ONKO AKATEEMINEN IHMINEN

ole. On vain hankalaa viihtyä 24/7 erilaisten ihmisten kanssa, joilla erilainen näkemys maailmasta. Jos mulla ei olis amiskavereita mä en luultavasti saisi mistään usein tarvittavaa rohkaisua. Myös rempseämpi puoleni nauttii amis seurasta, se on usein vapauttavaa...

Myös meitä ahtaajia tarvitaan! Muuten jäävät akateemiset ilman banaaneja!

Näin on!

Ps. Olen kuitenkin kirjoittanut ja olen kirjoilla yliopistossa, eli en ole amis..

Hähä! :D

Akateemisuushan lisää yksilön ihmisarvoa, itseisarvoisesti, sehän on aivan päivänselvää. Kusipäästä tulee oitis mukava tyyppi, kunhan vaan saa maisterin paperit, vaikka sitten ostamalla Intiasta. Työtönhän on siis ihan paskaa, ne voisi lähettää vaikka kiertoradalle tai laittaa pakkotyöhön. Samoin amikset kelpaavat vain paskahommiin, mutta pakkohan jonkun on nekin tehdä, luojan kiitos siis amiksista. Aivan sama asettelu pätee globaalisti, eihän me muuten ostettaisi vaikkapa kiinalaisia halpoja vaatteita. Kuka akateeminen nyt jotain riepuja tekis, hyi helvetti, luojan kiitos ammattiopintoja vailla olevista ulkomaalaisista, etenkin kun kotimaiset amikset kuitenkin ovat lailla suojeltuja, mikä tasan muutetaan ensitilassa **ttu, ja vaativat palkkaakin, kerpeleet. Raippaa sietäisivät saada, oppisivathan tavoille, kunnioittamaan ylempiään, korkeastikoulututettua herrakansaa.

Joo, kyllä akis on äijä talossa, sukupuoleen katsomatta, vaviskaa amikset ja muut köyhät portot persettänne huuhtovassa tuulessa. Mikä vitun ihmisoikeusjulistus??? Paskapaperia, who gives a shit...

ihminen on tärkeä.

En usko kirjoittamasi paikkansa pitävyyteen, mutta ehkäpä sinä et juuri akateemista koulutusta omaavia tunne ja asenteesi johtuu siitä? Minulla esimerkiksi ei ole vastakkainasettelun tarvetta akateemisten ja amisten välillä ammattiryhmiin yleistyksessä ja mut on nimenomaan kasvatettu kunnioittamaan työläisväestöä - kaikkia jotka rahansa rehellisellä työllä hankkivat, oli itse kukin työläinen tai akateeminen, mutta kyllä siinä tietyntyyppinen ero on, joskus ja joillakin ihmisillä ja ihan tyystin koulutustaustaan katsomatta, että miten joku voi käsittää esimerkiksi "akateemisuuden": anteeks, kun sanon, mutta jos et ole akateeminen, et voi kertakaikkiaan käsittää akateemista kielellistä käsitteellistystä. Voit toki muutoin olla fiksu, jopa fiksumpi kuin vaikka mä, mutta niinsanotusti "ineen" sä et siinä pääse, että mitä tietty osa ihmisistä todella paljon arvostaa, ollakseen niin ahkeria, että lukee vuosikausia satoja tai jopa tuhansia kirjoja ( mä en muista omien lukemieni kirjojen määrää, mutta toki tuhat akateemista opusta ei siinä riitä, enkä edes ole mikään lisuri tai tohtori...) : akateemisuuteen asti ahkerat, jos siis jollakin on yhtään mikään akateeminen "titteli", yleensä arvostavat erityisesti kirjallista sivistystä .. ja sitä rataa.

Mun mielestä älystään epävarmat korvaavat joskus asiaa materialla. Itse esim. elin osan lapsuuttani vittumaisessa työläiskeskeisessä paikassa, jossa ilmeinen ainoa meriittti oli, että onko joku töissä jossakin tehtaalla, missä tuhannet muutkin, vaiko ei. Kun sitten ei sitä "maailmaa" täysin käsittänyt, eikä kuulunut siihen, oli kai jotenkin ja ilmeisen marginaali, silloin ja siellä. Mun mielestäni on outoa, jos yhtään kenestäkään on arvostetumpaa, että millainen auto jollakin on, kuin että miten tuntee vaikka Minna Canthin tuotannon. Silloin.. siinä oksettavassa lapsuuden kaupuangissani, oli joillakin työläisillä jokin kuvitelma, että jos joku on akateeminen, on sellainen varmasti " rikas". Kuitenkin jokainen tä'ysijärkinen tänä päivänä tietää, että akateeminen tienaa usein tuplat vähemmän, kuin duunari. Eli sikäli ainakin, ovat monet duunarit tosi fiksuja, valitessaan lukea aku ankkaa ja elää pelkistetysti, missä pelkkä yläastesivistys riittää - mä tosin en sellaiseen ehkä kenties pystyisi, koska olen liian kiinnostunut älyllisistä asioista, ja tarkoitan nimenoman syvällisesti älyllisesti haastavista asioista.