Ihan sellaista kyselen, kun kiinnostaa ovatko "perinteiset" mallit sortumassa, eli että
kuka teidän perheessä/parisuhteessa on nettomaksaja eli maksaa tavalla tai toisella toisen kuluja vai onko kukaan ?
Meilläpäin näet asutaan yhdessä mutta kaikki kulut aina auton käytöstä kännyköihin ja ruokiin hoidetaan ihan itse. Kaikki yhteiset kulut kuten asuminen puolitetaan tasan. Kumpikaan ei maksa toisen elämisestä oikeastaan mitään. Asia ei perustu mitenkään edes siihen, että toinen tienaa enemmän kuin toinen vaan pidän täysin reiluna sitä, että hoidetaan täysin oma talous. Itse olen miehenä vielä se vähemmän tienaava osapuoli eikä tulisi mieleenikään kysyä puolisoltani rahaa mihinkään. Toisaalta pitäisin puolisoani kohtaan alentavana jos joutuisin maksamaan hänen elättämisestä ilman hyvää syytä (kuten sairaus).
Mielestäni kummankaan osapuolen tehtävä ei ole elättää toista aikuista ihmistä, vaan yhteiset kulut pitää jakaa ja omat kulut pitää omina.
Jos maksat puolisosi kuluja niin minkälaisia ja miksi ? Entä teetkö sen mielelläsi ?
kuka teidän perheessä/parisuhteessa on nettomaksaja eli maksaa tavalla tai toisella toisen kuluja vai onko kukaan ?
Meilläpäin näet asutaan yhdessä mutta kaikki kulut aina auton käytöstä kännyköihin ja ruokiin hoidetaan ihan itse. Kaikki yhteiset kulut kuten asuminen puolitetaan tasan. Kumpikaan ei maksa toisen elämisestä oikeastaan mitään. Asia ei perustu mitenkään edes siihen, että toinen tienaa enemmän kuin toinen vaan pidän täysin reiluna sitä, että hoidetaan täysin oma talous. Itse olen miehenä vielä se vähemmän tienaava osapuoli eikä tulisi mieleenikään kysyä puolisoltani rahaa mihinkään. Toisaalta pitäisin puolisoani kohtaan alentavana jos joutuisin maksamaan hänen elättämisestä ilman hyvää syytä (kuten sairaus).
Mielestäni kummankaan osapuolen tehtävä ei ole elättää toista aikuista ihmistä, vaan yhteiset kulut pitää jakaa ja omat kulut pitää omina.
Jos maksat puolisosi kuluja niin minkälaisia ja miksi ? Entä teetkö sen mielelläsi ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Meillä on aina hoidettu yhdessä kaikki asuntolainan maksusta ruokaostoksiin, lomamatkoihin ja auton kuluihin. Se maksaa kummalla on rahaa, isommat asiat kuten lomabudjetti päätetään yhdessä tai säästetään etukäteen. Olemme olleet naimisissa jo 30 vuotta ja meillä on kaksi lasta, talo, mökki, ja muutakin yhteistä. Miksei niistä siis vastattaisi yhdessä?
Me ei lasketa pisteitä siitä kuka mitäkin maksaa eikä me käytetä termejä "elättää" tai "elää toisen siivellä". Johtuu siitä, että takana on jo toistakymmentä vuotta liittoa ja käytäntö on osoittanut sen mikä on parhaaksi molemmille.
Minä maksan pääsääntöisesti ruokalaskut ja mies hoitelee muut laskut. Puhelinlaskut hoidellaan vuoronperään. Asuntovelka on puoliksi molempien vastuulla. Autoa ei ole.
Olemme molemmat pitäneet taloutta yllä yksinkin silloin kun toinen ei ole ollut töissä ja hyvin on aina selvitty.
Meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat.
Alusta asti kun muutimme yhteen oli automaattista että rahat olisi yhteisiä.
Ei siitä tarvinnut edes keskustella.
Se vain tapahtui ihan itsestään.
Tunnen pariskunnan jossa lainaillaan rahaa toisiltaan jotta toinen osapuoli saa itselleenkin ostettua ruokaa ja pääsevät yhdessä elokuviin, jos toisella ei ole varaa ostaa elokuvalippua.
Minun ajatusmaailmaan ei tuo tapa istu.
Mutta ei siinä mitään pahaa ole.
Jokainen toimii parhaaksi kokemallaan tavalla.
Aurinkoista päivänjatkoa!
Minä en taas kestäisi sitä että toinen loisii toisen kustannuksella. Parempi pitää kirjaa menoista ja veloista. Meillä lainataan rahaa toisillemme, mutta emme me korkoa peri :)
Paljon parempi näin, kumpikin saa tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa. Ei tule niitä klassisia "nainen piilottaa ostamansa leningin"-ongelmia. Ei erilliset taloudet rakkautta pilaa, sulkee vaan kaikki rahariidat pois! Hyvä systeemi meille ainakin.
... jos kaikki pistetään puoliksi ... ja vaikka nainen hankkii huomattavasti miestä enemmän ( sanotaan vaikka 75/25 )... ja päätetään ostaa asunto. Ostetaanko asunto (lainanhoitokulut puolkkiin, vrt. vuokra) sen matalapalkkaisemman maksukyvyn mukaan?
En ymmärrä tuota loisimisteoriaa, mutten kyllä sitäkään, että toiselta on lainattava, että päästään yhdessä elokuviin. Lainaaminen kumppanilta omiin tarkoituksiin on ihan jees esim siinä tapauksessa, että ehd. haluaa uuden mekon, vaikka kaapissa on vanhojakin riittämiin.
Aivan kuten sanoit jos tili olisi yhteinen tulisi aivan varmasti enemmän riitaa siitä mihin kumpainenkin rahaa käyttää.
ei tullut ... kai meillä oltiin fiksumpia tuon yhteisen rahan suhteen sitten ... tai sitä oli riittävästi.
Me asumme vuokralla. Vuokra maksetaan niin että toinen maksaa puolet toisen tilille ja toinen maksaa koko köntin.
Meillä toinen (minä) käy ulkona kavereiden kanssa suht usein (n.3-4 kertaa per kuukausi), mies ei juuri koskaan. Olisi mielestäni epäreilua että yhteiseltä tililtä maksaisin kaljani ja bileeni. Nyt kun tilit ovat erikseen, ei tarvii tuntea syyllisyyttä siitä miten ne rahat käyttää. Yhteisiä laskuja ei vuokran lisäksi ole. En moiti yhteistaloutta jos se toimii, mutta meille tämä sopii paremmin.
Eli minä opiskelijana maksan minkä pystyn ja mies työssäkäyvänä sitten enemmän. Aina kun on rahaa osallistun mielelläni kuluihin, usein maksan yhtiövastikkeen tms. Sitten taas töissä käydessäni makselen enemmän.
Yhteisiä tilejä ei ole. Kummallakin siis periaatteessa omat rahat. Enkä haluaisi pyytää mieheltäni rahaa omiin juttuihini.
Avoliitossa ollaan, mutta systeemiä ei varmaan muuteta vihkivalankaan jälkeen. Tosin yhteisestä taloustilistä ollaan keskusteltu, sitten kun valmistun.
Meillä on koko yhteiselon ajan ollut yhteiset rahat. Tällä hetkellä minä olen nettomaksaja, koska käyn opiskelujen ohella töissä, mutta tulevaisuudessa enemmän tienaava osapuoli tulee todennäköisesti olemaan mies, vaikka minusta korkeammin koulutettu tuleekin.
Rahat ovat yhteisiä siksi, että miehen rahattomuus rajoittaisi minunkin elämääni (ja tulevaisuudessa toisinpäin) kun ei esim voisi kokata hyvää ruokaa tai lähteä yhdessä reissuun, kun toisella ei olisi rahaa. En silti koe elättäväni miestä, koska hänkin tekee täyden päivän opintojensa kanssa. Eri asia voisi olla jos vaan lorvisi kotona eikä edes yrittäisi opiskella/hankkia töitä.
Rahoihin tulee erittelyä korkeintaan tulevaisuudessa esim. asunnon omistussuhteiden muodossa, jos toinen meistä tienaa selkeästi enemmän kuin toinen. (40/60 omistussuhteella kun esim. ensiasuntoedut säilyvät toisella osapuolella)
Jossain suhteessa toisen rahattomuus ei rajoita millään tavalla toisen elämää. Se kokkaa ja syö hyvää ruokaa kenellä on siihen rahaa ja se matkustelee sitten vaikka yksin kenellä on rahaa. Kun rahatonta se satuttaa, niin rahallinen vain väittää rahattoman olevan kateellinen.
Mies on töissä, minä opiskelen. Tosin jäin juuri äitiyslomalle, tuet suunnilleen samat kuin opintotuki, eli n. 400 kuussa lapsilisät, kunhan lapsi ensin syntyy.
Mies tienaa noin 1300 kuussa. Eli, rahat ovat yhteisiä. Niin kauan kuin omalla tililläni on rahaa, käytän niitä, mutta kun loppuvat, mies maksaa elämisen. Aikaisemmin tämä on toiminut myös toisinpäin, kun minä olin töissä ja mies työtön.
Yhteinen tili jonne menee molempien palkat. Avioliitossa kun ollaan niin kaikki on yhteistä: asnto, lapset, autot ym. ei niitä pysty erottelemaan ja siksi yhteiseltä tililtä hoidetaan kaikki menot.
... edellisissä suhteissäni oli näin, ja hyvin toimi. Netto tulojen suhteen ollessa 75/25 on vaikea järkevästi jakaa menot ... joten olimme yhteistaloudessa, missä kaikki tulot ja menot yhden tilin kautta ... eikä "kyselty" (eikä tarvinnut, molemmilla "tolkku" yhteiseten rahojen käytössä)
Nykyisessä suhteessa molemmat varsin hyvätuloisia, jolloin päädyimme ratkaisuun missä molempien "tilistä" luokkaa 30% pistetään yhteiselle tilille johon molemmilla kortti (arjen ruokaostoksiin) ja mistä yhteiset lainat lyhennetään. Silti molemmilla myös omat tilit, mistä ne henkilökohtaiset menot kukin hoitaa ... vaatteet, harrastukset, "humputukset" yms.
Se kuulostaa vieraalta, missä jokainen sähkölasku ja ruokakuitti "jaetaan", sitten kokoajan pohditaan kuka mitäkin maksaa ja meneekö tasan ... riidan aiheita on ilmankin ihan riittävästi arjessa *hih*
Hei!
Tässä meidän malli:
- Me asumme yhdessä, olemme molemmat vielä opiskelijoita eli syksyllä ja talvella saamme molemmat 404e kuukaudessa.
- Meillä on omat tilit, molemmat hoitavat omat maksunsa (kännykät, baari-illat, luksustavarat jne.)
- Yhdessä (eli joko puoleksi tai joka toinen kerta, kuitenkin niin, että maksut menevät tasan) maksetaan vuokra, sähkölasku, vakuutukset ja ruoka.
- On kuitenkin käynyt niin, että toiselta on joku kesä jäänyt kesätyö saamatta (viime kesän minä olin lomalla, tänä kesänä mieheni) jolloin tienaava ja työssäkäyvä osapuoli hoitaa suuremman osan yhteisistä maksuista. Eli kantaa suuremman vastuun yhteisistä kuluista.
- Maksan nyt kesän aikana vuokra, suurimman osan ruoasta ja vakuutukset. Syynä tähän on se, ettei mieheni ole kesätöissä vaan opiskelee kesän aikana. Eli minun tulot ovat n. kolminkertaiset hänen tulohin nähdensä. Hän teki saman asian viime kesänä, kun minulla ei ollut tuloja vaan opiskelin.
Eläämme yhdessä ja kohtaamme vaikeudet yhdessä. Tämän päätimme jo suhteemme alussa. Meillä on silti omat taloudet, mutta tarpeen tullen jeesaamme toisiamme.
Malli toimii hyvin ja olen tyytyväinen siihe.
t: Sanna
Meillä menee rahaa 5:lle eri tilille ja käyttötilit on kummallakin. Ostetaan kumpikin mitä nyt tuntuu tarvitsevan sillä hetkellä eikä katsota kumpi sen maksaa. Se maksaa kumpi vetää pankkikortin ennemmin tiskille. Mennyt vähän tällaiseksi vuosien saatossa? En tiedä sitten jos olisi tuon rahan kanssa tiukkaa miten sitten olisi mennyt. Kai ne rahat menisi samalle tilille ja yhdessä päätettäisiin investoinneista yms.?
Meillä on alusta asti ollut (kirjaimellisesti ensimmäisestä illasta lähtien) yhteiset rahat. Homma on toiminut kohtuullisen hyvin. Itse opiskelin seurustelumme alkuun heti 3,5 vuotta ja tänä aikana mieheni hoiti yhteisen asuntomme lainanlyhennykset yms yms, minä kävin opiskeluiden ohessa töissä, mutta käytännössä mieheni rahoilla elettiin. Muistan miten kerran mieheni kaikki kesälomarahat menivät heti kättelyssä rästissä oleviin laskuihin...se teki kyllä pahaa. No, sittemmin paiskinkin töitä lähes kaikkina liikenevinä hetkinä. Nykyään kulutetaan ensin toisen ja sitten toisen tili, kaikista hankinnoista puhutaan ensin yhdessä. Että näin meillä :) Ja mitäs siitä kumman rahoilla sitä eletään, kunhan pärjätään ja voidaan hyvin, eikö?
Kuulostaa ihan järkeen käyvältä junailulta ... ihmettelen vain miksi "ensin toisen tili sitten toisen käytetään" ... eikö olisi helpompaa jos ne tilit tulisivat samalle tilille?
Meillä omat tilit, ja rahat. Talouskassa, johon laitamme saman summan kuukaudessa ruoka-ostoksia varten, jos ei riitä joskus, teemme "lisäbudjetn".Vastikkeen maksamme vuorokuukausina, muut laskut yleensä maksaa mies, mutta minä maksan määrä-ajoin osuuteni hänelle. Eli melkosen tarkalleen puoliksi menee, kumpikaan ei käytä toista hyväksi taloudellisesti. Kodin hankinnat tietysti myös puoliksi, sekä matkat kumpikin maksaa omansa. Sen verran vanhanaikainen olen, että mukavalta tuntus, jos mies joskus kustantaisi jotakin, etenkin kun palkka on huomattavasti suurempi, mutta halvemmaksi elämiseni tulee näin, kun jos olisin yksin makselemassa.
No ... kukin tyylillään, ja miten suhteeseenne parhaiten sopii. Kuten yllä kerroin, tuollainen ei ole mun/meidän juttu ollut, eikä silti koskaan ole ollut oloa että toinen "siivellä eläisi" ...
...se joka jaksaa. Isännällä oli oma asunto ja auto jo tavatessamme, joten hän on meistä se varakkaampi osapuoli, joka maksaa asumis- ja autokulut, koska molemmat ovat hänen nimissään. Minä huolehdin täysin puhelinkulut, koska olen se, joka enimmäkseen puhelinta käyttääkin. Ruuan ja lasten vaatteiden osalta se maksaa, joka kulloinkin jaksaa. Kummallakin on omat pankkitilit, eikä yhteistä tiliä ole edes harkittu. Sillä konstilla vältetään monet riidat, koska niitä väistämättä tulisi - siksi, että minä ostaisin sen mekon, jota mieheni mielestä ei tarvitse. ;) Kun tili on oma, tietää tasan tarkkaan maksaneensa omat juttunsa omilla rahoillaan. Tietysti, jos automarketista sattuu löytymään jotain vaatetta joko minulle tai puolisolleni, ne menevät samaan laskuun kuin ruuatkin, eikä niistä sen kummemmin nipoteta. Ne vaatteet eivät ole kuitenkaan sieltä kalleimmasta päästä, vaan yleensä sukkia, kalsareita tms - kalleimmillaan ehkä t-paidan luokkaa. :)
Mies kyllä yleensä maksaa lasten (molemmat poikia) parturit, koska hän käy samalla itsekin lyhennyttämässä tukkansa.
Ehkä meillä mies maksaa yleensäkin paremmin ansaitsevana yhteisistä kuluista suuremman osan - ja silti ei onnistu tuhlaamaan koko tiliään, vaikka hänen palkkansa on melko tarkkaan tilastollista keskivertoa, ei sen kummempi. Koska tällä hetkellä olen työtön, ei sitä rahaa minulla niin kaksisesti olekaan.
Meillä ei ole koskaan ollut niinsanottuja omia rahoja. Yhdessä ollaan oltu yli 13 vuotta ja on kaksi pientä lasta. Aikoinaan kun mies oli armeijassa niin elettiin mun siivoojan palkalla ja kun olin koulussa niin elettiin miehen palkalla. Kummallakin on omat tilit joihin palkat menee. Mies maksaa lainan ja kaikki laskut. Itse maksan auton lyhennyksen, ruokalaskut ja vaatekulut ym. kulut mitä nyt yleensä tulee. Joskus maksetaan laskuja munkin tililtä mutta periaate on näin. Hyvin on aina toiminut ja koskaan emme ole riidelleet tai edes oikeen keskustelleetkaan rahasta tai sen käytöstä. Mahtavaa kun se on sellainen asia josta ei koskaan tule riitaa.
Sosiaalidemokraattinen hapatus tämäkin että rahat pitäisi yhdistää. Meillä mies tulee varmaaankin tienaamaan enemmän kun opiskelut ovat ohi muttei minulla mielestäni ole oikeutta tunkea kättäni hänen kukkaroonsa. Ihme tasapäistämistä. Miksei toinen saa nauttia korkeammista tuloistaan ja laittaa rahaa vapaasti esim. osakkeisiin ym. sijoituksiin? Oma raha, oma valta. Kumma juttu jos sotketaan rahat rakkauteen.
Olen samaa mieltä kanssasi sen suhteen, että nuo näköjään kovinkin yleiset yhteiset tilit on vähän ongelmallisia.
Eikä sillä ole mitään tekemistä tosiaan edes sen kanssa, että olisi paljon rahaa, koska olisin tarkka asiasta kuitenkin.
Ja edelleen reiluinta ja tasa-arvoisintahan juttu tosiaan on silloinkun pidetään omasta taloudesta huoli. Enemmin ottaisin itse sitten lainoja kun antaisin kultani kustantaa mitään omia kulujani, vaikka kuinka yhteisiksi niitä niitä yritettäisiin tulkita. (kuten monet tekevät täällä lasten ja asumisen osalta, vaikka nekin on varsin helppo jakaa kahtia).
... oletan ettet ainakaan koskaan solmi avioehdotonta avioliittoa (jota kaikille avioon aikoville muuten suositan).
Jännä keskustelu, kuten yllä mainitsin, mulla kokemusta kahdenlaisesta yhteisistä tileistä ... molemmat mallit toimii ... riippuu tilanteesta.
Kai minulla on hieman outo käsitys rahasta... näen perheen "firmana" jossa on kaksi vastuullista ihmistä elävät ja rakastavat, sekä näkevät suurimmat linjat samoin ... kuten rahan käytön. Ei ole mitään syytä olla yhdistämättä taloutta, vaikka pottiin toinen kykenisikin tuomaan enemmän varallisuutta.
En ole aikeissa mennä naimisiin vielä aikoihin. Olen ollut avopuolisoni kanssa kohta 3 vuotta ja me molemmat ajatellaan, että aika testaa kyllä tosirakkauden ja vasta tosirakkaus on hyvä syy mennä naimisiin.
Mutta tosiaan.
Todennäköisesti me molemmat oltais avioehdon kannalla. Meille se on sula itsestäänselvyys, että kaikki kulut aina ruuasta autoiluun hoidetaan itse. Esim. itse syön puolet enemmän kuin avoni, joka taas autoilee vähintään puolet enemmän. Parhaiten vältetään taloudenhoidosta aiheutuvia päänvaivoja tai riitoja kun hoidetaan täysin omat raha-asiamme.
Meilläpäin tuo firma-ajattelu ei poikisi tuloksia, koska taloudenhoidossa on kyse jatkuvasti vain menoista. Koti ei ole mikään tulosyksikkö (ainakaan toivottasti kellään ei ole näin!), joten kun on vain menoja niin omien menojen kattamiset on ainut oikea vaihtoehto.
Tämä antaa myös toiselle osapuolelle täyden vapauden vaikka kituuttaa ja säästää vähän suurempia summia sitten omia ostoksiaan varten.
Ehkä itse kokisin tuollaisen rahanjaon jotenkin kauhean epäitsenäiseksi ja rajoittavaksi ja uskon että kultani kokee samalla tavalla.
Mutta hyvä tietysti jos monilla toimii ja asiasta vallitsee täysi yhteisymmärrys.
Kirjoit "Taloudenhoidossa jatkuvasti kyse vain menoista" *raapii päätään*, kyllä siellä väkisin on oltava myös se tulopuoli ... on sitten palkkatuloa, sijoituksia, myydään/vaihdetaan/realisoidaan ... onhan noita. Yhdestä tuutista tulee rahaa, joka sitten käytetään elämiseen ja yli jäävälle koetetaan keksiä jotain järkevää käyttöä.
Tilanne hieman toinen, jos tulopuolelle toiselle tai molemmille tulee selkeästi enemmän kuin mitä arkeen tarvitaan ... silloin katsotaan summa minkä molemmat yhteiseen "pottiin" laittavat ja käyttävät sitä kuin omaansa (siis, siihen arkeen ... ruoka, biletys, matkat, autoilu, vaatteet, harrastukset jne.). Ylimenevän "oman" sitten kumpikin parhaaksi katsomallaan tavalla sijoittaa tai "nauttii" vaikka sitten veneen muodossa -- tässä vaiheessa minun ajatusmaailmassa astuu vasta avioehto kuvioon mukaan ... en näe sitä sopimuksena jolla mahdollisesti joskus aletaan kinaamaan kuka minkäkin CD:n on ostanut, vaan hieman isommat linjat.
Minusta vain tuntuu pikkumaiselta näpertelyltä totaalisen erillään pidettävät taloudet, jos kerran muuten ollaan "yhtä perhettä" ja molemmilla tolkku taloudenpidossa. Mutta eihän se minulta pois ole, jos toiset elämänsä tahtovat muuten järjestää ... kunhan ovat tyytyväisiä tapaansa "olla", vaikka sitten raha-asioissa.
Meillä maksetaan vuokra puoliksi ja muut maksut maksetaan ilman mitään erikoisjärjestelyjä. Välillä mää maksan, välillä sää maksat, eikä kumpikaan laske että oon nyt maksanu tässä kuussa 30 euroo enemmän laskuja kun sä! Opiskelijaparina on toiminut hyvin, tulevaisuudessa saattaa muuttua kun rupeen tienaan enemmän ja toinen opiskelee vielä. Isommat summat (kuten ulkomaanmatkat) oon lainannu että maksaa sitten kun jaksaa takaisin.
Elokuvissa, ruokakaupassa tai ravintolassa "tarjoaa" se kumpi haluaa, ilman sen suurempia miettimisiä.
Hui, kuulostaa aika karulta, että jotkut ovat valmiita jopa eri elintasoihin parisuhteessa. Meilläkin on omat tilit, joista maksamme omat laskumme ja huvituksemme, mutta lisäksi on yhteinen tili, jolle laitamme rahaa yhteisiä kuluja varten (suhteessa tuloihin eli tällä hetkellä mies enemmän, tulevaisuudessa tod.näk. minä). Kuitenkin koska mies tienaa enemmän, hän yleensä maksaa kaiken esim. kun lähdemme ulos syömään tai huvittelemaan. Lomamatkojen suhteen katsomme aina kuinka paljon minä pystyn maksamaan, sitten mies maksaa loput. Eli pyrimme siihen, että elintaso on sama molemmille. Toisinaan ehkä vielä parempi minulle, koska mies ostelee mielellään minulle vaatteita, meikkejä, lahjoja ym. koska arvostaa naisellista naista.
Ongelmia tarkka tasamalli aiheuttaa varmasti siinä vaiheessa, kun on lapsia. Minkälaisen kompensaation nainen saa esim. lasten kanssa kotona vietetyistä vuosista? Vai ajatteleeko joku tosissaan, että esim. hoitovapaalla olevan pitäisi maksaa yhtä paljon kuin työssäkäyvän? Esim. minun urakehitykseni on ja tulee olemaan huimaa muutaman seuraavan vuoden aikana. Jokainen mahdollinen lapsi hidastaa sitä ja vaikuttaa näin ollen myös palkkakehitykseeni. Olisi mielestäni epäreilua, että yhteisten lasten aiheuttamat vaikutukset työuraani tulisivat vain minun maksettavakseni.
Olemme nähneet mallin, jossa on omat tilit, mutta käytännössä rahat yhteiset, erittäin toimivaksi. On riittävästi omaa vapautta, mutta myös yhteisyyttä ja sitä, että toista ei todellakaan koskaan jätettäisi pulaan. Ajatuskin toiselle rahan lainaamisesta kuulostaa meidän suhteessa uskomattoman mahdottomalta.
Kai te kaikki, joilla on tasarahamalli eli kaikki laitetaan täsmälleen puoliksi, olette yhtä tarkkoja myös kotitöiden jakamisesta? Eli että toinen ei tee vahingossakaan yhtään enempää tai jos tekee niin toinen maksaa siitä kompensaation. Olisi aika epätasa-arvoista, jos raha-asioissa nipotetaan - esim. nainen vähemmän tienaavana joutuu tyytymään huonompaan elintasoon - mutta tekisi kuitenkin enemmän kotitöitä. Mun mielipide on, että tasan jakaminen onnistuu, jos sitä sovelletaan sitten kaikille muillekin elämänalueille; eli ei vahingossakaan toiselle enempää kuin mitä itse saa. Luulen kuitenkin, että on onnellisempaa, jos molemmat työskentelevät suhteen tai perheen hyväksi sen minkä pystyvät eikä kaikkea tarvitse koko ajan laskea.
Oma raha, sama talous.
Meillä kumpikin tienaa oman palkkansa ja käyttää rahansa vain omiin menoihin, asunnon vuokranneena maksan vuokran, jonka taas työnantaja perii palkasta...yli vuoden jo on asuttu yhdessä ja mies on tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse osallistua vuokramenoihin..tosin ei olisi varaakaan. Minä en mieheltäni rahaa kysele...mieheltä en rahaa ala pyytelemään. Onneksi automenoihin ei minun tarvitse ottaa kovi usein osaa. Keikkatöitä sitten on tehtävä, jos jotain haluaa itselleen ostaa.