Milloin ensimmäinen Joulu yhdessä?

oltu yhessä ehkä 3kk...siitä lähtien kaikki joulut vietettiin yhessä....yhteensä 8 joulua...

rakastuneita ja tosimielellä kun olimme aloittaneet seurustelun , yhteenkin muutimme tosi nopsaan.
Onnea kesti lähes 6v:tta , mukavia muistoja jäi jouluistakin :)

Kun rakastaa, haluaa yleensä viettää varsinkin juhlapäivät yhdessä, eikä se riipu yhdessä asumisesta. Yhteinen kokemus vuoden suurista juhlista on mieluisaa ja lähentää, siihen on hyvä pyrkiä. Ajankohta riippuu tietysti siitä miten seurustelussa on edetty ja myös ihan käytännön tekijöistä, sukulaisistakin.

tapaamisesta viettiin eka joulu anoppilassa. Hyvin otettiin juhlimaan mukaan ja tunsin olevani yksi suvusta. Kunnon parisuhdetta heti kaavailtiin alusta asti ja nyt on 10 kk poikakin jo vaikka 2 vuotta ollaan vasta oltu yhdessä.

Me ollaan seurusteltu 3v 3kk eikä olla vietetty yhtään ainoaa joulua yhdessä. Tietysti poikaystävän perhe on joka vuosi käynyt kahvilla/ovella tuomassa tervehdyksen ja jonkun lahjan ja halaukset meidän koko perheelle ja aattona mä oon joka kerta ollu aamupäivän poikaystävän sukulaisten kanssa hänen mummin luona, mutta mennyt aattoiltapäivällä kotiin perheeni ja mummin kanssa syömään kotiin. ja poikaystäväni on siirtynyt mummeineen heille kotiin syömään illallisen lahjat jne. eli sitä koko jouluaattopäivää ei olla ikinä vietetty kokonaan samassa paikassa.

En tiedä oikeen mistä se johtuu kun se on tosi poikkeuksellista...kaveriki ihmetteli et koska te sit meinaatte, sit ku ootte naimisissa vai...mut en minä tiedä. Toisaalta sitä miettii sitä omaa perhettä. meil on kuitenkin niin pienet perheet (4 jäsentä kummallaki) ja sitte meillä on mummi aaton ja poikaystävällä mummi ja mamma aaton ni ollaan kumpiki aika merkittävä osa sitä oman perheemme joulun viettoa...jos siitä lähtis pois toisen perheen luo viettämään ni...jäis vähän tyhjäks noiden muiden näkökulmasta..ja vielä jos sisko lähtis oman poikaystävänsä perheen luo viettämään aaton ni vanhemmilla ei ois ku mummi kotona heidän kanssaan viettämässä sitä..ja toisaalta sitä myös haluaa olla oman perheen kanssa jouluna. toisaalta haluaisin olla joskus mukana poikaystäväni joulussa ihan alusta loppuun...kakspiippuinen juttu, e tiedä mitä tekis. mikä olis oikein. näkökulmia?

Me oltiin seurusteltu noin 9 kuukautta, kun vietettiin eka joulu yhdessä. Ei vielä virallisesti asuttu yhdessä, mutta käytännössä kyllä oltiin aina kun pystyttiin samassa kämpässä. Jotenkin itse olin ajatellut, että mä kai sitten menen omille vanhemmilleni ja hän omilleen, mutta mies ilmoittikin, että hän haluaa viettää joulun mun kanssa. :) Meillä on sikäli hyvä tilanne, että kummankin vanhemmat asuu samassa kaupungissa, joten pystytään viettämään aikaa kummankin perheen luona. Se oman perheen kanssa olo jouluna on kuitenkin kummallekin tärkeetä. Meille on tässä neljän vuoden aikana kehittynyt jo kunnon toimiva rutiini siihen, että milloin mennään hänen vanhemmilleen ja milloin sitten siirrytään minun vanhemmilleni. On jo kehittynyt omia jouluperinteitä meillekin. :) Mukava on taas odotella nopeasti lähestyvää joulua. Tätä viestiä kirjoittaessa tulikin jo vähän joulumielelle. :) Leppoisaa joulunodotusta kaikille.

Olemme seurustelleet ja asuneet yhdessä 4 vuotta. Emme vietä joulua kotonamme kaupungissa vaan haluamme rakkaiden ihmisten luokse. Vanhempani ja mieheni vanhemmat asuvat kaukana toisistaan ja mieheni haluaa olla jouluna aina kotonaan, kaikki veljet menevät aina sinne myös. Itsekin haluan olla vanhempieni luona, sillä sinne tulee aina myös sisarukset lastensa kanssa. Haluaisin toki olla oman rakkaimpani kanssa jouluna, mutta koska kumpikin haluaa olla lapsuudenkodissaan, niin olemme ratkaisseet tilanteen sitten näin. Joulupäivän iltana olemme palanneet omaan kotiimme aina.

OIemme siis jo 3-kymppinen pariskunta, ei lapsia, vielä. Olen miettinytkin, että kuinkas sitten kun on lapsia. Varmaan pitää viettää joka toinen joulu anopilla ja joka toinen joulu minun lapsuudenkodissani. Siihen en lähde että kummassakin paikassa käydään, ihan jo välimatkojen takia. En halua viettää koko joulua autossa istuessa. Haluan rauhoittua jouluna yhdessä paikassa enkä rehata lahjoja eestaas ja ajella ympäri kyliä paikasta toiseen.

Meillä ensimmäinen joulu yhdessä tuli n. 5 kk tapaamisen jälkeen. Tarkoituksena viettää joulua miehen vanhempien kanssa. Likkakaverini oli aivan kauhuissaan kuinka uskallan lähteä heti "pataan" ja keskelle korpea mökkiin ihmisten kanssa keitä en edes tunne. Mutta tunsinhan mieheni, se riitti. Ja olin jo liki 3-kymppinen aikuinen nainen, enkä osanut enää vierastaakaan. Tosin hiukan kävi pelottamaan kun toinen miniä totesi kuullessaan joulusuunnitelmista "Oleko varma?...No, onnea vaan!".

No joulu tuli. Ajoimme yhdessä mökille. Olen hyvin helposti ihmisten kanssa toimeen tulevaa sorttia, mutta anopin kanssa yhteisen rennon jutustelun syntyminen oli vaivalloista. En ollut koskaan tavannut ihmistä, joka oli niin vaikeasti lähestyttävissä. Toki olin saannut tästä jo väläyksen ensivisiitillä kun minusta suorastaan tuntui että hän yritti loukata sanomisillaan. Mutta mieheni kertoessa äitinsä olevan hmmm....hiukan erikoinen, ajattelin että tämä ei ehkä osanut vain ilmaista itseään oikein ja niin kuin halusi.

Olimme perillä aaton aattona. Ja ensimmäinen yö mökillä. Otimme illalla parit hömpsyt ja anoppi askarteli joulua. En arvannut vielä mennä mukaan, hän kun oli selvästi heillä keittiön valtias, tosin kun mitä olin omassa kotonani tottunut. Ilmapiiri oli vielä jäykähkö, mutta appiukko yritti pitää tunnelmaa rentona.

Kävimme saunassa ja tultuamme takaisin anoppi oli aivan SEIS. Oli juonut itsensä änkyräkänniin. Heitteli astioita ja kolisteli mielenosoituksellisesti keittiössä. Olin kuin puulla päähän lyöty. Yritin olla tuijottamatta ettei ärsyyntyisi lisää. Mieheni kävi kysymässä että tarviiko apua jossain, että voidaan kyllä auttaa... Sai vain tuhahduksen vastaansa. No aloimme jo hiissata itseämme nukkumaan kun anoppi sai sen seitsemännen raivokohtauksen. Heitteli tavaroita seinille ja kiroili niin paljon kuin lähti. Lopulta sai koko mökkiä ravistelevan itkukohtauksen ja kävi tinttaamaan lisää viinaa. Mieheni jäi hänen seurakseen juttelemaan ja selvittämään mistä kaikki johtui, itse lähdin karkuun toiseen huoneeseen lukemaan.

No anoppi sammui aamuyöstä ja oli taas aamupalan aikaan oma "hilpeä" itsensä. Lähdettiin mieheni kanssa reippailleen ulos ja hakemaan hänelle havuja. No, kun tulimme takaisin oli taas koko show käynnissä. Pari lautasta rikki lattialla ja anoppi yhtä tulta ja tappuraa. Miehensä yritti hyssytellä, mutta tilanne meni vaan pahemmaksi. Lopulta mieheni meni mukaan selvittelemään tilannetta ja koko mökki helisi perustuksillaan kun anoppi kiukkuili takaisin.

Menin hiljaa ulos ja soitin vanhemmilleni kertoakseni kuinka ikävä minulla heitä on....ja toivotin Hyvää Joulua! "Juu...ihan kivaa kuuluu...EHKÄ vähän "erilainen" joulu kun meillä...."

Siis jos joulua emme vielä viettäisi yhdessä niin itselleni olisi tulossa sellainen Joulu, jonka viettäisin yksin ellei sitten joku ystävä kutsu Joulua viettämään luokseen.

Emme ole vielä viettäneet joulua yhdessä. Olemme seurustelleet vasta reilun puoli vuotta. Kohta pitäisi kuitenkin alkaa miettimään mihin suuntaan lähdemme. Asumme samalla paikkakunnalla, mutta minun vanhempani lähempänä. Miehen vanhemmat taas kauempana etelässä, joten en millään haluaisi lähteä matkustamaan yli 300km jouluna. Joulu tarkoittaa minulle rauhoittumista ja yhdessäoloa, joten olisi omituista lähteä "kesken kaiken" ajamaan jomman kumman vanhempien luokse. En suoraan sanottonu pysty kuvittelemaan itseäni missään muualla kuin vanhempieni luona jouluna, joten ajatus siitä että vuorottelisimme joulun vietossa tuntuu kummalliselta. Ajattelimme alustavasti, että vietämme joulun erillään kumpikin omissa lapsuuden kodeissaan, mutta en tiedä jos ikävä yllättää. Minä olen vielä opiskelijaelämässä, mutta mies töissä joten lomani on pidempi ja olen tottunut olemaan uuteen vuoteen saakka lomalla.

Kiitos niille, jotka kertoivat omia ajatuksiaan.

Kyllä me joulut on vietetty yhdessä niin kauan kuin olemme toistemme olemassaolosta tienneet, päivällä käydään miehen sukua tapaamassa ja illalla minun. Ekana jouluna olimme seurustelleet puolisen vuotta, ja muistaakseni tapasin miehen vanhemmat ja sisarukset juuri tuolloin jouluna ekaa kertaa.

Kotosalla voi joulua viettää sitten joskus jos on lapsia. Tai kyllästyy sukulaisiin :)