Jos kukaan työpaikkakiusaamista ammatikseen selvittelevä lukee tätä palstaa, niin tässä kysymys hänelle. Ajatteletko koskaan, mitä kaikkea työyhteisönsä kiusaamistilanteen puheeksi ottava henkilö joutuu kokemaan? Miten hänelle tapahtuu sen jälkeen, kun työilmapiiriä koskeva palaveri on pidetty ja kokoushuone tyhjenee porukasta, jolle olette puhuneet kivoja ja kehittäviä juttuja, jotka eivät loukkaa ketään?
Olen pitkään työskennellyt paikassa, jossa kiusaaminen on kuin syvään juurtunut talon tapa. Välillä tilanteet kärjistyvät todella pahoiksi. Kaikki tämä on todettu useissä kyselyissä, työpsykologien, työsuojeluihmisten ja useiden konsulttien toimesta. Erityisissä järjestetyissä tilaisuuksissa ongelmien olemassaolo tunnustetaan ääneen, ihmisille kerrotaan kauniisti positiivisuuden ilosanomaa noudattaen, kuinka kaikki me hyvät ja hienot ihmiset kohtelemme toisiamme työpaikoilla ja kaikkilla on hyvä olla. Siihen maailmanparannus jääkin, koska mitään konkreettista ei voida, eikä etenkään haluta tehdä. Näiden tilaisuuksien jälkeen yhteisö rankaisee kiusattuja, "väärin ajattelevia", liian suoraan puhuneita ihmisiä. Suunsoittelu, perättömiä puheet, työnteon hankaloittaminen, kaikenlainen syrjinta heitä kohtaa voi olla äärimmäistä kuukausien ajan. Seurauksena asianosaiselle on kova stressi tai sairastuminenkin. Ammattilaiset käyvät työpaikoilla kuin tonkaisemassa muurahaispesää, lounastavat ehkä pomojen kanssa ja rohkaisevat näitä kertomalla, että kaikki järjestyy kyllä omia aikojaan. Kiusaajien uhri jää sinnittelemään ja kärsimään yksin. Miksi näin? Miksi hänen erityistä asemaansa ei huomioida? Itse vastailin taannoin kehityskonsultille rehellisesti hänen esittämiinsä työyhteisön vointia käsittelleisiin kysymyksiin. Sain työtovereilta suoraa ja epäsuoraa ilkeilyä kuukausien ajan. Päätin etten enää koskaan piittää työyhteisöni "hyvinvoinnista", vaan ainoastaan omastani.
Olen pitkään työskennellyt paikassa, jossa kiusaaminen on kuin syvään juurtunut talon tapa. Välillä tilanteet kärjistyvät todella pahoiksi. Kaikki tämä on todettu useissä kyselyissä, työpsykologien, työsuojeluihmisten ja useiden konsulttien toimesta. Erityisissä järjestetyissä tilaisuuksissa ongelmien olemassaolo tunnustetaan ääneen, ihmisille kerrotaan kauniisti positiivisuuden ilosanomaa noudattaen, kuinka kaikki me hyvät ja hienot ihmiset kohtelemme toisiamme työpaikoilla ja kaikkilla on hyvä olla. Siihen maailmanparannus jääkin, koska mitään konkreettista ei voida, eikä etenkään haluta tehdä. Näiden tilaisuuksien jälkeen yhteisö rankaisee kiusattuja, "väärin ajattelevia", liian suoraan puhuneita ihmisiä. Suunsoittelu, perättömiä puheet, työnteon hankaloittaminen, kaikenlainen syrjinta heitä kohtaa voi olla äärimmäistä kuukausien ajan. Seurauksena asianosaiselle on kova stressi tai sairastuminenkin. Ammattilaiset käyvät työpaikoilla kuin tonkaisemassa muurahaispesää, lounastavat ehkä pomojen kanssa ja rohkaisevat näitä kertomalla, että kaikki järjestyy kyllä omia aikojaan. Kiusaajien uhri jää sinnittelemään ja kärsimään yksin. Miksi näin? Miksi hänen erityistä asemaansa ei huomioida? Itse vastailin taannoin kehityskonsultille rehellisesti hänen esittämiinsä työyhteisön vointia käsittelleisiin kysymyksiin. Sain työtovereilta suoraa ja epäsuoraa ilkeilyä kuukausien ajan. Päätin etten enää koskaan piittää työyhteisöni "hyvinvoinnista", vaan ainoastaan omastani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on todella vaikea asia. Työpaikassa, jossa kiusaaminen on toimintatapa, on erittäin vaikea saada muutosta aikaan. Pomot ovat jo oppineet, miten toimia niin, että heillä on kirjallisesti osoittaa tahto sekä käyttämänsä keinot kiusaamisen lopettamiseksi. Nämä palaverit ja keskustelut ovatkin tuota joojoo-jeesustelua, varsinkin ulkopuolisen konsultin ollessa paikalla asiaa kartoittamassa. Tavallinen arki työpaikalla onkin sitten aivan toista.
Työyhteisössä muut, joita ei suoranaisesti kiusata, pysyvät mielellään kaiken ulkopuolella. Pikkuhiljaa heistä tulee "hiljaisia hyväksyjiä". Loppupeleissä joistakin kanssakiusaajia. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että kukaan ei halua kiusatuksi ja kiusaamisen vierestä katsominenkin voi olla niin stressaavaa ja jopa pelottavaa, että asiaan ei uskalleta puuttua. Tällainen työpaikka on ilmapiiriltään sairas. On alistajia ja alistettuja, myötäilijöitä ja painostajia. Jokaisella on rooli/tehtävä tässä sairaassa näytelmässä, jossa eivät normaalit työpaikan käyttäytymissäännöt sekä sosiaaliset "lait" päde.
Kiusaajan uhrin asemaa ei huomioida -kirjoitit. Näinhän se on. Kiusattu voi hyvinkin huonossa kunnossa henkisesti. Voi oireilla eri tavoin, itkeä jopa julkisesti työpaikalla ja olla romahtamispisteessä. Tähän ei reagoida, kukaan ei "huomaa" tai reaktiota pidetään ylimitoitettuna. Järkyttävintä todellakin on se, että työsuojelu ei näe, mikä tilanne todellisuudessa on. Konsultit kuuntelevat pomojen korulauseita, tutkivat läjäpäin työpaikan "kiusaamisentorjunta" -dokumentteja ja ovat vaikuttuneita näkemästään. Työkaverit eivät puhu.
Viimeinen lauseesi kiteyttää hyvin tämän ongelman; "Päätin etten enää koskaan piittää työyhteisöni "hyvinvoinnista", vaan ainoastaan omastani." Valitettavasti työkaverin kiusaamisen katseleminen ja tämän pahoinvoinnin toteaminen on parempi vaihtoehto omalle työssäjaksamiselle, kuin asioihin puuttuminen. On helpompi ilkkua mukana, kun kärsiä ilkuttavana. Hienoa, että olet huomannut ongelman ja pohdit asiaa, ehkä moni muukin työpaikallasi pohtii.
En toki koskaan tule ilkkumaan näiden riekkujien mukana. Osoitan sympatiani kiusatuille juttelemalla. Ja vaikka pidänkin suuni visusti kiinni riekkujien läsnäollessa, saan heiltä vittuilua osakseni.
http://tinyurl.com/25nqs23
Meidän työpaikassamme on juuri näin.
On käyty jos ja vaikka mitä keskusteluita jos ja vaikka kenen konsultin kanssa.
Pahimmat kiusaajat ovat vain todenneet "meillä ei ole mitään ongelmaa, en osallistu tähän" ja asiat jatkuvat niinkuin aina ennenkin.
No, sitten on pitkiä sairaslomia näillä kiusatuilla, ja silläaikaa kun toinen on pois, otetaan uusi uhri kehiin.
Sen olen jo oppinut, että julkisesti en puolustele enää yhtään ja ketään näiltä hihmishirviöiltä.
Teen se sitten seläntakana tai jopa ilmoittamalla jatkossa suoraan ulkopuoliselle taholle.
Työnantaja ei tee mitään, koska on riippuvainen näistä kiusaajista ja heidän antamistaan raporteista , jotka tietenkin koskevat, kuinkas muuta kuin niistä jotka eivät kuulu piiriin......vaikka huvittavaa kyllä...nämä kiusatut todellakin ovat ne ahkerimmat ja tunnolliset työntekijät koko osastolla.
Nämä ns.hyväveli tyypit kuluttavat päivänsä mm. netissä, kavereiden kanssa puhelimessa varsinkin päivinä kun pitäisi ottaa vastaan ASIAKASpuheluita, heille valkataan aina kaikki projektityöt (mikä on syrjivää), etsimällä toisten virheitä joista tullaan sitten esim.2 tai 3 ihmisen laumana oikein joukolla vittulemaan ja haastamaan..........tehdäänpä jopa niin, että jos jollekin on tullut pienikin negatiivinen viesti jostain työntekijästä, tälle työntekijälle itselleen ei kerrota asiasta mitään, vaan ilmo menee suoraan pomolle.
Pomo ei tapansa mukaan selvittele yhtään asiaa vaan haukkuu suoralta kädeltä heti tekijän.......vaikkei useimmissa tapauksissa olisi edes aihetta siihen!!
Kaiken huippuna on lavastaminen: Sinut lavastetaan virheen tekijäksi ihan surutta ja ainoa keino välttää tätä on kirjata samat tiedot mitä teet jokaiselle asiakkaalle, toiseen SULJETTUUN tietokantaan, jolloin voit todistaa puhtaasti alkuperäisen tekstin.
Vitsinä vielä, että näillä kiusaajilla on niin kova nokkimisjärjestys keskenäänkin, että tuon lavastuksen tekijä ei ÄLYNNYT tutkia tarpeeksi väärennettävää tietoa, vaan kirjasi esim päiväykset ja nimmarit väärin.......siis niin amatöörimäistä räpellystä kuin olla ja voi. Kiinnihän se ressukka siitä jäi.
Ja pomo vaan siunaa ja pällistelee tornissaan.........
Minä olen aina luullut että samanarvoinen kohtelu on ihan laissa ja väärintekijöitä rangaistaan...mutta tuo taitaakin olla se maanpäällinen helvetti.
"On käyty jos ja vaikka mitä keskusteluita jos ja vaikka kenen konsultin kanssa.
Pahimmat kiusaajat ovat vain todenneet "meillä ei ole mitään ongelmaa, en osallistu tähän" ja asiat jatkuvat niinkuin aina ennenkin."
Meillä myös on tämä "kiusaajaköörillä ei mitään ongelmia, vaan pelkkää positiivisuutta" -ilmiö. Usein kiusaajat kuullessaan kiusatun "rollineen" heistä, raivostuvat oikein kunnolla. Heidän mielestään kiusattu ilmiannollaan todistaa oman vittumaisuutensa, joka kuulemma alunperinkin on syynä hänen kohteluunsa. Tämä on hämmästyttävää, koska kiusattu on yleensä hillitty persoona, joka hoitaa työnsä hyvin. Kuva hänen "vittumaisuudestaan" on siis luotava mustamaalaamalla ja lavastamalla. Monien kiusaajien merkittävin osaamisalue onkin luoda ja markkinoida vääriä mielikuvia työkaveristaan esimiehille ja koko työyhteisölle, tarvittaessa myös konsulteille, työterveyshuollolle sekä muille tahoille. Tähän liittyen vinkkaan, että omasta elämästään ei kannata kertoa sairaalla työpaikalla liikaa. Taitava kiusaaja voi etsiä käsiinsä tuttaviasi ja sukulaisiasi valistaakseen heitä, millainen piru sinä "todellisuudessa" olet.
Ei kannata puhua mistään mitä tapahtuu yksityiselämässä, koska kaikki käännetään sinua vastaan.
Tämän olen ihan omakohtaisesti koennut.
Kaikki mitä sinulla on, on kateuden piiri mieletön!!!! näiltä kateellisilta siis pois ja kaikkeen pienimpäänkin asiaan tartutaan ja lujaa.....
Jos matkustat (sinulla on siihen varaa) -matkustat liikaa
Jos ostat uusia vaatteita- katsotaan taas kieroon
jos käyt paljon ulkoilemassa, esim.leffassa-se ei voi mennä kotiin....
jos autat toisia-tilannetta käytetään häikäilemättömästi hyväksi...voitko tuoda mulle tota ja tota kun kuitenkin menet sinne ja sinne......