Kiitän jo valmiiksi jos joku jaksoi lukea tarinani ja osaa neuvoa minua eteenpäin. Erosin n 5 kk sitten pitkäaikaisen (8v) poikaystäväni kanssa. Päätös oli minun, hänen olisi pitänyt muuttaa käyttäytyimistään ja alkaa ajattelemaan muitakin kuin itseään. Menetin luottamukseni häneen kokonaan, tämä tapahtui pikku hiljaa vuosien mittaan eri tapahtumien ja juttujen seurauksena. Mies luppasi muuttua monta kertaa ja minä odotin ja odotin. Hän ei kuitenkaan muuttanut tapojaan, enhän voinut yksin asialle mitään. Viimeisen yhteisen vuotemme olin todella masentunut. En luottanut poikaystävääni pätkääkään ja itkin illat sitä, ettei hän muuta tapojaan vaikka sanoo minun olevan elämänsä rakkaus ja tärkeintä elämässä. Tiesin etten kestäisi enää kauan ja ero tulisi olemaan ainoa vaihtoehto. Ja niin minä sitten viimeisellä sain rohkeutta ja jätin hänet. Ero oli todella vaikea, katkerakin, mutta mieheni ei juurikaan tehnyt mitään sen eteen etten olisi jättänyt häntä. Jättäminen oli minulle todella vaikea asia, rakastin häntä yli kaiken ja olisin tahtonut jakaa elämäni hänen kanssaan. Olin aina luotettava ja hyvä hänelle (viimeisen vuoden masennusta lukuunottamatta), mutta mitä sain häneltä, ilkeitä temppuja ja valheita. Ja silti vain rakastin ja halusin vain hänet. Ero siis oli jo itsessään *elvetillisen vaikea. Ensimmäisen viikon hän laittoi minulle ihania viestejä, että aikoo saada minut takaisin ja on pahoillaan ja aikoo muuttua. mutta sitten viestit loppuivat viikon kuluessa kuin seinään ja sain tietää että miehelläni oli jo jotakin juttua uuden naisen kanssa. Kuukauden kuluttua erostamme, hän sanoi minulle ettei enää ikävöi minua. olin murtunut, kaikki hänen puheensa olivat siis pelkkää valhetta. merkitsinkö ikinä hänelle mitään? En ymmärrä miten ihminen voi 8 v suhteen jälkeen unohtaa tuosta noin vaan ja ottaa uuden naisen? (itse en voisi koskaan tehdä noin) Se tuntuu niin pahalta, oloni on niin merkityksetön...nyt on kulunut 5 kk ja éxäni on edelleen sen naisen kanssa. yritän vältellä häntä parhaani mukaan ja tällä htekellä tuntuu etten enää koskaan halua nähdä häntä. Minä uskoin hänen puheisiinsa, olisin jopa tahtonut yrittää uudelleen hänen kanssaan. Miten tästä selviää ja pääsee yli? Hän oli ensi rakkauteni jonka eteen olisin tehnyt mitä tahansa. Miten pääsen yli tästä häpeästä ja kivusta, miten voin ikinä nähdä exääni ja hänen naistaan yhdessä. Tiedän, minä hänet jätin ja hän oli katkera siitä, mutta tuskin tämä on kostoa. En vaan ymmärrä miten ihminen, jonka tunsin olevinaan niin hyvin, voi hylätä minut niin nopeasti, unohtaa tunteensa ja aloittaa uuden elämän tuosta vaan? Ja minä junnaan edelleen paikallani itkien hänen peräänsä ja yrittäen päivästä toiseen selviytyä tästä tuskasta..on vain välillä niin vaikeaa. se rakastamani elämäni ihminen on poissa ja syleilee toista naista samalla lailla kuin minua..tuskin voin enää koskaan rakastua uudelleen, tuskin selviän tästä..
Milloin tuska loppuu, tietääkö kukaan?
niin särkynyt*
161580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että luet läheisriippuvaisuudesta niin alat tajuta mikä sua vaivaa.
ei kannata diagnosoida
maailmanko pitäsi muuttua sinun ympärillä !! Jo on ongelmallinen raasu....ei ymmärrä itseään ei muita !
Tämmöiseksikö suominainen on mennyt.....sääli.
Tuollaiseksiko me äidit omat tyttäremme kasvatamme? Ruikuttajiksi, omaan napaansa tuijottajiksi. Kaikki minulle, tässä ja nyt heti. Katkeruudessakohan ap:kin meinaa loppuikänsä viettää ja kärvistellä, vihata miehiä kun häntä muka loukattiin? Kun en edes ymmärrä miksi. Sitä sai mitä tilasi.
Minusta tuntuu, että kun luin tarinasi, olet käyttänyt aluksi eroa pelotteena poikaystävällesi. Ajattelit, että saat hänet havahtumaan tilanteeseen ja syihin, miksi olit masentunut ja itkuinen. Oman paikkasi poisantamista et halunnut tai halua nytkään ajatella. Se on raastavaa, ajatella oma rakas toisen sylissä.
Sinä olet jo selvinnyt 5 kuukautta ja kun 5 lisää menee, usko pois, helpottaa. Nyt tämä voi kuullostaa tylyltä kommentilta/ neuvolta. Hanki apua itsellesi mm. terapiasta, lue kirjallisuutta. Nyt olet jäänyt ajatuksiesi vangiksi ja ajatukset jumivat samassa oravanpyörässä. Ja kyllä sä sille miehelle merkitsit paljon, ei kukaan ole 8 vuotta toisen kanssa "muuten vaan". Suomalainen mies ei puhu tunteistaan, jostain kummallisesta syystä mies etsii melko pian uuden. Onkohan se keino selvitä, ei tarvitse puhua tai käsitellä eron tuskaa.
Voimia ja jaksamista!
Ensinnäkin: sinä jätit hänet. Hänellä ei ole velvollisuutta kysellä sinulta, että sopiiko, että aloittaa uuden elämän, vaikka saman tien. Sinä olet historiaa hänelle-koska sinä halusit olla historiaa!
"Hän oli ensi rakkauteni jonka eteen olisin tehnyt mitä tahansa. "-Ja kukas se sitten jättikään, ja kenet?
"Olin aina luotettava ja hyvä hänelle (viimeisen vuoden masennusta lukuunottamatta)"...viimeinen naula arkkuun? Masennuksen piikkiin et voi laittaa yhtään mitään. Ihminen, joka on masentunut oikeasti, ei pääse edes sängystä aamuisin.
"olisin jopa tahtonut yrittää uudelleen hänen kanssaan."-Mitä väliä sillä on? Olisiko exäsi vastaavasti pitänyt luottaa siihen, että sinä ET lähde kävelemään saman tien uudestaan, jos tulee vaikeuksia?
"Ja minä junnaan edelleen paikallani itkien hänen peräänsä"...se taas on sinun valintasi, eikä exäsi ole siitäkään huolimatta velvollinen olemaan itse yksin. Hän aloitti uuden elämän sinusta huolimatta-jos rakastit häntä, suot sen hänelle.
"tuskin voin enää koskaan rakastua uudelleen, tuskin selviän tästä.."...höpö-löpö. Jos et ole sattunut huomaamaan, maailma on TÄYNNÄ eronneita ihmisiä, jotka ovat jatkaneet elämäänsä, entistä viisaampina, ja kokeneempina.
Minusta viestisi aloittajalle oli turhan töykeä. Luulisi sinun itsekin eronneena tietää se, että tuskin tämä ihminen kaipasi tuollaisia vastauksia jotka vain entisestään pahentavat olo, eikö olisi kannattanut kannustaa ennemmin? Hauskinta minusta ero asioissa on se, että kaikki pistetään aina sen piikkiin, joka jättää. jättäneen ihmisen tunteita ei pidä ottaa huomioon ym hölynpölyä. Jos exäsi puhui sinulle sillä tavalla (että katuu jne), ymmärrän täysin pahan olosi. En osaa sanoa miten hän pystyi olemaan heti uuden naisen kanssa, sellaisia ihmisiä vain on olemassa. Omasta mielestäni entistä kumppania pitäisi kunnioittaa edes sen verran ettei samantien aloittaisi uuttta suhdetta, itse en ainakaan aloittaisi. Mutta siis, meitä ihmisiä on moneen lähtöön..mieti exääsi tunteettomana *askana, älä mieti hyviä hetkiänne. Sinä ansaitset parempaa äläkä mieti hetkeäkään ett kaikki on sinun syytäsi koska jätit hänet. sinä olit vahva kun uskalsit tehdä sen. Kukaan ei tiedä teidän tarinaanne mutta exäsi teki ilkeästi. Tiedän, vaikka olette eronneet, niin siltiu hän teki mielestäni todella pahasti sinua kohtaan. Sinä uskoit häneen yhä mutta hän petti sinut. Hän ei ole sinun arvoisesi, anna hänen elää omaa elämäänsä ja keskity sinä omaasi. Löydät paljon paremman miehen jonka vuoksi sinun ei tarvitse itkeä.
"Vastaus" kertoi asiat juuri niin kuin ne on, rehellisesti ja asiallisesti. Sinunlaisten ämmien on mahdoton nähdä omaa osuuttaan vaan se käännetään aina muualle.....Hirveätä.
Älä välitä saamistasi loukkaavista kommenteista, meitä on moneksi. Muutamia sellaisiakin on, jotka haluavat lyödä lyötyä. Hanki itsellesi tukea, onhan sinulla kai joku ystävä kenen kanssa voit tuskaasi jakaa. Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voit oppia ymmärtämään suhteenne toimimattomuutta ja voit opetella rakentamaan toimivampia suhteita tulevaisuutta, Opit tuntemaan itseäsi ja saat lisää itseluottamusta. Mene tarvittaessa eroseminaariin, voin suositella kokemuksestsa, se on vertaistukiryhmä eron kokeneille.
En nyt väitä että tämä hävittäisi tuskan, mutta ainakin se voisi tuoda hetken helpotuksen... kirjoita lista eksäsi huonoista puolista. Kokoa siihen niin paljon huonoja puolia ja pahoja ajatuksia joita sinulle hänestä tulee mieleen, kuin vain keksit ja täydentelet sitä aina milloin tulee jotakin uutta mieleen.
Laita lista sitten jonnekin mistä voit käydä katsomassa sitä ja muistat taas miksi hänet jätit.
Voit myös kirjoittaa listan asioista joissa itse olet hyvä. Mistä pidät itsessäsi? Mitä haluaisit kokea nyt kun olet vapaa menemään. Luo uusia tavoitteita.
Keskity nyt itseesi. Hemmottele tekemällä asioita joita et tehnyt kun olitte yhdessä. Tee vaikka muodonmuutos. Mene vaikka kampaajalle hemmoteltavaksi, sekin saattaa piristää. Tutustuu uusiin asioihin, hanki vaikka uusi harrastus. Opiskele uutta alaa... Vältä paikoillesi juurtumista, vaikka varmaan kuinka tekisi mieli vetäytyä maan alle loppuelämäksi... älä anna entisellesi aihetta nauttia siitä, että jonkun elämä on pahasti poissa raiteiltaan hänen vuokseen. Koska hän mukamas olisi niin vahva ihminen että tuosta vain jatkaisi elämäänsä tuntematta pahaa oloa. Kahdeksan vuotta on pitkä aika, ja miehessa olisi aika pahasti jokin vialla, jos ei ajattelisi sinua vielä pitkän aikaa eron jälkeen. Voi hyvin olla, että nykyinen suhde on pelkkä laastari, helpottaa erossa oloa sinusta, kun voi kääriytyä edes jonkun muun syleilyyn ja keskittää huomionsa muualle, vaikka sitten toiseen naiseen...
"Milloin tuska loppuu, tietääkö kukaan?"
Kun annat sen mennä. Kun luovut katkeruudesta ja alat elämään tätä päivää. Kun lopetat hänen miettimisen ja suuntaat tarmosi omaan hyvinvointiisi. Kun heität hyvästi surkeudessa rämpimiselle ja luotat auringon nousuun.
Että mistä olet oikein katkera? Sinä itse halusit erota. Ymmärrätkö, ettei ole oikein yrittää muuttaa toista ihmistä haluamansa laiseksi. Toinen toki voi muuttua, mutta vain jos itse tahtoo. Sinä et voi ketään siihen pakottaa.
Eksälläsi on oikeus seurustella muiden kanssa. Sinä jätit hänet. Hän jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ehkäpä nyt opit, ettei maailma pyöri vain sinun ympärilläsi. Katkeraltahan se prinsessasta tuntuu. Sori jos loukkasin. Mutta luehan tuo kirjoituksesi, mieti minkälaisen kuvan se antaa sinusta. Syytät kaikesta vain eksääsi. Itse olet virheetön?
Kyllä sinä vielä jonkun löydät. Jos et muuten, niin kostoksi eksällesi, jonka itse halusit jättää.
Selviät kyllä. Puhu asiasta muutamille läheisille ystäville. Ymmärrä syvällisesti että päätöksesi oli välttämätön ja nopean korvauksen valossa päätöksesi oli juuri oikea. Aina mies ei rakasta samoin kuin sinä rakastat, vaikka käyttää samaa sanaa. Kyllä sen tuntee sielussaan, jos toinen ei vastaa rakkauteen.
Se menee ohi, kun päästät irti. Kun päästät irti yhteisistä haaveista, siitä haavekuvasta joka sinulla oli miehestä luotettavana kumppanina ja miehestä osana elämääsi, saat tilaa omille haaveille, sinulle tärkeille asioille, harrastamiselle, ystäville - ja ihan ikiomille tunteillesi sellaisina kuin ne sinulle ovat ilman toista joka niitä tuottaa. Eheydyt ja olet vahva.
Yksi ajatus, joka aluksia voi auttaa, että vasta ehjänä olisit taas kiinnostava exällesikään, ei kukaan halue, että toinen ripustautuu. Elämä on, eikä aina mene niin kuin haluaisit. Silti se elämä on ja kun vaan kestät, niin joku päivä onkin taas valoisampi. Se ei tule, jos sitä odottaa, vaan se tulee, kun päästät irti ja keskitys tähän hetkeen, jota nyt elät.
Minun on nyt hyvä olla, olen onnellisempi kuin koskaan.
Tämä vastaus oli todella hyvä. Sai minutkin toiveikkaammalle mielelle. (Erosta 3 kk)
Älä määrittele arvoasi hänen silmien kautta! Tuhlaat vaan aikaasi tyttönen!
Kauan sitten olet kirjoittanut, mutta tekstisi tuli ruutuun kun googletin "milloin tuska loppuu?". Eli itse koen tuskaa ja kaipuuta miestä kohtaan, jonka kanssa jaoin kuukausia ja yhteensä pari vuotta. Luottamus meni kun hänellä oli kanssakäymistä toisen kanssa. Varmuutta ei ole mille tasolle menivät, mutta valheita kuitenkin. Mies sai minut takaisin 5 kk:n tauon jälkeen. Kuitenkin taas puolen vuoden kuluttua asiat jäytivät minua yhä ja lähdin. Hän silloin tällöin ottaa ystävällismielisesti yhteyttä. Itse olen ollut ystävällinen, mutta varovainen. Nyt emme ole olleet kasvotuksin vuoteen. Avioliitot molemmilla meillä takana, parikymmenvuotiset. Hän osin halusi viestittää naisille olevansa vapaa ja se loukkasi kun kuitenkin hänkin oli minuun erittäin rakastunut. Miksi mies ei ymmärrä että kakkua ei voi säästää ja syödä? Syytti mustasukkaiseksi ja kuitenkin itse oli ajoittain syyttäväkin ja epäilevä. Auttakaa! Kuitenkin kaipaan, kun meillä oli niin paljon hyvää ja synkkasi aivan yliluonnollisesti.