Tämä kysymys on tainnut täällä vilahdella. Eli itse haluaisin avioitua. Mies ei. Kannattaako suhdetta jatkaa. Rakastan avomiestäni syvästi, mutta suru hänen haluttomuudestaan sitoutua minuun surettaa.
erotako vai ei
????
12857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riippuu paljon siitä miksi mies ei halua avioitua. Eikö näe loppuelämäänsä sinun kanssasi, eikö usko yleensäkään avioliittoon? Mitä avioliitto sinulle merkitsee?
Kannattaa yrittää jutella ja selvitellä miksi mies ei halua avioon. Pääsääntöisesti ei kuitenkaan kannata jäädä suhteeseen missä toinen ei selvästikään ole yhtä sitoutunut kuin itse. Avioliittohan on aika luonnollinen jatkumo sitten kun on sitouduttu ja aiotaan viettää loppuelämä yhdessä, mahdollistaa omaisuudenjaon yms.
Minulle kävi huono tuuri sillä tavoin, että pitkä avioliittoni päättyi eroon mieheni aloitteesta. Jäätyäni yksin tapailin joitakin miehiä ja seurustelinkin ja sain lapsen (olin aika sinisilmäinen koska minulla ei ollut kokemusta seurustelusta). Tämä, että en ole ollut yhden miehen nainen (vaikka olisin halunnut mutta en onnistunut siinä suhteessa elämässäni), on syynä kieltäytymiseen avioliitosta kanssani. Minulle avioliittolupaus merkitsee kelpaamista kumppanilleni sellaisena kuin olen ja minulle avioliitto on myös uskonnollinen asia, ikään kuin liiton hyväksyttäminen Jumalan edessä. Avoliitossa eläminen on minulle henkilökohtaisesti syntiä ja siksi kärsin sisimmässäni, vaikka en osaakaan korjata tilannetta. Avomieheni kanta tähän on se, että jos minulle aiemminkin pelkkä seurustelu on riittänyt, niin sama saa riittää nyt. Tosin katkaisin esimerkiksi seurustelusuhteeni erään miehen kanssa muistaakseni 2 kuukauden kuluttua, kun mies selkeästi ilmoitti, että ei halua koskaan yhteistä elämää kanssani.
Tällä hetkellä minulle ei ole "meitä", on vain "sinä ja minä". Hän asuu luonani (hän on varaton ja työtön), minä käyn töissä. Avioliittoa en tietenkään ilman avioehtoa solmisi, koska olemme liian erilaisessa taloudellisessa tilanteessa, enkä katso olevani kuitenkaan mikään hyväntekijä, vaikka rakastankin häntä syvästi. Avioehdon voisi kuvitella jättävänsä pois, jos toisella olisi suunnilleen saman verran varallisuutta.
Nykyisellään hän piilottelee sukulaisiltani eli mikäli joku suvustani tulee käymään (serkku, äiti, ex-mies joka käy lasta noutamassa) niin avomieheni sulkeutuu toiseen huoneeseen. Hän häpeää minua puolestani sukuni edessä, aviottoman lapsen äitiä. Hän ei kutsu itseään avomiehekseni/miehekseni vaan ystäväkseni. Eli minulla on ystävä, joka makaa kanssani :(. Hän haluaisi jatkaa näin hamaan tulevaisuuteen, koska kuulemma rakastaa minua.
Ansaitset PALJON parempaa. Ei sinun tarvitse alentaa itsees ja tyytyy tuollaiseen. Eroaminen on henkisesti rankkaa aina, mutta ajan kanssa saat paljon paremman miehen, joka arvostaa sinua - ei käytä hyväksi.
Eikö mies halua sitoutua vai eikö halua avioitua?
Luulen, että miehellesi löytyy joku parempi, jonka maailmankatsomus ei kaadu siihen ettei saakaan niitä satuhäitä. Joten kyllä vaan sinuna eroaisin, ihan vaan miehesi vuoksi. Kyllä varmasti ottajia riittää... ;)
Meillä kaveripiirissä on menossa vastaavanlainen tilanne, ja voin sanoa ettei mies kyllä ainakaan yksin jää. Eroa odotellaan jo kovastikin...
Ei se avioliitto satuhäitä naisille merkitse, tai ehkä joillekin bimboille. Fiksut naiset haluaa avioon siksi, että pohjimmiltaan avioliitto on järkevä lainkin edessä pitävä sopimus, joka kannattaa solmia silloin kun ollaan niin sitoutuneita että halutaan jakaa loppuelämä yhdessä. Avioliitto tekee puolisoista virallistikin toistensa lähiomaiset. Esimerkiksi jos loukkaantuu onnettomuudessa niin ettei pysty vähään aikaan huolehtimaan itsestään ja asioistaan ja tekemään päätöksiä, lähiomainen on se jolla on oikeus huolehtia näistä asioista. Avopuoliso on virallisesti kuin outo ihminen, eikä hänellä ole välttämättä oikeutta edes saada tietoja puolisonsa tilasta, saati päättää/huolehtia hänen asioistaan. Tiedän tapauksen jossa avopuoliso ei päässyt teho-osastolle katsomaan kuolevaa puolisoaan, koska sinne päästettiin vain lähiomaiset.
Jos avioliittoa kovasti vastustaa, se kertoo minusta vain siitä ettei ole niin sitoutunut toiseen että näkisi avioliiton hänen kanssa järkevänä.
Avioliitto on sitoumisen merkki niille, jotka ovat:
A. Skeptikoita. Eli jotka olettavat hyöty-aspektin olevan liitossa suurempi. Tunteet ei tätä valintaa tee.
B. Yhteiskunnallisia normeja sokeasti kunnioittavia, ilman yhtäkään omaa ajatusta elämästä. "Näin on aina ollut....mummonikin oli tätä mieltä.."
C. Epävarmoja tai alempiarvoisia (köyhempiä, rumempia) kuin puolisonsa.
Muitakin sitoumuksia on kuin aviolitto. Ota selvää...
"Avopuoliso on virallisesti kuin outo ihminen, eikä hänellä ole välttämättä oikeutta edes saada tietoja puolisonsa tilasta, saati päättää/huolehtia hänen asioistaan. Tiedän tapauksen jossa avopuoliso ei päässyt teho-osastolle katsomaan kuolevaa puolisoaan, koska sinne päästettiin vain lähiomaiset. "
Äläs nyt puhu kun et asioista tiedä. Onko tullut katsottua liikaa jenkkisarjoja?!
Olen kysynyt tätä asiaa ystävältäni, joka on sairaanhoitaja. Sanoi että vain jenkeissä sallitaan AVIOpuoliso. Suomessa asia on ihan eri.
Toki siinäkin vähän katsotaan että mikäs poika-/tyttöystävä, onko yhdenpäivän tai illan tuttu, vai avopuoliso. Kenties yhteisten lasten toinen vanhempi tms.
Jenkkihapatuksesta en tiedä kun en jenkkisarjoja katsoa, itseasiassa televisiota en edes omista.
Ikävä kyllä tilanne on ihan todellisesta elämästä, noin viiden vuoden takaa ja kyseessä ihan aikuiset, keski-ikäiset ihmiset. Tilanne oli todella raastava tuttavalleni, kuten voi kuvitella. Yhteisiä lapsia heillä ei ollut (molemmilla aikuiset lapset edellisestä liitosta), en tiedä vaikuttaako se asiaan. Itse haluan kuitenkin olla puolisolleni se lähin omainen, vaikka lapsia ei siunaantuisikaan. Siksi avioliitto on minulle tärkeä.
Sinä et rakasta miestä vaan loista. Tuo mies on käytokseltään niin luotaantyontävä että täytyy olla hirveän miehenkipeä elättääkseen moista! Hän on royhkeä hyväksikäyttäjä, sinua alentava olio.
Kuinka maailmassa sinä olet laahannut tuon tason ihmisen omaan kotiisi?! Etko todellakaan tiedä että kunnon reippaita, rakastavia, hyväkäytoksisiä ja sinua kunnioittavia miehiäkin ON olemassa.
Olisikohan aika laskea tuo olio menemään, vaihtaa lukot oviin ja keskittäytyä omaan lapseesi. Lapsesi on sinun velvollisuutesi, EI tuon tason arvottomat loiset.
eroa, ainakin kirkosta, siinä erittäin viisas ohje
Erota.
Kannattaako sinun elättää miestä vai omaa lastasi niillä rahoilla?
Oletko lapsesi äiti vai miehesi äiti?
Mies ei kehtaa näyttäytyä kanssasi edes sukulaisillesi. Halveksiikin sinua, lastasi ja sitä että et ole neitsyt. Hän ei ikinä mene kanssasi naimisiin.
Hänen halveksiva suhde sinuun antaa lapsellesikin väärän mallin parisuhteesta.
Hän on työtön ja varaton ja silti hänellä on varaa ilmoittaa sinulle, että jos ennenkään et ole mennyt naimisiin, niin avoliittotilanne saa kelvata. Mutta se ei riitä sinulle. Sinä olet kasvanut ja etsit kunnon parisuhdetta elämääsi, mitä nykyinen miehesi ei tule koskaan sinulle antamaan.
Tällä hetkellä sinä edustat miehelle vain halpaa asumista. Mies on selvästi ilmoittanut, että et kelpaa hänen puolisokseen.
Vaihda lukko oveen ja ilmoita, että suhteenne on ohi. (helppoa, jos hän ei ole kirjoilla asunnossasi)