Hei,
oletteko olleet tilanteessa, että toinen on halunnut ja toinen ei lasta? Onko käynyt niin, että tämä joka ei lasta halua, onkin kokeillut tulla raskaaksi (tai mies on halunnut lapsen), niin millaiseksi elo on mennyt? onko kaduttanut?
oletteko olleet tilanteessa, että toinen on halunnut ja toinen ei lasta? Onko käynyt niin, että tämä joka ei lasta halua, onkin kokeillut tulla raskaaksi (tai mies on halunnut lapsen), niin millaiseksi elo on mennyt? onko kaduttanut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsellä ei ole kokemusta moisesta, kun halu saada lapsia on sen verran kova etten ole koskaan jatkanut seurustelua/tapailua jos naisella on ollut selvästi kielteinen kanta asiaan.
Kaverit on olleet siinä tilanteessa. Nyt mies haluaa ulos suhteesta. Aika paskalta tuntuu sitä katella. Ei tiedä kumman puoli pitäis ottaa. Tämän, joka nyt hylätään lasten kanssa. Vai tämän, joka haluaa sinkkuelämänsä takaisin ja asua yksin, kun ei lapsia alunperin oikein halunnutkaan. Paska tilanne molemmille. Molemmat ovat sydäntäsärkevän ahdistuneita.
Olen ollut tilanteessa, jossa en ole halunnut lasta ja miesystävä on halunnut. Tämä oli vaikuttamassa eroomme, vaikka se ei ainoa syy ollutkaan.
Em usko, että on kovin yleistä, että lasta haluamaton nainen yht'äkkiä päättää "kokeeksi" tulla raskaaksi. Toisinpäin kyllä on varmaan yleistäkin; nainen painostaa miehen lapsen laittoon. Koska nainen sen raskauden ja synnytyksen käy läpi, ja sen jälkeen on yleensä päävastuullinen lapsesta pitkään, niin tämä asia ei ole miehelle yhtä suuri kysymys kuin naiselle.
Mies oli seurustelun alussa kauhuissaan, kun ilmoitin, etten halua lapsia. Nyt ollaan oltu 3,5 vuotta yhdessä ja hiljalleen pää on kääntynyt. Meidän eka yhteinen lapsi syntyy ensi keväänä :).
Eli voi se mieli muuttuakin. Nuorena monetkin on sitä mieltä, että lapsia ei tule. Mulla mieli muuttui kolmekymppisenä, kun kaverit alkoivat lisääntyä ja lisäksi mies tuntuu oikealta. Hänestä tulee täydellinen isä.
"Mulla mieli muuttui kolmekymppisenä, kun kaverit alkoivat lisääntyä ja lisäksi mies tuntuu oikealta. "
Eli lapsia hankittiin, kun muutkin kerran niin tekivät...
Kun näin mitä kaverit saivat aikaan muijiensa kanssa niin loppui moiset haaveet. En helvetissä halua siihen härdelliin ikinä.
että aina tämä sama tarina kerrotaan uudelleen ja uudelleen: "En halunnut lapsia, mutta sitten tapasin ihanan miehen ja kun kaveritkin saivat lapsia, niin hups, yht'äkkiä olinkin raskaana. Suosittelen muillekin."
Kyse ei ole muusta kuin hormoneista. Kertoja ei vain itse tajua sitä.
Se, joka ei oikeasti halua lapsia, toteaa, kuten yksi tässä ketjussa: "Kun näin mihin kaverit lapsten teon myötä joutuivat, käsitykseni vaihvistui: Ei lapsia!"
Se, joka ei oikeasti halua lapsia, toteaa, kuten yksi tässä ketjussa: "Kun näin mihin kaverit lapsten teon myötä joutuivat, käsitykseni vaihvistui: Ei lapsia!"
Eli kavereiden elämä vaikuttaa päätökseen hyvinkin paljon.
Miten se kun katselee kavereita lapsiensa kanssa ja ajattelee onpa ihanaa mäkin haluan, eroaa siitä kun katsoo kavereita lapsiensa kanssa ja ajattelee onpa kamalaa en ikinä halua...?
"Onkin kokeillut tulla raskaaksi........
Siis, mitäh? Kuinka kieroutunut ja todellisuudesta irrallaan oleva mieli haluaa KOKEILLA tulla raskaaksi jos toinen ei halua vahemmaksi.
Välillä oikeasti ihan hävettää kuulua samaan sukupuoleen kuin nämä vauvakuumeiset horot. Ei ymmärrä kuinka voi edes ajatella kohtelevansa toista noin ja päättävänsä hänen elämästään noin karulla tavalla.
Jos sen paskakäärön teko on niin helvatun tärkeää, etsii sitten uuden kumppanin tätä varten...
Sinulla taitaa olla jotain vikaa luetunymmärtämisessä. Kysehän oli nimenomaan siitö, että lasta haluamaton nainen kokeilee tulla raskaaksi.
Lasta haluamaton nainen kokeileekin tulla raskaaksi kun mieskin sitä niin haluaa. Vauvakuumeinen horo?!!
Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet nelisen vuotta ja olemme nuoria, vasta vähän päälle parikymppisiä. Minä itse olen jo kolmevuotiaana itkenyt sitä, onko pakko joskus hankkia lapsia, jos ei halua. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olen oppinut lisää geeniperimästäni (syöpää, reumaa) ja yhteiskunnan kulkusuunnista, ja kantani omakohtaista biologista lasten hankintaa vastaan on pysynyt samana sekä saanut lisää syitä.
Poikaystäväni kuitenkin ajoittain puhuu siitä, kuinka jännää olisi kasvattaa lasta ja ajoittain mainitsee seikkoja, kuten: "Kyllä mä ainakin lastani kurittaisin niin ja niin.." Hänelläkin on miljoonaa hyvin vakavaa sairautta suvussaan ja itselläänkin krooninen ja kokonaisvaltaisen fyysisesti vaikuttava sairaus, ja olemme aikoinaan puhuneet juurikin siitä, ettei kumpikaan tahtoisi tuoda lasta tällaiseen maailmaan ja antaa sille vielä perinnöksi kaiken maailman sairauksia.
Kuitenkin sinällään itseänikin kiinnostaisi lapsen kasvatus, mutta itse tyytyisin pelkkään (kummi)tädin tms. rooliin. Tietysti olen vielä sen verran nuori, että ainakin kymmenen vuotta on vielä aikaa muuttaa mielipidettä hankkia lapsia. Samaten poikaystäväni mieli liikuskelee, nyt ei ollakaan vähään aikaan puhuttu moisesta asiasta.
Enpä tiedä, mitä hyötyä tästä viestistä oli, mutta tulipahan kirjoitettua :D Yritin tässä kertoa, että meillä tilanne on luultavimmin niin, että poikakaveri joskus haluaa lapsen ja minä en ikinä. Adoptio ei häntä kiinnosta ja minua taasen ei synnytys.
meidän suvussakin on tuhat perinnöllistä sairautta ym.. Minulla on kolme tervettä lasta.
Lapsesi voivat silti kantaa perimässään kaikenlaista ja ne saattavat näkyä vasta jälkipolvissa.
Joo no jos perinnöllisiä sairauksia ruvetaan miettimään niin sittenhän ei kenenkään kannattaisi lisääntyä.
Olin tilanteessa, jossa mies halusi lapsen, minä en. Valitettavasti hormoonit hyrräsi 30-vuoden paikkeilla kesäaikaan ja kerran sitten mökillä annoin periksi, kun kumit oli loppu/kaupat kiinni. Olihan se todellinen kasvun paikka sitten, kun yhtäkkiä olin raskaana. Luulin maailmani kaatuvan. Tosin se, että saatiin vauva oli elämän kohokohta enkä päivääkään vaihtaisi pois. En vaan ymmärtänyt silloin, että oikeasti en ollut lapsia vastaan. Olin vaan nähnyt niin paljon kitiseviä kauhukakaroita ym. etten sietänyt ajatusta silloin omasta lapsesta.
Onko kyse siitä että toinen ei halua lasta tällä hetkellä vai että ei halua lasta koskaan..?
Se, mitä ylväät sinkut syväfilosofoivat lapsettomina, on ihan eri asia kun se, mitä kokee puoli vuorokautta synnytyssalissa ähellettyään siinä tilanteessa, kun vastasyntynyt nostetaan äidin masulle. Ette te lapsettomat tiedä vanhemmuudesta(nne) yhtikäs mitään, se on fakta homma näin. Vanhemmuuteen sanoisinko myös synnytään oman lapsen tulon myötä. Rakkaus omiin lapsiin on jotakin, mikä ei riipu juurikaan siitä ovatko Virtasen lapset mielestäsi rumia ja tyhmiä vaiko suloisia.
t. nimim. en minäkään nuorena pitänyt lapsista : )
Kuule, synnytä sinä ihan rauhassa. Ei kukaan kyseenalaista sinun tuntemuksiasi. Älä sinäkään kyseenalaista muiden tuntemuksia.
Lapsettomuutta saa ja on lupa filosofoida, jos siltä tuntuu. Sinäkin arvostelet sinkkuja - miksi? Elä ja anna muidenkin elää. Minä olen onnellinen näin lapsettomana. Kestätkö?
Kukaan lapseton ei tietenkään tiedä synnyttämisestä mitään, se on selvä. Mutta se ei tarkoita, etteikö voisi ymmärtää perhe-elämästä jotakin ja kunnioittaa muiden kokemuksia. Sinä et tuolla asenteella kyllä yhtään auta asiaa. Lisäät juopaa perheellisten ja perheettömien välillä.
joka haluaa pakottaa toisen osapuolen lapsentekoon ilman että toinen haluaa, vain sen vuoksi, että itse haluaa. Eli oot melko itsekäs, ota toisenkin mieli huomioon jos parisuhteessa elät.