Mä olin 14 kun alettiin seurusteleen ja 18 kun muutettiin yhten. Vuoden asumisen jälkeen meni poikki ja kaikki oli jonkun aikaa tosi ikävää kun ex halusi kiusata kaikin tavoin mua. Nyt aikaa on kulunu kolme vuotta ja mä olen kohdannu monta miestä, joihin olisin/olen ehkä jossakin vaiheessa olllut rakastunutkin, mutta itse aina pilaan kaiken. Ei siksi, että ikävöisin exää vaan kun ei vaan kukaan enää kiinosta. Paitsi hetkellisesti, sitten iskee ahdistus ja loukkaan toista osapuolta. Olen mielestäni päässy yli kaikesta vanhasta, mutta ei, en voi seurustella kenenkään kans, saati kuvitellakkaan suutelemista/seksiä. Help?
Ex vei kaiken kiinnostuksen...
"Pilaantunut"
3991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse päädyin seurustelemaan sydänystäväni kanssa. Suhdetta kesti vain puoli vuotta, mutta ystävyyttä oli kestänyt jo vuosia sitä ennen. Erosta on melkein kaksi vuotta, mutta tyttö kummittelee aina ajatuksissa, jos ajattelenkin seurustelua.
Tiedän pomminvarmasti, että yhteen emme palaa. Vaikka hän sitä haluaisi (eikä taatusti halua), itse en voisi enää sietää hänen käytöstään. Tavallaan haluaisinkin suhteen mahdollisimman pian, jotta saisin uusia muistoja vanhojen, pilaantuneiden tilalle. Kostaminen tai näyttäminen exälle ei kuitenkaan olisi ihan oikea pohja suhteelle.
Lisäksi aina uusia mahdollisuuksia kelatessa vain muistelen sitä, miten edes rakkaimman ystäväni kanssa emme saaneet juttua toimimaan. Ei varsinaisesti kannusta yrittämään muidenkaan kanssa.
Tota... Onko pakko alkaa seurusteleen? Voihan sitä olla ihan itsekseenkin ja katsella maailmaa sinkkuna. Ei kukaan pakota seurustelemaan, jos ei kerran mielenkiintoa löydy.
Antaa ajan parantaa haavat, ota itsellesi nyt aikalisä, äläkä edes katso miehiä sillä silmällä. Kyllä miehiinkin voi tutustua ihan kaverina, varsinkin jos on tehnyt selväksi etukäteen mitä haluaa. Reilu peli... Yleensä parhaiten suhde toimiinkin silloin, kun on rauhassa saanut tutustua, eikä ole heti seurustelemassa "vakavasti"...
Yritä päästä irti läheisriippuvaisudestasi..
Mä sinällään ymmärrän, että haluaa olla jonkun kanssa ja hädän siitä, pystyykö enää koskaan todella rakastaan. Yks neuvo sellaselle kuka haluaa, on lähtee ulkomaille täysin sillä asenteella, ettei halua mitään suhteita, vaan sillä asenteella, että haluaa kokea ja nähdä kaiken sen mitä maailma tarjoaa ilman miehiä/naisia. Siinä unohtuu vanha yllättävästi ja pitää ittensä aktiivisena ja saa uusia muistoja. Sitten ne vanhat jutut tuntuu jo muinaishistorialta ja on paljon valmiimpi ja vastaanottavaisempi jos jotain romanttistakin sattuis tapahtuun.