mieheni ja minun välille. Haukku miestäni laiskaksi ja luuseriksi minulle (mies käy töissä, hoitaa kotitöitä jne..), arvostelee kotiamme jne jne. Nyt tuli mittarini viimeinkin täyteen puhelimessa. Äidillä lienee dementian oireita kun "unohti" lupauksensa minulle mitä sovittiin -ja siinä sanoessa puolin ja toisin kaikkea haukkui mieheni-. Minä kimpaannuin täysin ja huusin täysillä "turpa kiinni, et arvostele minun miestä etkä perhettäni".. Viimeinkin sain raivottua sisältäni sen kaiken mitä sinne on kertynyt äitiäni kohtaan. Yleensä moittinut liian kilttiä miestäni. Jopa omalle siskolleni..
Kyllä, oma äitikin saattaa olla yksi maanvaiva ja koittaa esimerkiksi aiheuttaa riitaa puolisoiden välille.. eipä tällä erää onnistunutkaan. Mieheni äiti ei kuulema ole milloinkaan puhunut minusta pahaa miehelleni..
Äitienkin pitäisi kunnoittaa lapsiaan eikä vain käskeä, vaatia ja komennella. En ole enää mikään pikkutyttö, mutta puolieni pitäminen on minulle ollut aina vaikeaa, nyt tuli sekin korjattua ;)
Kyllä, oma äitikin saattaa olla yksi maanvaiva ja koittaa esimerkiksi aiheuttaa riitaa puolisoiden välille.. eipä tällä erää onnistunutkaan. Mieheni äiti ei kuulema ole milloinkaan puhunut minusta pahaa miehelleni..
Äitienkin pitäisi kunnoittaa lapsiaan eikä vain käskeä, vaatia ja komennella. En ole enää mikään pikkutyttö, mutta puolieni pitäminen on minulle ollut aina vaikeaa, nyt tuli sekin korjattua ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oma äitini miniäänsä minulle ja tuttavilleen ja minun puolisoani samoin. Kummatkin ovat asiallisia, asiansa ja perheensä hoitavia kansalaisia. Kummallakin ammatti ja yleisen mittapuun mukaan hyvä työ. ja perhesuhteetkin ovat kasassa. Onneksi näillä henkilöillä itsellään on hyvä itsetunto.
En tiedä mitä äitini oikein odotti ja millainen olisi ollut malli vävy tai miniä. Nyt äitini on jo kulllut. Jälkeenpäin ajattelen, miksi en kysynyt häneltä sitä, millainen puoliso hänen mukaansa olisi hyvä hänen lapsilleen, mitä hän oikein odottaa ihmisiltä ja ennenkaikkea mksi hän koko ajan moittii lastensa puolisoita. Luulisi olevan tyytyväinen, että lapset ovat onnellisia ja elämä kunnossa. Mitä muuta pitäisi olla. Tätä yritän muistaa itse anoppina.
Sinua kehoittaisin kysymään äidiltäsi suoraan, miksi hän aina arvostelee ja haukkuu perhettäsi ja miestäsi? Millaisia heidän muka pitäisi olla?
Ootko sama Tsipidii joka tuolla toisessa topikissa tappelee anoppinsa kanssa soffasta? Kannattaisko vilkaista peliin jos alkaa olla sukset ristissä jokaisen sukulaisen kanssa!
Teit oikein kun asetuit miehesi rinnalle ja puolustamaan miestäsi. Jos siinä kolmioasetelmassa pitää olla riitaa, niin sitten te kaksi yhtenä rintamana äitiäsi vastaan, ei niin että hän saisi teidät riitaan keskenänne.
Sitäpaitsi olette aikuisia ja äidin asema tai oikeus puuttua asioihinne ei ole sama kuin lapsuudessa. Aikuisina olette tasavertaisia ja kukin vastatkoon vain omista asioistaan. Äidillä ei ole oikeutta arvostella, vaatia tai määräillä aikuista ihmistä, ja valitset ihmissuhteesi omien mieltymystesi mukaan. Jos joudut valintatilanteeseen, niin tietysti mies ja oma perheesi on sinulle ykkönen.
Minkä lupauksen äitisi unohti, ihan uteliaisuudesta kyselen.
Sananlasku sanoo: parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Yritä päästä laihaan sopuun äitisi kanssa, vaikka vaikeaa olisikin. Huomasin, että olet huutanut äidillesi: turpa kiinni... ja muutakin olette sanoneet "puolin ja toisin".
tuo turpa kiinni ei ollut tosiaan kauniisti sanottu. Voi olettaa, että vastapuoli saa siitä lisää pontta omille hapatuksilleen ja konnankoukuilleen.
Oli oikein, että pidit puolesi. Se kannattaa kuitenkin jatkossa tehdä aikuismaisemmalla tavalla, koska äitisi kokee raivoamisesi heikkoutena!
Luit aivan oikein...
hän kokee, että hänellä on noin paljon valtaa sinun tunteisiisi. Jos todella haluat irrottautua äidistäsi, niin viileä asiallisuus ja äärimmäinen järkisuhtautuminen on se "taikakeino".
Älä anna äitisi "määrätä" tunneilmaisujasi. On parempi, että tämäntyyppiselle narsistiselle äidille et paljasta korttejasi eli tunteitasi etkä sitä, mihin sinua sattuu.
Miksi? Siksi että hän tietää, mihin iskeä seuraavan kerran yhtä tehokkaasti.
Ymmärrän, että käämisi on kärähtäneet totaalisesti.... ja vihantunteita ei ole silti syytä padota kehoonsa.
Oman raivon voi kuitenkin käyttää paremmalla tavalla ja rakentavasti: kunnon hikilenkillä saa raivon pois kehostaan, suursiivous, mattopyykki, vimmattu silittäminen... kun puskee raivon työhön niin sitä kokee saavansa hyödyllistäkin aikaiseksi. Eikä kukaan voi tulla jälkikäteen syyttelemään, että mitä sanoit vihassasi hänelle. Eikä tule sanottua liian harkitsematta sellaista, jota katuisi myöhemmin.
Keitä äidillesi syanidi kahvit! Mulla on parempi mutsi ku sulla vituttaako!?.....