Selvitääkeni itselleni, kiitos mielipiteitä.....
Pari kk sitten loppui suhteeni räiskyvästi, kysyin väärän kysymyksen partneriltani ja siitä sain palkakseni rikotun kodin, hän raivostuksissaan hajoitti sitä sun tätä & satutti minua fyysisesi ja lähti kävelemään.. mitään anteeksipyyntöä ei ole ollut saatikka haluakaan hänen korvata rikottuja tavaroita minun kodissani....
Sen jälkeen on ollut puhelinkeskusteluja ja sms ... raivoisia ja olen kuullut kuin oli minun vika kaikki....
olen kertonut että satutti minua pahasti ...minkäänlaista empatiaa ei ole ollut....
Mietin... olenko itse joku narsisti nyt tai jotain...koska kun on ollut ihanan hiljaista koko raivoamisesta ja kun ex on... ei olla nähty näitten parin kk aikaan lainkaan.... tänään uskaltauduin sitten ulos uuden tuttavuuden kanssa... kevyt kiva shoppailu päivä ja täysin ystävänä, hän on oikein herttainen ja hyvällä tavalla huomioiva, ei yliampuva... halauksin nähtiin ja halauksin toivotettiin kivaa iltaa toisillemme
mutta jotenkin tunnen syyllisyyttä että voin tuntea itseni pikkasen onneliseksi ja hyväksytyksi...ja tämän uuden tuttavuuden tunnen vain ystäväksi, mitään muuta en halua....
Onko tää nyt väärin että tapaan ja uskallan tavata muita miehiä näin pian, vaikka edellinen rikko koko käsityksen ?
Pari kk sitten loppui suhteeni räiskyvästi, kysyin väärän kysymyksen partneriltani ja siitä sain palkakseni rikotun kodin, hän raivostuksissaan hajoitti sitä sun tätä & satutti minua fyysisesi ja lähti kävelemään.. mitään anteeksipyyntöä ei ole ollut saatikka haluakaan hänen korvata rikottuja tavaroita minun kodissani....
Sen jälkeen on ollut puhelinkeskusteluja ja sms ... raivoisia ja olen kuullut kuin oli minun vika kaikki....
olen kertonut että satutti minua pahasti ...minkäänlaista empatiaa ei ole ollut....
Mietin... olenko itse joku narsisti nyt tai jotain...koska kun on ollut ihanan hiljaista koko raivoamisesta ja kun ex on... ei olla nähty näitten parin kk aikaan lainkaan.... tänään uskaltauduin sitten ulos uuden tuttavuuden kanssa... kevyt kiva shoppailu päivä ja täysin ystävänä, hän on oikein herttainen ja hyvällä tavalla huomioiva, ei yliampuva... halauksin nähtiin ja halauksin toivotettiin kivaa iltaa toisillemme
mutta jotenkin tunnen syyllisyyttä että voin tuntea itseni pikkasen onneliseksi ja hyväksytyksi...ja tämän uuden tuttavuuden tunnen vain ystäväksi, mitään muuta en halua....
Onko tää nyt väärin että tapaan ja uskallan tavata muita miehiä näin pian, vaikka edellinen rikko koko käsityksen ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos voisit kertoa mikä tuo väärä kysymys oli? Sillä yksi kysymys, oli se mikä tahansa, aiheutti sellaisen reaktion että ehkäpä hyvä ettei hullummin käynyt. Mitä oikeaan narsismiin tulee, heillä ei ole sairaudentuntoa joten sellainen et ole ainakaan. Pikemminkin normaali asioita pohtiva ihminen. Jos vielä uskallat aina peiliinkin katsoa, niin hyvä tulee. Jos olet rikki ed. suhteen päättymisestä, käsittele sitä ensin loppuun rauhassa, ennen kuin aloitat uuden suhteen. Ystäviä toki saa olla, aina.
vaan mene ihan omaan tahtiin, ja kerro se myös uudelle tuttavuudelle( jos hän on sinut itsensä kanssa, ja sinun kanssasi..muuten ei ole tämän hetken arvoinen..) Jos edellisesi oli narsisti...Hän todellakin on aiheuttanut myös sinulle nämä syyllisyyden tunteet..Narsisti tekee näin, omilla toimillaan. Jos todella mietit näitä asioita, et todellakaan ole narsisti, narsisti ei mieti, miltä toisesta tuntuu ja olenko narsisti. Narsiti ei nimittäin näe itsessään vikaa lainkaan. Vie aikaa toipua narsistin kansssa seurustelusta, tiedän sen kokemuksesta. Ei ole oikein tuntea syyllisyyttä onnellisuudesta ja hyvistä hetkistä, päinvastoin. Narsisti etsii monesti "uhreikseen" joko aivan liian kilttejä tai siihen taipuvaisia ihmisiä, keitä sen helponpaa olisikaan syyllistää. Ja syyllisyydentunnossaan voi myös alkaa miettimään, olisiko itse se syypää, tai paha ihminen, jos tunnet sellaisia tuntoja, olet yksinkertaisesti liian kiltti, joten älä huoli, yksinkertaistettuna: Pahat ihmiset eivät mieti, ovatko pahoja. Olet kokenut huonojakokemuksia, "iskuista" vie aina aikaa toipua, suo se itsellesi-olet sen arvoinen :)