(Meni äsken väärän aiheen alle... tänne sopii varmaan paremmin.)
Lienee ikuisesti toistuva aihe, mutta kyselenpä kuitenkin...
Uskotteko, että suhde voi onnistua ihmisen kanssa, jonka kanssa on jo ollut ystävä useita vuosia? Itse juuri vappuna tajusin taas erään ystävänaisen kanssa keskustellessani, että meissä on kovin paljon samaa. Ehkä jopa niin paljon, että pärjäisimme yhdessä tiiviimminkin.
Yhden suhteen olen aloittanut pitkän ystävyyden jälkeen, ja se varmaan kaatui juuri siksi, ettei nainen oikein osannut pitää minua muuna kuin ystävänä. Toista ystävyyttä en haluaisi tuolla tavalla pilata, joten nyt täytyisi edetä varoen... tai jättää etenemättä kokonaan.
Juttu on nyt muutenkin vielä hieman auki, kun en ole tytöltä kuullut, onko hänellä jo poikaystävä. Ketään miestä en ole hänen seurassaan nähnyt, mutta asian kysyminen suoraan ja vakavissaan olisi jo ehkä liian vihjailevaa.
Lienee ikuisesti toistuva aihe, mutta kyselenpä kuitenkin...
Uskotteko, että suhde voi onnistua ihmisen kanssa, jonka kanssa on jo ollut ystävä useita vuosia? Itse juuri vappuna tajusin taas erään ystävänaisen kanssa keskustellessani, että meissä on kovin paljon samaa. Ehkä jopa niin paljon, että pärjäisimme yhdessä tiiviimminkin.
Yhden suhteen olen aloittanut pitkän ystävyyden jälkeen, ja se varmaan kaatui juuri siksi, ettei nainen oikein osannut pitää minua muuna kuin ystävänä. Toista ystävyyttä en haluaisi tuolla tavalla pilata, joten nyt täytyisi edetä varoen... tai jättää etenemättä kokonaan.
Juttu on nyt muutenkin vielä hieman auki, kun en ole tytöltä kuullut, onko hänellä jo poikaystävä. Ketään miestä en ole hänen seurassaan nähnyt, mutta asian kysyminen suoraan ja vakavissaan olisi jo ehkä liian vihjailevaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itse olen suurinpiirtein vastaavassa tilanteessa. En tiedä mitä tulisi tehdä, mutta olen alkanut uskotella itselleni seuraavaa: Maailma on täynnä naisia jotka eivät ole sinun ihania ystäviäsi. Pidä ystävättäret ystävinä, nauti siitä että sinulla on heidät ja katso niitä muita naisia mieluummin sillä silmällä!
Totuuden nimessä täytyy tunnustaa ettei se helppoa ole :(
Niin, tuolta asia hieman tuntuu. Täytyy myöntää, että jos yritän kuvitella mielessäni minut ja tämän kyseisen naisen seurustelemassa, tunnen itseni hieman vaivautuneeksi. On vaikea yllättäen himoita toista fyysisesti, jos on tottunut olemaan ystävä.
Luulen, että aiempi suhteeni kaatui juuri siihen, tosin naisen puolelta. Seksielämämme oli aivan olematonta, ja luulen sen johtuneen juuri tästä.
Itse huomasin olevani ihastunut ystävääni sen jälkeen kun jotain tapahtui meidän välillä, eli sekstailtiin kännipäissä. Mies sanoo että ei kadu eikä ollut kovin humalassa joten ei laita kännin piikkiin.
Mutta miksi riskeerata hyvä ystävyys jos ei halua muuta? Löytyyhän noita naisia jotka "antaa" ilman sen kummempia selvittelyjä. Vai onko tämä ystäväni kiinnostunut mutta ei tunnusta sitä koska itse olen juuri eroamassa? Voi kun voisi kurkistaa miehen ajatuksia....
Itse ajattelen että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi ja suhde voi olla jopa kestävämpi.
Jos vaan saa tunteille vastakaikua.
Itsekin olen aina ajatellut, että todellinen rakkaus syntyy vasta ajan myötä. Ja mikäpä olisi parempi prosessi synnyttää sitä kuin läheinen ystävyys?
Edellinen suhde kuitenkin laittoi miettimään, että voivatko ihmiset tosiaan siirtyä suhteen puolelle ongelmitta, jos ovat tottuneet olemaan ystäviä. Kärjistäen sanoen voisi väittää, että pitkän ystävyyden aikana toista alkaa ehkä ajattelemaan kuin omaa siskoa tai veljeä. Siltä pohjalta ei seksuaalista rakkautta varmaan synny.
Niinpä.. tuli tuosta mieleen, että olin ihastunut (tai olen kyllä vieläkin) erääseen mieheen, olemme olleet ystäviä jo pari vuotta. Ihastuminen kasvoi siinä sitten pikkuhiljaa. Putosin kyllä pilvilinnoista aika lujaa, kun tämä mies sanoi pitävänsä minusta niin paljon, että hän pitää minua jo SISKONAAN! Olisi ehkä pitänyt olla imarreltu, mutta silloin meni kyllä jäävedet väärään kurkkuun :) Onneksi en ollut ehtinyt nolata itseäni kertomalla tunteistani, ja jatkossakin pidän ne visusti omana tietonani.
Ne tunteet varmaankin riippuvat siitä, miten platoniseksi suhteen on antanut mennä. Minulla on miespuolinen ystävä joka alkoi niin että meillä oli lyhyt suhde, jotain romantiikkaa ilmassa. Se jäi suutelun asteelle mutta sen jälkeen ystävänä hän on aina flirttaillut kanssani, aina antanut vähän ymmärtää mutta ei sitten kuitenkaan, ja jos heitän vitsinä jotain kaksimielistä niin heti hän siihen jotenkin reagoi. Nämä on aina pidetty pinnan alla koska tiedän ettei hän ole kiinnostunut siinä mielessä.
Mutta siis yritän sanoa, että pitämällä flirtin mukana ystävyydessä, pitää samalla avoimena sen mahdollisuuden että sitä voisi joskus jatkaa pidemmällekin. Minä ainakin voisin ;) Kyllä minä edelleen näen tämän miehen seksuaalisesti(kin)..... Ehkä olisi eri asia jos meillä ei koskaan sellaista suutelu-historiaa olisi ollutkaan.
Tuo jatkuva flirttailu voisi olla hyvä ajatus. Olen ollut aika varovainen kaikenlaisten "merkkien" suhteen, jos en ole tosissani ajatellut naista myös mahdollisena tyttöystävänä. Ehkä olen ollut liian varovainen ja tehnyt itsestäni melkein sukupuolettoman...
Pari kertaa naiset ovat sanoneet, että pitävät siitä, etten kerro jatkuvasti riettaita juttuja kuten pari ystävääni. Luulen kuitenkin, että juuri sellaiset hieman vihjailevat jutut saisivat ihmiset ajattelemaan minuakin nimenomaan miehenä. Niillä saattaisin sitten välttää tilanteet, jollaisesta Miia tuossa yllä kertoi.
Kuulostaa vähän siltä, että haluaisit vaan jonkun ja tuo tyttö nyt tuntuu aika sopivalta, järkevästi mietittynä. Älä tee sitä itsellesi, ansaitset intohimoisen, ihanan, kaiken järjen lamauttavan suhteen. Seksi on tärkeää. Ne jotka muuta väittävät, eroavat sitten keski-iässä. Tai hankkivat salasuhteen ja elävät kulississa.
Niin, itse pelkään kyllä jotain tuollaistakin. Kun kyseessä on vielä ystäväni, ajattelemattomilla typeryyksillä voi saada aika paljonkin vahinkoa aikaan. Olen alkanut taipua sille kannalle, että kyseisen naisen lähestyminen ei ole järkevää. Täytyy sitten katsoa, kestääkö päätökseni, jos/kun kohtaamme taas jossain...