En tiedä kuinka oikea osasto tämä on muisteluun, mutta kuitenkin.. Jostain syystä hän tuli taas tänään mieleen, ehkä siksi kun kävin saunassa. Minulla on ollut kaikkiaan kuusi rakkautta - en ole enää ihan nuori - enkä ole naimisissa kenenkään heidän kanssaan. Suhteiden kariutumisen syyt ovat varmaan yhtä moninaiset kuin kaikilla muillakin. - Vieras kansallisuus ja pitkä etäisyys; erilaiset mielenkiinnon kohteet; täysin erilainen temperamentti; arvomaailmojen poikkeavuus jne.
Mutta mikä nostaa tämän yhden naisen aina minun muistoihin suurella hellyydellä. Ei hänen kauneutensa, vaikka hänen ulkonäössään ei mitään vikaa ollutkaan, vaikka hän sitä toisin paikoin häpeili, kuten ehkä useimmat naiset. Ei hänen älynsä, vaikkei siinäkään ollut mitään vikaa. Ei hänen kaunis pukeutumisensa, vaikka hän yrittikin miellyttää siinä minun makuani - ja onnistuikin.
Kaikkein tärkeintä ja unohtumatonta hänessä olivat pienet joskus varmaan suuremmatkin rakkaudesta kumpuavat teot. En koskaan pyytänyt häntä siivoamaan tai tiskaamaan, mutta hän ei feministien tavoin nyrkit pystyssä vaatinut tasa-arvoa, vaan teki nämä työt poissa ollessani ennen kuin ehdin kieltää.
Sama asia oli vähän kaikessa. Kun tukkani jo nuorena oli aika vähissä, hän tarjoutui leikkaamaan säälittävät peittely-yritykseni siistiksi. - Nyt sen ymmärrän senkin rakkaudenosoitukseksi paremmin kuin silloin. Samoin Varpaankynsien leikkuun - mitä kukaan muu ei ole tehnyt. Eikä varmaan yksikään feministi teekään. Hän oli ainoa laatuaan. Tunsin hänen rakkautensa silloin ja tiedän sen vieläkin. Mikään vika meidän epäonnistumiseensa ei ollut hänessä, vaan muissa olosuhteissa ja minussa.
Silti olen onnellinen siitä mitä oli. Hän oli ainutlaatuinen, kaiken rakkauteni arvoinen .
Mutta enemmän kuin ketään ajattelen ja muistan häntä, suurta rakkauttani.
Mutta mikä nostaa tämän yhden naisen aina minun muistoihin suurella hellyydellä. Ei hänen kauneutensa, vaikka hänen ulkonäössään ei mitään vikaa ollutkaan, vaikka hän sitä toisin paikoin häpeili, kuten ehkä useimmat naiset. Ei hänen älynsä, vaikkei siinäkään ollut mitään vikaa. Ei hänen kaunis pukeutumisensa, vaikka hän yrittikin miellyttää siinä minun makuani - ja onnistuikin.
Kaikkein tärkeintä ja unohtumatonta hänessä olivat pienet joskus varmaan suuremmatkin rakkaudesta kumpuavat teot. En koskaan pyytänyt häntä siivoamaan tai tiskaamaan, mutta hän ei feministien tavoin nyrkit pystyssä vaatinut tasa-arvoa, vaan teki nämä työt poissa ollessani ennen kuin ehdin kieltää.
Sama asia oli vähän kaikessa. Kun tukkani jo nuorena oli aika vähissä, hän tarjoutui leikkaamaan säälittävät peittely-yritykseni siistiksi. - Nyt sen ymmärrän senkin rakkaudenosoitukseksi paremmin kuin silloin. Samoin Varpaankynsien leikkuun - mitä kukaan muu ei ole tehnyt. Eikä varmaan yksikään feministi teekään. Hän oli ainoa laatuaan. Tunsin hänen rakkautensa silloin ja tiedän sen vieläkin. Mikään vika meidän epäonnistumiseensa ei ollut hänessä, vaan muissa olosuhteissa ja minussa.
Silti olen onnellinen siitä mitä oli. Hän oli ainutlaatuinen, kaiken rakkauteni arvoinen .
Mutta enemmän kuin ketään ajattelen ja muistan häntä, suurta rakkauttani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äitikö?
varmaan muistetaan kaikkein pisimpään, koska se on pyyteettömintä ja lujinta.
Unohda "feministit", et sinäkään heidän eteensä nostaisi hiekanmurua lattialta.
otsikossasi: "rakkaus on teoissa". Luultavasti itse vielä täsmentäisin: Rakkaus on tekoja. Ei ulkonäköä tai edes sanoja. Niiden merkitys katoaa, jos teot puuttuvat.