Poika ui nuorissa kilpaa. Itse yrittänyt räpiköidä mukana.
12 vuotiaana pikkukundi meni vauhdilla jo ohi ja jätätti isänsä. Menee nykyään pelkillä jaloilla kovempaa.
Itellä on voimailutausta eli lihasta ja voimaa riittää. Ei vain uinti kulje. Liikuntamuotona parhaita kuitenkin.
Siis varmaan tekniikassa vikaa...
12 vuotiaana pikkukundi meni vauhdilla jo ohi ja jätätti isänsä. Menee nykyään pelkillä jaloilla kovempaa.
Itellä on voimailutausta eli lihasta ja voimaa riittää. Ei vain uinti kulje. Liikuntamuotona parhaita kuitenkin.
Siis varmaan tekniikassa vikaa...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tekniikassa varmasti vikaa. Suosittelen tekniikkakurssia. On eri tasoisille omansa.
Kerroit myös omaavasti voimailutaustaa. Se VOI tarkoittaa sitä, että liikkuvuutesi on heikko. Uinnissa liikkuvuus on kuitenkin tärkeässä asiassa.
Uintinopeuteen vaikuttaa hirmu moni asia. Ei voi tältä istumalta muuta kuin arvailla villejä veikkauksia.
Uinnissa suurin tekijä on virtausvastus. Nopea uimari on varreltaan sutjakka. Kurvikkaat pyknikot voivat unohtaa tämän lajin. Ette (emme) tule pärjäämään vaikka kuinka hioisi tekniikkaa.
kyllä kurvienkin kanssa voi uida kovaa ja hyvällä tekniikalla. Ei kurvit aina haitaksi ole. Tietenkään, jos maailmanmestari haluat olla, tuskin persjalkasilla mtn jakoja on :)
Ei ne uimaritkaan mitään pitkäjalkaisia ole, mutta perse on kapea, hartiat leveät ja selkä suora. Atleettisia.
Kyllä oikeat kilpauimarit tuppaa olemaan lähes järestään jääkaappipakastinyhdistelmän kokosia möhkäleitä. Myös naiset. Nyky-uimarit varsinkin ovat monesti pitkiä ja pitkäraajaisia. En kuitenkaan väitä, etteikö lyhyemmätkin voisi kilpaa kovaa uida.
Kirjoitit persjalkaisuudesta (=jalkojen suhteellinen pituus). Sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä pituuden, käsien (suhteellisen) pituuden tai hartiakkuuden kanssa.
noita maailman huippuja niin ei niillä kovin isoja tissejä näe. mm Hanna maria seppälä on aika pieni rintainen. Selkä ja hartiat leveät,, pitkät jalat.
Ei olekaan tekemistä, mutta mainitsin persjalkaisuuden hieman yleistäen käsittämään kaikki lyhyt jalkaiset ihmiset. Eli korjattakoon: lyhyt jalkaisilla ihmisillä on hankalampaa menestyä uinnissa kuin pitkäkinttuisella.
Yleensä naisurheilijoilla on pienet rinnat johtuen kovasta treenistä. Lisäksi uinnissa olisivat vain turhaa vedenvastusta.
Katsopa vaikkapa Phelpsiä. Ei oo mitenkään pitkäkinttuinen kaveri suhteessa pituuteensa http://cache.gawker.com/assets/images/kotaku/2009/03/michael_phelps_speedo.jpg
Maasta kun mittaat haaraväliin ja toisen mokoman kun pistät päälle, ollaan suun korkeudella. Pitkäkinttuisella oltais silmien korkeudella tai yli. Jykevä on selkä kaikin puolin, mutta harvinaisen ryhdikäs.
phelpsi on kuitenkin 193cm pitkä kaveri. Ei varsin kookas ihminen. Tässä taitaa karata homma aiheesta tai on jo karannutkin verraten ensimmäiseen viestiin, mutta olen ehkä ilmaissut asiani aika perseelleen. Yrittänyt tarkoittaa tuolla koolla sitä, että uimarit on nykyisin yleensä isoja ihmisiä. Ei mitään pygmejä. Isoilla ihmisillä on sitten isoja raajoja. Raajojen suhteellisuudesta ei sitten niin tietoa ollutkaan. Ulottuvuus on kuitenkin uinnissa aina etu, oli se sitten suhteellista pituutta tai muuten vain pituutta.
Voimaahan noilla uimareilla tosiaan on. Todella paksut käsivarret, ja rinta ja hartialihakset. Ja sellainen kalamainen lihakerros koko vertalon päällä. Ynnä suora vartalo.
Ja tästä saadaankin sopiva aasinsilta takaisin aloitusviestiin. Vettä on raskasta liikutella ja vedessä on raskasta liikkua. Pitää olla voimaa voittaa virtaushäviöt. Mut voima yksin ei vielä riitä, tarvitaan vielä sopivanmuotonen vartalo ja huippuunsa viety uintitekniikka. Laajoista keuhkoputkistakaan ei haittaa ole, kun vesielementti tehokkaasti rajoittaa hengitystä.
Tosin kannattaa myös muistaa, että uinnissa (hieman lajista riippuen) useimmat lihakset ovat tiellä. Ns. "syvät vatsalihakset" ja selän lihakset ovat ne, joilla pidetään uintiasento. Hartiaa ympäröivillä lihaksilla (rinta/kylki/selkä) tehdään vetoja, ja vedon loppuosa krooleissa (etukrooli ja selkäkrooli) ja perhosuinnissa käden ojentajalla. Hyvin lihaksikas uimari kantaa mukanaan paljon turhaa painoa ja kelluu heikommin, kuin vähemmän lihaksikas uimari.
Muuten jos ruumiinrakennetta katsotaan, niin pituudesta on tietysti etua, jos tekniikka on kunnossa - kaksimetrinen on ainakin puoli metriä ennen 150-senttistä seinässä (maaliintulossa vaikuttaa myös käsien pituus). Lyhyillä ja keskimatkoilla näkyy myös melko jykeviä uimareita, pitkillä matkoilla perinteisempia "uimarinvartaloita".
Kannattaa tutustua Total Immersion -tyylin porukkaan. Osalla on vähän saarnaava tyyli (esim. pari entistä kilpauimaria, joiden valmennuksessa on keskitytty lähinnä harjoituksen määrään ja ovat nyt "nähneet valon"), mutta esitettävät ajatukset ovat ihan hyviä. Ja tietysti, jos paikallisella uimaseuralla on tekniikkakursseja, niin vielä parempi.
http://www.youtube.com/watch?v=RzV2Le3awy4&feature=channel
Tuossa hyvä esimerkki (englanniksi). Ja tarkennus vielä edelliseen, TI-porukan ajatukset tekniikasta ovat hyviä. Tosin ajatukset vaikkapa kestävyysominaisuuksien harjoittelusta eivät ole erityisen hyviä, koska korrelaatiota ei saa sotkea kausaatioon - toisin sanoen, se että isolla osalla hitaita (kilpa)uimareita on kuitenkin hyvät kestävyysominaisuudet ei tarkoita, että kestävyysominaisuuksien kehittämisestä seuraa vauhdin hidastumista.