Usein korostetaan varsinkin naisten toimesta tunteiden merkitystä siinä, kenen kanssa aletaan suhteeseen. Moniko miettii kuitenkaan, mistä tunteet jotain tiettyä ihmistä kohtaan syntyvät? Tuntuu, että tämä halutaan jotenkin jättää mysteeriksi.
Omista ihastumisista ja suhteista tulee mieleen, että joskus tunteet syttyvät voimakkaina sellaista naista kohtaan, joka ei pitkällä aikavälillä ole kovinkaan hyvä vaihtoehto. Tietysti tilanne korjaantuu myöhemmin, kun ihmistä oppii tuntemaan lisää. Olen sitä mieltä, että suhteen aloittamisessa kannattaa olla järki vahvasti mukana, vaikka tunteet, tai joku muu, vetäisi tiettyä naista (miestä) kohti. Ja miksi halutaan pyhittää tunteet jollain tavalla, eli jos ei ole huikeita tunteita, toinen ei ole oikein mitään?
Ajatuksia?
Omista ihastumisista ja suhteista tulee mieleen, että joskus tunteet syttyvät voimakkaina sellaista naista kohtaan, joka ei pitkällä aikavälillä ole kovinkaan hyvä vaihtoehto. Tietysti tilanne korjaantuu myöhemmin, kun ihmistä oppii tuntemaan lisää. Olen sitä mieltä, että suhteen aloittamisessa kannattaa olla järki vahvasti mukana, vaikka tunteet, tai joku muu, vetäisi tiettyä naista (miestä) kohti. Ja miksi halutaan pyhittää tunteet jollain tavalla, eli jos ei ole huikeita tunteita, toinen ei ole oikein mitään?
Ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No itse olen huomannut sen että kun vanhenee niin rupeaa ajattelemaan järjellä enemmän ja enemmän. Nuorempana riitti se että tykkäsi toisistaan, oletti vain että se riittää. Nykyään mietii sitten realistisemmin että onko suhteella oikeasti mahdollisuuksia.
Järki kannattaa olla mukana, kyllä, mutta ei sillä järjelläkään kamalan pitkälle pötki. Loppujen lopuksi vain katsomalla ja kokeilemalla saa selville toimiiko suhde vai ei.
"Ja miksi halutaan pyhittää tunteet jollain tavalla, eli jos ei ole huikeita tunteita, toinen ei ole oikein mitään?"
Tunteet nyt sattuvat olemaan sellainen elämän perusjuttu. Tunteet ovat ne jotka meitä ohjaavat. Turha sitä on jonkun kanssa seurustella jos ei ole ihastunut ja jos ei tunne seksuaalista vetovoimaa kyseiseen henkilöön. Eihän se sitten oikeastaan ole edes seurustelua, vaan jotain kummaa kaverillista hengailua. Siitä tunteiden voimakkuudesta en sitten osaa sanoa, että mikä on liian laimeaa ja mikä tarpeeksi voimakasta.
Tunteita on erilaisia, mutta valitettavasti tunteet usein heräävät helpoiten esimerkiksi seksuaalisen ihastumisen kautta jolloin nopeiten tempaisee mukaansa ne jotka näitä intohimoja
Valitettavasti järkeen vetoaminen ei auta vaan pitäisi esimerkiksi nainen saada tajuamaan että on olemassa muitakin tunteita kuin äkillinen ihastuminen kuten pitkäaikainen kiintymys.
Osa vain olettaa että nopeasta intohimosta ja ihastumisesta syntyy aina pitkäaikainen kiintymys molemminpuolisesti.
Sitähän monet naiset jää sitten ihmettelemään että mitä tapahtui kun mies vain pani, vaikutti ihastuneelta ja läksi.
joku kiintymys on täysin arvoton tunne, mieluummin minua saa vaikka vihata! Kuvottaa miehissä juuri tuo, ettette pysty tuntemaan mitään syvempää kuin kiintymystä!