Totuus naunousta

en ole ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta niinhän se Hessu onkin, elää hyvin tarkalleen omanlaistaan elämäänsä. Vieläköhän näkisimme Hessun vetämässä ruohoa ja puhumassa mystisiä joku päivä, jopa puhumassa jonkin konsensusaatteen vastaisia avoimesti? Kuten vaikkapa muumit aikanaan Janssonskan auttamana...

old_profile_57657 kirjoitti:

en ole ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta niinhän se Hessu onkin, elää hyvin tarkalleen omanlaistaan elämäänsä. Vieläköhän näkisimme Hessun vetämässä ruohoa ja puhumassa mystisiä joku päivä, jopa puhumassa jonkin konsensusaatteen vastaisia avoimesti? Kuten vaikkapa muumit aikanaan Janssonskan auttamana...

Järjestys on tämä: Ensin tutustutaan Aku Ankkaan ja sen jälkeen vasta maailmaan.

naunou kirjoitti:

Järjestys on tämä: Ensin tutustutaan Aku Ankkaan ja sen jälkeen vasta maailmaan.

kyllä, mutta asiat näkee varttuneempana toisella, jos edes yrittää avata silmänsä. Hessun, akkarin, kohdalla menin kyllä kirjoitukseesi asti edelleen pikkulapsen silmillä vain naiiveista sarjakuvista nauttien, mutta tämän jälkeen luen ne toisilla silmillä. Häviääkö aiempi nautinto aikuisen kylmän realismin, semantiikan, tieltä?

old_profile_57657 kirjoitti:

kyllä, mutta asiat näkee varttuneempana toisella, jos edes yrittää avata silmänsä. Hessun, akkarin, kohdalla menin kyllä kirjoitukseesi asti edelleen pikkulapsen silmillä vain naiiveista sarjakuvista nauttien, mutta tämän jälkeen luen ne toisilla silmillä. Häviääkö aiempi nautinto aikuisen kylmän realismin, semantiikan, tieltä?

Mä näkisin asian siten että kaikki nämä tasot ovat ihmisellä yhä plakkarissa, ja se Ankka nousee kaiken tämän lävitse kuin kupla meren pohjasta. Se mikä sitten poksahtaa ilmoille on kaiken tämän suodattamisen koulima, kuorima ja/tai jalostama.

Toinen asia, mikä itseäni kummastuttaa, on se huomio etten näe tai koe lapsille piirretyn koskaan yhtään mitään niin kuin lapset sen toisilleen tekisivät.

naunou kirjoitti:

Mä näkisin asian siten että kaikki nämä tasot ovat ihmisellä yhä plakkarissa, ja se Ankka nousee kaiken tämän lävitse kuin kupla meren pohjasta. Se mikä sitten poksahtaa ilmoille on kaiken tämän suodattamisen koulima, kuorima ja/tai jalostama.

Toinen asia, mikä itseäni kummastuttaa, on se huomio etten näe tai koe lapsille piirretyn koskaan yhtään mitään niin kuin lapset sen toisilleen tekisivät.

olla oikeassa. Kyllähän se nautinto akkarin parissa säilyy, mutta sitä vaan osaa katsoa yhtä asiaa useammalla tavalla. Sanoin jalostama, mutta jakama kuvailisi ehkä paremmin yhden henkilön useampaa erilaista tapaa hahmottaa jokin... Ehkä.

Mmm... Tjoo, akkari ei kyllä näytä lapselta, vaikka on lapsille, mutta voitaneen ehkä kuitenkin kysyä kuinka paljon lapsen hahmottamaa akkarin tuottajat kykenevät tuottamaan lapsia varten sarjakuvaan ja kuinka paljon on suunnattu toisille hahmottamismuodoille? Mitä kunkinlainen hahmottajaryhmä saa akkarista? Kuka voisi saada eniten, ensimmäisellä lukemalla, puhumattakaan toisesta, myöhemmästä, lukemasta?

naunou kirjoitti:

Mä näkisin asian siten että kaikki nämä tasot ovat ihmisellä yhä plakkarissa, ja se Ankka nousee kaiken tämän lävitse kuin kupla meren pohjasta. Se mikä sitten poksahtaa ilmoille on kaiken tämän suodattamisen koulima, kuorima ja/tai jalostama.

Toinen asia, mikä itseäni kummastuttaa, on se huomio etten näe tai koe lapsille piirretyn koskaan yhtään mitään niin kuin lapset sen toisilleen tekisivät.

liian älyllistä meininkiä naunoulle : http://www.youtube.com/watch?v=-_-3wwFLroY&feature=related



Kiesus, vielä yks kalja ja mää pyörryn!

mustakin tuossa oli jotenkin ärtynyt sävy.
Mallikin oli vähän kuin Jojossa.
Noh mutta hän kenities
odottaa ja kaipaa
samaistumista
no olen
tässä
:)