Ollaan rakkaan kanssa seurusteltu puolivuotta ja nähty koko tuo aika tiiviisti. Olen viettänyt hänen luonaan viikkoja, ollaan käyty saman katon alta töissä ja eletty arkea pyykinpesusta ruuanlaittoon.
Emme hengaile minun kodissani koska asuntoni on paljon pienempi ja koska välillämme on n.100km matkaa, niin on ollut luontevampaa että mieheni hakee minut valkealla ratsullaan luokseen. Ainoa syy miksi palaan välillä tänne yksiööni on lemmikkini ja akvaarioni joiden hoitoa en aina kehtaa usuttaa hyvän ystäväni harteille.
Mieheni on minua 6 vuotta vanhempi ja asunut aikaisemmin avoliitossa joitakin vuosia. Itse en ole koskaan. Kuitenkin minusta tuntuu, että mitä järkeä mun on palata tänne asuntoon aina pariksi päiväksi ja kumminkin ne päivät täyttyy rakkaan kanssa luurissa 24/7 ja kokoajan on ikävä toista. Kaikki olis paljon kätevämpää jos vaan lyötäisiin hynttyyt yhteen, ei tarvitsisi rampata aina suuntaansa ja voisimme elää sulassa sovussa lemmikkien ja mieheni kanssa. Mutta miten näin nuorempana ja kokemattona osapuolena osaan vihjaista asiasta hienovaraisesti niin ettei se tunnu hötkyilyltä ja painostukselta? Ja onko tässä ylipäätään mitään järkeä vai pitäisikö jatkaa seurustelua vielä vähän kauemmin?
Emme hengaile minun kodissani koska asuntoni on paljon pienempi ja koska välillämme on n.100km matkaa, niin on ollut luontevampaa että mieheni hakee minut valkealla ratsullaan luokseen. Ainoa syy miksi palaan välillä tänne yksiööni on lemmikkini ja akvaarioni joiden hoitoa en aina kehtaa usuttaa hyvän ystäväni harteille.
Mieheni on minua 6 vuotta vanhempi ja asunut aikaisemmin avoliitossa joitakin vuosia. Itse en ole koskaan. Kuitenkin minusta tuntuu, että mitä järkeä mun on palata tänne asuntoon aina pariksi päiväksi ja kumminkin ne päivät täyttyy rakkaan kanssa luurissa 24/7 ja kokoajan on ikävä toista. Kaikki olis paljon kätevämpää jos vaan lyötäisiin hynttyyt yhteen, ei tarvitsisi rampata aina suuntaansa ja voisimme elää sulassa sovussa lemmikkien ja mieheni kanssa. Mutta miten näin nuorempana ja kokemattona osapuolena osaan vihjaista asiasta hienovaraisesti niin ettei se tunnu hötkyilyltä ja painostukselta? Ja onko tässä ylipäätään mitään järkeä vai pitäisikö jatkaa seurustelua vielä vähän kauemmin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kuitenkin minusta tuntuu, että mitä järkeä mun on palata tänne asuntoon aina pariksi päiväksi ja kumminkin ne päivät täyttyy rakkaan kanssa luurissa 24/7 ja kokoajan on ikävä toista."
Noh ainakin hieman itsenäisemmäksi olisi hyvä opetella.
Ja on se hyvä tuossa vaiheessa vielä se oma asunto pitää vaikka paljon aikaa toisen luona viettäiskin. Ei kai siitä nyt mitään haittaakaan ole?
pidä se oma asunto ainakin seuraavat puolivuotta jos sukset menee ristiin niin on ainakin asunto valmiina jos se ei ole kallis. Miehen tulisi kyllä itse ehdottaa sitä että muuttaisit hänen luokseen. Itse aikoinaan surustelin nykyisen avokkini kanssa ja joskus autossa sanoin että täytyy maksaa oman kämpän vuokra niin naiseni sanoiettei ole mitään järkeä maksaa kahta vuokraa ja sinä samana päivänä irtisanoin kämpän ja seurustelia takana puolivuotta silloin mutta meillä oli ikää jo kolmen kympin paikkeilla ja nyt takana jo 21 yhteistä vuotta.
Kyllä te tiedätte kun oikea aika tulee. Älä mieti turhaan miten asiaa esität vaan ehdota suoraan. Jos olette samalla linjoilla tunteidenne kanssa, ei varmaan mikään ongelma miehellesi.
Me olimme seurustelleet ab. 7 kk:tta kun muutimme yhteen, minä miehen luokse. Eikä meistä kumpikaan muista miten asia eteni, eli kai sitten ihan omalla painollaan. Jos olette oikeasti yhdessä, ei sinun tulisi arastella sitä mitä miehesi ajattelee laukomisistasi, vaan olla vain oma itsesi :)
Kotia rakentamaan :)
pääset helpommalla elämässäs kun asut yksin.aina kun näät seuraavat vuodet ukkos lärvii jokapäivä,rupee suoraan sanottuna vituttaan,ellei oo töissä jossai ettei tarvii aina nähä,esim. vuorotöissä.tulee vuosien mittaan helpommin sanottuu kaikesta,jos asuu samankaton alla.sit ukot rupee pitään itsestään selvyytenä eukkoosa.eivät viitti edes sekstailla tarpeeksi usein,kun tietävät kuiteskin saavasa,ku pitävät eukkoo monta päivää puutteessa.sit itte kattelevat kuiteskin vierasta torttua,netistä tai nuutan vain jallittavat vieraita perseitä.itepähän tiiät mihin pääs laitat.mulla sattuu kokemusta olevan avoliitosta,edellisestä.seurustelun olisin valinnut nykyiseenkin suhteeseeni,paitsi tulun nääs raskaaksi,ni oli pikku-pakko muuttaa yhteen äijän kanssa.asuttu 10-vuotta ja sama vitutus mikä edellisessä suhteessa,miehen sama lärvi,oksettavat ukot tavat,piereskely,kaljan juonti,kuorsaaminen....siinäsulle pohdintaa kerrakseen maan päälle..miehet hirteen mun puolesta ja munista vielä..
Aika kauhea elämänkokemus miehistä. Onneksi kun tosirakkaus tulee eteen hitsaantuu yhteen ihan huomaamatta ilman että kumpikaan haluaa vain hyötyä toisesta. Elämä ei ole onneksi vain taktikointia.
Kiitos vastauksista. monenlaista näkökantaa tuli niinkun kaipasinkin.. vihjailin miehelle että olisko kätevämpi hoitaa kaikki yhestä asunnosta. Ja hänpä ilmottikin haluavansa muuttaa isompaan asuntoon YKSIN, jonne minä voisin kyllä tuoda kans tavaroitani ja oleilla siellä.
Muutenkin järkeilin asian niin, että eipä meillä taida olla mikään kiire tohon hommaan, kun en osaa ees sanoo kumpaan kaupunkiin sit haluais muuttaa, tänne omaani vai miehen kaupunkiin. Ja monta muutakin mietettä on...., jos mies haaveilee, että muuttaa joskus tulevaisuudessa yksin toiseen asuntoon niin miten tosissaan sekin sit loppujenlopuks on.
ja joo, pitäs todellakin opetella itsenäisemmäks. Ehkä loppujenlopuks päästää ihan kokonaan irti. Vielä viikko sitten oli kivaa, mutta nyt vituttaa. En oo koskaan aikasemminkaan kiintyny näin paljon kehenkään... Mut kyl mä pystyn elää ilmankin yhtään ketään. Pitäskö vaan alkaa jotenkin päästämään irti ja erkaantumaan niin on helpompi taas lähtee omille teilleen ja jatkaa omaa itsenäistä elämää missä mun lemmikit ei kärsi ja koti ei ole kun pommin jäljiltä kun on kiireessä huideltu miehen luokse viikoksi. ja ruuat ei homehdu kaappiin. ja saan kulkea omia aikojani minne sitten kuljenkaan!!!!!!!!!
Emmä tiiä, mutta yhteenmuutto oli ihan vitun huono ajatus jopa ajatuksena.
Jos edes mietit irtiottoa, tuskin olet niin kovin rakastunut. Ja jos miehelläsi ei ole aikomusta muuttaa yhteen sama tunnepohja EHKÄ hälläkin. Mutta sinunhan pitäisi jutella näin avoimesti myös miehesi kanssa, vai? En nyt tiedä onko tuo ihan seurustelua...taidatte olla vielä ventovieraita toisillenne noinkin pitkän ajan takaa? Kinntymys ei aina tarkoita rakkautta....
Totta vertaan tilannettanne omaani puolen vuoden jälkeen. Ei olisi tullut mieleeenkään erota kun odotti vain vkonloppuja. Minä kävin miehen luona ja hän minun luonani. Vuoroin siis liikuttiin. Ja yhteen vaan muutettiiin ilman sen suurempia pohdintoja. Eli oltiin niin koukussa toisiimme että annettiiin vaan mennä :)
pilaavat jutun aina jollain omalla pakkomielteellään.
Milloin pitää päästä muuttamaan saman katon alle. Sitten pitää ruveta puhumaan kihloista. Sitten kun kihlat saatu, niin naimisiin pitää päästä heti viikon päästä. Sitten pakkomielteeksi tulee lapsenhankinta. Miksei asioiden voi antaa mennä omalla painollaan?? Onhan se kivaa joo asua saman katon alla. Mutta miksi heti!"?
Mies omistaa asuntonta, sinä et voi vain ilmoittaa muuttavasi sinne, koska kivaa asua yhdessä. Sinun pitää odottaa miesystäväsi ehdotusta yhteenmuutosta. Hän kutsuu sinut luokseen asumaan, -jos kutsuu.
Samaten mies päättää, milloin kihlaa naisensa.
Toki kaikissa asioissa voi vähän vihjasta, että oletkos ajatellut että... asiat voisivat olla näin. Mutta toisen painostaminen on typerää. Ei ihme, että miesystäväsi ilmoitti halunsa muuttaa yksin isompaan asuntoon.
Pidä vain oma pääsi ja vaadi miestä viettämään viikonloppua sinun asunnossasi, toisin sanoen vuorottelette siinä, kumman luona vietetään viikonloppu. Syyksi voit sanoa, että jatkuva ravaaminen väsyttää.f
Hitusen ärsyttää taas tuo yleistäminen "naiset haluaa tätä" jne. Eiköhän monen kohdalla yhteenmuutto tapahdu olosuhteiden sanelemana, ainakin jos on välimatkaa tai jos elämä käytännössä keskittyy toisen asuntoon toisen kämpän seistessä tyhjillään. Omassa tapauksessani välimatkaa oli mieheni kanssa satoja kilsoja ja kun kummaltakin loppui vuokrasopparit niin päätettiin ihan sen takia lyödä hynttyyt yhteen samassa kaupungissa, saman katon alla. Vähän niin kuin tässäkin tapauksessa voisi olla kyse käytännön elämän helpottumisesta, jos kumpikin olisi tosissaan.
Veikkaan että kynnyskysymys on se, että mies on jo aiemmin elänyt avoliitossa, eikä välttämättä halua hötkyillä asian suhteen. Itse ainakin pidän avoliittoakin kuitenkin vakavasti otettavana asiana, eli ihan suin päin ja kenen kanssa tahansa siihen ei kannata ryhtyä. Omalla kohdalla oli vahva tunne siitä että avoliittoon muutan varmaan ja vakavaan suhteeseen, en "huvikseni".
Tässä tapauksessa ap ei liene voi muuta kuin odottaa ja tehdä tutkiskelua suhteen laadusta. Mitkäs teidän iät muuten olikaan jos mies kuusi vuotta vanhempi? Sillä nyt kuitenkin on väliä jos toinen on vaikka 20v opiskelija ja toinen 26v elämää ja parisuhteita enempi nähnyt työssäkäyvä.