Minulla ja miesystävälläni on ongelma. Olen sairaalloisen mustasukkainen ja se saa minut käyttäytymään kuin mikäkin kakara ja käytökseni taas saa mieheni hermoraunion partaalle.
Olemme olleet yhdessä pian kaksi vuotta, mutta olemme eronneet kerran. Eromme kesti kuukauden ja siinä ajassa mieheni meni harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Mielestäni teko oli loukkaava, sillä siinä vaiheessa kun mieheni meni toisen naisen kanssa harrastamaan seksiä, oli virallisesta erostamme kulunut vasta viikko. No, palasimme yhteen kuukauden erossa olemisen jälkeen ja mieheni kertoi avoimesti olleensa toisen naisen kanssa, mutta sanoi että se ei merkinnyt mitään. Tämä toinen nainen on mieheni vanha "tuttava", mutta se mikä minua siinä häiritsee on se, että he pitävät edelleen yhteyttä. Mitä mieltä siitä pitäisi olla? Olen sanonut miehelleni etten halua heidän olevan missään tekemisissä, mutta mieheni sanoo minua naurettavaksi. En enää erota mikä on järkevää ja mikä johtuu sairaalloisesta mustasukkaisuudestani. Saan itkuraivo kohtauksia samantien jos saan tietää että mieheni on puhunut jollekkin toiselle naiselle, suutuin jopa siitä, kun mieheni onnitteli erästä toista naista tämän syntymäpäivänään tekstiviestillä jonka perässä oli "sydän" hymiö.
Mustasukkaisena oleminen on ahdistavaa ja elän koko ajan pelossa, että mieheni löytää uuden naisen. Suutun aina jos mieheni edes vilkaisee muita naisia ja voisin tälläkin hetkellä ruveta itkemään kun vain ajattelenkin sitä, että mieheni olisi jossain baarissa ja flirttailisi siellä kauniille naisille. Käytökseni menee yli ja tiedän sen, mutten voi mitään. Olen itse saanut paljon kehuja ulkonäöstäni ja minua tullaan aina iskemään baarissa. Flirttailen paljon mutten salli samaa käytöstä miehelläni.
Kysymykseni onkin, onko jollain samanlaista Sairaalloista mustasukkaisuutta, tai onko jollain ollut, mutta on saanut siihen apua? Kannattaisiko minun mennä terapiaan ja onko sellaisesta edes mitään hyötyä.
Olemme olleet yhdessä pian kaksi vuotta, mutta olemme eronneet kerran. Eromme kesti kuukauden ja siinä ajassa mieheni meni harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Mielestäni teko oli loukkaava, sillä siinä vaiheessa kun mieheni meni toisen naisen kanssa harrastamaan seksiä, oli virallisesta erostamme kulunut vasta viikko. No, palasimme yhteen kuukauden erossa olemisen jälkeen ja mieheni kertoi avoimesti olleensa toisen naisen kanssa, mutta sanoi että se ei merkinnyt mitään. Tämä toinen nainen on mieheni vanha "tuttava", mutta se mikä minua siinä häiritsee on se, että he pitävät edelleen yhteyttä. Mitä mieltä siitä pitäisi olla? Olen sanonut miehelleni etten halua heidän olevan missään tekemisissä, mutta mieheni sanoo minua naurettavaksi. En enää erota mikä on järkevää ja mikä johtuu sairaalloisesta mustasukkaisuudestani. Saan itkuraivo kohtauksia samantien jos saan tietää että mieheni on puhunut jollekkin toiselle naiselle, suutuin jopa siitä, kun mieheni onnitteli erästä toista naista tämän syntymäpäivänään tekstiviestillä jonka perässä oli "sydän" hymiö.
Mustasukkaisena oleminen on ahdistavaa ja elän koko ajan pelossa, että mieheni löytää uuden naisen. Suutun aina jos mieheni edes vilkaisee muita naisia ja voisin tälläkin hetkellä ruveta itkemään kun vain ajattelenkin sitä, että mieheni olisi jossain baarissa ja flirttailisi siellä kauniille naisille. Käytökseni menee yli ja tiedän sen, mutten voi mitään. Olen itse saanut paljon kehuja ulkonäöstäni ja minua tullaan aina iskemään baarissa. Flirttailen paljon mutten salli samaa käytöstä miehelläni.
Kysymykseni onkin, onko jollain samanlaista Sairaalloista mustasukkaisuutta, tai onko jollain ollut, mutta on saanut siihen apua? Kannattaisiko minun mennä terapiaan ja onko sellaisesta edes mitään hyötyä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
muita ihmisiä kiusaamaan. Oot oikeesti pimeä.
ite olin sairaalloisen mustasukkainen eksästäni.. ja hän vain löi pökköä pesään joka kerta enemmän ja enemmän.. kunnes itselläni tuli raja vastaan ja lähdin suhteesta..
en halunnut elää suhteessa jossa voin erittäin huonosti ja onneton..
meni muutama vuosi kunnes löysin nykyisen kultani ja heti alusta asti olen häneen luottanut ja tiedän ettei hän petä tai mitään muutakaan tee selkäni takana.. olemme olleet alusta asti rehellisiä toisillemme ja hän on seissyt rinnallani erittäin vaikeassa paikassa jonne en edes häntä pyytänyt mukaan vaan hän tuli omasta vapaasta tahdostaan ja olen siitä ikuisesti erittäin kiitollinen hänelle :)
luottamus on asia joka pitää toisen ansaita jos sen on kerran menettänyt.. mutta mietipä itse tarkkaan nyt sitä että jos olet onneton suhteessa niin miksi roikut siinä? etkö mielestäsi ansaitse suhdetta jossa voit olla onnellinen ja luottaa toiseen täysin? muista että rakkautta on myös irti päästäminen toisesta!
No ei tossa musta mitään "väärää" mustasukkaisuutta ole.
Jos mun tyttöystävä menis viikon jälkeen panee jotain "tuttavaa" niin hylkisin koko muijan ihan täysin. Se että se vielä tapailee sitä panoa vaikka olette yhdessä kertoo vaan siitä että ei välitä susta oikeesti.
>> Flirttailen paljon mutten salli samaa käytöstä miehelläni.
Mut tää on ihan psykoa ja luultavasti tulet pettämään jotain miestäsi jossain vaiheessa.
Sairaalloinen ja hermoraunioksi tekevä mustasukkaisuus ei parisuhteessa toimi! Joko itse lähdet apua hakemaan tai mies lähtee...monet ovat sanoneet että puolison mustasukkaisuus lopulta ajoi vieraan syliin...Tarvitset terapiaa ja ehkä lääkitystäkin...
Mielestäni on outoa pitää sitä sairaalloisena mustasukkaisuutena, jos mies on antanut aihetta olla mustasukkainen olemalla niin helposti menevä. Vaikka voisi puolustella tuota tekoa sillä, että mies on voinut luulla ettette enää koskaan palaa yhteen, niin on kyllä hyvin moukkamaista. Ehkä sen vielä juurijajuuri voisi anteeksi antaa, mutta on hyvin hyvin loukkaavaa sinua kohtaan pitää yhteyttä naiseen jonka kanssa on ollut sillä tavalla, ja olisi aika outoa jos se nainen ajattelisi heidän yhteydenpitoaan pelkkänä kaveripohjaisena leikkimisenä, ja että se pano oli vain merkityksetön pikkujuttu. Ehkä pitää sitä jonkinlaisena avoimena suhteena? Naiset ja miehet kyllä ajattelevat seksistä eritavalla...miehille se ei tunnu olevan niin tunteellinen juttu kuin naisille, voivat paukutella ilman romantisointeja, mutta pitäisi sen verran olla älliä ja empatiaa sinua kohtaan että tajuaisi että yhteydenpito tähän panokaveriin loukkaa.
Sinun EI tarvitse alentua sietämään tuollaista. Sinun on paha olla eikä mies ymmärrä tunteitasi... itse en kestäisi tuollaista käytöstä vaan tekisin kantani selväksi ja jos mitään rakentavaa keskustelua ei synny, niin lähtisin vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Varmasti on jossakin joku mies, joka välittäisi sinun tunteistasi eikä pystyisi ikinä pettämään toisen luottamusta niin... joko mies on vielä niin pentu ettei ymmärrä ajatella sinun kannaltasi, tai sitten se on vain tuollainen ja tulee aina olemaan.
"Minulla ja miesystävälläni on ongelma. Olen sairaalloisen mustasukkainen ja se saa minut käyttäytymään kuin mikäkin kakara ja käytökseni taas saa mieheni hermoraunion partaalle."
Trööt, väärin: Sinulla on ongelma joka aiheuttaa poikaystäväsi käytöksen. Mustasukkainen ja hallitseva nainen saa miehet tekemään pahojaan salaa. Tämä johtuu siitä että ne miehet eivät elä omaa elämäänsä, ovat niitä kilttejä miehiä joille kelpaa aina kaikki. Tohvelisankareita. Nämä miehet nauttivat suunnattomasti vieraasta sylistä joissa heitä arvostetaan ja kehutaan ja joissa he voivat vapaasti puhua omista tunteistaan, haluistaan elämässä yms. Enkä puhu nyt seksistä ollenkaan. Nämä naiset saavat tohvelisankareiden silmät aukeamaan.
"Olemme olleet yhdessä pian kaksi vuotta, mutta olemme eronneet kerran. Eromme kesti kuukauden ja siinä ajassa mieheni meni harrastamaan seksiä toisen naisen kanssa. Mielestäni teko oli loukkaava, sillä siinä vaiheessa kun mieheni meni toisen naisen kanssa harrastamaan seksiä, oli virallisesta erostamme kulunut vasta viikko."
Trööt, väärin: Sinullako on oikeus määritellä joku suruaika miehellesi? Voin hyvin kuvitella että tämä mies oli ollut jo aiemmin tämän samaisen naisen kanssa yhteyksissä, vähintäänkin netin tai puhelimen kautta ja huomannut että elämässä on muutakin kuin sairaalloisen mustasukkaisia ihmisiä. Nyt tuli vain hyvä sauma vihdoin tavata kasvotusten jos sitä ei ollut jo tapahtunut aiemmin.
"Saan itkuraivo kohtauksia samantien jos saan tietää että mieheni on puhunut jollekkin toiselle naiselle, suutuin jopa siitä, kun mieheni onnitteli erästä toista naista tämän syntymäpäivänään tekstiviestillä jonka perässä oli "sydän" hymiö. "
Trööt, väärin: miehesi on puhunut jollekin toiselle naiselle? Lyhtypylväillekö sen pitäis puhua? Vai pelkästään miehille? Siitähän voi vaikka tulla bi-seksuaali, miten sitten toimit?
Ei sun miehes sua petä jos sä et anna siihen erityistä syytä tai aihetta. Arvosta miestäs vähä enemmän, kehu sen komeutta, kerro mihin rakastuit siinä, harrastakaa seksiä ja ennen kaikkea puhukaa toisillenne. Anna sille omaakin aikaa elää ja hengittää, harrastaa, tavata kavereitaan yms. Jos se on onnellinen sun kanssa niin sä saat sen kaiken moninkertaisena takaisin varmasti. Anna sen ajatella omilla avoilla, älä pidä sitä koirana. Koiria saa lemmikkikaupasta.
Aina kysytään miksi suomalainen mies ei puhu. Eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi syytä siihen. Onneksi on vielä olemassa naisia jotka antaa miestensä harrastaa kavereidensa kanssa, nauttia just niistä asioista jotka tekee elämästä onnellisen elämän. Moniko tohvelisankari on oikeasti onnellinen?
Nimim. Been there, done that
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minusta tuntuu ihan samanlaiselta. Olen kuitenkin sitä mieltä että kuka tahansa loukkaantuisi jos mies menisi heti eron jälkeen toisen naisen kanssa. Me emme ole eronneet mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa että voisi olla ajankohtaista ottaa etäisyyttä. Viestisi sai minut pelkäämään samanlaista ja sitä että mieheni menisi samantein jonkun toisen kanssa. Sekoaisin. Miehelläni on paljon exiä ja naiset pitävät häneen yhteyttä tavalla tai toisella. Alkuaikoina minulla oli kestämistä hänessä muutenkin sillä hänelle oli jäänyt sellaisia sinkkuaikojen tapoja jotka todellakin loukkasivat minua. Esim. Toisten naisten käpälöinti ja avoimet pornon katselut. Hän päästi naiset todella lähelle itseään ja minä puutuin siihen, kerran hän antoi naisen suudella itseään vaikka olin vieressä. Sanoin että nyt voit jo tehdä jonkinlaiset rajat itsellesi sillä olet parisuhteessa.
Mies otti kyllä opiksi ja on yrittänyt tosissaan muuttaa tapojaan. Kuitenkin jos olemme yhdessä iltaliikenteessä hänellä jossakin kohtaa tulee tarve edelleen tehdä vaikutus varsinkin nuorempiin naisiin.
Saan hirveitä ravareita jo vaikka hän vain puhuisi jonkun kanssa. Vanhat skriptit nousevat pintaan ja loukkaannun todella helposti. Tunnen riittämättömyyttä ja raivoa. Mies ei varmasti ole pettänyt minua eikä minulla arjessa ole mitään syytä tuntea mustasukkaisuutta. Liikumme nykyään todella harvoin missään.
MIes on siihen ihan tyytyväinen mutta itse haluaisin mennä joskus vaikka tanssimaan. Nyt se on mahdotonta sillä minä en kestä yhtään näiden muiden naisten läsnäoloa koska en luota mieheeni kun hän vähänkin humaltuu. Hän ei itse huomaa eroa omassa käytöksessään ja minä varmasti osan jo kuvittelenkin omassa päässäni. Olen aika rikki nyt ja mietin itseä lähtöä tästä suhteesta vaikka rakastan miestäni. En halua ketään muuta enkä ole kiinnostunut kenestäkään muusta miehestä. Minua lähestyvät kyllä usein monet miehet mutta minua ei todellakaan kiinnosta edes flirttailu. Mieheni on sanonut että toivoisi minun olevan kiinnostunut muista jotta en tarkkailisi häntä niin. Tämä vie kaiken energiani.
Sinäkään et haluaisi että miehesi puhuu vieraiden naisten kanssa. Voi hyvät hyssykät. Entä jos hän olisi puhelinmyyjä, sinä vaatisit vaihtamaan ammattia? Kamalinta olisi jos hän olisi baarimikko ja joutuisi kasvokkain juttelemaan vieraiden naisten kanssa, olisko? Baaritiski täynnä tälläytyneitä naisia juttelemassa ja hymyilemässä ja miehesi iskemässä silmää ja nauramassa heille. Sinun painajaisesi varmasti?
Teidän jokaisen puheesta paistaa läpi huono itsetunto. Teitä ärsyttää suunnattomasti että joku teitä kauniimpi nainen kiinnittää huomiota mieheenne.
Esim tämä: "Minua lähestyvät kyllä usein monet miehet mutta minua ei todellakaan kiinnosta edes flirttailu."
Edellinen teksti kertoo kaiken. Salaa toivoisit olevasi illan kuningatar, mutta kiellät sen itseltäsi. Olisi ihanaa olla niin pirun hyvän näköinen että muut naiset olisivat katkeria kun olet saanut miehesi "saaliiksi". Nyt ei kuitenkaan ole niin(?) Pelkäät jatkuvasti että miehesi mielenkiinto kohdistuu johonkuhun joka on enemmän kuin sinä.
Puhukaa per...le hyvät ihmiset!
Paitsi että nyt puhuu mies.
--- Tunnen riittämättömyyttä ja raivoa. Mies ei varmasti ole pettänyt minua eikä minulla arjessa ole mitään syytä tuntea mustasukkaisuutta. Liikumme nykyään todella harvoin missään. ----
Tunnet riittämättömyyttä koska miehesi sattuu olemaan niin pirun komea ja hyvän näköinen. Olisit ennemmin ylpeä, vähä vaikka nokka pystyssä muille naisille. Ei ihme että ette liiku enää missään. Miehesi haluaisi mutta ei uskalla sanoa mielipidettään koska pelkää oman pirttihirmunsa reaktiota joka voisi olla seuraavanlainen: Miks meidän pitäis mennä ulos, eiks sun oo hyvä olla mun kans vaan kotona kaksin? Nautittais toistemme seurasta rakas. Onhan sun hyvä olla mun kans ihan vaan kaksin, onhan, jooko rakas? jne jne jne jne kunnes miehes sanoo: no on mun hyvä olla. Ja sä kysyt: mikset sä sanonu et "rakas"? Jospa sä et ole sen rakas enää kuten joskus olit?
Naiset, hommatkaa itsetunto tässä kilpayhteiskunnassa niin tuo ongelma loppuu. Ja muistakaa myös että XXL nainen voi olla erittäin viehättä jos hän on puhelias, iloinen avoin, naurava ja kantaa vartalonsa ryhdikkäänä :)
Se on pahinta että sä kaivelet jotain vanhoja asioita esiin. Helvetin hyvä tapa pilata parisuhde, on puukottaa jollain "vanhalla aseella" ja käyttää sitä vielä useasti. Se että luotat miehesi oppivan vanhoista asioista ja kerrot sen sille toisi ihan päinvastaisen reaktion, miehes vois olla ylpeä itsestään sun silmissä.
Onks nää provoja?
Tuon tiesin itsekkin jo. Lähinnä haluaisinkin jotain apua asiaan. Suomi on täynnä huonoitsetuntoisia ihmisiä parisuhteissaan. Arvaa haluaisinko itse olla näin huonoitsetuntoinen? Mikähän sen on vienyt?
Myönnän. Kerro kuitenkin miten minä sen paremman itsetunnon saan? Jos voisin ostaa nettikaupasta niin ostaisin heti. Tosiasioita kuitenkin että menneet kannetaan mukanamme eikä niitä voi pois pyyhkiä. Olisin onnellinen jos unohtaisin ex mieheni pettämiset (olin raskaana silloin) ja tämän nykyiseni alkuaikojen sähläämiset. Ne vaan pompahtavat joissakin tilanteissa pintaan. Yritän kaikkeni etten kaivelisi niitä enkä ole enään katkera edes exälleni koska olen lakannut hänestä välittämästä. Kun välitän jostakin niin hänen tekemisensä vaikuttavat halusin tai en. Tiedän koko ajan tuhoavani tätä suhdetta ja olen siitä todella surullinen. Minulla on myös ikäkriisi päällä ilmeisesti ja miehen mieltymys nuoriin naisiin pahentaa tilanetta entisestään.
Varsin helppo niitä on ainakin etsiä ulkopuolelta, ulkoisista seikoista. Muut ihmiset on vääränlaisia eikä osaa arvostaa sua. Usein huono itsetunnon omaavat ihmiset on loistavia parjaamaan muita ihmisiä pönkittääkseen itseään ylemmäs, päteäkseen. Yhtä paljon paskaa saa työpaikoilla ja kotona ne muutkin ihmiset kuin huonon itsetunnon omaavat. Huonon itsetunnon omaavat vain ottavat sen itseensä ja vaipuvat entisestään syvemmälle itsesääliin, omaan huonouteen.
Mitäpä jos lähtis liikkeelle asennemuutoksesta? MINÄ olen jotain, MINÄ elän omaa elämääni, MINÄ olen hyvä tänään töissä, minulla on paljon hyviä ystäviä jotka välittävät minusta, kaverin antama lahja oli rakkaudella valittu vaikka ei sopinutkaan minun sisustukseeni, minun ei ole pakko näyttää samalta kuin ne bimbot baaritiskillä, minulla on ihana mies/vaimo joka on jaksanut olla rinnallani xxx kuukautta/vuotta, olen kiitollinen terveydestäni (jos on terve) jne
Varmaan löytyy hyviä kirjoja kirjastosta. Nimi vois olla oman elämän hallinta tms. Kirjaston tädit ja sedät osaa varmasti neuvoa oikealle hyllylle. Ehkä joku kansantajuinen teos psykologiasta?
Tässä on yksi pointti etten koe huonoa itsetuntoani muualla kuin tässä parisuhteessa olevaksi. MInä henkilökohtaisesti en lähde tuomitsemaan ulkopuolisia ihmisiä mistään sillä ymmärrän etten minä voi mennä kenellekkään sanomaan mitä tietä heidän tulisi kulkea. Minä en koe tarvetta pönkittää itseäni ylemmäs alistamalla toisia ihmisiä mutta parisuhteessani saatan kyllä näin tehdä kun riittämättömyyden tunne vaivaa.
Tiedostan oman ongelmani ja yritän selvittää mistä johtuu että saan raivarin kun mies puhuu toisille naisille.
En saa raivaria jos mies on selvinpäin ja kontrolli pelaa. Nämä raivarit liityy aina myös hänen humaltumiseensa ja siihen etten silloin luota häneen. Hän saa harrastaa ja mennä minne vain ilman minua mutta ei baariin juomaan. Silloin olen kyllä todella levoton ja pahat ajatukset valtaavat mieleni. Märehdin itsesäälissä aika usein kotona ja poden huonnommuutta. Olen varsin sosiaalinen ihminen ja minun on myös helppo antaa apuani muille asiassa kuin asiassa mutta itse en osaa auttaa itseäni tässä.
Luulen että olen läheisriippuvainen miehestä, en tiedä ? Yritän muutaa asennettani mutta vaikeata se on ja kun tulee taas takapakkia romahdan täysin.
Ehkä ongelma on sitten tosiaan se alkoholi ja tapa jolla miehesi käyttää sitä. Tuossa jo liikutaan sillä vesillä että kyse ei ole mistään kotrolloinnista jos miehelläsi on tapana mopo karata käsistä. Kyse on rakkaudesta, toisen kunnioittamisesta. Tee miehellesi selväksi että juoda saa mutta jos se johtaa siihen että se pettää sua niin se oli eka ja viimeinen kerta. Miksi ees pelkäät sitä etukäteen? Jos hän pettää niin hän pettää, sä et voi sitä kontrolloida, se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Silloin hän ei ollut rakkautesi arvoinen, rakkauteen kun tarvitaan aina kaksi.
Vika ei ainakaan ole sinussa? Vika on paskoissa puolisoissa? Menneet kannetaan mukana, mutta eikö niitä voi heittää sinne ylähyllylle jäähylle vai onko niitä oikeasti pakko "vatvoa"? Joka kerta kun vatvot niitä, ruokit omaa pahaa oloasi. Anna menneiden jo olla, niitä sinä et pysty muuttaa enää, eika kukaan muukaan, ne oli ja tapahtui, hiton huono homma, joillain todella huono.
Katso eteenpäin, muuta tulevaisuutesi, kirjoita paperille miten teet sen, mitä haluat tulevaisuudeltasi, millaisen haluat suhteenne olevan jne. ja sitten ala toteuttaa sitä suunnitelmaa. Huomaat lopulta että tosi monet asiat on vain päättämistä vaille valmiita. Päätän tänään että en ole enää katkerta mistään vanhoista tapahtuneista, päätän tänään että.....
Jokaisella meistä on ikäkriisi jatkuvasti päällä. Toisella se on kolmenkympin kriisi kun ei ole enää nuori eikä haluaisi olla vielä keski-ikäinenkään. Vielä jalka nousee. Toisella se on neljänkympin kriisi, toisella viidenkympin. Höpö höpö. Elämä on yhtä kriisiä. Me muututaan jatkuvasti, ei minään hypäyksinä/kriiseinä...Muututaan mutta hitaaasti.
Lopeta selittely ja ota oma elämä hallintaasi.
"Kerro kuitenkin miten minä sen paremman itsetunnon saan?"
Et saa sitä mistään. Jokainen rakentaa itsetuntonsa itse. Valitettavasti se rakennus menee välillä vinoon kuin Pisan torni ja joskus sortu kokonaan. Joskus on rakentaminen aloitettava alusta, mutta huoltoa vaatii kaikki. Itsetunto on jo sinussa, kunhan annat sille mahdollisuuden. Kun pystyt luopumaan katkeruudesta ja peloista, annat tilaa paremmalle. Välittää saa, mutta ei saa antaa sen välittämisen jäädä kalvamaan omaa sisintään. Ei tarvitse unohtaa, mutta voisitko antaa anteeksi itsesi takia? Se vapauttaisi sinut katkeruudesta.
Eheytyminen ja itsetunnon rakentaminen ei käy sormia napsauttamalla, mutta se on silti mahdollista. Ulkopuolinen auttaja voisi ehkä nopeuttaa tuota prosessia alkuun.
En minä yhtään ihmettele jos näkee punaista, jos mies on vieressä suudellut jonkun toisen naisen kanssa! Kylä se niin on että menneisyydet teot vaikuttavat.
Itse en kyllä olisi mitenkään voinut sulattaa tuollaista käytöstä ja olisin siinä tilanteessa lyönyt kummaltakin tajun kankaalle ja katkaissut suhteen siihen. Joten eipä tarvitsisi enää hermoilla sen tyypin sähläilyistä.
Ei tuo ole sairaalloista! En pystyisi itsekään olemaan mitenkään tuollaisessa suhteessa, jossa mies tapailee vielä entistä panoaan...Kamalaa kuinka hän saattoi hypätä sänkyyn vasta viikon eron jälkeen. Mistä tiedät ettei hän yhä petä sinua hänen kanssaan?
No joo...Koskaan ei voi tietää.Saattaahan hän olla viatonkin. Itse en kuitenkaan sietäisi tuollaista käytöstä poikaystävältäni. En kuitenkaan pidä itseäni sairaalloisen mustasukkaisena, sillä hän on itse asiassa minuakin pahempi. Joten tavallaan ymmärrämme toisiamme, ja tiedämme mikä on kiellettyä ja mikä loukkaa. Ne pienetkin asiat.
Mielestäni miehesi asenteessa on korjaamisen varaa...Kyse on vain omistautumisesta. Selkeästi välität hänestä, joten totta kai huomion jakaminen muille naisille sattuu! En suosittele, että menet tekemään itse jotain vastaavaa, koska se luultavasti vain pahentaa tilannetta. Kannattaa kuitenkin ehkä jotenkin havainnollistaa, miltä hänestä tuntuisi jos itse toimisit samoin?