vapaaehtoinen työttömyys

puoliso on vanha-akaisesti ajatteleva moukka. Nykypäivänä ei työttömyys ole iso asia jos itse perhe siitä selviää. Kenellekkään se ei pitäisi kuulua että onko töissä vai ei.

En ole tiennyt että vielä vouhotetaan töistä noin kovaa, että siitä saa laiskan leiman otsaan.

Se, että sulla on suunnitelmia tulojen saamiseks niin se pitäisi riittää ja jos vielä toteutat sen. Nykypäivänä on pikemminkin arvokasta, että tajuaa että ei työ tekemällä lopu ja kuka hullu sitä itseään töillä sairastuttaa. Tietysti tämä pätee sellaiseen työhön mistä ei pidä. Tottakai tätä sanomaa on vastaan kateelliset työntekijät jotka haukkuu loisiks tai pummeiksi sellaiset ihmiset jotka on tajunnut, että elämä ei oo pelkkää työtä.

Vaimosi edustaa enemmistöä, eli ihmisiä jotka on aivopesty tekemään työtä, itsekunnioituksesta välittämättä. Täytyy tunnustaa että olen hiukan samoilla linjoilla omasta keskinormaalista ja sokeasti yhteiskuntarakennetta kunnioittavasta kasvatuksesta johtuen. Onneksi silmäni ovat jo hiukan auenneet näkemään jotain muuta.

Nykyään ymmärrän jo nuorilla voimassa olevaa asennetta kieltäytyä töistä kokonaan. Tämä kulutuskeskeinen maailma sairaine vaatimuksineen ja pätkätöineen ei kiinnosta enää ketään. Mutta toisaalta juuri siitä johtuen kun itse on tehnyt koko aikuisiän vain pätkätöitä, ratkaisusi tuntuu oudolta. Mutta se kuinka tärkeää osaa hyvinvoinnissa työ määrittelee on yksilöllistä.
Ihailen suunnattomasti miestäni, joka pystyy olemaan onnellinen ilman työtä ja voin toivoa että 20 vuoden yrittämisen jälkeen osaisin itsekin jo antaa vihdoin periksi ajatukselle.

Sitä paitsi se joka hoitaa kotia, ei ole koskaan työtön.

Tota paskaahan suomalaisille on pakkosyötetty ja heidät on siihen aivopesty. Ymmärrän sen ennen, se ei ole "ennen vanhaan" juttuja eikä vanhojen syy: he tekivät mitä täytyy ja rakensivat maan. Silloin oli ajat eri, olikin pakko ja työ oli todella asia mitä arvostettiin. Myös työn tekijää arvostettiin pari vuosikymmentä sitten hieman eri tavalla. Nykyään olet alipalkattu orja, jolla muita yhtä arvokkaita sitoumuksia ei saisi olla, vaikka olisit mikä vitun puhelin myyjä, niin työn pitäisi mennä suurin piirtein perheen edelle. Sarasvuot ja muut idiootit käy julkisuudessa hokemassa miten laiskoja ihmiset ovat, siis Työläiset ovat: tottakai: hehän siitä eniten hyötyvät kun hölmöläiset arvottavat itsensä työn teolla ja tekevät näille pörssihaille rahaa oman terveytensäkin kustannuksella.

Kesti aika kauan että siivoojien palkatkin saatiin nousuun: sollit, rtk:t, lassilatikanojat ja muut ovat kiskoneet suuria voittoja työn tekijöittensä kustannuksella jo vuosia! Siis palkkaa maksetaan liian vähän, ylitöitä ei (ne kierretään), paikat vaihtuu ja työn tekijä omalla kustannuksellaan vaihtaa paikkaa jne. Mutta pörssiyhtiöt rikastuu. Ja saa siivouksen halvalla: kun itse työn tekijä käy sossun luukulla.
Sairaanhoitajat sai tarpeekseen, niin johan oli Vanhanen murhista syyttämässä, vaikka itse kyllä on hyödyntänyt lailliset ja laittomatkin edut mitä saa. Tehtailla ja muualla irtisanotaan, pelotellaan ja pidetään epävarmuudessa, jopa tuottavissa yrityksissä. Palkataan entistä vähemmän ja teetetään väsymykseen saakka työt muilla.

Joten siis, sitä työn arvostus-höpinää pakkosyötetään, koska rikkaat hyötyy siitä: pörssimies laskee sinun perseelläsi mäkeä ja sinun pitäisi kiittää siitä! Valtion köyhyydestä syytetään köyhiä ja tupakoitsijoita eikä ihminen ole niin fiksu, että itse ottaisi selvää: ottakaa nyt v**ussa selvää asioista! Tämän valtion laskut maksaa tavallinen kansa. (Joka on hiljaa ja äänestää porvaria uudestaan, kun se sanoo, että "mä olen sitten tosi kiva".)

Joten: kunhan et ole laiska, mikä on ihan eri asia, kaikki on jees. Aikaan voi saada, voi panostaa perheeseen, pitää taukoa töistä, jne. Älä uhraa elämääsi ja aikaasi työn antajaan, joka kuitenkin kusee sun päälle, valtioon joka ei paskaakaan välitä ja älä maksa penniäkään veroja, jotka menee kuitenkin kansanedustajien matkakuluihin ja palkan korotuksiin, kaupungin herrojen pikkujouluihin.
Sitoudu työantajaan vain sen verran, kun sekin sitoutuu sinuun: anna sille vain se, mitä se antaa sinulle, älä yhtään enempää. Ole pätkätöissä ja mielellään: tee pimeitä töitä, kuseta vaan kaikki irti tästä paskamaasta mitä saat, äläkä kanna huonoa omaatuntoa, ei ne vanhasen joukotkaan kanna. Elä vapaasti ja ole onnellinen.

Jos kunnianhimo syttyy, voit palata oravan pyörään milloin vain, se ei katoa. Jos tilanne menee huonoksi, menet taas töihin. Jos jotain täytyy tehdä, tee se. Niin kauan kun lapset ovat turvassa ja perhe ei kärsi, niin ei ole hätää: ja vähemmälläkin pärjää kyllä. Mutta ei, todellakaan et ole piiruakaan huonompi, jos elät kuten haluat. Jos vaimosi on valintoihinsa tyytymätön, ehkä hänen pitäisi tehdä sama.

Ja ei, en ole työtön, teen töitä tällä hetkellä 7 päivää viikossa ja opiskelen, mutta minä teenkin itselleni. Olen todella kunnianhimoinen, mutta siitä huolimatta tämä perseläpi (=suomi) on riittävän monta kertaa osoittanut, onko se hädässä paikalla ja mitä varten veroja maksetaan. Minä siis teen töitä paljonkin tällä hetkellä, mutta en siksi, että se työn teko yleisesti parantaisi itsetuntoani: olen aivan sama ihminen kun työttömänä ollessani tai pätkätöitä tehdessäni. Nyt vaan on tekemistä, mille haluan aikaani antaa ja mistä saan niin paljon, että se tuntuu olevan vaivan ja uhrauksen arvoista.

Älä haaskaa elämääsi turhuuteen. Sano se vaimollesi, että terveisiä vaan: arvostan ratkaisuasi kovasti ja mielestäni teit aivan oikein!

Harva uskaltaa tehdä tuollaista päätöstä, koska se heikentää yleensä perheen tuloja. Mikäli perheessä on lapsia, saattaa yhden aikuisen palkka olla riittämätön kasvavien lapsien tarpeeseen, koska varsinkin teini-ikäisten harrastuksiin menee todella paljon rahaa. Olisi varmaan mukava hiukan matkustella perheen kanssa myös, niin kauan kuin lapset vielä haluavat mukaan, se aika menee ohi nopeasti. Toivottavasti säästöt riittävät siihenkin.
Mitä kauemmin on poissa työelämästä, sitä vaikeampi on sinne palata.

Vaikea sanoa miksi vaimosi vastustaa kotona olemistasi, koska onhan se hyvä, että joku on kotona lähettämässä lapset kouluun ja myös kotona kun he saapuvat sieltä, tai jos he sairastavat(jos siis lapsia on), sekä hoitaa kotityöt.
Sukulaisten/tuttujen puheista ei kyllä kannata välittää, asia ei kuulu heille yhtään ja teetpä miten tahansa, niin he puhuvat kuitenkin...
Luulen, että leimautumisen pelko saattaa yksi syy, miksi ihmiset eivät hyppää pois työelämän "oravanpyörästä", kuten sanoin alussa, vain harvat uskaltavat tehdä niin.
Itse olen myös kotona, tosin muista syistä mutta kuitenkin, eikä vaimoani haittaa se yhtään.

Arvostaisi akkas sitä, että et ole kaiket illat töissä. SIis voi helvetti eikö naiset ole mihinkään tyytyväisiä? Valitetaan, jos mie son töissä, valitetaan, jos mies ei ole.

On paljon pahempi, jos olet huonossa työssä ja kulutat itseäsi kuin se, että pidät sapatin ja keskityt itseesi. Keskitythän myös vaimoosi. Kyllä sinun on myös vaimon sanaa kuunneltava. Olethan kuitenkin aviomies ja te olette tiimi.

Onnea teille. Häpeäminen on vaimosi häpeä. Hyvä, jos sinä et heilahda siitä, koska ei ole syytäkään. Vuosi sinne tänne ei tunnu enää tuossa iässä. Sinä voit saada paremman duunin sitten ensivuonna.

Joo, olen vaimosi kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Ymmärrän, että on tilanteita, joissa joutuu selviämään tulonsiirroilla, mutta niiden tulee olla ääritilanteita. Joku sen rahan tekee omalla työllään, joka sinulle siirretään. Eli kyllä, olet laiska, piittaamaton ja vastuuton.

Olen itse samassa tilanteessa, tosin vasta harkitsen mitä teen. 10 vuoden pätevät opinnot takana. Silti tuntuu päivä päivältä siltä että minulta huijattiin nuo vuodet opiskeluun. Kohta en ole edes pätevä oman alani töihin. Nyt teen 8 eur/h töitä hanttialalla, jossa tuntikustannus on tätä nykyä kai 35-40 eur. Eli painan töitä niska limassa matalapalkalla ja työnantaja riistää minusta sen 20-30 eur itselleen joka tunnilta mitä teen. Mutta kun muutakaan ei tällä hetkellä täällä päin Suomea ole, eikä yrittäjyys omalla alalla ole vielä mahdollista.

Mies löysi oman alansa töitä ja toimittaa 5000 eur kk-tulolla mielekästä ja haastavaa työtä kansallisessa yrityksessä. Itse riudun tylsässä ja älyvapaassa työssä, henkisesti rasittavalla alalla haaveillen paremmasta huomisesta. Kuun lopussa työnantaja jatkaa kai määräaikaisuutta sen kymmenennen kerran, ja toivon että voisin vastata EI.

Jos olet työnhakijana ja saat työttömyyspäivärahaa, se tarkoittaa sitä, että sinun tulisi olla työmarkkinoiden käytössä aina tarvittaessa eli ottaa työtä vastaan ja myös hakea sitä. Jos taas et ole virallisesti työnhakijana ja elät omilla säästöilläsi, tätä ongelmaa ei ole.

Työtähän voi tehdä muutoinkin kuin palkkatyössä, ovathan naiset olleet kotiäiteinä iät ja ajat, ja minä ainakin käsitän asian ihan työn tekona ja arvostan kotiäitien työpanosta niin yhteiskunnallisesti kuin yksilötasollakin.

Hyvä!

Hoida itsesi kuntoon, hoida perhettäsi. Kerro vaimollesi, että ei tuo ole sinun loppuielämäsi ratkaisu. Nyt vain täytyy vetää henkeä, hoitaa itsensä kuntoon ja etsiä mielekkäämpiä työmahdollisuuksia. Selitä kantasi vaimolle kärsivällisesti. Haasta hänet olemaan välittämättä muiden mielipiteistä.

Hyvää itsenäisen valinnan jaksoa elämääsi! Olet hyvä tyyppi!

Teidän parisuhdekäytäntöjänne sen enempää tuntematta, ajattelisin vaimon kuitenkin olevan raivoissaan lähinnä siitä, ettet ottanut häntä mitenkään huomioon asiaa päättäessäsi. Sinä vaan päätit. Minä ainakin olisin aika kiukkuinen jos mieheni tekisi noin suuren päätöksen keskustelematta asiasta ollenkaan. Aina ei voi olla samaa mieltä, mutta täydellinen ignooraus saisi minut hyvin epävarmaksi koko suhteen tilasta. Alkaisin siis pelkäämään, että mitä muita täydellisiä ylläreitä on nurkan takana tulossa..

Kateutta tuo vaan on,
kun ei itse uskalleta miettiä omaa vointia ja haaveita - mennään vain töihin, kauppaan ja tv:n ääreen.

Elän itse nyt samantyylisesti kuin sinä, ja nautin todella elämästäni. Ulkoilen, harrastan ja olen täynnä energiaa. Taloudellisesti on niukkaa, mutta sepä ei minua haittaa.

Meillä on vain yksi elämä, käytetään se niin, että itsellä ja muilla on hyvä olla.

(En usko, että lähipiiriänne oikeasti kiinnostaa elämäntapanne. Vaimo etsii vain komppaajia. Kaikki tuijottavat omaan napaan joka tapauksessa, eivät he ehdi muiden tekemisiä murehtia)

Jos itse olisin uskaltanut tehdä aikoinaan saman kuin sinä samoilla syillä, niin en varmasti olisi sairastunut vakavaan työuupumukseen ja pudonnut pakolla työelämästä pois. Vie vähintäänkin sen kaksi vuotta selvitä taas jaloilleen ja maine työelämässä on taatusti tuhoutunut. Uupuminen on niin ristiriitainen käsite edelleenkin, minkä vuoksi on aina järkevämpää ennakoida työelämänsä laatua ja ryhtyä tekemään sen eteen jotakin olipa se sitten irtisanoutuminen tai työpaikan vaihto.

Minullakin puolisi marmattaa työttömyydestäni, minkä vuoksi meillä on joka päivä tätä nykyä vaikeaa keskenämme ja vaikka kuinka maksan vähäisistä tuloistani oman osuuteni kiinteistä kuluistamme, on jo pelkkä kotona norkoilu puolisolleni punainen vaate. Tosin olen perustamassa omaa yritystä, mutta mistään kultasuonesta ei ole kyse. Haluan panostaa elämisen laatuun ja sen vuoksi puolisoni arvomaailma on sairastumisen jälkeen tuntunut pelkästään minulle vieraalta. Tuntuu kuin mikään raha ei enää riittäisi ja kaikkea on saatava, vaikka hän ei edes tiedä mitä haluaa.

Ratkaisin joka-aamuisen marmatuksen kotiini jäämisestä sillä, että selitin rautalankaa vääntämällä että olisin ihan minä hetkenä valmis vaihtamaan puolisoni kanssa paikkaa jos tästä yhteiskunnasta löytäisin paikan, jossa minua tarvitaan ja jossa voisin henkisesti hyvin. Puolisoni saisi maata vaikka lopun ikäänsä kotisohvalla, jos se on hänelle niin tärkeää. Minusta kun tuntuu, että on aivan turha syyllistää minua siitä mitä olen. Ja pakkoko toisen on siinä olla? Jos tuntuu, että elämä olisi jonkun toisen työhullun kansas maallinen paratiisi, niin en todellakaan asetu puolisolleni poikkiteloin.

kahden ongelma, eikä pelkästään vaimosi. Ehkä olisi keskustelun paikka. Miksi vaimollesi on tärkeää noiden muiden arvostus? Ehkä ne ovat hänenkin arvojaan ja hän on ollut ylpeä sinusta, että olet elänyt niiden mukaan tähän saakka. Kysy mitä asioita vaimosi pitää arvokkaana ja mitä tavoitteita hänellä on elämänsä suhteen?

Aina voi suhtautua kriittisesti tuollaisiin arvoihin. Kyseenalaistaminen tarkoittaa, että puhutte yhdessä siitä, ovatko nuo arvot ihan niin kohdillaan vai eivät. Miksi joku muu tapa elää on väärin? Mikä siitä tekee huonon?

Itselleni ihan tutun kuulosta, ensimmäinen liittoni päätyi tuon takia eroon. Asetelmat olivat vain päinvastoin, mies halusi elintasoa ja minä elämäntasoa. Tosin käytin aikani opiskeluun, mutta sama se. Materia ei koskaan ole kyllin hyvä motivaatio luopua omasta elämästä.

Aika periaattellinen juttu.