Olen miettinyt jo pidemmän aikaa tätä aihetta.
Eli kuinka paljon "luokkaerot" vaikuttavat mielestänne enää parisuhteissa?
Voiko varakas, korkeasti koulutettu mies harkitakaan pidempiaikaista suhdetta tavallisen keskiluokkaisen naisen kanssa? Tai toisin päin.
Eli kuinka paljon "luokkaerot" vaikuttavat mielestänne enää parisuhteissa?
Voiko varakas, korkeasti koulutettu mies harkitakaan pidempiaikaista suhdetta tavallisen keskiluokkaisen naisen kanssa? Tai toisin päin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuota samaa pohdin siskoni kanssa muutama päivä sitten. Työttömänä on turha lähteä ravintolaan seuranhakuun. Heti kysytään ammattia ja arvonimiä. Ei uskalleta ottaa elämän koetteluja vastaan parisuhteessa. Ei nykyihmiset ymmärrä että ei parisuhde ja avioliitto ole aina kivoja aikoja pelkästään. Mitä rakkautta sellainen on kun suhde menee poikki jos toinen kokee taloudessaan kovempia aikoja. Yhdessähän kaikki täytyy selvittää.
Itse olen korkeimminkoulutettu ja arvostetuimmalla alalla, siis galluppien mukaan. Minusta olisi mukava seurustella esim kaupan kassan tms kanssa, jos tämä kuitenkin omaisi henkistä pääomaa myös. En tarkoita lukupäätä enkä välttämättä älykkyyttä, mutta ainakin tietynlaista herkkyyttä/tunneälyä saisi olla. Sellainen asetelma olisi mielestäni itselle helppo, kun toinen katselisi maailmaa eri vinkkelistä, siis ei huonommasta tai paremmasta, vaan eri kulmasta. Varmaan käytännönläheisemmästä. Lisäksi olisi mukava saada erilaisia tuttavia kuin omat perinteisesti ovat. Siis tietynlainen erilaisuus miellyttää minua. Minulla ei ole kokemusta tällaisesta suhteesta, en osaa ennakoida, voisiko tulla jotain yllättäviä komplikaatioita erilaisuudesta johtuen.
Mun vaimo on "vain" peruskoulun käynyt ja toteuttaa nyt yhtä unelmaansa eli on kotirouva ja hoitaa meidän muksuja. Mä taas olen korkeakoulutettu ja porhallan aika paljon maailmalla duunini takia ja se sopii mulle. Hyvin meillä menee kun kumpikin saa olla sitä mitä haluaa ja siihen päälle saadaan vielä elää yhdessä.
Musta kysymys on siitä millaiset arvot ihmisellä on.
Kyllä se luokka-ajattelu on vielä voimissaan. Ja ns. ammattikunta-ajattelu myös.
Olen itse kokenut jälkimmäisen ja ystäväpiirin immeiset ensimmäistä.
Ei mene minun jakeluun miten erottelua voi tehdä eritoten jälkimmäisen perusteella ? Humanistit ei voi olla yhdessä luonnontieteilijöiden kanssa ja vice versa. Ravintoloissa tuo tulee parhaiten esille. "Mitä teet työksesi ?" ... "Aijaa" ja epäluuloisia ja tirskuvia katseita perään.
Muissa tilanteissa kuten tavallisissa keskusteluissa asioita olan-kohautellaan sillä, "että ethän sä nyt voi sanoa noin kun et sä ole lukenut aiheesta"
PLAAH !
Mitenkäköhän se liittyy keskusteluun, jossa on tarkoitus tuoda esille omia näkökantoja ???!
Koulutuskin nousee näköjään samalla tavalla päähän kuin menestys.
Meillä on tilanne sellainen, että itse omaan hyvän koulutuksen ja olen hyvässä työssä, avovaimoni taas on "tavallinen duunari".
Mutta... mitä merkitystä sillä on? Meillä synkkaa kaikinpuolin aivan loistavasti, rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on ja hän rakastaa minua, eikö se ole tärkeintä?
Sitäpaitsi, vaikka hän ei olekaan kouluja pahemmin käynyt, niin hän on huomattavasti fiksumpi kuin monet korkeastikoulutetut ihmiset,jotka tunnen... se koulutus kun ei takaa kuin yhdenlaista "älykkyyttä"...
...mutta jotain yhteistä on hyvä olla. :)
Mieheni ja minä olemme kotoisin melkoisen samanlaisista ympyröistä. Siitä on joissakin tilanteissa hyötyä: esim nyt anopin sairastaessa saatan omien vanhempieni kokemusten perusteella ymmärtämään tilanteen ihan eri lailla kuin erilaisen taustan omaavana - ja mieheni suku tietää voivansa keskustella aiheesta myös minun kanssani. :)
Ei silti, enhän minä suvun kanssa naimisissa ole vaan mieheni kanssa. Silti muistan ajan, jolloin entisenä maalaistyttönä seurustelin kaupunkilaispojan kanssa. Siinä tuli helposti väärinymmärryksiä ihan erilaisista taustoista johtuen. Toinen ei millään voinut käsittää ajatuskiemuroitani, jotka selvästi olivat lähtöisin lapsuudenkotini ajatusmaailmasta - ja varmaan minun oli yhtä vaikea käsittää hänen kiemuroitaan. Miehelleni minun pitää perustella monta asiaa (ja hänen minulle), mutta luultavasti perustelu on helpompaa, kun on samantapainen tausta ja sen myötä samantapainen sanavarasto.