Lähes kolme vuotta ollaan oltu yhdessä, nykyisen avomieheni kanssa. Välillä tuntuu että rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Hän on minulle hyvä ja välittää. Korjaa tapojaan, jos niistä huomauttaa. Tai ainakin yrittää ja se riittää minulle. Mutta silti olen vierestä seuraillut hänen vapaata ystäväänsä ja tämän elämää... Välillä miettinyt, että kuuluisimme yhteen. Huomaan hänessä tapoja joista miehessäni pitäisin. Varmempia otteita ja selkeitä suuntia elämässä. Pieniä huhuja olen kuullut, että hän olisi minua ajatellut, muutenkin kuin ystävän tyttöystävänä, mutta mitään hän ei ole koskaan sanonut tai tehnyt.
Nyt hän on löytänyt itselleen tytön. Ja vasta tässä vaiheessa minä herään ja huomaan, että olisi pitänyt toimia, vielä silloin kun oli aikaa. Toisaalta, tiedostin kai ajan kulun aikaisemminkin, enkä silti tehnyt mitään. Pelkäsinkö jättää nykyisen mieheni vai enkö oikeasti edes halunnut tätä miestä? En tiedä.
Nyt hän on löytänyt itselleen tytön. Ja vasta tässä vaiheessa minä herään ja huomaan, että olisi pitänyt toimia, vielä silloin kun oli aikaa. Toisaalta, tiedostin kai ajan kulun aikaisemminkin, enkä silti tehnyt mitään. Pelkäsinkö jättää nykyisen mieheni vai enkö oikeasti edes halunnut tätä miestä? En tiedä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
no hyi sua!.. miehen kavereihin ei kosketa! se on eri asia jos et miehestäs välitä, mut unohda jo se miehes kaveri