeseen, jossa heiltä voidaan evätä kaikki sosiaaliturva. Sosiaaliturvan ulkopuolelle ajatuneet ihmiset toimivat ikään kuin esimerkkinä ja pelotteena tavalliselle työntekijälle: Näin käy, jos otat loparit!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi. Useimmille nuorille yhteiskuntaan tuleminen on vaikeaa ilman koulua tai työtä.
Jos se taho, jonka pitäisi auttaa nuoren työllistymistä tai koulutuksen neuvomista on ammattitaidoton, niin se tekee hallaa koko yhteiskunnalle. Viisasta vai mitä? Kaikki se päättäjien puhe nuorten syrjäytymisen estämiseksi on turhaa, jos katkera työkkärinketale ei osaa hommiaan.
Sinuna kuitenkin muistaisin, että työ tai koulutus ei liity ihmisarvoosi mitenkään, vaikka toisin yritetäänkin väittää. Et ole huonompi kuin muut.
Nuoren on vaikeaa pitää oikeuksistaan kiinni, koska kuvitelmat maailmasta ovat vielä aika idylliset. Sinulla on kuitenkin oikeus saada palvelua te-keskuksesta.
Mieti mitä oikeasti haluat.
Minkälaisia konkreettisia neuvoja työkkäri sinulle antoi?
Tutki kaikki koulutusmahdollisuuset, ehkä kannattaisi yrittää ammatillisen koulutuksen suuntaan.
Mistä alasta itse pidät ja millä alalla olisi realistiset mahdollisuudet työllistyä opiskelun jälkeen.
Älä lannistu. Ulkoile käy kirjastossa lue kirjoja.. mene tapaamaan mummoasi :)
Hyvää syksyä ja talvea
Ensimmäiseksi sinun täytyy ITSE nyt USKOA, että tämä ei ole sinun syytäsi. Sillä kun tajuat tämän olevan yhteiskunnan tämänhetkisen politiikan tulosta aktivoidut. Älä kosta itsellesi! Pura vihaasi...sillä sitä varmasti löytyy vaikka kirjoittamalla jollekkin poliitikolle kokemastasi, kirjoita tänne, kirjoita kaikkialle.
Meidän työttömien täytyy miettiä mitä tehdä jotta politiikka muuttuu...
olisit mennyt ammattikouluun, niin olisit jo töissä.
Lukiosta ei ole hyötyä, ellet pääse sen jälkeen AMK:hon tai suoraan yliopistoon
Lueskelepas kelan työmarkkinatuesta.. itse käytin sitä välivuoden aikana, ei hääppönen mutta jotain ja työkokemusta siitä saa.. sekä samalla pääsee lähes minne paikkaan vaan harjottelemaan tätä työntekoa koska Kela maksaa palkan..
Kai hait syksyn yhteishaussa?
Keskity kevään yhteishakuun. Hae myös yliopistoon ja mihin vain. Opiskelevana sinun on paremmat mahdollisuudet hakea työtä kuin työttömänä. Työttömien työhakemukset kun pyrkivät jäämään pinon alimmaisiksi.
Siis ehdottomasti, mihin tahansa kouluun, jotta saat ammatin. Arvioi mahdollisuutesi ja laita hakemukset sen mukaan.
Olen hoitanut asiani, eli olen hakenut syksyn haussa. Olen myös avoimessa yliopistossa. Olen ajatellut myös hakea kauppaopistoon, jotta olisi (varma) koulupaikka ensi syksynä. (Kauppaopistoonkaan ei välttämättä pääse). Minulla on E:n paperit ja keskarvo yo todistuksessa 8.6, enkä silti päässyt yliopistoon, koska pisteraja paikkaan, johon hain oli ennätyksellisen korkea. Ammattikorkeassa törmäsin psykologisiin testeihin, joita en läpäissyt.
Työmarkkinatuesta tiedän kaiken tarvittavan. En tiedä vielä mihin päädyn työharjotteluun, koska työkkäristä sain erittäin paskaa palvelua. Työmarkkinatuki ei muuten ole yhtään sen suurempi kuin toimeentulotuki. Työmarkkinatuen korotusosa menisi matkustuskuluihin, joten periaatteessa olen työmarkkinatuella köyhempi. -No asialle ei voi mtn.
Mielestäni olen tehnyt lähes kaikkeni, jotta asemani ei menisi huonompaan suuntaan, mutta minkäänlaista KANNUSTUSTA en saa, vaan paskaa niskaan, mikä vituttaa suuresti.
Jos mahdollista, pysy poissa työkkäristä. Se on paikka, joka viimeistään sinut lannistaa.
Jos paperisi ovat noin hyvät, kyllä sinun pitäisi päästä melkein mihin vain.
Yliopistoon pääsy ei edellytä kuin vahvoja istumalihaksia. Mieti siis, kannattaako mennä työharjoitteluun kyykytettäväksi vaiko käyttää sekin aika pääsykokeisiin lukemiseen. Itse pääsin sisälle haluttuun tiedekuntaan huonommalla todistuksella ja valmistuin sieltä myös keskimääräistä nopeammin. Joten älä anna pisterajan pelottaa.
Ei moneenkaan paikkaan ammattikorkeassa psykologisia testejä ole. Valitse siis toinen ala.
Jos haluat tietylle alalle, niin kannattaisiko käydä linjaa ammattikoulu-ammattikorkea tai yliopisto, jos muu ei auta.
Tärkeää on, että pääset opiskelemaan.
Tsemppiä!
Jos työkkärin puolelta aletaan kyykyttelemään oikein todenteolla ja tuntuu siltä, että opiskelut kusee sen takia, olisi kai sitten suotavaa mennä karenssiin.
Maksaako sossu varmasti ensimmäisestä kieltäytymisestä sen -20% toimeentulotuen perusosasta?! Kadulle en nimittäin halua joutua. Voivatko ne jostain syystä kieltäytyä maksamaan kokonaan.