Onko kukaan muu huomannut tätä ilmiötä, että olipa kyseessä sitten mies tai nainen, niin jos on sinkku yli 40-vuotiaana (tämäkin on toiveajattelua, koskus vaikuttaa siltä, että luku on lähempänä 30-vuotta), niin kaikkia haaveita ja etsintöjä parisuhteen ja seksin suhteen pidetään jotenkin halveksittavina.
Mies tuomitaan heti likaiseksi vanhaksi ukoksi, ainakin jos hän valitsee edes sattumalta muutamaakin vuotta nuoremman naisen, ja samoin nainen on oitis epätoivoinen miestennielijä ja puuma, jos se mies on vähääkään nuorempi.
Ja eikä se paljoa auta, vaikka etsisi samanikäistä taikka vanhempaa kumppania/seksiseuraa. Yhtä lailla sitä tunnutaan halveksivan. "Mitä toi oikein yrittää, kuvitteleeko se, että joku voisi vielä haluta noin vanhaa miestä/naista seksuaalisesti."
Eli onko seksi ja rakkaus varattuja vain 20-30 vuotiaille, ja sitä vanhemmalla ei niihin ole oikeutta ?
Mies tuomitaan heti likaiseksi vanhaksi ukoksi, ainakin jos hän valitsee edes sattumalta muutamaakin vuotta nuoremman naisen, ja samoin nainen on oitis epätoivoinen miestennielijä ja puuma, jos se mies on vähääkään nuorempi.
Ja eikä se paljoa auta, vaikka etsisi samanikäistä taikka vanhempaa kumppania/seksiseuraa. Yhtä lailla sitä tunnutaan halveksivan. "Mitä toi oikein yrittää, kuvitteleeko se, että joku voisi vielä haluta noin vanhaa miestä/naista seksuaalisesti."
Eli onko seksi ja rakkaus varattuja vain 20-30 vuotiaille, ja sitä vanhemmalla ei niihin ole oikeutta ?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Suomi24 kun on lähinnä max. parikymppisten suosima saitti. Ja ne muut on suurelta osin elämiinsä kyllästyneitä ja katkeroituneita alkoholisteja.
Ei se mitään, jos tuota asennetta olisi vain tällä palstalla, mutta kun sitä huomaa aika tavalla muuallakin.
Se on tuossa asenteessa jännä juttu että se nimenomaan koskee vain yksinäisiä miehiä/naisia. Jos olet parisuhteessa niin silloin sopii vielä vanhemmitenkin mennä vaikka baariin seuraa yrittämään.
No ei tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole. Tämä on ihan linjassa sen yleisen parisuhde/seksittömien ihmisten luusereiksi, sairaiksi perversseiksi y.m.s. leimaamisen kanssa.
Miksi pitää välittää muitten luuloista ? Miksi pitää antaa niille minkäänlaista painoarvoa ? Miksi pitää edes miettiä moista turhaa asiaa ?
Ihmisen seksuaalisuus on asia, joka ei häviä iän myötä mihinkään. Ihminen kaipaa lämpöä, hellyyttä, kosketusta ... oli ikä mikä tahansa. Ihminen haaveilee, toivoo ja uneksii sylistä ja hyvänä pitämisestä aina, kaiken ikäisenä. Eikä siinä ole mitään väärää eikä halveksittavaa, vaikka kuka sanoisi mitä, se pitää vain itse tietää ja hyväksyä ja antaa itsellensä lupa.
"Ihmisen seksuaalisuus on asia, joka ei häviä iän myötä mihinkään. Ihminen kaipaa lämpöä, hellyyttä, kosketusta ... oli ikä mikä tahansa. Ihminen haaveilee, toivoo ja uneksii sylistä ja hyvänä pitämisestä aina."
Olen yli 40v ja tunnustan, että ainakin minun seksuaaliset haluni, läheisyyden kaipuu, etc. ovat olleet kadoksissa jo vuosia. Minulla on tuntuma, että näin käy monille, jotka joutuvat kokemaan vaikeita kausia elämässään nimenomaan toisten ihmisten vuoksi. Vuosikymmen sitten ajauduin jonkinlaiseen burn-outtiin. Hoitona satunnaisia lyhyitä sairaslomia fyysisiin vaivoihin ja unilääkkeitä unettomuuteen. Kävin töissä kuin usvassa. Vuosien päästä aloin hiljalleen voida paremmin, mutta sairastuin sitten fyysisesti. Vaiva saatiin kyllä hoidettua. Pitkän toipilasajan jälkeenkin haluan edelleen olla yksin omassa rauhassani, koska sitä kautta saan kerätyksi voimia. Ihmiset tuntuvat aina vaativan paljon ja monella osa-alueella. He ottavat enemmän kuin antavat. Tämän vuoksi voin paremmin yksineläjänä.
" Ihmiset tuntuvat aina vaativan paljon ja monella osa-alueella. He ottavat enemmän kuin antavat. Tämän vuoksi voin paremmin yksineläjänä. "
Joo, tuo on hyvin saottu. Näin se lähestulkoon aina on. Erityisesti naiset vaativat miehiltä aina niin paljon. Sellaisetkin naiset joilla ei itsellään ole juuri mitään annettavaa tai jotka ovat jopa pelkkänä rasitteena osaavat kyllä tämän vaatimuspuolen pitää korkealla.
Ei sitä varsinkaan silloin niin halua ketään riesakseeen jos on taloudellisia tai terveydellisiä vaikeuksia, mutta jos näistä selviää niin asian saattaa alkaa kokea vielä hieman toisinkin .
Minä kun kutakuinkin tiedän minkälaisia suomalaiset vapaana olevat naiset ovat niin jo ajatuskin siitä että alkaisin jonkun heistä kanssa olemaan etoo. Se asia kyllä nyt vanhemmiten on alkanut painostaa kun ei ole omaa lasta, mutta ei sillekkään enää voi oikein mitään. Pitää vaan lohduttaa itseään sillä ajatuksella, että ei ole tullut lasta hommattua ainakaan kenenkään ruman tai jopa pahasti vialoisen/vammaisen naisen kanssa jolta sitten lapsi olisi perinyt näitä vikoja ja olisi onneton.
Tämä nyt oli hiukan asian vierestä.
...mistäs tiedät, että tuo postaaja oli mies? Tuttavapiirissä on pari vanhempaa naista, jotka ovat aika lailla samasta syystä jättäneet miehet jo aikaa sitten sikseen: miesten vaatimustaso on aivan luonnottoman korkealla, ainakin jos yrittää pitää itsensä henkisesti niin terveenä ja toimintakuntoisena kuin masennukselta pystyy.
Ja tosiaan, asian vierestä meni niin, että heilahti...
Puit sanoiksi hyvin sen, mitä itse tunnen, olen lähemmäs 50 vuotias nainen. Elin muutama vuosi sitten sairaassa suhteessa, josta sain itseäni revittyä irti, mutta maksoin siitä kovan hinnan, sairastuin fyysisesti, ilmeisesti sen takia kun psyyke kesti. Olen itse huomannut sen saman, että haluan edelleen olla yksin omassa rauhassa, en edes jaksa tavata ystäviäni kovin usein. Tunnen kumminkin itseäni tasapainoiseksi, iloiseksi jopa onnelliseksi ihmiseksi, en yksinkertaisesti kaipaa seuraa, kaikista vähiten seksuaalista seuraa.
En ole vain aikaisemmin osannut ajatella asian niin suoraan, kuten kirjoitat tämä ilmeisesti johtuu siitä, että on joutunut kokemaan vaikean kauden elämässään, ja ihan kuten kirjoitat he ottavat enemmän kun antavat. Kiitos kirjoituksestasi!
" Ja tosiaan, asian vierestä meni niin, että heilahti... "
No minä kyllä tiedostankin sen että aika useinkin kirjoittelen, en yksin asiaa sivuavasti vaan jopa ihan aloittajan teeman vierestäkin. En vaan viitsi uuttakaan aloitusta lähteä tekemään sen vuoksi mitä kommentoimani kirjoitus mieleen tuo jos katson, että se ei kuitenkaan paljon kiinnostisi ketään.
Vaikeat ajat voivat tosiaan johtua läheisistä ihmissuhteista, mutta monella on mahdottomia työpaineita, töissä on helvetillinen ilmapiiri ja jatkuvia muutoksia sekä epävarmuutta tai työtä ja toimeentuloa ei ole ollenkaan. Lisäksi vielä mahdolliset läheisten ongelmat. Tämä ruletti puristaa monet kuiviin. Rakkaussuhteen luomiselle ei jää juuri energiaa varsinkaan, jos kuvaan kuuluu myös sairastelua, lääkkeitä, unihäiriöitä. Rakkaus ja seksi eivät voisi vähempää kiinnostaa. Tätä elämän uuvuttamaa porukkaa on meissä keski-ikäisissä paljon.
Enpä ole muutamaan päivään tätä palstaa lukenutkaan koska on ollut muuta tärkeämpää ajateltavaa..Tosiaan sun pitää asian vierestä tähänkin ketjuun saada tuo sama asia, että "kyllä harmittaa että lasta en ole tehnyt, ja onhan se toisaalta onni jos äiti vaikka olis ollut ruma tai viallinen (vammaisesta puhumattakaan) Ei mies näköjään fiksummaksi muutu vaikka ikää olisikin enemmän..
"kyllä harmittaa että lasta en ole tehnyt, ja onhan se toisaalta onni jos äiti vaikka olis ollut ruma tai viallinen (vammaisesta puhumattakaan) Ei mies näköjään fiksummaksi muutu vaikka ikää olisikin enemmän.. "
No mikä tuossa nyt sitten niin ärsyttää. Olen alkanut laittaa tuollaista juttua mukaan siksi, kun minut on niin usein tulkittu nuoria naisia kuolaavaksi seksihulluksi vanhaksi äijäksi jo pelkästään siksikin kun tällaisista asioista ylipäätänsä olen vielä vanhempna äijänä kiinnostunut sen verran että seuraan jotain tällaista palstaa(ja tämäkin tulkinta minusta on siis aina tehty niinikään asian vierestä).
Juurikin se asia että sitä yhtä lastakaaan ja perillistä ei sitten ole aikanaan tullut hankituksi on saanut minuta miettimään sitä miten nämä naisasiani ovat menneet ja miksi ovat menneet niinkuin ovat menneet.
Niin on sinulla sitten parempaakin tekemistä kun sinkkupalstan seuraaminen. Miksi muuten sinun täytyy välttämättä siitä tuossa kertoa. No minä voin kyllä seurata vaikka tätä sinkkupalstaakin nyt aika paljonkin kun on tietyt asiat sillä tavalla odotusjamassa, että ei voi niiden suhteen vielä tehdä mitään eikä siksi oikein paljon jaksa tässä muuhunkaan ylimääräiseen keskittyä. Jostain syystä shakkipelikään ei ole ladannut 2 kuukauteen vaikka uuden javan ja flashplayerin olen ladannut.
En kirjoittanut, että mulla on parempaa tekemistä vaan tärkeämpää ajateltavaa..Ja voin kertoa, että se ajateltava ei ole mitenkään mukavaa..Eikä se liity mitenkään miehiin tai parisuhteeseen yms.
Mun puolesta saat kirjoitella jos se helpottaa tuohon lapsettomuusongelmaasi. Mutta pitääkö sitä silti lähes joka ketjuun kirjoittaa. Joo, ei mullakaan lapsia ole ja onneksi ei olekaan koska siitä olisi tullut varmasti joku hulttio..Tai sitten ei.
Tämän textin rivien välistä on helppo lukea, mikä on oikea syy siihen, että et ole alkanut olemaan kenenkään kanssa. Kannattaa pyörittää jotain muutakin kuin tahkoa, niin syntyy erilainen, terveempi katsantokanta ja näkemys elämästä - ja naisista.
Kerroinhan minä tuossa edellisessä nimenomaan sen miksi tuon jutun lyhyesti olen aika moneenkin kirjoitulkseeni laittanut. En viitsi sitä toistaa kun se siellä jo kirjoitettuna on.
Minulla muuten ei ole edes nettiä ollut kuin vasta vajaat 4 vuotta. Piti ostaa läppäri ja netti kun en voinut enää uuden HP:n laskimen manuaalia saada kirjallisena.
En viitsi sanoa mitä minä olen toista kymmentä vuotta harrastanut, ja mitä lisäksi samanaikaisestikkin, milloin aktiivisemmin milloin passiivisemmin, jotaini 25 vuotta. Siitä olen kuitenkin varma että tässä harrastuksessani on joutunut nimenomaan päätä käyttämään ajattelemiseen enemmän kuin vosin kuvitella missään muussa jutussa tarvittavan. Näin siitä huolimatta että tämä harrastus ei ole ollut minulle sopimaton enkä ole huono niissä asioissa..
Jospa lukisitkin rivejä etkä tekisi niitä tulkintojasi rivien välistä, niin minkälaisen käsityksen silloin saisit ?
Ehkä se olisi kuitenkin parempi keskittyä niin kirjoittaessa kuin lukiessakin riveihin enemmän kuin rivien väleihin, varsinkin kun ihan anonyymeinäkin tässä tuntemattomille kirjoitetaan ja heidän tekstejään luetaan.
No minä kyllä vähän arvaan mitä tuolla tahkollasi tarkoitat, mutta jätän sen kommentoimatta.
Mutta mistä sinä arvaat mitä tahkoja ja missä päin maailmaa ja kuinka kauan minä olen kiertänyt. No sitä tahkoa jota sinun arvaan keskittyneen jyystämään minä ilmeiseti olen vähemän harrastanut, mutta en nyt sentään ihan kokonaan kokematon ole silläkään alueella.
Kyllä ne ovat ihan vain kirjoitetut rivit, jotka kertovat sanoman rivien välissä. Siihen ei tarvita edes kummoista mielikuvitusta, että keksii, minkä lajin urhoosta on kyse. Ja se lajike tempaisee ilmasta "jyystämiset", joten pidäpä huoli vaan omistasi.
Höpö höpö!
Ehkä täällä palstalla nuoret luuserit vähättelee meitä, mutta minä ainakin elän ihan normaalia elämää seksisuhteineen yms.. Ei livessä kukaan ole koskaan kyseenalaistanut seksielämääni tai hellyydenkaipuutani..
Johtuneeko sitten siitä että liikun lähinnä samantyyppisten ihmisten kanssa vapaa-ajallani..
Mutta muistakaa nyt että tää palstahömppä on tosi kaukana tosielämästä!
Pääsääntöisesti me yksinelävät 40 ja yli -tyypit tunnumme olevan säälittäviä. Jossain fiksumpien ihmisten porukoissa ei varmaankaan ole näin. Jos elät ja teet töitä maaseutukunnalla suht' pienipalkkaisten, vähänkoulutettujen tavisten keskellä ja kaikki ovat jollain tapaa perheellisiä, niin sinkku on heille vieläkin outolintu. Eronneet sekä eroamassa olevat tuntuvat olevan ok. Heidän tilannettaan ymmärretään ja uuden kumppanin toivotaan löytyvän pian. Eronnutta kannustetaan juoksemaan baareissa joka viikonloppu ja nettideittaamaan viikolla. Pitenpään yksin eläneille sen sijaan, ainakin selän takana, naureskellaan. Jos hän etsii seuraa, on kyseessä epätoivoinen, säälittävä poloinen. Mikäli taas ihminen on vakiintunut yksineläjäksi, on hän pystyynkuollut surkimus, jolla on paikat milloin seittien peitossa, milloin niihin on kertynyt hiekkaa. "Hyh! Ei tuollainen voisi kelvata kenellekään!" on normikommentti etenkin naisesta, vaikka tämä olisi aivan normaali ihminen, pitäisi kunnostaan ja ulkonäöstään huolta. En lainkaan ihmettele, että yksineläjät viihtyvät paremmin yksin, kun sosiaalisissa kontakteissa niin usein törmäävät näihin herttaisen vanhanaikaisiin asenteisiin.
" Pitenpään yksin eläneille sen sijaan, ainakin selän takana, naureskellaan. Jos hän etsii seuraa, on kyseessä epätoivoinen, säälittävä poloinen. Mikäli taas ihminen on vakiintunut yksineläjäksi, on hän pystyynkuollut surkimus. "
Joo näin se kyllä on tämä. Juuri tästä syystäkin sitä ei huvita alkuunkaan mennä baariin tai muuhun vastaavaan 'iskupaikkaan' vanhemmiten yksinäisenä henkilönä. Itse asiassa se alkaa tämä mennä näin jo aika nuorestakin jostain 25 vuotiaasta, ja aina vaan enemmän mitä vanhemmaksi tulee.
Tässähän on siis kyse juurikin siitä samasta asiasta, kuin mitä tämä parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneiden miesten hyvin tuntema ja kokema syrjäytymiskierre. Eli mitä kauemman olet syrjässä näiltä markkinoilta sitä lopullisemmin näiltä markkinoilta syrjäydyt. Tähän kierteeseen liittyy tietenkin myös itse parisuhde/seksi-markkinoilla vallitsevista käyttäytymis- ja naistenkäsittelytavoista ja trendeistä pihalle ajautuminen(ja vielä niistä paikoistakin ja tilanteista joissa naisia on tapana lähestyä) joka sekin on ajassa vahvistuva, koska se realisoituu suhteutettuna näihin paljon prisuhteita/seksiä harrastaviin.
Tietenkin näillä markkinoilla paljon parisuhteita ja seksiä harrastavat pyrkivät myös pitämäään näiltä markkinoilta ulos ajautuneen ulkona, koska he ihan vaistomaisestikkin katsovat sen edukseen. Tyypillisesti paljon naisia nussiva mies ihan vaistomaisesti pitää sitä etunaan mitä enemmä hän naisia nussittavikseen saa. Itse asiassa vaikka ei mies nussimisensa tuotoksena lapsia hankkisikaan, niin kyllä hän silti näinkin myös geneettisen perimänsäkin suhteellista osuutta päätyy yhtä lailla vahvistamaan pitmällä naisia muilta miehiltä pois.
Tälläkin palstalla on ainakin yksi hyvinkin kiivas saarnamies/yksilöpsykologisoija, joka aina kommenteillaan ja ihan suorillakin herjoilla selvästi pyrkii kaikkensa tekemään, jotta saisi halvennetua ja kielteisellä tavalla leimattua parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneitä ja kokemattomia miehiä.
Höh, tämähän on TEINIfrustraatiopalsta, etkö ole vielä huomannut?
" Eli onko seksi ja rakkaus varattuja vain 20-30 vuotiaille, ja sitä vanhemmalla ei niihin ole oikeutta ? "
No näinhän se pakkaa tämä asia olemaan jo ihan luonnollisistakin syistä. Laittaisin vielä nämä iät mieluummin vain 15-25 vuotiaille.
Kun tähän sitten kulttuurissamme tai mediassakin pidetään kuitenkin näitä parisuhde/seksi- asiaoita kaikkein tärkeimpinä ja keskeisimmällä sijalla ja ihmisen arvokin mitataan pitkälti näissä asioissa luodun uran pohjalta, niin kaikki ihmiset sitten pyrkivät olemaan näitä parikymppisiä sen kuin pystyvät kun ei sitten oikein mitään muutakaan ole, siis mitään muutakaan jonka voisi kokea mielekkäänä sisältönä elämälleen. Vähän ehkä karrikoidenkin olemme ajautuneet tilanteeseen tai kulttuuriin jossa kaikki ihmiset pyrkivät koko ajan olemaan näitä 15-25 vuotiaita ja ensisijaisesti vain nussimaan niin paljon kuin ikinä pystyvät, ja muut asiat tässä näin sitten jäävätkin lapsipuolen asemaan.
Tulee tästä mieleen keskustelumme viime kesänä yksissä häissä, että onko naimisiin meno "saavutus"? Pöytäseurueen pariskuntien mielestä se oli "saavutus", sinkkujen mielestä ei. Ehkä tämä asenne kuvaa hyvin sitä, että parit/perheelliset katsovat että sinkku on jossain määrin "epäonnistuja", tai häneltä on ainakin jäänyt jotain saavuttamatta. Tilaisuuden laadun huomioon ottaen, en viitsinyt kysyä onko eroaja sitten myöskin "epäonnistuja", kahdella parilla oli omat häät nimittäin tulossa. No, onneksi kyseessä olivat melko nuoret ihmiset ja nuoret parit, ehkäpä näitä asioita voi katsoa uudesta vinkkelistä jo 10 vuoden kuluttua, osa pakostakin, ikävä kyllä.
Jotkut ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että yksinäinen (lue "pariton") ihminen voi olla tyytyväinenkin elämäänsä. Ehkä tämä on yleisemmin hyväksyttävää, jos yksinäinen ihminen on toimelias ja vapaa-aika täyttyy erilaisilla aktiviteeteilla, ja hänellä sattuu olemaan toisia samassa tilanteessa olevia ystäviä. Mutta jos "yksinäinen" ihminen on sellainen, joka viettää paljon yksin aikaansa kotona, ihmiset tuntuvat selän takana surkuttelevan tätä ihmistä ja hänen elämää.
" Ehkä tämä on yleisemmin hyväksyttävää, jos yksinäinen ihminen on toimelias ja vapaa-aika täyttyy erilaisilla aktiviteeteilla, ja hänellä sattuu olemaan toisia samassa tilanteessa olevia ystäviä. Mutta jos "yksinäinen" ihminen on sellainen, joka viettää paljon yksin aikaansa kotona, ihmiset tuntuvat selän takana surkuttelevan tätä ihmistä ja hänen elämää. "
Osittain juuri tämänkaltaisista kulttuurisyistä, mutta myös omaan henkilökohtaiseen talouteeni ja töihinikin liittyvistä syistä olen tehnyt tänä vuonna hyvin radikaaleja päätöksiä, ja niiden mukaan investoinut ja laittanut likoon tosipaljon henkilökohtaisella tasolla. Olen häipymässsä maasta, mutta vain tuohon ihan lähelle josta voin hoitaa bisnekseni suomessa ja varsinaiseen harastukseeni ja ammattiinikin liittyvät keikat. Ehkä näissäkin asioissa löytyy vielä enemmän aktiviteettiä sieltä.
Siksi tätäkin palstaa tässä seurailen kun ei oikein jaksa tässsä keskittyä mihinkään muuhunkaan. Tämän omana asuntonani oleva talonikin pistin jo myyntiin ja kamani on paljolti jo paketissa. Uusi tosikomea rakenteilla oleva asuntokin on jo vaarattuna tuon maan pääkaupungin keskusta-alueelta, mutta se valmistuu vasta ensi syksyksi. Jos asuntoni menee nyt kaupaksi pyytämälläni hinnalla niin silloin vien rojuni varastoitavaksi ja menen vuokralle asumaan tositaiseksi. Tää on nyt vaan tällaista vähän hermopeliä ja odottelua tämän asian kanssa.
On se mukava saada näitä tosivitumaiseksi tarkoitettuja herjoja täällä siinä mielessä, kun se auttaa häivyttämään epäilyjäni sen suhteen onko tämä ratkaisuni oikea.
Tässä nykyisessä osoitteessani olen kyllä kuunnellut rakentamallani ikkunaan suunnatulla laaserilla naapurieni kommentoinita minusta. No ne on paljolti juuri sitä kamaa mitä voisi odottaakkin ja jota muutenkin nonverbaalisessa muodossa on luettavissa naapureiden käytöksestä ja ilmeistä.
Mikäli tämä meno jatkuu henkilökohtaisella tasollani, ehkäpä pari vuotta, en tahdo enää viettää loppua nuoruuttani täällä Suomessa.
Ja aloitukseen vastaan, panisin (vanhempia naisia.
Moni nuoripari pitää onneaan "saavutuksena". Kun alkuhuuma on juhlittu ja arki iskee huomataan, että rakkaus ei olekaan pelkkää ruusuilla tanssahtelua ja lapsiin liittyy paljon myös vaikeita asioita. Silloin sinkkukaverille aletaankin tiuskia tyyliin "helppohan sinun on nauttia elämästä".
Muistanet, kuinka parikymppisenä monikin puhuu ihan tosissaan, että hänet saa ampua ennen 40-vuotispäiväänsä. Kolmikymppisenäkin tuntuu siltä, että vuosikymmen on kauhean pitkä aika ja nelikymppisenä ei varmaan seksi kiinnosta eikä paljon eläminenkään.
Neljä- ja viisikymppiset ovat nykyisin juuri siinä iässä, jossa huomataan, ettei se ensimmäinen aviopuoliso ollutkaan ihan oikeanlainen, ja etsitään uusi. Ja uusi löytyy aika monille - joillekin jo ennen eroa - ja seksi ja muu yhdessäolo maistuu taas. Julkkikset ovat näkyvintä parinvaihtoporukkaa, mutta työympäristössäänkin voi nähdä parisuhteita loppumassa ja alkamassa vuosi toisensa jälkeen. Parikymppisten näkökulmastahan tämä on mahdottomuus ja "pitäisi lailla kieltää", mutta semmoisiahan parikymppiset ovat aina olleet.
Valittamiselle pyhitetyt, osattomaksi jääneiden nuorten kansoittamat keskustelupalstat antavat asiasta aivan väärän kuvan. Aikuisten parissakin äänekkäimpiä ja tuotteliaimpia ovat ne, joille ei vielä ole sitä kumppania löytynyt; kun kaveri löytyy, palsta jää. Tutustuminen kannattaa kyllä hoitaa mahdollisuuksien mukaan tuolla oikeassa maailmassa, koska nettimarkkinoilla etsitään siippaa toivelista kourassa kuin postimyynnissä konsanaan ja ollaan kerkeästi ilkeitä ja epäkohteliaita.
Olen helpottunut,etten ole kiinni lapsen kautta mieheen,joka yrittäisi livistää nuoremman naisen perään.Olen sinkku "forever" ja 30 vee nainen.Opiskelen ja on työelämähaaveita (sairaslomalla 4 vuotta).
En koe,että minua miellettäisiin viehättäväksi.Nuoruudessa oli vain muutamia seksikumppaneita - ei seurustelukumppaneita.
Rima lähteä suhteeseen on sikäli aika korkea.Tuskin,tuskin kelpaan nyt vanhempana enää.
Siipä pyrin yliopistoon mutta en tähtää avioon.Kyllä aiheen aloittaja on osittain ainakin aivan oikeassa,että puumia me yli 27-vee naiset olemme.Saan paljon ihailua 20vee miehiltä mutta pelkään että se on pottuilua.
Toisaalta kivoja ihmisiä on miehissä ja naisissa MYÖS - h eivät leimaa,mollaa eivätkä tuomitse sinua jyrkästi.
Olen saanut paljon tukea omaan yksinäisyyteeni sekä miehiltä että naisilta.Tiesitkö,että lihavat voivat olla hirveän kilttejä tällaiselle A-kuppiselle ikisinkulle?