Työuupumus, masennus ja kaikki se... Rankkaa niinkuin lehdistä luemme. Mutta entä puolisolle?
Totta kai minun pitäisi jaksaa tukea ja kuunnella, mutta salassa toivon että vapaahetkiä ei olisi kovin paljon, niistä kun kaikki menee valittamiseen ja kuunteluun... Puolisoni tekee pitkää päivää, kunnia hänelle, ja ymmärrän että se on raskasta, mutta aina uudestaan alkava valitus ja itkeminen on kyllä raskasta täällä toisella puolellakin.
Joskus tuntuu että hänen väsymys tappaa tämän perheen ennemmin tai myöhemmin.
Miten jaksaa väsynyttä?
Totta kai minun pitäisi jaksaa tukea ja kuunnella, mutta salassa toivon että vapaahetkiä ei olisi kovin paljon, niistä kun kaikki menee valittamiseen ja kuunteluun... Puolisoni tekee pitkää päivää, kunnia hänelle, ja ymmärrän että se on raskasta, mutta aina uudestaan alkava valitus ja itkeminen on kyllä raskasta täällä toisella puolellakin.
Joskus tuntuu että hänen väsymys tappaa tämän perheen ennemmin tai myöhemmin.
Miten jaksaa väsynyttä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
koska olen itse samassa jamassa. Puolisoni tekee niin pitkiä päiviä, ja toisaalta taas nukkuu niin vähän että on äreä kokoajan. Eikä hän enää siinä omassa väsymistilassaan huomaa sitä, että jatkuvasti nykyään syyllistää mua kaikesta.olen lähestulkoon menettänyt jo ihmisarvoni. Olen myös yrittänyt ymmärtää ja olla tukena, mutta myös sanonut että vähän hellittäisi, koska pelkästään työ ei ole se mikä tekee hänen päivästään pitkän, vaan sitten on siihen päälle monet harrastukset ja muutama muu asia ( joita en tässä mainitse),ja tilanne on mennyt siihen ettei hänellä ole enää omien sanojensa mukaan antaa aikaa suhteellemme.
ja silti saan olla kuitenkin se, jonka niskaan väsymys, turhautuminen ja asioiden päällekkyys kaadetaan.
En oikeastaan voi sanoa muuta sinulle kuin että VOIMIA!!!! Sitä tarvitset todella, jos aiot sietää tuollaista.
Me olimme jo eron partaalla, mutta nyt mies on alkanut pienin askelin näyttämään että on tajuamassa tilanteen vakavuuden..Kaikin puolin.
Mutta kuitenkin tähän tilanteeseen päästäkseen on tehtävä todella lujasti töitä. Monet keskustelut on käyty, ja itkuiltakaan en ole välttynyt, mutta tärkeintä on saada puolisosi itse ymmärtämään missä mennään.Ja ennenkaikkea se, miltä sinusta tuntuu!!! Jos ei vaikuta siltä ettei hän ymmärrä yhdestä tai kahdesta keskustelu kerrasta, älä luovuta, mutta kuitenkin itseäsi säästäen puske eteenpäin. Niin minäkin tein.
Mutta jos tilanne ei ala näyttämään minkäänlaisia elpymisen merkkejä, kannattaa myös miettiä, millaiseksi tulevaisuus saattaa muodostua jos toinen ei suostu hellittämään. se saattaa vain pahentua. Ja silloin voi olla jo hyvä myös harkita, onko suhteella tulevaisuutta.
Oottako työ naisimmeiset ikinä kuulleet, että paras tapa laittaa miehenpuoli 'ruotuun' on alkaa elää omaa elämäänsä. Ja antaa sen mieähen elää omaansa ihan miten lystää; tehköön töitä ja nukkukoon tai mitä ikinä juuri siinä tahdissa kuin itse tahtoo ja jos on valittamista, valittakoon jollekulle muulle (vaikka ammatti-ihmiselle), aviovaimon tehtäviin ei kuulu olla tunkio.
Kun vaimoväki lähtee 'liikkeelle', pistää oman itsenä ja elämänsä kuntoon ja omansa näköiseksi ja hyväksi itsellensä elää, niin miesten varoituskellot alkavat kilkattaa nopeasti ja lujaa. Ihan turha valittaa, jos itse suostuu ahtaan karsinan piiaksi eikä tajua, että aikuisen ihmisen ei tarvitse olla toiselle aikuiselle vanhempi. - Niin, paitsi että onko vaimolle olosuhteitaan valittava mieäs aikuinen, ikä pelkästään kun ei sellaiseksi tee ?