Voiko mies tosiaan olla niin yksinkertainen että jättää ulkonäön takia vaikka muuten pitää sinua "äärettömän sopivana" ja "kaikin tavoin parhaana mahdollisena" ihmisenä? Tulin erittäin rankasti satutetuksi viime kesänä entisen monivuotisen avomieheni taholta, joka aikansa ymmärsi minua ja kai näytteli hyväksyvänsä minut mutta lopulta petti ja jätti ja kertoi jopa päin naamaa vaihtaneensa parempaan, ei tosin suoraa syytä onneksi kertonut, vaikka sen myöhemmin tajusinkin nähdessäni tämän uuden paremman naisen.
Kärsin erittäin pahasta pigmenttiongelmasta kasvoissani ja pystyn meikillä peittämään sen melkein täysin, siten että sitä on vaikeaa huomata,olen kivannäköinen ja iloinen nuori nainen laitettuna mutta ilman meikkiä melkoisen pahan näköinen. Kroppani on kunnossa ja urheilen paljon, haluan että edes jokin osa minussa johon voin vaikuttaa näyttää hyvältä.
Nyt ongelmani ja pelkoni on uusi poikaystäväni, jonka reaktiota pelkään suunnattomasti. Olen siis tavannut vihdoin ihanan miehen johon tutustuminen on kääntänyt maailmani ylösalaisin ja haluaisin todella jatkaa tätä suhdetta. Olen kertonut miehelleni ongelmastani, eikä hän ymmärrä sitä koska en pysty vielä olemaan hänen seurassaan ilman meikkiä. Ratkaisua tähän ongelmaan haen koko ajan ja olen menossa leikkaukseen heti kun saan rahat kasaan ja löydän oikean lääkärin. Pelkään vain niin kovasti että hän säikähtää kasvojani ja suhde kuihtuu vähitellen tämän ongelman takia, sitä ei henkinen puoleni kestäisi enää..
Ennen leikkausta ja ratkaisua joudun kai vain elämään itseni kanssa ja pelkäämään että pinnallisuus vie luotani pois minulle tärkeät ja rakkaat kumppanit, jonkun paremman luo.
Olen epätoivoinen, tuntuu että elämä on tässä, kiinni ulkonäössä jota kukaan ei voi hyväksyä.
Kärsin erittäin pahasta pigmenttiongelmasta kasvoissani ja pystyn meikillä peittämään sen melkein täysin, siten että sitä on vaikeaa huomata,olen kivannäköinen ja iloinen nuori nainen laitettuna mutta ilman meikkiä melkoisen pahan näköinen. Kroppani on kunnossa ja urheilen paljon, haluan että edes jokin osa minussa johon voin vaikuttaa näyttää hyvältä.
Nyt ongelmani ja pelkoni on uusi poikaystäväni, jonka reaktiota pelkään suunnattomasti. Olen siis tavannut vihdoin ihanan miehen johon tutustuminen on kääntänyt maailmani ylösalaisin ja haluaisin todella jatkaa tätä suhdetta. Olen kertonut miehelleni ongelmastani, eikä hän ymmärrä sitä koska en pysty vielä olemaan hänen seurassaan ilman meikkiä. Ratkaisua tähän ongelmaan haen koko ajan ja olen menossa leikkaukseen heti kun saan rahat kasaan ja löydän oikean lääkärin. Pelkään vain niin kovasti että hän säikähtää kasvojani ja suhde kuihtuu vähitellen tämän ongelman takia, sitä ei henkinen puoleni kestäisi enää..
Ennen leikkausta ja ratkaisua joudun kai vain elämään itseni kanssa ja pelkäämään että pinnallisuus vie luotani pois minulle tärkeät ja rakkaat kumppanit, jonkun paremman luo.
Olen epätoivoinen, tuntuu että elämä on tässä, kiinni ulkonäössä jota kukaan ei voi hyväksyä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..on niin moneen junaan, jotkut pinnallisia ja jotkut eivät. Oikeastaan jäi senverran vaivaamaan, että kysyisin, kuinka vanhoja olette?
Olen itse 25 ja entinen avokkini oli 30. Nykyinen uusi poikaystäväni on minusta vuoden vanhempi ja se pelottaakin onko hän sikäli liian nuori ymmärtämään minua...
Niin, älä pelkää. Jos ja kun laihdutin, niin sitten löytyi muuta valittamisen aihetta. Olet mukava tyttö ja se on ok. Älä menetä minuuttasi, koska olet hyvä noin.
Kun joku jättää toisen, niin syitä on pilvin pimein. Monet etsivät syitä toisesta, mutta syy on kuitenkin omassa itsessä ja myös oma on valinta.
Tähän touhuun on vain totuttava ja otettava elämä elämänä, koska muuta ei voi. Nauti pienistä ilon hetkistä.
Tämä nyt ei ole miesnäkökulmasta, mutta vastaan naisena..=)
Olen aina ollut hyvin pinnallinen ja yrittänyt etsiä sellaista edustavaa miestä. Muutaman miehen olen jättänyt tunteettomasti ja vaihtanut "parempaan".
Nyt olen kuitenkin löytänyt miehen johon oikeasti rakastuin. Mies ei todellakaan ole realistisesti ajateltuna komeampi kuin entiseni, lisäksi hänellä on huomattavan paha "virhe" kasvoissaan. Silmissäni hän kuitenkin näyttää upealta ja karismaattiselta. Ja joku hänessä, mitä en osaa selittää, saa sydämeni lyömään nopeammin. En todellakaan vaihtaisi häntä kehenkään! Hän itse haluaisi mennä leikkaukseen, mutta olen yrittänyt saada hänet uskomaan ettei ainakaan minun takiani tarvitsisi. Olen tosin valmis vaikka osallistumaan kustannuksiin (syömään tonnikalaa pari kuukautta) jos leikkaus tekee hänet onnellisemmaksi.
Mutta älä huoli, jos miehesi on rakastunut sinuun, ei hän jaksa huolia moisesta.
Jättämiseen voi olla montakin syytä. Älä menetä itsetuntoasi moisen asian takia. Mitäs jos sanoisit miehellesi suoraan mikä on homman nimi ja että pelkäät jättämistä jne. Siinähän näkisit onko hän tarpeeksi kypsä.
...koska sen sinä olet ansainnut.
Itselläni on kasvoissa todella paha couperosa (ruusufinnin jäljiltä - ja kun tapasin mieheni, ruusufinni kukki vielä täysillä) ja vartalossa on psoriasis. En siis ole ainakaan kauniimpi kuin sinä - enkä silti pelkää, että mieheni jättäisi minut ulkonäköni takia. Hänellä itselläänkin on näkyvä vamma (ja oli jo tavatessamme), eikä kuuna päivänä olisi tullut mieleeni jättää häntä sen takia - edes osasyynä. Ensi syksynä on 15-vuotishääpäivämme.
Näkisin, että todellisin ongelmasi on luottamus - sekä itseesi että toiseen. Uskallan tuon sanoa, koska itsellänikin riittää näitä yhtä todellisia ulkonäköhaittoja - ja minun psoriani on muuten kauhisteltu ihan ääneen (ja takana päin sanottu oltuani vähissä vaatteissa saadakseni aurinkoa, että "miten se kehtaa" - ja itse olin luullut, että kyseessä olisi ollut vapaamuotoinen yhdessäolo; juhliin sentään pukeudun vaivani peittäen ja ihoni paklaten - ja asiakaspalvelussa ollessani tein samoin).
Siis sanoisin, että epäluottamus pilaa suhdettasi enemmän kuin todelliset ihosi virheet. Onhan se tavallaan ymmärrettävää, jos _sinusta tuntuu_, että entisesi jätti juuri ihosi virheiden takia. Tunteella vain ei tarvitse olla tekemistä tosiasioiden kanssa - vai sanoiko miehesi ihan totta, että hän löysi _paremman_? Ja nimenomaan iholtaan paremman? Se oli hänen ongelmansa, jonka hän ikävä kyllä kaatoi sinun niskaasi, jos näin kävi.
Olisiko parempi selvittää asioita asiantuntijan kanssa? Siis en nyt tarkoita ihotautilääkäriä tms. Voisit kysellä esim perheasiain neuvottelukeskuksesta tai joltain psykologilta, mitä voisit tehdä omalle ajatuksenjuoksullesi.
Itse muuten pelkään nykyisin esimerkiksi uimahalleja. Onneksi kloorivesi ei edes tekisi iholleni hyvää, joten ei sinne ole pakko mennä. Sinun asemasi vain on toinen, koska en soisi sinulle sitä, että epäluottamuksesi takia menettäisit hyviä ihmissuhteita.
Ja huom: minulla nämä iho-ongelmat puhkesivat vasta aikuisella iällä. Terveihoisenakin minulta lähti poikaystävä toisen mukaan - ja sekin satutti minua rankasti silloin. Ja toipuminen vei minullakin paljon aikaa. Toinenkin pitkäaikainen poikaystävä lähti toisen mukaan siinä vaiheessa, kun ruusufinnini oli jo puhjennut. Minulle ei vain tullut mieleenkään, että syynä olisi voinut olla iho-ongelmani. Enkä tänäkään päivänä usko sen olleen syynä.
Kylläpä olisi kusipää mies jos tollasen syyn takia toisen jättää - sinuna en jäisi surkuttelemaan: hyvä että lähti!!
Ulkoinen kauneus on katoavaista, mitäs sitten kun sinä olisit tullut raskaaksi, mies olisi pitänyt sinua läskinä ja lähtenyt sillä verukkeella menemään!
Nyt häntä pystyyn sisko-hyvä :)
Itse olin samankaltaisessa tilanteessa, edellinen suhteeni päättyi siihen, että olin kuulemma liian läski. Päätin, että en laihduta miehen mieliksi, kuitenkin valittamisen aihetta löytyisi jostain muualta. Voit vaan kuvitella, että kun löysin seuraavan kumppanin, pelkäsin näyttäytyä vähissä vaatteissa, olin varma että saisin kenkää ASAP. Vaan toisin kävi, mies rakastaa minua tällaisena kuin olen ja minä olen suorastaan innostunut kunnon kohottamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta :D Ja huom - hän on samanikäinen kun sinun uusi miehesi :) Eli toivoa on!!!
Eli TSEMPPIÄ vaan ja rohkeutta, luota omaan viehätysvoimaasi ja siihen, että sinua rakastetaan sellaisena kuin olet... :)
Kiitos kaikille ihanista vastauksista,on mukavaa huomata että ihmiset todella välittää toisistaan ja haluaa auttaa!!! Piristitte mieltäni! Kuten tuossa yksi edellisistä kirjoittajista sanoikin, se oli varmaan vain hyvä että entiseni lähti jo tässä vaiheessa. Elämä varmaan tarjoaa jatkossa pahempiakin koettelemuksia kun yhden ihovirheen, eli me ei yhdessä oltaisi oltukaan kovin vahva tiimi maailman karikkoihin.
Entiseni todellakin sanoi suoraan päin naamaa "tahdon jotain parempaa kun sinut" ja syytti minua siitä etten koskaan osannut olla luonnollinen. En käsitä tätä yhtälöä. No, sen jälkeen mitä olen kuullut ja nähnyt hän deittailee sileäihoisia/meikittömiä naturelleja naisia. Ainakin minä nään nämä naiset näin, tietenkin koska itselleni tämä on niin arka paikka. Tiedän että miehet arvostavat luonnollisuutta ja koen pahaa oloa kun en sellainen voi olla vaikka sisimmässäni tunnen niin. Syvät arvethan tuollainen jättäminen jättää, mutta olen jo päässyt pahimman yli ihanan uuden ihmissuhteen myötä, jota nyt vaan pelkään niin...
Toisaalta taas, elämä on aika lyhyt hukattavaksi. Näillä korteilla pelataan mitkä on jaettu, kunnes toiset jaetaan. Uskon vakaasti että nykyinen lääketiede kehittyy niin huimaa vauhtia että vielä se minunkin aikani on rannalla maata silein kasvoin. :)
Kun nykyisen mieheni kanssa tavattiin, ihastuin häneen heti. Tunne oli molemmin puolinen ja pelästyin kamalasti, koska minulla on ollut erittäin paha akne kasvoissa ja koko ylävartalossa. Ihoni rumuuden takia pelkäsin tutustumista ja ihastumista sillä en uskonut että kukaan voisi inhoamatta katsoa. Mieheni kuitenkin alusta asti vakuutti ettei se häntä haittaa ollenkaan, hän pitää minusta sellaisena kuin olen. Tällä hetkellä ainoa joka häpeää ja inhoaa olen minä itse. Mies sanoo kauniiksi ja seksikkääksi sekä osoittaa sanansa todeksi. Tällä haluan sanoa sen, että kannattaa heti aluksi kertoa kaikki mikä omaa mieltä painaa, koska mitä myöhemmälle sen siirtää, sen vaikeampaa se on ja sitä enemmän saattaa menettää. Saapahan samalla selville heti alkuunsa sen minkälainen tyyppi on oikeasti.
itse kärsin kosmeettisesta haitassa naamassani. olen 18 vuotias ja kyllä siitä saa välillä kuulla mutta säästynpähän pinnallisilta pojilta! olen siis myös seurustellut pari kertaa. ainoa mikä tässä haittaa on ensivaikutelma minkä uudet ihmiset minusta saavat.