Katselen juuri asumuseroon muutanutta paria, kumpikin on laihtunut luurangoksi, hymyä ei näe kummankaan kavoilla. Yrittävät kovasti yhdessä asioita saada eteenpäin lasten vuoksi. Vanhemman lapsen hymy on myö kadonnut. En tiedä kannattaako erota vaiko yrittää saada solmuja parisuhteessa auki. Eivät halua tarapoida muiden kanssa, osaavatko tuossa tilassa itse.
Mietinkin tähän kirjoittaa, mikä tulisi mieleeni. Olisi hyvä ensin lähteä hoitamaan itseään kuntoon, kumpa uskaltaisivat lääkäriin. Sitten olisi istunnon aika, että ensin kirjaisivat ylos suurimman eroon johtaneen syyn, jota miettisivät ensin yksin ja sitten yhdessä, onko siihen mitään tehtävissä ja sitä mukaa jokainen pienikin asia ja tärkein lapset. Lapsien kohdalla tulee mieleen, katsoa heitä, mitä on tapahtunut mahdollista muutosta, kuinka heidän kanssaan toimitaan ja mitä heille kerrotaan.
On varsin rankkaa tästä vierestä katso tuota riutumista, kun varsinkaan ei tiedä olevan ketään kolmatta osapuolta, tiedossa on vain, että ovat syvästi uupuneet ja raha-asioissa on jotakin vialla. Molemmat hyväpalkkaisia ihmisiä. Mihin rahat menevät???
Onko ero todellakin se ainut vaihtoehto, sillä pelkään todella, mitä vielä tulee, kun ihmisessä ei enää ole kuin luut ja nahka ja yrittää vetää vielä paljon enemmän yksin kuin ennen. Miksi työelämä viedään niin hirveäksi, että muuta elämää ei saisi enää olla. Tämän tunsin jo omallakin työpaikalla, että olisi ollut viisainta kantaa patja työhuoneen nurkkaan, sillä työajan loputtua päällikkö tuntui odottavan että tehdään vielä jotakin ja hän ainakin pitää jonkun "miitingin". Itse oli kaiken yötä usein paikalla, koska aamulla näki sähköposteja lehetetyn kaiken yötä, määräyksiä.
Mietinkin tähän kirjoittaa, mikä tulisi mieleeni. Olisi hyvä ensin lähteä hoitamaan itseään kuntoon, kumpa uskaltaisivat lääkäriin. Sitten olisi istunnon aika, että ensin kirjaisivat ylos suurimman eroon johtaneen syyn, jota miettisivät ensin yksin ja sitten yhdessä, onko siihen mitään tehtävissä ja sitä mukaa jokainen pienikin asia ja tärkein lapset. Lapsien kohdalla tulee mieleen, katsoa heitä, mitä on tapahtunut mahdollista muutosta, kuinka heidän kanssaan toimitaan ja mitä heille kerrotaan.
On varsin rankkaa tästä vierestä katso tuota riutumista, kun varsinkaan ei tiedä olevan ketään kolmatta osapuolta, tiedossa on vain, että ovat syvästi uupuneet ja raha-asioissa on jotakin vialla. Molemmat hyväpalkkaisia ihmisiä. Mihin rahat menevät???
Onko ero todellakin se ainut vaihtoehto, sillä pelkään todella, mitä vielä tulee, kun ihmisessä ei enää ole kuin luut ja nahka ja yrittää vetää vielä paljon enemmän yksin kuin ennen. Miksi työelämä viedään niin hirveäksi, että muuta elämää ei saisi enää olla. Tämän tunsin jo omallakin työpaikalla, että olisi ollut viisainta kantaa patja työhuoneen nurkkaan, sillä työajan loputtua päällikkö tuntui odottavan että tehdään vielä jotakin ja hän ainakin pitää jonkun "miitingin". Itse oli kaiken yötä usein paikalla, koska aamulla näki sähköposteja lehetetyn kaiken yötä, määräyksiä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ero on hyvä ratkaisu, vaikka ulkopuolinen saattaakin kuvitella jossakin terapiassa käynnin vielä korjaavan tilanteen.
Jos ihmiset ovat saaneet toisistaan tarpeekseen, niin silloin on hyvä laittaa lusikat jakoon.
Taloudelliset asiat ovat sellaisia, joiden takia ei kannata yhdessä roikkua.
Sinä unohdat, että jos parit haluavat tehdä suhteestaan onnellisen ja kumpikin osapuoli on samaa mieltä, he onnistuvat siinä lähes poikkeuksetta terapian avulla kunhan avioliittoterapia valitaan oikein. Suomessa on paljon hyviä avioliittotyön tahoja, joilla on aito halu auttaa.
Jotenkin kuulostaisi hölmöltä ostaa uusi auto vain koska renkaat ovat kuluneet.
Sille on aina joku syy miksi "saa tarpeekseen" toisesta.
unohdat, että kaikilla pareille ei ole halua tehdä suhteestaan onnellista - ei siinä auta, jos toinen haluaa ja toinen ei. Jos ihmisillä on halua parantaa suhteensa tilaa, eivät he tuollaiseen aloittajan kuvailemaan tilaan ajaudu, vaan se apu osataan hakea jomman kumman tai molempien osapuolien aloitteesta.
Jotenkin kuulostaisi hölmöltä sekin, että vanhaan ja loppuun ajettuun autoon ostetaan renkaat siinä luulossa, että renkaat tekevät koko autosta toimivan uudelleen...
Viimeisen lauseesi allekirjoitan täysin. Syyt ovat moninaiset eikä niitä ulkopuolinen yleensä tiedä / näe.
sanovat ammattilaiset, jotka ovat tehneet pari-/perhetyöskentelyä auttaakseen perheitä selviämään arjesta ja tukemaan toinen toisiaan elämän kriisitilanteissa. Parisuhde ja perhe ovat elämän kantavampia tukipilareita ja voimavaroja, parisuhde on elämän tärkeimpiä projekteja, mutta kuinka paljon siihen uhrataan voimavaroja ja paljonko opiskellaan sen hoitamista? Auton ajamiseenkin tarvitaan ajokortti, tietty määrä teoriatunteja ja käytännön harjoittelua, mutta parisuhteen ja perheen voi perustaa kuka vaan ja hankkia lapsiakin. Jos ja kun parisuhde menee kiville hoitamattomana, ei ole ihme, että usein ruoho näyttää vihreämmältä aidan ulkopuolella. Jos siihen lankaan menee, että aloittaa uuden parisuhteen entisen ollessa vielä selvitystilassa, ennuste uuden suhteen onnistumiselle on 0 % luokkaa. Puhun kokemuksesta, olen oman eroni jälkeen osallistunut eroseminaariin, jossa vihdoin sain opiskella asioita parisuhteen toimimisesta, sen vuorovaikutuksesta, avoimuudesta, vastuunjakamisesta, ystävyydestä, rakkaudesta, seksistä, surusta ja vihasta, itsetunnosta, mustasukkaisuudesta, tunteiden ilmaisemisesta rakentavasti. Monet seminaarin osallistujat totesivat kuten itsekin, että seminaari olisi ollut hyvä käydä ennen ensimmäiseenkään parisuhteeseen ryhtymistä, niin hyvät työkalut siitä olisi saanut myös toimivan parisuhteen rakentamiseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä satsata parempaan huomiseen, seminaarin osallistujat olivat 24-66 vuoden väliltä, riippumatta ihmisen koulutuksesta tai sosiaalisesta asemasta, he näyttivät olevan yhtä avuttomia parisuhdeasioissa. Erosta voi myös oppia seminaarista, voi oppia hoitamaan itseään ja läheisiään uudella tavalla ja vanhemmat voivat tukea myös lapsiaan eroahdistuksessa, kunhan saavat ensin oman tunne-elämänsä tasapainoon. Seminaarissa käytetään perusteoksena kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, kannattaa lainata tai ostaa kirja ensialkuun, sen lukemisestakin voi olla apua. Olen myös kuullut, että joskus eroava pari on osallistunut kumpikin tahollaan omaan eroseminaariinsa, ja seminaarin jälkeen ovat halunneet työskennellä yhdessä paremman parisuhteen aikaansaamiseksi, ja uskon heidän myös siinä onnistuneen.
Joopa joo... Hienosti kirjoitettu - mutta ilman omia aivoja. Ammattilaiset sitä, ammattilaiset tätä... Missä on nykyajan ihmisien oma ajattelukyky?! Ymmärrän se, että esim arjen tietoteknisiin ongelmiin soitetaan apua jostain help deskistä, mutta aikuisten oikeasti... Ovatko nykyajan ihmiset näin onnettomia tumpeloita tunne- ja ihmissuhdeasioissa, että pitää mennä seminaariin oppimaan, miten pitäisi elää?
Kirjoitan tämän liki 30 vuotta avioliitossa eläneenä, suurimman osan aikaa jopa onnellisesti. Joku voi kysyä, että no mitä sinä vanha kotka täällä sitten teet - mene ja ole onnellinen! No, aikani kuluksi lueskelen palstoja läpi, ehkä uusia katsantokantoja asioihin saadakseni. En ole koskaan kokenut parisuhdettani minään "voimavarojen uhraamiskohteena" enkä ole ajatellut, että minun pitää erityisesti opetella sitä hoitamaan. Minulla on ollut onni kohdata mies, jonka kanssa ajatusmaailmamme ovat hyvin samanlaiset ja suhteessamme ei kumpikaan ole pitänyt toista koskaan itsestään selvyytenä.
Vaikka oma liittoni on hyvä, ymmärrän kyllä, että toisenlaisiakin on olemassa - sitä ihmettelen, mikä joku ammattilainen on sanomaan, että jonkun ero on turha? Hekö ovat niin taitavia, että pystyvät asettumaan toisen nahkoihin? Hyvä ystäväni kävi kymmenisen vuotta sitten toivottomassa tilanteessa miehensä kanssa jollakin alan auttajalla. Liitto oli kaatumassa suuriin erimielisyyksiin ja luottamuksen puutteeseen. Auttaja jankutti kerta toisensa jälkeen, ettei saa antaa peräksi, kun niin paljon hyvääkin heillä on... Ystäväni oli kysynyt, että no mitä hyvää heidän liitossaan on ammattiauttajan silmin katsottuna? Kuulemma lapset... No, pari päätyi eroon päinvastaisesta ohjeistuksesta huolimatta ja molemmat tahoillaan uudessa parisuhteessa onnellisesti - ja etäisyyttä toisiin saatuaan tulevat hyvin juttuun keskenään. Tuosta tapauksesta tuli mieleen se, että siinä, missä ammattiauttaja yrittää saada ihmiset pysymään yhdessä, hänen pitäisi osata nähdä myös ns toivottomat tapaukset ja auttaa heitä eroamaan mahdollisimman rakentavasti.
että ei ero. Vaan siitä että saisi itsensä ehjäksi edes käsittelemään asiaansa. Erossa täytyy käsitellä niin monia asioita, varsinkin jos on vielä pieniä lapsia, joiden päivähoidoista , tapaamisista ym on sovittava. On käytävä raha-asiat ja tietenkin ne henkilökohtaiset asiat lävitse. Tarvitaan ihminen joka järkevästi pystyy näistä keskustelemaan. Voihan olla että joskus terapia avaakin asiat ja eroa ei otetakaan, mutta jos otetaan on edes jonkinlainen mahdollisuus hoitaa tarvittavat asiat oikein ja järkevästi. Ei todellakaan terapeutti voi estää eroamasta. Tosin heitäkin lienee monentasoisia. Tärkeintä on, että ihmiset mahdollisimman ehjinä tapahtui mitaä sitten tapahtuikaan voivat jatkaa elämäänsä ja lapset saisivat mahdollisuuden kasvaa vastuuntuntoisiksi aikuisiksi molempien vanhempien avulla, ilman riitaa. Väsyneenä ja Traumaisena eivät vanhemmat edes jaksa huomata lastensa tilaa, joten vähintä mitä voi tehdä on ainakin yrittää hakea apua, jotta kukaan ei saisi elinikäistä traumaa.
Puolisoni luki tämän jostain. Vaikka kuinka yritän, en pysty millään tahdolla enää rakastamaan häntä. Jo pelkkä oleminen samassa tilassa ottaa päähän. Eikö silloin ole parempi pakata laukut?
Olen työni puolesta joutunut muutaman vuoden sisällä ns. 360-arviointiin, jossa esimies, kollegat ja alaiset voivat tehdä minusta arviota. Niissä on tullut esiin voimakkaasti se, että olen mitä suurimmassa määrin tunneihminen. Tätä puolisoni ei allekirjoita. Tunnen myös itse, että mitä enenmmän on ikää, sitä enemmän on tunteita. Valitettavasti en pysty kohdistamaan niitä nykyiseen puolisooni.
Minä en usko noihin parisuhdeterapiajuttuihin. jos ei ole tunteita, niin ei niitä voi kääntää mistää olemattomasta vivusta päälle.
Tuli surullinen olo kirjoituksestasi.
Kuulostaa niin turhalta tuollainen elämä, siis elää noin. Kohdistuuko tunteesi ehkä jonnekin muualle vai oletko masentunut :(. Toivottavasti elämässäsi on muuta sisältöä, ettei rakkaudettomuus vaivaa liikaa.
Jospa kuitenkin kokeilisit. Riippuu mitä ajattelet niistä saavasi, sillä se saattaa olla täysin väärä ajatus. Eihän se huonoa liitto saa ehjäksi, mutta saisiko sinua itseäsi ehjemmäksi tässä eroasiassa ja jatkamaan omaa elämää. Heillä saattaisi olla paljon tietoa, jota tarvitset eroasioissa ja varsinkin lasten kanssa elämisen ja asioiden hoitamisen ohjeita. Tiedätkö mitä asuja on saatavissa lapsille tai siitä, että lapsilisien korotusta täytyy hakea, miten elatusmaksut määräytyvät. Jos sinulla on raha-asioissa huolia, heillä on varmasti ohjeita niidenkin hoitoon. Eli ei se sinun elämäsi ruotimista, vaan myös auttamista eteenpäin. Uskon että hyvin monella väärää ajatusta asiasta, suksi toivoisinkin, että se olisi ehdoton kaikille. Saisi ainakin apua siihen mitä tulee tehdä, tietenkin olisi hyvä jos saadaan edes muutama eroajatus pois, koska saattahan olla, että välit ovat tulehtuneet josku suuresta väsymyksestä ja siinä tilassa sanotuista hirvittävyyksistä, koukattu toista perinpohjaisesti. Varsinkin lapsiperheissä elämä on niin kovaa tänä päivänä, pitäisi pitää lapsista ja kodiosta huolta, puolisolle aikaa jää vähemmään. Äidit käyvät vaativissa töissä ja joskus hankkivat enemmään kuin puoliso, tämäkin voi vaikuttaa. Omakohtaista tuntumaa tähän asiaa, sillä kyllä mieheni itsetunot on ollut heikoilla, vaikka en asiaa ole kuuluttanutkaan. Varsin vähästä kritisoi tekemisiäni, toisin sanoen tätä kautta yrittää pitää hallintaa yllä.
Oldrose, jos asiasi ovat noin hyvin kuin annat ymmärtää, miksi olet niin kovin kärkevä? Sinun tarinasi on vain yksi ja tuttavapariskuntasi toinen, mutta perheiden kanssa työskentelevät ammattialiset tuntevat muutaman tarinan enemmän! Ongelmien ilmaantuessa monet parit kuvittelevat ratkaisun löytyvän parisuhteen ulkopuolelta vaikkapa uuden suhteen muodossa, mutta tämä harhaluulo on osoittautunut haavekuvaksi valitettavan monta kertaa. Voi olla ettei tuttavaparisi terapia mennyt lainkaan hukkaan, ehkäpä he soveltavat uusia oppejaan nykyisissä parisuhteissaan hyvällä menestyksellä.
Eroseminaari jos mikä auttaa eroamaan rakentavasti, eheytymään ja rakentamaan uusia toimivampia suhteita tulevaisuudessa, alkaen suhteesta omaan itseen, lapsiin ja läheisiin. Seminaarissa olen tavannut kaltaisiasi puolisoita, jotka ovat olleet pitkässä liitossa ja kuvitelleet kaiken olevan hyvin, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta eroilmoitus puolison taholta yllättää, toivon, ettei sinulle koskaan käy niin!
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta kuinka saataisiin kaikki eroseminaariin. Varsinkin tuo viimeinen lauseesi laittaa ajattelemaan, että kun ei keskustella, niin ollaan tuossa kaudeudessa, silloin pitäisi seminaari olla keino, jolla voitaiisin puhua vihdoinkin. Ketään kohtaan tuollaisen pommin pudottaminen ei oikeudenmukaista. Eihän toinen ole voinut asialle tehdä mitään, kun ei ole annettu mitään mahdollisuutta. Unohtetaan myös lapset, he jäävät vaille mahdollisuutta myös saada elää ehjässä perheessä. Miten voisimme edes näiden keskustelujen avulla saada ihmiset ymmärtämään, että viha , katkeruus ym on aivan turhaa, pitää pystyä keskustelemaan silloin kun syy ei ole pahoinpitelyt, hengen uhkaamiset. Jos on pitänyt hakea lohtuseksiä ja kumppaneita muualta oamn pahan olon vuoksi, silloinkin pitää kunnoittaa puolisoaan eikä pudotella näitä pommeja. Haluatko todella rikkoa sen sinulle olleen rakkaan ihmisen koko elämäkseen omalla pahalla olollasi, samoin lapsesi. Tällöin tarvittaisiin ulkopuolisen näkemystä kanssasi keskusteluun tehdä erokin särkemättä toisia. e