Mittani ovat tällä hetkellä 170cm/57kg. Tiedän, että olen ihan normaalimitoissa mutten vain millään pysty hyväksymään itseäni tämän kokoisena. Heti aluksi haluan kertoa, että olen sairastanut 3 vuotta anoreksiaa mutta tällä hetkellä koen itseni lähes täysin parantuneeksi. Painoni on hieman alle vuoden aikana noussut 45 kilosta tuohon 57 kiloon, kun vähitellen siirryin anorektisesta ruokavaliostani normaaliin. Koska olin sairasteluni aikana kieltänyt itseltäni kaikki herkut, herkuttelin aika innokkaasti parikin kuukautta, mikä on kai aika yleistä anoreksiasta parantuvilla. Tämä tietysti edisti painonnousua ja läskiä kerääntyi jonkin verran, mikä inhottaa minua kamalasti.
Tällä hetkellä en syö suklaata yms. ollenkaan ja ruokavalioni koostuu pääasiassa ruisleivästä, salaateista, melko kevyistä kasvisruuista kuten kasvispihveistä ja keitoista, rasvattomasta jugurtista ja raejuustosta. Viikonloppuisin herkuttelen kohtuuannoksella taateleita ja kuivattuja hedelmiä. Liikuntaa harrastan nelisen kertaa viikossa noin 30 min-45 min. Kaloreita en laske tarkkaan mutta keskimäärin niitä kertynee päivän aikana noin 1000-1300. Syön aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan. Luulisi, että tällä tavalla paino pysyisi samana tai putoaisi mutta ehei, se tuntuu vain nousevan! Koen kiinteytyneeni aivan pikkiriikkisesti jätettyäni pullat, suklaat ja muut epäterveelliset herkut kokonaan pois mutta tahtoisin, että paino putoaisi muutaman kilon verran. Onko tosiaan niin, että normaalipainoisen täytyy syödä todella minimaalisesti, jotta painoa lähtisi? Onko ruokavaliossani jokin pahasti pielessä?
Tällä hetkellä en syö suklaata yms. ollenkaan ja ruokavalioni koostuu pääasiassa ruisleivästä, salaateista, melko kevyistä kasvisruuista kuten kasvispihveistä ja keitoista, rasvattomasta jugurtista ja raejuustosta. Viikonloppuisin herkuttelen kohtuuannoksella taateleita ja kuivattuja hedelmiä. Liikuntaa harrastan nelisen kertaa viikossa noin 30 min-45 min. Kaloreita en laske tarkkaan mutta keskimäärin niitä kertynee päivän aikana noin 1000-1300. Syön aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan. Luulisi, että tällä tavalla paino pysyisi samana tai putoaisi mutta ehei, se tuntuu vain nousevan! Koen kiinteytyneeni aivan pikkiriikkisesti jätettyäni pullat, suklaat ja muut epäterveelliset herkut kokonaan pois mutta tahtoisin, että paino putoaisi muutaman kilon verran. Onko tosiaan niin, että normaalipainoisen täytyy syödä todella minimaalisesti, jotta painoa lähtisi? Onko ruokavaliossani jokin pahasti pielessä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi muru. Olet ihannepainon alarajalla. Tuolla ruokavaliolla ja noilla päivittäisillä kaloreilla et todellakaan ole toipunut syömishäiriöstä!
Biologisen normaalipainon hakeminen vie kropalta aikaa. BMI 18.5-20 on hyvin harvan aikuisen biologinen normaalipaino, jossa keho toimii optimaalisesti.
Älä hyvä nainen rajoita itseltäsi syömistä noin, se vie vain ojasta allikkoon. Herkut mahtuvat jokaisen ruokavalioon, kuhan ovat herkkuja eivätkä pääsääntöinen mahantäyte. Samalla tavalla normaalipainoinen voi kyllä syödä jogurtít sun muut normaalirasvaisina.
Oisko sulla mahdollisuutta keskustella jonkun sinua aikanaan hoitaneen henkilön kanssa? Sairasrettu anoreksia, tonnin dieetti ja "parin kilon" laihduttaminen on helkkarin vaarallinen yhdistelmä! Ja anteeksi vaan, ruokavaliosi on niukka kuten monilla sairauden ollessa pahimmillaan.
Pidä itsestäs huoli!
Mieti mikä olisi toisin jos painaisit 55kg. Olisiko sinulla enemmän ystäviä silloin? Ajattelisitko erilailla asioista? Olisitko silloin eri ihminen?
Miksi et voi olla se ihminen jo nyt?
Olisitko kuitenkaan tyytyväinen siihen 55kg painoon?
Mieti missä se todellinen ongelma on. Onko se itsetunnossa? Tuntuuko sinusta että olet epäonnistunut koska et enää voi kontrolloida painoa samalla tavalla kuin ennen? Ja alentaako se itsetuntoasi edelleen?
Tuntuuko sinusta peiliin katsoessasi että olet lihava vai johtuuko se ainoastaan vaa'an lukemista?
jos jätit vain pullat ja muut epäterveelliset herkut pois. Muista että kaikki leipä on hiilihydraattia siinä missä pullakin ja kaikki viljat ja puurot. Laihtumisen kannalta on oleellista ettet ryhdy syömään rasvattomia tuotteita. Rasva on tärkeää energiaa laihduttajalle koska se ei nosta sokereita niinkuin hiilihydraatit jotka lihottavat söit sitten ruis- tai vehnäleipää. Tutustu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja syö oikeita, luonnollisia rasvoja.
Syö rasvaa ja laihdu. http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=44
Jep, ymmärrän kyllä ettei normaalipaino syömishäiriötausta laihdutus kuulostaa kovinkaan terveelliseltä yhdistelmältä. Tiedän myös, ettei laihduttaminen tekisi minusta onnellista, vaan siihen saattaisi sisältyä riski uudelleen sairastumiselta. Olen kuitenkin lihonut aika paljon aika lyhyessä ajassa ja painan enemmän kuin koskaan. Ennen sairastumistani, 13-vuotiaana painoin 52 kg ja siksi 57 kg tuntuu lähes mahdottomalta hyväksyä. Olin sataprosenttisen varma, että kaikki kannustaisivat mua täällä laihduttamaan, koska koen todellakin painavani liikaa. Mahaan on kertynyt läskiä, samoin reisiin. En haluaisi olla mikään luuranko ja olen vain tyytyväinen, että olen saanut lisää muotoja mutta haluaisin olla paljon kiinteämpi. Tahtoisin oikeasti näistä läskeistä eroon, eikä siihen taida pelkkä liikunta auttaa.
Oliskohan täällä ketään anoreksiaa sairastanutta, joka osaisi kertoa kauanko paino jatkoi nousua? Tuntuu jotenkin niin epäreilulta, että lihon edelleen noin 1200 kalorin ruokavaliolla!
Kiinteämmäksi pääset kuntosalilla puntteja nostelemalla. Mutta älä laihduta. Ala syömään kunnolla, niin pysyt terveenä.
Kyllähän tuo valituksesi normaalista ihmisestä hiukan sairaalle tuntuu. Sun täytyy nyt vaan totutella olemaan terve! Naisilla KUULUU OLLA LÄSKIÄ! 13-vuotias on ihan lapsonen. Ulkonäkönsä vertaaminen itseensä pienenä lapsena ja aikuisena on ihan typerää.
Tottakai 13-vuotiaana paino on vähemmän ku aikuistuneena!
Ja nuo VHH-tyypit vois aukoa päätään jollekin muulle kun toipuvalle syömishäiriöiselle, joka on jo melkei tappanut itsensä karsimalla kaikennäköistä ruokavaliostaan.
Ei, se paino ei nouse loputtomiin. Hakee sitä biologista normaalia ja asettuu siihen, kun keho saa säännöllisesti ja riittävästi ruokaa ja lepoa.
Itsekin olen anoreksiasta toipunut.