Monet tuttuni eivät ole tietäneet tatuoinneistani ennen kuin vasemman käden kuvaa jatkettiin kyynärpäähän asti. Luonnollisesti paidan hihasta pilkistävä uunituore kuva herätti uteliaisuutta muissa ihmisissä ja kun paljastui mitä kaikkea ei ole näkyvillä, joidenkin silmät levisivät kuin lautaset. Nyt olen sitten saanut kuulla nämä perinteiset saarnat, kuinka tatuoinnit kuuluvat vankilakundeille ja kannattaa miettiä miten tarkkaan... jne jne.
En ymmärrä, että mikä tatuoinneissa on niin "syntistä" joidenkin mielestä. Nehän ovat vain ja ainoastaan kuvia. Rakkaita minulle, mutta mitä väliä niillä on muille? Monet värjäävät hiuksiaan, meikkaavat ja pukeutuvat erikoisesti, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Miten ihon koristelu eroaa tästä touhusta?
En ymmärrä, että mikä tatuoinneissa on niin "syntistä" joidenkin mielestä. Nehän ovat vain ja ainoastaan kuvia. Rakkaita minulle, mutta mitä väliä niillä on muille? Monet värjäävät hiuksiaan, meikkaavat ja pukeutuvat erikoisesti, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Miten ihon koristelu eroaa tästä touhusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei edes mummoni eikä vaarini olleet loppujen lopuski moksiskaan tatskoistani. Itsekään en niitä niin vain näyttele mutta mummoni sano hei katso mitä mulla on ..vieraille siis ja no oli sitten pakko näyttää. Eivätkä hekään olleet loppujen lopuksi moksiskaan. Ihastelivat vaan.
Myös naisten silmät ovat levinneet JA kirkastuneet kun on tullut selväksi että..ai että sulla on tommosiakin. Ja kyse ei ole ollut mistään ö-luokan naisista. Eli ei tosiaan mikään uusi juttu vaan ikivanha ja kaikissa ihmisryhmissä.
Loppupäätelmä. Jotkut eivät siedä erilaisuutta ja joillakin ON rohkeutta tehdä mitä itse lystää. Siitä siinä vaan on kyse.
Tavallisuus on myös erilaisuutta verrattuna erilaisuuteen. On myös rohkeutta olla tekemättä mitä itse lystää...
Eli rohkeutta olla rekikoira, kulkea minne käsketään kiltisti laput silmillä. Onhan tuohon helppo itsensä tuudittaa ettei tarvitse hävetä olla muiden käskyläinen.