Onko teillä jollakulla kokemusta siitä kun kumppaniin on mennyt luottamus ja siitä on seurannut epävarmuus josta ei tunnu pääsevän millään eroon?
Minulla meni luottamus kun sain selville että kumppanini oli ollut tekemisissä exänsä kanssa puhelimen välityksellä tiiviisti lähetellen jos minkäkinlaista viestiä ja selvitellyt heidän suhdettaan.
Haluaisin keskittyä suhteeseen mutta tuntuu että kaikki energiani menee vain epävarmuuteen. Tiedän että luottamukseeni vaikuttaa myös aiemmat huonot kokemukset joissa on mennyt luottamus mieheen. Mutta tuntuu että en voi luotta missään asiassa vaikka voi olla että ihan syyttä en luota koska kumppanini tekee kaikkensa. Minulla on vaan paha olla koko ajan.
Uudelleen ja uudelleen me keskustellaan tapahtuneesta. Tuntuu että en edes kuule tai ymmärrä mitä hän sanoo. On niin vaikea vaan päästää irti. Mieleni tekee esim. tietää hänen tekemisistään. Tulee sellainen olo että rajoitan hänen elämäänsä kun en voi luottaa. Tuntuu että hän on varpaisillaan.
Kuinka voi päästä eroon elämää rajoittavasta ja ahdistavasta epävarmuudesta?
Minulla meni luottamus kun sain selville että kumppanini oli ollut tekemisissä exänsä kanssa puhelimen välityksellä tiiviisti lähetellen jos minkäkinlaista viestiä ja selvitellyt heidän suhdettaan.
Haluaisin keskittyä suhteeseen mutta tuntuu että kaikki energiani menee vain epävarmuuteen. Tiedän että luottamukseeni vaikuttaa myös aiemmat huonot kokemukset joissa on mennyt luottamus mieheen. Mutta tuntuu että en voi luotta missään asiassa vaikka voi olla että ihan syyttä en luota koska kumppanini tekee kaikkensa. Minulla on vaan paha olla koko ajan.
Uudelleen ja uudelleen me keskustellaan tapahtuneesta. Tuntuu että en edes kuule tai ymmärrä mitä hän sanoo. On niin vaikea vaan päästää irti. Mieleni tekee esim. tietää hänen tekemisistään. Tulee sellainen olo että rajoitan hänen elämäänsä kun en voi luottaa. Tuntuu että hän on varpaisillaan.
Kuinka voi päästä eroon elämää rajoittavasta ja ahdistavasta epävarmuudesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
osaa enää seurustellu, panna vaan edestä ja takaa. Simpanssien aivoilla.........
On mennyt luottamus ja on ollut kurkkua kuristava paha olo ja yöunet menneet. Silloin pitää yrittää jutelle, jutella ja jutella. Selvittää asiat. Jos sinusta tuntuu, että saatte elämän raiteilleen ja luotat toiseen, hyvä niin. Älä kuitenkaan jää parisuhteeseen, jos tuntuu, että se kuristaa sinut hengiltä. Luottamuksen takaisin saaminen vie aikaa. Jos sinusta tuntuu, että toinen tekee kuitenkin kaikkensa teidän suhteen eteen, tee sinäkin. Hankkikaa apua, jos sille tuntuu. Tsemppiä teille
Välillä tuntuu että kaikki mitä mietin on turhaa, että minun ei kannattaisi miettiä asioita joilla ei ollut merkitystä kumppanilleni, että viestinnällä, vaikka sitä tapahtui kuukausia ja se oli tiivistä, sillä ei ollut merkitystä, ei sellaista merkitystä millaiseksi minä sen kuvittelin. Että kumppanini panostaa meihin ja rakastaa minua kun sanoo niin ja sanoo että on valmis tekemään kaikkensa.
Välillä mietin että on sillä merkitystä. Jos on vasta tavannut toisen mistä tulee tarve sellaiseen yhteydenpitoon? Mietin että ehkä kumppanini ei ole vielä tavannut "sitä oikeaa". Itse mietin että jos tapaa oikeanlaisen ihmisen ei vaan ole tarvetta varsinkaan alkuaikana olla yhteyksissä muihin naisiin. Minusta vaan tuntuu että hän ei ollut tarpeeksi ihastunut jotta ihastus olisi estänyt tietyn tyyppisen yhteydenpidon, minun mielestä sellaiselle ei ole tarvetta luonnostaan jos on todella ihastunut ja asia ei ole sellainen johon voi vaikuttaa jotenkin omalla päätöksellä.
Miksi en vaan voi päästä yli. Olen miettinyt että jos tämän asian miettiminen jatkuu minun on pakko tehdä päätöksiä. Me keskustelemme ja keskustelemme ja kumppani väittää uudelleen ja uudelleen että asiat mitä hän sanoi toiselle naiselle eivät merkinneet hänelle niin kuin sen minä koen. En edes tiedä mitä vastauksia etsin. Etsin rauhaa mutta en löydä sitä.
Onko minun käsitykseni suhteen alusta aivan liian idealistinen ja täydellinen ja ongelmani on sovittaa idealistinen käsitykseni realimaailmaan? Onko liian paljon odottaa että suhteen alkuvaiheessa kumppanilla ei ole tarvetta yhteydenpitoon muihin naisiin? Vai onko se järkevää ajattelua sillä tavalla että mikäli suhde alkuvaiheessa on ihanaa se on sitä todennäköisemmin myös myöhemmin. Kumppanini vakuuttaa ja vakuuttaa että olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja että hän katuu viestintäänsä enemmän kuin mitään ja että hän todella haluaa olla minun kanssani. Ja silti vaan mietin ja mietin ja mietin enkä tiedä miten voin lakata miettimästä.
Mutta rakastan kumppaniani ja ainut vaihtoehto minulle on olla hänen kanssaan. Ratkaisu olisi vain että pääsisin jollain tavalla yli tapahtuneesta mutta en keksi keinoa. Haluan vaan päästä yli.
Yks päivä kattelin oman mieheni puhelinlaskua ja huomasin että melkosen määrän oli viestejä laitellu jollekin toiselle. Tottakai vaadin selitystä, mutta kunnon selitystä en oo tähän päiväänkään mennessä saanu. Ainut, mitä mies on viesteistään sanonu on, että ei kyse ollu mistään "sellasesta". Hän myönsi sen olevan joku nainen, mut en tiedä kuka. Mies ei ymmärrä miten asia vaivaa minua, vaan sanoo, että mulla ei oo mitään oikeutta penkoo sen tavaroita. Se sanoo, että on lopettanu viestittelyn, mut en todellakaan usko sitä, sillä mies on piilottanu uusimman puhelinlaskunsa. En pysty luottamaan kaumppaniini, vaikka hän mitenkä vakuuttaa, että viesteillä ei ollut mitään merkitystä. Miks se ei sit vaan voi sanoo syytä niiden laittamiselle? Tai miks sen pitää salata multa jotain jos ei kerta omien sanojensa mukaan oo tehny mitään väärää? En vaan ymmärrä... Muakii ahdistaa ja epävarmuus tuntuu aivan kauhealta. Ei kait muu auta ku jutteleminen ja aika. Jos sekään...
Ehkä kaikken tärkeintä tällaisessa tilanteessa olisi se että keskusteltaisiin aivan selväksi mistä on ollut kysymys ja mistä toisen naisen kanssa on keskusteltu. Niin kauan kun on epäselvää mitä toisen naisen kanssa on keskusteltu mielenrauhaa ei tule.