Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt noin puolitoista vuotta. Hänen kanssaan on ollut ihanaa ja hän on aivan täydellinen, mutta viime aikoina suhteemme on muuttunut ongelmalliseksi.
Joka tapauksessa haluaisin kokeilla muita miehiä. Olen pian 17-vuotias nuori naisenalku, eikä minulla ole juuri muuta kokemusta muista miehistä kuin poikaystävästäni, toisin kuin poikaystävälläni on kokemusta muista naisista on vaikka muille jakaa. Minua ahdistaa ajatus, että seurustelisin poikaystäväni kanssa lopun elämää enkä ikinä saisi kokeilla ns. "villiä sinkkuelämää". Olemme jutelleet asiasta yhdessä, ja asia on poikaystävälleni arka, mutta hän olisi valmis uhrautumaan suhteen eteen antamalla minun harrastaa seksiä väliaikaisesti muiden kanssa yhden yön juttuina yhden viikonlopun ajan. Pelkään kuitenkin, että koska poikaystäväni on muutenkin herkkä, hän saattaisi seota tapahtuneista ja masentua.
Tämä jatkuva tunne kuitenkin riivaa minua ja häiritsee parisuhdettammekin. En halua missään nimessä erota, mutta tämä tunne on ollut pitkäaikaista ja häiritsevää. En tiedä mitä tehdä.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Kaikki neuvot ja kommentit otetaan todellakin vastaan.
Joka tapauksessa haluaisin kokeilla muita miehiä. Olen pian 17-vuotias nuori naisenalku, eikä minulla ole juuri muuta kokemusta muista miehistä kuin poikaystävästäni, toisin kuin poikaystävälläni on kokemusta muista naisista on vaikka muille jakaa. Minua ahdistaa ajatus, että seurustelisin poikaystäväni kanssa lopun elämää enkä ikinä saisi kokeilla ns. "villiä sinkkuelämää". Olemme jutelleet asiasta yhdessä, ja asia on poikaystävälleni arka, mutta hän olisi valmis uhrautumaan suhteen eteen antamalla minun harrastaa seksiä väliaikaisesti muiden kanssa yhden yön juttuina yhden viikonlopun ajan. Pelkään kuitenkin, että koska poikaystäväni on muutenkin herkkä, hän saattaisi seota tapahtuneista ja masentua.
Tämä jatkuva tunne kuitenkin riivaa minua ja häiritsee parisuhdettammekin. En halua missään nimessä erota, mutta tämä tunne on ollut pitkäaikaista ja häiritsevää. En tiedä mitä tehdä.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Kaikki neuvot ja kommentit otetaan todellakin vastaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Rakastatko sä poikaystävääsi?
Jos rakastat, valitse hänet ja keskity tekemään teidän suhteesta paras mahdollinen. Unohda muut.
Jos et rakasta, miksi seurustelet hänen kanssaan? Joka tapauksessa (koskien ihan ketä miestä tahansa, poikaystäväsi mukaan lukien) on mun mielestä outoa, että harrastaisit seksiä kenenkään kanssa ilman, että sulla on syviä tunteita pelissä. Rakastaminen on vaikeaa. Seksi on paaaaaaljon ihanampaa, kun rakastaa sitä, jonka kanssa sitä tekee. Kyllä poikien kanssa voi olla ihan vain kaverikin tai vain flirttailla ja jos ei voi niin sitten on jokin pahasti pielessä.
Et varmasti tule onnellisemmaksi, jos menetät poikaystäväsi ja huoraat baareissa vaikka puoli vuotta putkeen. Sitten vain huomaat, että puheet "villistä nuoruudesta" on nimitys, jonka ihmiset antavat virheilleen.
Etsi sitä mitä oikeasti tarvitset, älä sitä mitä muut hakee tai mikä näennäisesti näyttäisi kivemmalta. Mieti oikeasti, mitä haluat, syvemmälti. Hyväksyntää, rakkautta, hyvää seksiä, iloa, turvallisuutta, villiä menoa??? Tässä nyt jotain hajanaisia ajatuksia sanoakseni.
Terve!
Mitenkään väheksymättä ongelmaasi, mutta mihinkä se kokeilu sinun kohdallasi johtaisi? Siis, mitä tarkalleen ottaen haluaisit kokeilla, mitä et voisi kokeilla poikaystäväsi kanssa? Niin, joo, kaikkihan meistä puhuu, että olisi sitten muista kokemusta, mutta kun se seksi on seksiä. Mikä siis vaihtuu? Ruumis, eli keho, eli pippeli. Poikaystävälläsi on ns. kokemusta. Eli siis hänen pippelinsä on käynyt jonkun toisen tytön pimpissä ja se siitä, näin se on. Karua mutta totta: mikään ei oikeastaan ole erilaista. Siltä osin. Ettekö te voi keskenänne hakea vaihtelua ja uusia asioita seksiinne?
Tottakai! Ihmiset ovatkin erilaisia, mutta sinä olet sama. Eli olet tyytyväinen jos valitset olla ja tyytymätön vaikka aina, jos mikään ei riitä. Täydellisyyttä ei ole, ihmiset näyttävät hieman erilaisilta, mutta pääosin ovat samoja. Seksi on sitä ja tätä, ja jonkun kanssa parempaa... Niin, jos omaa seksielämäänsä ei osaa/saa kehittää. Verrata sitten toisiin... No, siitäkö löytyisi onni parisuhteeseen ja omaan elämään?
Sanot näin:"Hänen kanssaan on ollut ihanaa ja hän on aivan täydellinen"
Ja mitä sitten vielä neidille saisi olla? Et osaa olla tyytyväinen siis. Et edes ihanuuteen etkä täydellisyyteen. Joten mihin sitten? Parisuhde kohtaa karikoita ja on pitkällä tähtäimellä kaikkea muutakin kun ihanaa ja täydellistä. Et siis ehkä osaa sitoutuakaan etkä ole oikeaan parisuhteeseen valmis. No, olet niin nuorikin, ei teidän ikäiset osaakaan sitoutua eikä asioita tarvitse arvostaa, turvallisuutta piisaa ja kaikki on hyvin ja kivaa suurimmalla osalla. Halutaan olla kuitenkin yhdessä ja seksiä. Sitten tehdään ikäänkuin parisuhde. Joten miksipä ei sitten vaihtaa kokonaan, ei se noin toimi kuitenkaan, ja kun nykyään ei ole pakko olla yhdessä, ja ikäisesi eivät osaakaan yleensä sitoutua terveellä tavalla. Se vaatii kypsyyttä, mitä ei kyllä löydy kaikista ns. aikuisistakaan.
Yleensä toisten kokeilu romuttaa ja tappaa parisuhteen, vaikka siihen olisi suostuttukin. Hyvin, hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka pystyvät aitoon avoimeen parisuhteeseen, loput pettävät, alistuvat, rikkovat ja tosiaan, masentuvat, koska suostuvat johonkin mitä eivät halua. Yleensä ihmiset eivät halua kumppaninsa makaavan toisten kanssa. Miksi et halua erota? Haluat syödä ja säästää, pitää turvallisuuden tunteen ja samalla hässiä ympäriinsä, tietäen että voit aina palata. Se ei ole parisuhde eikä sitoumus. Kakkua ei voi syödä ja säästää, jossain kohtaa se vaan loppuu ja se siitä. Teille ei kehity todellista luottamusta eikä tyytyväisyyttä. Joten miksi ette pitäisi reilua taukoa, ottaisi eroa? Niin, se sattuu, kaikella on hintansa, mutta sinä haluaisit kokeilla. Ihan jees se kokeilu, mutta miksi poikaystäväsi pitäisi sinua odottaa ja maksaa sinun kokeilujesi hinta? Kyllä te palaatte sitten yhteen, jos niin on tarkoitettu. Kannattaa ainakin olla rehellinen, itselleen ja toiselle. Epärehellinen ja itsekäs roikkuminen ei johda mihinkään todellisesti hyvään.
Eikö villiin elämään ja kokemuksiin kuuluisi muuta? Etkö todella voi kokea elämää monipuolisesti muuten? Mistä olet ylipäätään saanut päähäsi ajatuksen että villi sinkkuelämä olisi sitä, että nussii tuntemattoman kanssa tunteettomasti ja sitten kun olisi ollut merkityksetön jollekin, joka itselle on merkityksetön, olisi jotenkin kokenut? Tai mikset sitten voi olla oikeasti sinkku? Niin, kun pelkäät niitä huonoja puolia, jos se ei olekaan niin ihanaa, kun tv:ssä esitetään. Pitää valita, ottaa riski, joko tai. Olet mielikuviesi ja mielikuvituksesi vallassa, ehkä sinun pitää kokeilla, mutta tee se rehellisesti. Ota sitten oikeasti vastuu itsellesi ja eroa, elä sitä elämää minkä haluat, sillä hinnalla minkä se maksaa, äläkä nynnyile toisen kustannuksella.
(jatkuu)
En pidä poikaystäväsi asennetta ihan terveenä itsetunnon kannalta: kukaan joka haluaa parisuhteeseen sitoutua ja pitää tyttöystävänsä, ei todellakaan suhtaudu leppoisasti siihen, että joo, mä uhraudun parisuhteen eteen, mee sä nussimaan vieraitten kanssa. Hän on alistunut, ahdistunut, ja toimii itseään vastaan: tuollaisia uhrauksia ei todellakaan kuulu tehdä parisuhteen eteen. Pettämisen voi antaa anteeksi, ja avoimesta suhteesta voi sopia mutta ei noin. Itsekin sanot: "poikaystäväni on muutenkin herkkä, hän saattaisi seota tapahtuneista ja masentua." Etkä todellakaan rakasta poikaystävääsi jos olet niin itsekäs että edes harkitset silläkin riskillä että hän sekoaa tai masentuu!
Mieti myös vähän millainen ihminen haluat olla ja miten itseäsi haluaisit kohdeltavan: kun hän siis kyllästyy ja haluaa uutta jännistystä, sinulle on okei, että hän panee toisen tytön kanssa? Kun sinä olet sitten teidän parisuhteessanne kipeä tai muuten vaan haluton, hän voi lähteä hyvällä omatunnolla baariin hakemaan tyydytystä, koska sehän teillä on tapana? Jos sinä et halua suostua johonkin seksissä, koska koet sen niin kamalana, hän on vapaa hakemaan kokemuksia muualta, koska muutenhan hän jäisi jostain paitsi?
Sinun täytyy todellakin itse ratkaista mitä haluat, mutta ei toisen kustannuksella.
että halutaan syödä ja säästää kakku samaan aikaan, mikä ei onnistu. Mutta olet nuori ja sulla tulee vielä vaivaamaan asia hyvin paljon niin lähde kiitämään suhteesta. Näet sitten kokemusten kautta, että oliko elämä/panot sitä mitä halusit vai turhia unelmia.
Olet ehkäpä tyypillinen nuori, joka on `joutunut` elämään ja näkemään
nämä bb-saippuaoopperat ja muut median ja kavereiden tarjoamat ihmissuhdesekoilu-formaatit.
Eli olettamasi on, ettei ole elämää ilman kukasta kukkaan lentämistä....villinä ja vapaana.
Yritä nyt hetkeksi heittää irti siitä bb-maailmasta.
Sinun arvoa naisena ei tulla mittaamaan sillä, montako jätkää olet kiertänyt.
Tai jos mitataankin - mitä vähemmän jätkiä sitä arvostetumpi olet.
Ehkä sinun ei tarvitse lähteä poikaystäväsi `suostumuksella` sekstailemaan.
Onhan todennäköistä, että suhteenne päättyy vielä ihan luontevalla tavalla jopa fiksusti,
kun huomataan yhteensopimattomuus. Älä siis pakottaen ja typeryyttäsi lähde hajottamaan sitä.
Ellei suhteenne päätykään ja jatkuu jatkumistaan....kauas tulevaisuuteen.
Mikäs sen hienompaa.
Opettele hyvä tyttö kuuntelemaan sydäntäsi. Heitä tuo bb-oppi romukoppaan.
Moi! Oon jo pitkään ettiny täältä tällästä ja en uskonu et kukaan voi ymmärtää mua.. Mulla on siis ihan täysin sama tilanne ku sulla paitsi että oon itse 18 ja poika 17 ja hän on aiemmin pannut kahta ennen mua ja mä en ketään. Rakastan poikaa enemmän ku mitään koko maailmassa ja ollaan suunniteltu yhteistä tulevaisuutta ja haluan viettää koko loppu elämäni pojan kanssa, ollaan oltu reilu 1,5 vuotta yhdessä enkä ole vieläkään päässyt asian yli ja sen takia oonki alkanu miettimään että pääsenkö koskaan jos en oo vieläkään päässyt.. Tuunko koko loppu elämäni miettimään mitä sellasta mun poikaystävä on saanut kokea mitä mä en? Tää on mulle todella ahdistava tilanne ja musta tuntuu et kukaan sellanen kuka ei itse tässä tilanteessa ole voi oikeasti ymmärtää tätä. Te tiedätte kuinka arvottomia tollaset yhden illan jutut on ja miltä ne tuntuu verrattuna siihen että on tunteita. Minä en voi tietää enkä pääse yli siitä ajatuksesta että vertaileeko poika mua muihin tai olivatko ne parempia, miettiikö sellasia asioita edes? En vaan voi tietää ennen kuin itse koen sen. Eikä kyse ole nyt todellakaan siitä että haluaisin tietää onko joku toinen parempi, koska meidän seksi on mahtavaa, sitä on usein ja molemmat haluavat aina, kyse on vain siitä että minusta tuntuu että en voi koskaan täysin ymmärtää miten poikaystäväni asian näkee ja kokee ennen kuin itse olen kokenut saman. Erona tähän on kuitenkin se että poikaystäväni ei antaisi minun "kokeilla" muita vaan sanoo että jos haluan tehdä niin niin minun pitää jättää hänet ensin mutta haluanko ottaa sen riskin että saatan menettää hänet.. En todellakaan halua, en halua menettää häntä ikinä mutta tavallaan minulle tulee vielä enemmän kahlittu olo kun hän kieltää minua, onko siinä sitten jotakin niin erikoista jos hän ei halua minun kokevan sitä koska pelkää etten haluakkaan häntä enää takaisin?
Ja mielestäni te jotka ette itse ole tässä tilanteessa ette vain voi käsittää miltä tällainen tilanne tuntuu.
Totta kai haluat kokeilla muidenkin kanssa, tyttö hyvä!
Pitäkää pojan kanssa paussi ja eläkää normaalia nuorten elämää!
Voihan sitä sitten aikuisenpana mennä takaisin yhteen, jos tuntuu vielä sitten siltä.
Niinhän se teki se missikin, Anne Pohtamo aikanaan..
Ei kannata kuitenkaan kiusata toista ja käydä vieraissa toisen katsellessa ja ootellessa vieressä, vaan päästää toinenkin vapaalle.
Tuo on kyllä typerintä mitä voi kuulla!
Miksi et iloitsisi siitä että sinulla on ainakin yksi todella läheinen ystävä. Laajentakaa ystäväpiiriänne, sekä yksin että erikseen. Tehkää porukalla muiden nuorten kansa asioita, parantakaa maailmaa.
Jos ajan kanssa näyttää että olette kasvamassa erilleen, voitte erota ystävinä ja kumpikin alkaa kehitellä omaa ystäväpiiriään.
Mutta niinkauan kun teillä on hyvä yhdessä, olkaa siitä iloisia. JA sinä voit täydellisen loistavasti lopettaa ajattelunmuiden kanssa huorailemisesta.
Jakaa alapäätään muiden kanssa vain sen takia kun kaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaikki muutkin tekevät ja kokevat on todella sairaan typerää.
Taas yksi idioottiroskaleffojen, -lehtien ja -elokuvien uhri! Käyttäisitko, hyvä tytto, aivojasi, et alapäätäsi näiden yksinkertaisten kysymysten ratkontaan.
Olen ennekin nähnyt viestejäsi. Kieltämättä niissä on asiaa.
Itse taisin tuolla yllä kirjoittaa hieman samalla tavalla. Nikkini tuppaa aina vaihtumaan.
Sivallat kyllä aika kovasti ja herkkähipiäinen saattaa tipahtaa lukiessaan jakkaralta.
Toisaalta tämä nykymeininki tuo kyllä välistä tuntemukisa; ---- olisipa sivaltamisen paikka.
Painava sana ja järkevä sellainenkaan ei enää auta ---- näköjänsä.
Tämä nykyympäristö `opettaa` tappavan tehokkaasti.
On niin oksettavaa huomata miten näinä päivinä kaikenlainen typerä ja muita haavoittava käytos on hyväksyttävää ja sallittua. Huolellisesti harkiten ja täydellisen varmasti tietäen jo edeltäkäsin että nämä päätokset tuovat tuhoa ja kärsimystä ei vain itselle mutta myos läheisimmille, näitä idioottitekoja tehdään joka tapauksessa. Ja niitä katsotaan sormien läpi ja sallitaan ja sallitaan ja sallitaan....
Kuten tämän ketjun aikuinen naine on aikomassa tehdä.
Kyllä sitten tullaan valittamaan ja ruikuttamaan kun koko elämä on ensin oikein huolellisesti tahallaan sekoitettu.
Kaikkein typerimmät tekevät vielä avuttomia pienokaisia mukaansa kärsimään. Jos he aikuisina vain tyytyisivät tuhoamaan omansa ja toisen aikuisen elämän, mutta ei, se ei riitä näille yksimolekyyliaivoille. Siihen täytyy tehdä vielä lapsi.
Ei tarvitse kuin katsoa tilastoja miten näiden vanhempien, joiden mottona on ollut "elä ja anna muidenkin elää", lapset täyttävät mielenterveysongematilastot!
Onko todella niin että Suomessa ovat kaikista henkisesti huonoimmin voivat lapset ja nuoret?
Toivon sydämeni pohjasta olevani väärässä!
Kovaa päästelet ja totta haastelet.
Hiukan samaa koitin tuoda yllä esiin. Ja jos palaan alkuperäiseen nikkiini...on siis nähtävillä
Kun ajatellaan aloittajan ongelmapohdintaa.
Siis tuo `ongelma`ei ole ollenkaan lähtöisin hänestä itsestään, vaan se ongelma on tuotu hänelle ulkoa.
Ulkokenttä opettaa, että voivoi tyttö;
mitä menetätkään ellet nyt juokse, mene, haistele ja sekstaile - elämäsi on aivan kuolettavan harmajaa - jäät paitsi jotain suurta.
Kyseessä on tietysti nuori ihminen ja ehkä he ovat vielä heikompiä ja herkkiä lankeamaan tähän saippuaoperettiin. Taitaa siellä varttuneempiakin olla matkassa.
Pahoinvointi tulee siitä, että ehkäpä hiukan kypsempänä oivalletaan; ei se ollut sittenkään iloista
elämän maistelua ... vaan minua käytettiin törkeimmin hyväksi.
Sinä olisit varmaan oikein hyvä vanhan kansan luokanopettaja.
Tulisi oikea arvomaailma selväksi lapsille ;)
Uhohda muut miehet ainakin aluksi ja ala pitää itsestäsi, saattaa merkitä jo paljon siihen mitä teet.
Entä olisitko itse ylpeä itsestäsi sen jälkeen? Pistä suhde poikki nyt, kun se kuitenkin hajoaa huorailuihisi.
jos tunnet yhä enemmin polttavaa halua lähteä kokeilemaan muualle, ja jos asia vaivaa sinua kokoajan enemmin. Oikeastaanhan sinä haluat irti, et ole enää tyytyväinen, ja kuvittelet onnesi olevan takuuvarmalla muualla. Kannattaa mennä kokeilemaan, ehdottomasti. Tulet näet oppimaan, että maailmassa ei kaikki vaihdot ja vaihtoehdot ole pelkästään positiiviseen suuntaan, ja että joskus tulee tehtyä pahojakin mokia -ihan vapaaehtoisesti itse valiten. Hyvä oppi se on sekin, jatkon kannalta.
Noh. Mä en nyt tiedä olisiko se hirveä katastrofi, jos 17-vuotias TYTTÖ, jolla ei mitään aikaisempaa kokemusta pohjalla parisuhteesta ja kokee ahdistavaksi ajatuksen elää tuossa parisuhteessa, lopettaisi suhteen. OMG jos mä oisin vielä siinä suhteessa, jossa elin tuon ikäisenä. Enkä tarkoita, että silloinenkaan parisuhteen toinen osapuoli olisi ollut huono. Mutta sanottakoot, että ne parisuhdetaidot, jotka silloin kummallakin oli, niin en tiedä olisivatko ne kantaneet läpi elämän. Paljon siinäkin kuitenkin oppi elämästä ja parisuhteesta. Ja mitä arvostaa ja mitä ei ja tämä on tuonut paljon hyvää varmasti kummankin nykyisiin parisuhteisiin.
Tulevaisuuttahan ei tiedä. Ehkä sä vaan yhtäkkiä saat jonkun ahaa-elämyksen ja et enää koe menettäväsi jotain parisuhteessa ja elätte elämänne onnellisina loppuun asti. Ehkä sinnittelette jopa jonkin aikaa, teette muksun tai pari ja eroatte sitten. Ehkä päätät lopettaa parisuhteen, jota joko jälkikäteen kadut (josta pääset vuosien aikana kuitenkin yli tai et) tai sitten et. Ehkä jopa teette tuollaisen järjestelyn, jota poikaystäväsi ehdotti ja siitä seuraa ongelmia parisuhteeseen, jotka musertaa koko jutun välittömästi. Tai sitten koette avoimen parisuhteen teille sopivaksi tavaksi. Näistä kaikista mahdollisuuksista sitten yritätte tahoillanne tai yhdessä oppia mahdollisimman paljon.
Itselläni ei ole ikinä ollut tuollaista "villiä sinkkuelämää" tai edes sen kaipuuta. Mutta jos jollakin sellainen on, niin en tiedä lakkaako se kaipuu ja parisuhdeongelmat sillä, että käsketään lopettamaan aatteet ja tekemään niinkuin on oikein. Jotkut voivat omista aatoksistaan tokentua, mutta sitten taas uskon, että joidenkin tarvitsee tehdä ne omat virheensä, kantaa niistä seuraamukset ja oppia vasta itsestään sen, mitä haluaa ja tarvitsee. Harvempi ihminen pystyy elämään elämäänsä siten, että on aina tehnyt kaiken oikein. Ja sä tosiaan olet 17, koko elämä edessä. Ja parisuhteissa voi tulla ongelmia ja voi joutua tekemään vaikeita päätöksiä. Tsemppiä sulle siihen ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja jos ei mene, niin sitten opi siitä ja maailma ei vieläkään siihen kaadu. Ja jos rakastat poikaystävääsi ja hän on mielestäsi "täydellinen", niin pyri olemaan mahdollisimman huomioiva häntä kohtaan. Ja se ei aina tarkoita sitä, että kituu suhteessa, jossa tietää ettei pysty olemaan.
Miten kauan sinulla on ollut noita ajatuksia? Menevätkö ne välillä ohi vai kiusaavatko koko ajan? Ehkä sinun ei tarvitse tehdä mitään isoa päätöstä juuri nyt. Ehkä voit vielä odottaa ja katsella, menisikö kaipuu sinkkuelämään ohi. Mietin, voiko ihminen kokea olevansa onnellisessa ja tyydyttävässä parisuhteessa, jos kuitenkin kokee vahvaa halua seurustella muiden kanssa. Eikö teillä mielestäsi ole todellakaan muita ongelmia kuin se, että sinä haluaisit kokeilla muitakin? Olisiko suhteenne muuten aivan täydellinen, jos vain sinulla ei olisi halua olla muiden kanssa?
Minä olen elänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna ja voin kertoa, ettei se aina niin kovin mukavaa ollut. Sinkulla pitää olla paljon kavereita, nimenomaan sinkkukavereita, harrastuksia ja työ- tai opiskelupaikka. Yksin tulee muuten aika pitkäksi ja olo orvoksi. Etenkin jos kaverit seurustelevat, ketään ei saa baariseuraksi, joudut yksin viettämään lomat ja viikonloput sekä matkustelemaan omin päin. Se ei ole kivaa. Toisaalta olet vielä todella nuori, joten sinulla on aikaa. Parikymppisellä sinkulla on paljon helpompaa kuin kolmekymppisellä, kun ikätoveritkaan eivät välttämättä elä vielä vakisuhteissa eivätkä ole perheellisiä. Silloin on helpompi saada kavereista seuraa.
Ehkä ongelmasi ratkeaa itsestään ajan kanssa. Menet opiskelemaan tai muutat työn perässä muualle ja huomaat, ettei teillä poikaystäväsi kanssa niin paljon yhteistä ollutkaan ja että ero oli oikea päätös. Tai sitten huomaat, että oletkin oikean miehen kanssa parisuhteessa etkä haluakaan mitään muutosta nykyiseen tilanteeseen. Anna itsellesi aikaa. Lähde vaikka matkalle kokoamaan ajatuksiasi.