Tosi inhottava nainen. Työntää ajatuksiaan joka asiaan ja järjestää kaikkea mahdollista.
Minunkin elämässäni. Väittää toisille että vain "suojelee minua pahalta".
Ei tuossa kaikki mene kohdalleen. On vielä väittäjiä, että olisin säästynyt kaikelta pahalta.
Omat ajatukseni on ainakin viety. Ei voi olla hyvä asia. Kertokaa suhteista omaan äitiin.
Minunkin elämässäni. Väittää toisille että vain "suojelee minua pahalta".
Ei tuossa kaikki mene kohdalleen. On vielä väittäjiä, että olisin säästynyt kaikelta pahalta.
Omat ajatukseni on ainakin viety. Ei voi olla hyvä asia. Kertokaa suhteista omaan äitiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joo niinhän se usein murkkuikäisenä tuntuu että "kyllä minä tiedän" että mitä se tuokin tuossa neuvoo ja säätää. Mutta sitten kun ikää tulee, niin huomaakin vanhempiensa neuvojen olevan ihan totta, ja monelta kantapäänkautta oppimiselta ja paskalta olisi välttynyt kun niitä neuvoja olisi joskus hieman suvaitsevaisemmin kuunnellut, ja jopa ottanut opiksikin. Kun niiden inhottavien äitien ja isien neuvot kuitenkin tulevat yleensä kokemuksen syvällä rintaäänellä, vaikka eivät ne niitä kaikkein paskimpia kokemuksia olekaan teille ensimmäisenä kertomassa. Yleensä nämä jutut kun valkenee täysin vasta siinä vaiheessa, kun enää ei ollakaan murkkuiässä vaan itsellä alkaa olemaan murkkuikäisiä lapsia. Alkaa ymmärtämään miksi ne vanhemmat olivat aina niin pirun huolestuneita, että eivät kuulema aina edes nukkuneet kunnolla...
Mutta joo, jos susta tuolta tuntuu että ajatuksesi on viety ja sulla ei saa olla enää omia mielipiteitä asioista, niin parempi kun otat asian sopivalla hetkellä puheeksi äitisi kans, ja vaadit häntä keskustelemaan asioista.
Kannattaa aina välillä mennä sinne isovanhempienkin luokse jutteleen, sieltäkin yleensä ammentaa kaikenlaisia elämän viisauksia, vaikka eivät enää olisikaan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
sulla on sentään vielä äiti.
Minä olen jo nelikymppinen ja vieläkin äiti on, onneksi lasteni kannalta. Minulla oli mielestäni viisaat vanhemmat, murkkuikäisenä vielä oli lieka aika tiukalla, kotiintuloajat olivat 18-ikäiseksi asti. Kaveripiireistäkin kyseli parikymppiseksi asti. Seurustelukumppaneista sanoi teinille kotona käyttämisen jälkeen, sopiiko tuo sinulle vai ei. Vielä nytkin, yli 40v perheelliseltä tyttäreltään kysyy, onko sinulla rahaa, tarvitsetko lapsille hoitajaa, oletko terveenä, miten työpaikalla jne.
Muutaman kerran on jouduttu ns Napit vastakkain ja suututtu toisiimme. Mutta kun omat lapset ovat tulleet, ymmärtää kyllä hyvin, mitä tarkoittaa äidin rakkaus. Ei se näköjään mihinkään katoa, vaikka tyttö naimisiin menisikin.
Äitini teki mielestäni oikein, 17-vuotiaaksi asti oli todella tiukat rajat. Isäni ohjesääntö oli, että kun tulee vapautta, tulee myös vastuuta. Muistan kerran pikkujoulut oli meillä eräällä mökillä lukiossa. Kotiintuloraja oli klo 24. En huomannut kuin kahdelta yöllä että selväpäiset kuskit olivat lähteneet jo aikoja sitten, olin suunnitellut lähteväni heidän kanssaan. Soitin äidille että tulisi hakemaan. Hän kyseli ketä mökissä on ja sanoi sitten, että tulee aamulla kymmeneltä hakemaan, etsi itsellesi joku paikka jossa voit nukkua. Minä soitin sitten äidin veljelle, joka oli taksikuskina silloin ja pyysin hakemaan. Se haki ja vei kotiini. Äitini oli vastassa ja kysyi veljeltään, paljonko kyyti maksaa. Veli sanoi ettei mitään, normaalisti satasen. Äitini sanoi, että tyttö maksaa sen, ja omista rahoistaan.
Ei kai tuo paras esimerkki ollut, mutta se on jäänyt mieleeni, että omista teoistaan kantaa itse seuraukset. Vapautta tuli lisää vain kun osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Kerran varastin äidin lompakosta kaksi sataa markkaa. Se suuttui siitä niin, että ilmoitti "ajokortti lykkääntyy vuodella, ja maksat siitä itse puolet". Minä olin siitä katkera pari vuotta. Nyt kyllä ymmärtää senkin, ihan oma moka.
Kotini on kuitenkin aina ollut lämmin, sinne on aina voinut soittaa kun on ollut hätä tai ongelmia. Isä sanoi ain "akuutti hätä autetaan aina, rakas lapsi. Aina voi soittaa tai tulla kotiin. Asiat puidaan sitten kun on sen aika". Aina olen esim humalassakin voinut kotiin mennä. Ikinä eivät vanhemmat ole alkoholia ostaneet ja jos olen ollut liian humalassa kaupungilta tullessani, siitä on aamulla saanut kuulla. Mutta ovi kotiin on minulle aina auki.
Ennen minulla oli kaikkea mitä halusin ja onnellinen lapsuus, mutta äidin mentyä uusiin naimisiin kaikki muuttui. Piti muuttaa uudelle paikkakunnalle isäpuolen luokse asumaan. Isäpuolesta en ikinä tykänyt. Minulla oli aivan liian tiukat rajat, niin kauan kun asuin kotona. Kotiin piti tulla viimeistään yheksältä. Nukkumaanmenoaika oli 22:00. Sen jälkeen ei saanut olla koneella tai edes katsoa telkkaria. Jos oli esimerkiksi koneella viisi minuuttia kauemmin kuin normaalisti niin isäpuoli veti töpselit seinästä ja antoi arestia. Seuraavana päivänä ei saanu olla koneella ja piti mennä jo klo 21:00 nukkumaan.
Kavereilla ei saanut olla yökylässä tai liian myöhään. Jos jäi kertomatta yöksi, ei ollut takaisin tulemista. Ovet laitettiin lukkoon klo 22:00 ja mulla ei ollut kotiavaimia. Kerran piti murtautua ikkunasta omaan huoneseen, jotta pääs nukkumaan. Onneksi ikkuna oli huonosti kiinni.
Meillä oli myös ruokailuun liittyviä sääntöjä. Lautasellinen piti syödä aina, vaikka ruoka ei olisikaan hyvää. Piti aina istua niin kauan, että lautanen oli tyhjä. Jos se ei 2 tunnin päästä ollu tyhjä, ruoka oli kohta mun hiuksissa. Pari kertaa joutui käymään suihkussa sen jälkeen jos ei jaksanut syödä..
Näin isää tosi harvoin, sillä hän asu kaukana. Silloin kun näin isää, hän antoi minulle yleensä rahaa. Sitten kun ostin jonkun uuden tavaran niillä rahoilla ja isäpuoli näki, hän oli tosi vihainen. Samaan aikaan porukat vaihtoi autoa 5 vuoden välein uuteen. En saanut kotona ikinä mitään uusia hienoja tavaroita, niinku lapsena, koska porukat halusi aina säästää uutta autoa varten. Isän ansiosta sain oman puhelimen ja läppärin. Isä maksoi myöskin autokoulun, koska porukat eivät haluneet maksaa. Käytetyn auton ostaessa (isän rahoilla myöskin), eivät porukat halunneet osallistua sen kustannuksiin. Piti mennä itse töihin, että sai vakuutukset ja bensat maksettua.
Luulin, että asiat muuttuisivat kun täyttää 18, mutta ei ne siitä mihinkään muuttunu.. Oli pakko muuttaa pois kotoa. Ensin piti tietysti töissä käydä, jotta sai takuuvuokran maksettua. Mulla on nykyään paremmat välit äidin kanssa kuin teininä. Itse en käy sen luona kylässä, mutta hän käy sen sijaan mun luona. Oon tyytyväinen siihen, että näemme vain pari kertaa kuukaudessa. Enempää en kestäisi.
"Luulin, että asiat muuttuisivat kun täyttää 18, mutta ei ne siitä mihinkään muuttunu.. Oli pakko muuttaa pois kotoa."
Eikös tuo ole varsin tavallinen kodistamuuttoikä? Esim. kun koulu päättyy ja opinnot muulla paikkakunnalla alkavat.
Monet muuttavat aiemminkin, jos lukio taikka ammattikoulu on eri paikkakunnalla.
mun äiti huutaa mulle ainakin kerran tai kakas viikossa! :(
Vaikuttaa laiskalta ja välinpitämättömältä äidiltä tai sitten sinä olet joku epäluonnollinen hissukka joka tekee kaiken siten kuin kotona neuvotaan.
Montako kertaa itse huudat äidille tai teet jotain väärin, kuten jätät vaatteita lojumaan lattialle tai mukeja sohvapöydälle tai et ulkoiluta koiraasi, jonka sait sillä ehdolla että itse ulkoilutat, kiusaat siskoa ...
Minun äiti yrittää hallita. On ilkeä. Usein nauroivat isän kanssa minulle lapsuudessa ikävissä tilanteissa. Toivoin huostaanottoa jo hyvin pienenä. Yritin lähteä pois mutta en tiennyt minne olisin mennyt. Juotti alkoholia esim. Ulkomaanmatkoilla jotta sai itse syyn juoda. Jo aamusta. Minusta oli lapsena ikävää kun vanhemmat ryyppäsivät ja ei olleet ajokunnossa kylästä lähtiessä ja jouduin katsomaan aikuisten elokuvia koko illan/ yön. Minut unohdettiin. Käskettiin olla hiljaa, omassa huoneessa. Elämä oli ankeaa. Vieläkin äiti piinaa. Kotoa muuttamisen jälkeen romahdin kun oli väkivaltainen juova poikaystävä. Vähän ystäviä. Äiti käski olla soittamatta jos on ongelmia. Itse vuodattaa ja kulkee perässä omista ongelmistaan puhessa joista osa jo vainoharhaisia nyt. Yritän minimoida kontaktit. Onneksi on korona.