Vetää eropaperit pois käräjäoikeudesta ja alkaa todellinen elämä, joka ei päässyt edes alkamaan kun aina oli muutoksia niin paljon ja väsyitte. Nyt kun olisi vihdoin ollut jotakuinkin kaikki järjestymässä niin työpaikat, asunto-asiat ja lastenkin kataitsjoita olisi ollut äärellä. Tässä sitten joku asia väsyneillä räjähti niin pahoin, että tänä eropaperi tuli ja eri osoitteet. Raha-asiatkin kyllä hoituvat jos niihin suhtutuu tunnollisesti ja elää tavallista elämää, eikä sisustuslehtien mukaista hienostelua, joka on vain pintaa, jota vaihdetaan melekin neljännesvuosittain. Joa lasten takia palatkaa yhteen ja kunnioittakaa perhe-elämää. Kyllä puhumalla asiat selviytyy ja toisen on autettava toista väsymyksen hoitamisessa pois.
Elämässä tapahtuu joskus erheitä, mutta niitä pitää yrittää korjata, osaatte kyllä hienoina ihmisinä itsekin tehdä sen, kun se väsyinen olo antaa periksi ja vähän perammassa kunnossa voi ajatella asioita.
Näette kuinka lapsenne kärsivät ja kärsitte itse, ei kannata tuhlata hienoa perhettä uupumuksen vuoksi, ja tekojen jotka ovat taphtuneet tässä uupumuksen tilassa järjettöminä.
Rukoilen jokainen hetki armahdusta yälle perheella, kumpa voisin tehdä enemmän.
Elämässä tapahtuu joskus erheitä, mutta niitä pitää yrittää korjata, osaatte kyllä hienoina ihmisinä itsekin tehdä sen, kun se väsyinen olo antaa periksi ja vähän perammassa kunnossa voi ajatella asioita.
Näette kuinka lapsenne kärsivät ja kärsitte itse, ei kannata tuhlata hienoa perhettä uupumuksen vuoksi, ja tekojen jotka ovat taphtuneet tässä uupumuksen tilassa järjettöminä.
Rukoilen jokainen hetki armahdusta yälle perheella, kumpa voisin tehdä enemmän.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Mitä jos auttaisit ja tukisit heidän eroaan? Se olisi järkevämpää ja rakentavampaa kuin tuollainen surkuttelu. Kun et tee haittaa heidän erolleen, lapsetkin voivat paremmin kun huonossa liitossa.
Ainakaan vielä ero ei ole ratkaisu asioissa, sillä iihmiset ovat yht´äkkiä vain olleet niin suurten muutosten edessä, että ovat totaalisesti väsyneet, kaikki asiat riepoo. Mutta on myös hyvin paljon keskeneräisiä asioita, jotka pitää hoitaa kuntoon ennen sitä eroa ja tämä vastaa heille kun nämä on hoidettu, onko se ero todellakin ratkaisu. Myös pitää selvittää kummankin itselleen, mitä todellakin haluaa, vai onko nyt vallalla valtava kilpailu puolisoiden kesken harrastuksista osasyy, niihin liittyvine ihmisineen. Lapset tässä kisassa ovat tällä hetkellä häviäjän roolissa, kummallakaan ei ole aikaa heille, helposti annetaan mennä kavereiden luokse ja siihen ovat kyllä liian pieniä vielä ja he menttävät tässä pelissä perheen, jota eivät tulee äiti/isäpuolien kanssa milloinkaan saamaan. Tämä on fakta totuus. Mielestäni kaikkien ystävien/kavereidenkin pitäisi antaa puolisoille nyt aikaa omiin ajatuksiin, eikä missään nimessä liehitellä mukaan viihde-elämään, vaan pistäytyä heidän kodeissaan kahvihetkillä jutustelemassa muista asioista. Myöskin kaikki alkoholituotteet pitäisi unohtaa, vaarana on turruttaa niillä ajatukset ja alkoholisoitua. Ensin pitää käsitellä tämä asia loppuun, esim. listata asioita, koska väsynyt ihminen ei edes muista kovin kauaa mietteitään. jos sitten todella näyttää, että jatkoa ei ole, on tehdä järkevät päätökset jatkossa olevista yhteisistä asioista, kun pitää pakostakin lasten vuoksi on. Ja vasta sitten erota, uuden kumppanin tuleminen on vasta tämän jälkeen, niin paljon näiden kiivaiden saalistajienkin pitäisi pysyä pois haaskalta, sillä sitähän tämä perheen tilanne tällä hetkellä on. Ovat auliita saalistajille, sillä jo näitä Suomi 24 keskusteluja lukemalla huomaa näiden saalistajien määrän olevan suuri. Tuen kyllä eroa, kun sen aika on ja asiat on selvitetty entiseen, enkä kyllä tässäkään vaiheessa lähde tuomariksi tai antamaan neuvojani, toivoisin kuitenkin edes kerran käyvän pariterapiassa ihan heidän kaikkien parhaaksi. Asia on niin vakava, että virheitä ei kannata tieten tahtoen tehdä, sillä niitä on hyvin vaikea korjata ihmissuhteissa. Arvokkutta myös eroamisessa. Lisäksi on aina monet läheiset ihmiset, jotka joutuvat käymään kovan surutyön läheisten eroasiassa, suunnaton määrä tuskaa, ero ei ole mikään leikkikalu.
Enkä halua sinua loukata, koska olet ilmeisesti jommankumman osapuolen äiti tai isä. Ainahan sitä lastaan puolustaa ja hänen parastaan haluaa. Mutta onko lapselle parasta jatkaa liitossa, joka on kuollut? Koskaan ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, mikä liiton tila oikeasti on. Itseäni ärsyttää suunnattomasti tuo ikuinen neuvo, menkää parisuhdeterapeutille. Sekö se on ratkaisu kaikkiin pulmiin? Hlökohtaisesti en usko moiseen lässytykseen. Ketään ei voi sinne pakottaa.
Itse aikanani kun erosin, äitini suhtautui asiaan juuri noin. Pakottamalla yritti pakottaa jatkamaan liittoa, jossa kumpikaan ei enää rakastanut toista. Erittäin ahdistavaa meille eroaville vielä yrittää sivistyneesti sanoa, että tämä on meidän välinen asia, älä sinä siitä huolta ja häpeää kanna. Pyydämme apua, jos sitä tarvitsemme. Vaikka todellisuudessa olisi tehnyt mieli sanoa, että haista sinä v....
Älä puutu suhteeseen, josta et tiedä mitään. Tue heitä, olipa ratkaisu mikä tahansa. Pakottamalla mikään liitto ei jatku onnellisena.
Vai onko nyt kyse siitä, että sinua hävettää, kun oma lapsi ei osaa hoitaa parisuhdettaan?
Sanot että vaehemmat tiedä lastensa avioelämää, no ei tietty kaikkea voi tietää, mutta kyllä sivusta seuraaja näkee paljon, jos on näin lähellä. Kukaan ei pakottamalla yritä sellaista paikata, joka jo kokonaan rikki. Mutta kun perheessä on aina kriisiaikoja, puolisoista johtumattomista syistäkin, elämä on kovilla ja väsytään. On työpaikan vaihtoja, lomautuksia, asunnon vaihtoja , paikkaunnan vaihtoja, silloin ollaan niin haavoittuvassa vaiheessa kovien paineiden alla, että puolisoiden järkevä ajattelukyky on kadonnut. Silloin on aika menna parisuhdeneuvontaan, sillä vain pyritään auttamaan että tulee toimeen edes itsensä kanssa, josta monesti onkin kysymys, vaikka toista syytetään. Sen kyllä sanon, että jos perheessä on pieniä lapsia, asioita pitää hyvin vakavasti ajatella, he joutuvat syyttään hirveään paikkaan, että kenellekään en sitä soisi. Itsellänne vain tuntuu olevan, että kakaroiden on pakko sopeutua kun minua vituttaa asiat. Ensin hoidetaan tämä vitutus pois, pitää olla järkeä keskustella asioista, jatkkuuko perhe-eläma tai tuleeko ero. Mitään kolmansia osapuolia ei saa näkyä sotkemassa tätä asioiden hoitoa, niin vihainen olisin, että vaikka "tappasisin" nämä, sillä minun vankilassa ololla ei ole väliä, varsinkin jos se on tehty oman lapsen ja lastenlapsen hyvinvoinnin vuoksi.
Itselleänne on vain kaiken aikaa tuo vitutus, vanhemmat eivät saa tietää mitään, eikä heille kuulu mikään, valitettavasti emme ole sokeita emmekä kuuroja ja meidän rakkaus omaa lasta kohtaan ja lapsenlapsia kohtaan on niin syvää, että kaiken teemme sen eteen, että heidän elämänsä olisi onnellisempaa. Eroja ei oteta hetken vituksesta. Anteeksi että käytän näitä sanoja , eivät ole kuuluneet sanakäyttööni, mutta käytän siksi, että näin kirjoitatte ja se kertoo siitä, että ette ole tasapainossa asioita hoitamaan jäekevästi. Uskokaa että vanhempanne rakastaa teitä pahoissakin tilanteissa. Kyllä sinulla näyttää olevan tallella hyvää kasvatustakin, silla sanot, että et halua loukata, en myöskään minä. Ei kannata loukata sitä aviopuolisoaan, vaikka sitten ero tulisikn.
...sinä et nyt kuitenkaan vaikuta enään kovin tasapainoiselta..
Ihan kuin puhuttaisiin sinun elämästäsi, vaikka toisethan siinä on keskenään naimisissa.
Lycka till vaan toisten asioihin sotkeutumisesta, mutta voi käydä niinkin, että kun toiset puuttuu kärkkäästi asioihin, menee asiat vain entistä solmumpaan...
Voithan neuvoa paria sinne avioliittoneuvojalle ja eiköhän noihin raha-asioihinkin ole joku asiantuntija- neuvoja olemassa ja tottakai, jos rakkautta vielä ilmassa on, erota ei kannata.
Tahtoo vaan täälläkin kommentoijilla olla ihan jo tietämystä tästä ero-asiasta ja omakohtaista, luulen..
Mitään kolmansia osapuolia ei saa näkyä sotkemassa tätä asioiden hoitoa, niin vihainen olisin, että vaikka "tappasisin" nämä, sillä minun vankilassa ololla ei ole väliä, varsinkin jos se on tehty oman lapsen ja lastenlapsen hyvinvoinnin vuoksi"
Ei ole sinun vallassasi päättää sotkeutuuko lapsesi liittoon kolmansia tai neljänsiä (viidensiä, kuudensia...) osapuolia. Eikä todellakaan ole tervettä sanoa, että voisit tappaa nämä ja ettei sinun vankilassaololla olisi väliä. Tottakai sillä olisi aivan helvetisti negatiivista väliä!!!!!!!!! Varmaan kuolisin häpeästä, jos jompikumpi vanhemmistani kontrolloisi ja puuttuisi elämääni tuossa mittakaavassa, kävisi tappamaan ja joutuisi vankilaan. Minusta sinulla on jo järkevä ajattelukysy tässä mielessä kadonnut. Elä OMAA elämääsi, älä sekaannu lastesi elämään ja yritä elää heidän kauttaan/puolesta. Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat elämän tyttäriä ja poikia kuten Kahlil Gibran on joskus osuvasti kirjoittanut.
Hienoahan se olisi ajatella, että sellainen robotti-elämä olisi mahdollista, mutta kun ollaan tuntevia ihmisiä ja rakkaus on kuollut pois, ei se ole ihmisarvoista elämää..
Toinen ei voi koskaan tietää, miltä toisesta tuntuu ja se että jossain muualla olisi kainalo, johon on hyvä painautua,on jo aikamoinen syy lähteä kulahtaneesta liitosta.
Itse olen tällaista kulissi avioliittoa elänyt jo niin kauan, että 50v tulee kohta itselläni täyteen ja asia, mikä harmittaa on se, että olen ollut tässä liitossa niin yksin, että elämä ei tunnu edes elämisen arvoiselta elämältä..
Lapset olisivat varmaan kasvaneet ihan ihmisiksi, vaikka olisimme aikanaan eronneetkin, nyt on tässä jäljellä vain kaksi katkeraa ihmistä, jotka menettivät mahdollisuutensa uusiin rakkauksiin, kun ajattelivat niin "perheen parasta"..
Erotkaa ihmiset, jos rakkaus on kuollut ja hakekaa uusi mahdollisuus ja käyttäkää se hyvin.
Ei niitä sanottuja loukkauksia unohda koskaan, eikä luottamus tule takaisin suhteeseen, jos sen on kerrankaan menettänyt...
eron kannalta. Jotenkin tuntuu, että haluat keksiä joitakin ihme syitä eroon, jotta sen saisi perutuksi. Jos rahankäyttö on ollut noin holtitonta, ei tuollaisella parilla olisi ollut selviytymisen mahdllisuuksia.
että tue lapsia ja ota niitä luoksesi, jos ovat pieniä.
Anna aikuisten ratkaista itse ongelmansa, he tietävät liittonsa tilan tasan tarkkaan paremmin kuin ulkopuoliset.
Kyllä noita kulissiliittoja on jo ihan tarpeeksi, onnellisia ihmisiä olisi mukavampi välillä katsella.
Mielelläni ottaisin lapset luokseni, mutta tässä vaiheessa näyttää olevan, että kaikkeen tartuaan kiinni, lapsia ei luovutea ja toisaalta ainakin toinen lapsista on jo ottanut tarkkailijan roolin vanhenpiin, eikä halua, koska täytyy tehdä aikuisen roolia, kun vanhemmat ovat taantuneet laspsiksi. Tämän näen ja kuuleen, mutta näkevätkö hämä lapsen omat venahmmat, näyttäisi, että ei. Siksi pidän tärkeänä, että sinne parisuhdeterapeutille mennään. Toivon että edes jonkin saan ymmärtämään. En kiellä eroamasta, mutta vaadin hoitamaan asiat oikein.
pariskunta kaipaisi ihan kahdenkeskistä aikaa nyt...?
Jospa silti yrittäisit ottaa niitä lapsia jaloista pois, niin saisivat puida asioitaan rauhassa.
Itse muistan aikanani kriisien aikana, ei ollut mummolaa, kun olivat liian vanhoja jo hoitamaan lapsia, eikä vieraalla paikkakunnalla ollut tuttujakaan, kenelle lapset olisi voinut hoitoon antaa ja siinä sitten jouduttiin riiteleen lasten kuullen, vaikka eri huoneessa tietenkin "keskusteltiin", mutta kuulihan ne..
No me selvittiin kriiseistä ja lapset ovat jo isoja, mutta vieläkin harmittaa, kun tuli niin pahoja asioita puitua ja lapset kuuli varmaan suurimman osan niistä.
Meillä riidat loppuivat siihen, kun erään riidan jälkeen menin tytön huoneeseen ja näin tytön sydäntä särkevän itkun, jota en saanut millään loppumaan, silloin särkyi minunkin sydän ja vihasin itseäni, miten voin tällaista rakkaimmilleni tehdä...
Asiat alettiin puimaan rakentavammasti ja yhdessä jatkettiin. Ja yhdessä ollaan edelleen. Meillä oli ja on sitä rakkautta kuitenkin suhteessa.
Taisi olla hyväkin, että ketään ei ollut ottamassa lapsia, sillä muutoin asiat eivät olisi sinullekaan oikein avautuneet. Opit ymmärtämään, että sinunkin täytyy muuttua ja ihanaa, että olette saanett perheen kokoon.
Omalla kohdalla täytyy todeta, että paluuta tuskin on, sillä tähän tilanteeseen on tullut kolmas henkilö, jonka tunnen, vaikka lapseni tiedä sitä. Meillä tulee olemaan entistä vaikeampaa, sillä tämä kolmas henkilö on monesti eronnut , jättänyt monta lasta puolisoilleen, tapaa lapsia josku, elelee sinkkuelämää paikkunnalla voimakkaasti, eurvaaraksi kutsuttu. Särkenyt monta perhettä. Kun mitään ei voi tehdä, itsenhähän se täytyy huomata, tästä kumppanista ei ole turvaa. Vaikeinta minun on hyväksyä valehtelu, jota käytettiin lapsille ja näin karattiin tämän kumppanin kanssa viettämään villiä nuoruutta. Ette usko kuinka koskee, kun lapsi kysyy koskahan se äiti tulee, onkohan sille sattunut jotain. Tätä valehtelua en aio tukea jatkossa, kun olen päässyt perille asioiden oikeasta tilasta.
Meillä piti todellakin minun huomata, että minä olen se aikuinen, ei lapsi..
Meillä ei myöskään ollut riidoissa koskaan mitään kolmatta henkilöä, suurin syy riitoihimme olivat miehen työnkuvaan kuuluvat ylimääräiset menot, jotka söivät perheen yhdessä olon mahdollisuuden minimiin..
Oli miehen urakehitystä, joka meni kaiken edelle...
Ymmärrän hätääsi, samanlainen hätä oli minullakin,miten liittomme käy..
No, meillä se elämä asettui, kun mies tajusi vihdoin, että lapset ovat vain vähän aikaa lapsia ja minäkään en EHKÄ ole ikääni tässä odottelemassa. Isää kaivattiin kotona ja aviomiestä.
Se vain kyllä huomattiin, että sitä kahdenkeskistä aikaa kaivattiin, että sai toisen kainalossa muhia, kuin silloin nuorena ja sitä aikaa tuli pikkuhiljaa enempi, kun lapset aloitti koulut ja harrastukset.
Siksi painotin tuota, että ne aikuiset kyllä tarttee sitä ihan vain kahdestaan oloakin muulloinkin, kuin nukkuessa.
Mutta harmi, jos teidän piiriinne on nyt tullut se kolmas....silloin ollaan jo vaarallisimmilla vesillä ja vaikeampaa on ajatella, että perhe enää yhdistyisi. Mutta ehkä sen äitin täytyy nyt käydä se elämätön nuoruus kokemassa ja jotain ehkä siitäkin oppia..
Ulkopuoliset ei kuitenkaan voi oikeastaan muuta tehdä, kuin tukea niitä lapsia tavallaan.
Se auervaara nyt varmaan katoaa kuitenkin kuvioista aikaamyöten, niin kuin on oppinut ennenkin tekemään, se ei varmaan jää kuvioihin. Lasten äitiä ei kannata kuitenkaan ruveta lapsille mustamaalaan, elämä nyt ei ole koskaan reilua.
tekevät myös aina omat virheensä, vaikka kuinka yrittäisit estää. He tekevät myös virheitä tai ratkaisuja, jotka vaikuttavat väistämättä heidän lapsiinsa. Kaikki ratkaisut vaikuttavat jotenkin, teki niin tai näin. Oli lapsen isän kanssa, auervaaran kanssa, käy tyttöjen kanssa bailaamassa tai on täysin yksin.
Jos tytär on kohdannut ihanan, elämänsä miehen, häntä vetää mies vain enemmän puoleensa, jos ilmaiset oman auervaaramielipiteesi hänestä. Jos kieltäydyt lapsenhoidosta, niin onko parempi, että tytär eroaa oitis ja tämä auervaara (tai useampia) alkaa viihtyä tyttäresi ja hänen lapsensa luona? Faktaa on myös se, että perheet hajoavat siksi, ettei suhteessa ollessaan saa puolisoltaan ja lastenhoidolta koskaan omaa aikaa. Monille yksinhuoltajaäideille on eron jälkeen todellinen helpotus, että lapset ovat isänsä luona edes jokatoinen viikonloppu.
Fakta on myös se, että perhe-elämä sujuu - niin ydinperheessa kuin pienperheissäkin paremmin, ellei vanhempi tai vanhemmat ole ylirasitttuneita ja aina sidoksissa lapsiinsa. Tukiverkosto on tärkeä aina.
Tuolla pariskunnalla on aivan tarpeeksi tekemistä ilman että vielä sinustakin täytyy kantaa murhetta. Sinusta ei aiheudu kuin pahaa riesaa ja lisäpahoinvointia. Ymmärrä nyt hyvä ihminen jättää toiset rauhaan! Sinä et tiedä mistään mitään!
"Jo lasten takia..." Voi... Juuri lasten vuoksi on erottava, jollei suhde toimi! Sinunlaisistasi lähimmäisistä on myös päästävä eroon, jotta elämä voisi jatkua. Vai voisitkohan sinä katsoa peiliin ja kerrankin olla oman lapsesi tukena hänen omissa ratkaisuissaan? Asenteesi on muututtava.
Olen itse törmännyt useaan otteeseen elämäni aikana eri tilanteissa näihin aloittajan kaltaisiin ihmisiin, jotka "sivusta" näkevät kaiken paljon paremmin, tietävät tapahtumien keskiössä olevien asiat ja ajatuksetkin paljon paremmin kuin nämä itse. Ja sen, miten pitää toimia ja mikä on parasta... Jatkanko..? No en, siinä oleellinen.
Itselleni oli hirveän vaikea paikka, kun nyt jo entinen anoppini soitteli hyvää tarkoittavia neuvojaan minulle, kun olimme hänen poikansa kanssa eroamassa. Erosimme ns ystävinä pitkän toivottoman yrittämisen jälkeen ja sehän oli anopille täysin käsittämätön juttu. Kun ihmiset eivät edes riitele... Sepäs se, ei edes riidelty. Yhteinen arki oli turtunutta eteenpäin tarpomista elämän hetteiköissä - yhdessä exän kanssa tuumattiin, ettei meillä ole toisillemme enää mitään annettavaa.
Hyvällä ystävälläni oli taas sitten oma äiti vastaavanlainen "hyvää tarkoittava sivullinen" ; kokeili aikuiseen lapseensa perinteistä "uhkailu, lahjonta ja kiristys"-metodia saadakseen tämän pysymään hyvissä naimisissa. Ystäväni koki melkoiseksi taakaksi sen, että kun omassa elämässä ja mahdollisessa erossa oli tarpeeksi mietittävää, niin sitten piti vielä äitikultaakin olla lohduttamassa OMASTA erosta johtuen.
Kaikella kunnioituksella aloittajaa kohtaan sanoisin, että eiköhän jokainen osaa luutia omat rappusensa parhaiten...
Väärin olette ymmärtäneet. En todellakaan aio mennä sanomaan asiaan juuta tai jaata, mutta kaikille teille, joille tuntuu olevan täysin mahdotonta ajatella, että erokin pitää tehdä järkevässä tilassa ja siinä pitää pystyä näkemään kauas tulevaisuuteen ainakin lasten osalta. Ei voi aina vaihtuvia suhteita, kun taas rupeaa tuntumaan vanhalta. Onko eroava ihminen niin ehjä, että pystyy, takuulla ei ole. Siksi on tärkeää, että mennään pohtimaan sinne parisuhdeneuvojalle, ilman että on päälle painavia uusia suhteita tai vanhempiakaan painostamassa, itsellään pitää myös olla vastuuta. Minua ei tarvitse lohduttaa, minulle on tullut keino käydä läpi vaikeitakin asioita, tuomatta niitä lapsilleni taakaksi. Mutta ihan heidän turvallisuutensa vuoksi huoleni on suuri, ovat niin vaikeassa tilanteessa. Kaikkien tutkimusten mukaankin ihminen on helposti hyväksikäytettävissä ja samoin onnettomuusaltis. Teillä tuntuu olevan niin vahva usko itsellänne, mutta oletko nyt niin paljon onnellisempi, tuliko tehtyä koviakin mokia, matkalla parempaan ja tuliko yleensä parenpaa, Vaiko biletystäkö vain haettekin, ettehän silloin ole aikuiseksi vielä kasvanutkaan. Itsenne vuoksi ja lastenne vuoksi, ei itsekkyydellä vaan täysin ymmärtäen sen vaiktukset omaan elämään, lasten elämään, miten kaikkien vaähiten tulisi vaurioita.
aloituksessasikin yleistyksien tielle ja tässä se vain jatkuu... Ilmeisesti lähipiirisi tapahtumat saavat sinut luulemaan, että kaikki eroa harkitsevat / eronneet tekevät sen vailla kunnon harkintaa ja vain omaa etuaan ajatellen? Jatkat yleistäen, että hakevatko eroa harkitsevat / eronneet vain vaihtuvia suhteita ja biletystä?
Ok, varmasti joukossa näitäkin on, mutta... Jos palataan siihen, mikä sinut on saanut kirjoittamaan - eli että lähipiirissäsi on tällainen prosessi meneillään, ehkä oma poikasi tai tyttäresi siinä osallisena... Niin oletko tullut ajatelleeksi, olisiko omassa tehtävässäsi kasvattajana sitten ollut parantamisen varaa, kun nyt niin kärkkäästi tännekin yleistäen asioita kommentoit..? Anteeksi vain tällainen arvelu, mutta alkaa vaikuttaa puhtaalta jälkiviisaudelta tuo tapasi kirjoittaa.
"biletystä?" "vaihtuvia suhteita?""lasten paras...?"
Menin itse nuorena naimisiin ja lapsikin tuli tehtyä ja rakkaus loppui...tuskin edes sen ikäisenä rakkauden päälle paljon tajusinkaan.
Mieheni kanssa kuitenkin huomattiin, ettei yhteiselo kannattanut.
Isäni puuttui törkeästi eroomme ja teki kaikkensa, että erostamme tuli mahdollisimman vaikea, alkoi muunmuassa minun mustamaalaamiseni, että jos eroan, lapsi silloin isälleen, vaikka mieheni sanoi, että minä olen parempi huoltaja, hän haaveili reissuhommista. Niihin sitten lähtikin.
Isäni mm. soitti uudelle työpaikalleni ja sanoi, ettei sitä huoraa kannata palkata ja mustamaalasi kaikin tavoin...hänen mielestään minun olisi pitänyt hoitaa kotona lasta ja meidän olisi pitänyt tehdä vielä toinenkin...hyvää vävyään ei halunnut menettää. Ja kuulemma tiesi paljon paremmin, miten meidän tulisi elää ja olla. Huoh! Onneksi mieheni ei lähtenyt tuohon mukaan.
Äitinikin pudisteli päätään ja korjaili aina isäni sanomiset ja puolusti minua muutenkin.
Eron jälkeen isäni oli tosi myrkky vuosikaudet ja mollasi miesystäviäni, joita ehti peräti kaksi olla ehdolla, ennen kuin tapasin nykyiseni mieheni, jonka kanssa olen nyt 16 vuotta ollut yhdessä ja joka todellakin on se toinen puoliskoni. Häntä rakastan ja sen tiesin jo parin kuukauden päästä seurustelustamme.
Isäni hyväksyi mieheni vasta 10 vuoden jälkeen huomattuaan, kuin hyvä isäpuoli hän oli lapselleni ja hyvä isä kolmelle muulle yhteiselle lapsellemme.
...Että ei tässä nyt niin biletetty, eikä niitä irtosuhteitakaan pahemmin ollut ja lapsen paraskin tuli ajateltua...! Ainoa, mikä oli koko ajan sellainen paska painajainen, joka varmasti toi koko perheellemme suurta surua ja murhetta ja pahaa mieltä, oli tuo isäni suhtautuminen, pahansuopuus ja hänen kummallinen ajattelunsa, että asiat tehdään niin kuin hän on ajatellut parasta olevan!
Kyllä se kuitenkin se eroa miettivä ihan itse sen huomaa, mikä se paras on.
Itse en ole ekaa eroani katunut koskaan, onnellinen olen lapsesta, joka siitä syntyi, mutta mies oli väärä. Vääriä valintoja tekee moni, siksi erotaan.
Kyllähän lapsen eroaminen on järkyttävä asia myös vanhemmille. Kyllä siinä varmasti käy omaakin osuuttaan läpi, sitä mitä virheitä on kasvatuksessa tehnyt. Onko kasvattanut lapsensa haaaveilemaan niin hienosta elämästä, että tämän elämä sortuu siihen kun ei saavuta näitä unelmia, jotka eivät voi olla todellisia kenellekään. Paljonkin olisi tähän kirjoitettavaa, mutta mitäpä se kannattaa, kun koen tämän päivän näkemysten elämään olevan niin erilaisen. Ei me vanhemmat kaikkea tiedetä, mutta en myöskään halua murskata lapseni elämää missään vaiheessa. Lapsemme olemme halunneet ja aina häntä tukeneet ja hän on meille rakas aina, tapahtui mitä tahansa.
Puolison elämää, vaikka hyvin tunnemmekin ja pidämme hänestä ja hänen perheestään, emme voi tuntea, mitä arvoja siellä on ollut, riiteleekö nämä lapsuuden erilaiset lähtökohdat nyt heidän perheessään.
En todellakaan tiedä paremmin kuinka eroavien tulee tehdä, ainoastaan sen että sekin tehdään toista kunnioittaen, lasten asiaa vakaasti harkiten ja sopiminen heidän kasvatuksestaan samoin säännöin, olen niitä itsekin valmis toteuttamaan. Vanmhempien täytyy olla mukanan lastensa elämässä kun ovat pieni, tiettää missä ovat , ketkä ovat kavereita, keskustella , lukea sadut illalla. Kulkea luonnossa ja yhdessä oppia asioita, riittääkö voimat eroavalla.
Tässä vaiheessa en tiedä enkä uskalla oikein lastenkaan kanssa mistään puhua, jotta en tekisi mitään vielä vanhingoittavampaa. En tiedä ymmärrätteko miten vaikea tilanne on, sillä pakostakin joudun välillä heistä huolta pitämään, mielelläni ja suurella ilolla, kuten lapsestanikin. Auttaisin kaikessa missä voin. En puutu heidän eroasiaansa, vaan toivon että todella tekisivät sen täysissä järjen tunteissa . Terapautilla käyntia toivoisin sen vuoksi, että kukaan ihminen ei tiedä kaikkia asioita, he ovat perehtyneet näihin asioihin ja ovat ammattilaisia. Kuten jokainen on hyvä omalla alallaan, siinä mihin on koulutettu. Oman vajavaisuuteni on huomannut jo monesti ja monesti en edes huomaa.
Eroasia on niin suuri asia, että se täytyy käsitellä hyvin kauniisti. Edellistä kannanotoista huomaan, että niin ei ole kohdallanne tpahtunut, koska vielä vuosienkin päästä tuntuu olevan hyvin kipakkaa mielipidettä. Jokaisellahan se johtuu erilaisista syistä. On hyvin vakavia syitä ja toisilla hyvinkin kevyitä perusteita. Itselläkin on ollut joskus hetkiä, kun olen mieheni kilpailumenoihin kyllästynyt, että eroan, mutta milloinkaan ei ole edes tullut mieleen, että pitäisi silloin löytää uusi kumppani. Se näissä kirjoituksissa on outoa, että ollaan heti etsimässä uutta. Onni tulee jos on tullakseen, ei sitä voi ravintolasaleista lähteä hakemaan ja yleensä siellä majaileekin ne, joille kodilla ja perheella ei ole mmitään merkitystä. Etsivät vain sitä ainaista ilonpitoa, näiden ihmisten kanssa tuskin kodin turvallisuutta saa ja heidän palkkansa kuluu tähän bilettämiseen.
Elämänhän täytyy jatkua, se on tosiasia, mutta että se jatkuisi tasapainoisena ja siihen kuuluisi koti jossa viihtyys ja myös elämä jossa viihtyy. On hyvin vaikea asia tehdä se lapsille, jotka ei vielä ymmmärrä asioita, se mitä itse näemme, on se mitä oitse halauamme, mutta se ei välttämättä olekaan lapsille hyvä eli joskus täytyy tehdä asioissa kompromisseja. Niiden tekeminen kuuluu vanhemmille.
Kiitän teitä kannanotoistanne, jotka ovat olleet mielenkiintoisia ja järkyttäviäkin siinä mielessä, että näen niissä melkoisesti suurta itsekkyyttä ja jäljelle jääneitä vihan tunteita. Onko ero silloin hoidettu hyvin? Minä kuitenkin sanon vielä että rakastan lastani , lapsenlapsiani ja lapsen puolisokin on ollut meille hyvin rakas.
On onni että pystyn myös rahallisesti auttamaan, kun lapseni hyväksyy, sillä on vaikeaa ponnistella raha-asioiden ja eron ja lasten kanssa, hänen kunnianhimonsa vain on niin suuri, että helposti ei tule puhumaan, vaikka varmasti tietää, että autamme.
useammat täällä kirjoittavat eivät kuulosta yhtään katkerilta. He ovat selvittäneet ja selvinneet omasta erostaan ihan itse. Eivät ole halunneet ulkopuolisen puuttuvan asioihin ja siksi kokevat sinun kirjoituksesi ahdistavana. Niin teen minäkin. Sinä olet selkeästi ihminen, joka lastensa puolesta vaikka antaa henkensä. Niinhän me kaikki teemme, joilla lapsia on. Sinun mielestäsi me, jotka emme halua ulkopuolisia eroamme käsittelemään, olemme ilkeitä ja katkeria. Ei olla. Oma eroni hoidettiin erittäin sopuisasti. Mikään muu ei aiheuttanut ainakaan itselleni mitään ongelmia kuin sukulaisten ylenpalttinen asioihin puuttuminen ja huolehtiminen. Kyllä se eroava pariskunta itse tietää, mikä on heille parasta. Pyytävät varmasti apua, jos sitä tarvitsevat. Ja usko vaan, normaalilla järjellä varustetut aikuiset ajattelee aina ensin lasten parasta. Ja monessa tapauksessa se lasten paras on ero. Eron jälkeen lapsella on kaksi onnellista vanhempaa, jotka jaksavat rakastaa lapsiaan, kun ei enää ole se puoliso vaatimassa omaa huomiota. Ehkä ilkeästi sanottu, mutta oman eroni jälkeen suhteeni lapsiini on mitä parhain. Kaikkea tuota on tehty, mitä kerrot kuuluvan hyvään lapsuuteen. Lapset ovat voineet nauttia noista asioista myös tuplana, kun molemmat ollaan heitä esim. luontoon viety. Kokonaisena perheenä se ei vain onnistunut jostain syytä. Voin myös itse hyvin. En ole katkera vaan onnellinen.
Noista kolmansista osapuolista, joita niin kovasti vihaat, sanoisin, ettei kukaan kolmas pääse puolisoiden väliin, jos liitto on hyvä. Eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla kenellekään sanomaan, milloin on sopivaa aloittaa uusi suhde eron jälkeen. Jotkut aloittaa heti, jotkut eivät koskaan.
Koeta nyt vaan itsesi kanssa päästä sinuiksi tuossa lapsesi eroasiassa. Älä tuppaudu auttamaan, auta vasta kun pyytävät apua. Äläkä loukkaannu, jos sitä avunpyyntöä ei tule.
Eli kolmas tuli väliin siinä vaiheessa, kun perhe joutui pakosta olemaan työn vuoksi eri paikkakunnalla, mutta millainen. Tämä on paikkakunnalla aurvaarana tunnettu, eli särki perheen ja ihan varmasti on tulemassa paljon harmia ja itkua. Hänellä on jo liuta lapsia , joista ei juurikaan välitä, kaiken hassaa että eivät edes saisi häneltä mitään, nyt kuitenkin joutuu maksamaan kun työssä, joten eipä juuri ole taloudellista turvaa tästä kaverista.Tässä tuon esiin, että näitä kolmanneksi pyöriäviä kyllä on vaanimassa tilaisuuksia, joka tämäkin on. Enhän minä mitään voi vaikka kuinka surisin, jos ihmisillä ei riitä voimia itse elää vaikeitakin aikoja, mutta vielä vaikeampaa on tulossa, sillä todellinen yksinjääminen on melko varmaa. Eihän tämä petetty puoliso enää takaisin tule, toivottavasti vain jaksaa eheytyä. Nyt on kyse, että lapset eivät jää ilman huolenpitoa, kun päät surraavat ihan muualla. Valehtelun olen saanut kohdata, sekin kohdistui lapsiin olevaan asiaan ja aika paha, eli kyllä järki on todella jättänyt. Vaikka kuinka sanotte huono suhde ja pitää erota. Kyllä sekin täytyy tehdä niin, että ei valahdella ja jätetä lapsia ja mennä vouhottamaan tämän uuden ihastuksen vuoksi. Tällaista en tue.
Eli miniäsi löysi uuden miehen? Tuskin on väkisin viety. Suhteessa on aivan varmasti ollut jotain pielessä, jotain mitä edes sinä et ole hoksannut. Ehkä miniäsi on yrittänyt puhua pojallesi, tehnyt kaikkensa, mutta toinen ei ota kuuleviin korviinsa. Kokemuksesta voin sanoa, että nainen pettää vasta siinä vaiheessa, kun on täydellinen umpikuja omassa liitossa. Tavallaan viimeinen hätähuuto.
Oliskohan nyt aika poikasi ottaa ohjat omiin käsiinsä, alkaa huolehtimaan lapsistaan, näyttää että on mies eikä mikään ruikuttaja. Älä lietso hänen katkeruuttaan. Tue häntä.
Ole onnellinen, että pääset huonosta miniästä eroon! Valitettavasti äidit eivät ikinä usko etenkään omista pojistaan mitään pahaa. Ei se varmasti ole maailman paras aviomies ollut, jos toinen lähtee.
Joka petti perheensä, tämä valkeni minulle tänään. Vävyni on hieno mies.
Joutuivat eri paikkakunnille työn johdosta, ja nyt sitten ovat jo molemmat samalla paikkakunnalla, mutta paikkakunnan auervaara ehti väliin, kun oli tuolla samalla työpaikalla.
Miehellä on jo avioliittoja takana, ja suhteitakin, vähät välittää lapsistaan. Valitettavasti tiedän hänen taustansa tytäräni paremmin, kaiken tuhlaa jotta lapsensa ei saisi mitään häneltä. Ei omaa asuntoa, mootoriajoneuvoja pitää olla ja luxusta, ilmeisesti lainarahalla, sillä niin monta lasta on, että varmasti ei paljon jää palkasta itselleen.
Aivan hirvittävää nähdä tämä ja kokea vielä tyttären valehtelu jopa lapsille, kun tätä teinielämää pitää päästä viettämään. Tulossa on siis vielä pahempaa, mutta ilmeisesti ihminen ei usko ennenkuin ajanut itsensä ihan umpikujaan. Joten annan hänen käydä saamassa oppinsa ihan itse. Lapsenlapsista huolehdin niinkuin parhaaksi näen missäkin tilanteessa, kyllä lapsilla on toisetkin rakastavat isovanhemmat ja isä, joka toivottavasti toipuu näinkin rankasta teosta.
Kuule nyt sulla menee pahasti yli. Sitä taitaa olla sulle turha kertoa, mutta ymmärrät sen sitten myöhemmin kun olet nyt ensin oikein pahasti mokannut.
Mitä jos kävisit terapiassa juttelemassa? Vakuutan, että se kannattaa.
Valehtelu on pahinta mitä tiedän ja minulle ei valehdella. Kaikki asiat voi kertoa olivappa ne hyvia tia huonoja, mutta valehtelu, se on itsensä pettämistä. Jos sanoo sen vaikeuksien syyksi, mikä missään tapauksessa ei tämän auervaaran kanssa korjaannu. Pitää itselläkin olla järki päässä, eikä odottaa että elätämme loista mukana.
Tajua jo, noi asiat eivät kuulu sulle!!!
Siitäkö sun intosi pilata muiden elämä juontaa juurensa, sua on loukattu, sulle on valehdeltu?! Nyt koet olevasi oikeutettu kostamaan? Toisten ihmisten asiat eivät kuulu sinulle.
Varaa sinä se jutteluaika terapeutille. Itsellesi.
Pakkohan se on antaa ihmisen iskeä päänsä kiveen, kun ei jaksa asioitaan yhtään hoitaa ja katsoa kenen kelkkään on menossa. Tiedän niin takuuvarmasti, että kaikki muuttuu vain pahemmaksi, ei mikään asia parane, mutta menäppä se sanomaan, hurjemmaksi vaan yltyy, kuten tekin arvoisa vastaaja. Itse hänen täytyy todeta, että mitään hyvää ei seuraa, lapsista yritän huolehtia, mutta en niin, että heidän takanaan touhutaan ja heitä petetään.Pitää olla heille rehellinen ja kertoa asiat oikein, eikä valehdella. Jätän hänet nyt elämään sitä auvoa, mutta tiedän jo tulevan. Pyllypuoli kun ei yksin riitä elämiseen.
Kyllä ne kolmannetkin osapuolet on joidenkin äitien ja isien lapsia ja ihmisiä siinä kuin me muutkin.
Itselläni on tällainen kolmas osapuoli elämässäni ja yhteistä säveltä ollaan pidetty jo yli 10 vuotta. Onnellinen olen, kun tuli hän elämääni aikoinaan ja loppui se aikaisempi kulissiavioliittoni.
Lapset voivat hyvin ja hyvin tulevat toimeen niin isäpuolensa kuin isänsäkkin kanssa.
Lasten isälläkin jo uusi perhe ja harvinaisen onnellisestahan tuo näyttää hänkin.
Viimeksi viime yönä kultani kainalossa ajattelin, kuin hyvä minulla onkaan hänen kanssaan olla, aina ei ole helppoa, mutta sen tiedän, että tätä miestä rakastan ja vanhuuden haluan hänen kanssaan viettää, jos luoja niin suo.
Kauniita eroja en usko olevan olemassakaan ja kukaan ei hyvästä suhteesta lähde.
Lapsesi saa nyt mieheltä sitä, mitä ei ole aikaisemmin saanut ja jos suhde on pelkkä "laastarisuhde", sekin on tullut varmaan tarpeeseen.
Lapsesi ei ole enää lapsi, se sinun pitää nyt hyväksyä.
Aikuinen tekee itse valintansa, niinhän sinäkin olet tehnyt.
ei voi antaa kuin yhden "peukun" - tälle kirjoitukselle antaisin vaikka viisi, niin naulankantaan menee!
on ettei erot hoidu yleensä mukavasti ja kivasti. JA ettei liitostakaan ole muuta kuin taakkaa - eihän muuten kukaan eroaisi. Vaikka erotaankin, niin sekään ei tarkoita sen olevan helppoa ja yksinkertaista, vaivatonta. Verraten usein se on samalla vihaista, haikeaa tunnemyrskyä, kitumista, turhautumista, tuskaa. Pitkän aikaa. Pienet lapset pahentavat eroa, koska vanhemmat eivät pääse pitkään aikaan toisistaan kokonaan eroon yhteisten lapsien vuoksi. Ero, jossa vanhemmat ovat edes jonkinmoisissa puheväleissä keskenään ja pystyvät sietämään toisiaan hetken, esim. lasten synttäreillä, on hyvä ero.
Biletysvaihe, etenkin eron jälkeen ja liiton loppuaikoina on erittäin normaalia sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka siitä pitävät. Vaikka joku ei tykkää bilettämisestä liiton aikana eikä sen jälkeen, ei tarkoita tällaisen ihmisen olevan jotenkin fiksumpi ja aikuisempi. Me ihmiset olemme erilaisia, pidämme ja arvostamme erilaisia asioita.
Elämässä on tärkeää elää eikä vain vältellä virheitä viimeiseen asti.
ehdoitta. Anna lapsellesi vapaus erota omalla tavallaan.
"En todellakaan tiedä paremmin kuinka eroavien tulee tehdä, ainoastaan sen että sekin tehdään toista kunnioittaen, lasten asiaa vakaasti harkiten ja sopiminen heidän kasvatuksestaan samoin säännöin"
Itse erosin, koska olin liitossa, mutta silti yksinhuoltaja. Olin kasvattanut lapset alusta asti yksin, lasten isä oli poissa tai kotona, muttei läsnä. Lohduttaa hän ei osanut. Moitti ja räyhäsi tilanteessa, jossa lapsi olisi tarvinnut tukea. Hän myös kehtasi arvostella iltarutiineja lasten kanssa. Hänen mielestään meidän iltatoimet oli täysin järjetön ja mieletön show. Eli lapset kävivät suihkussa, sen jälkeen luettiin iltaruno tai satu. Myöhemmin keskustelin hetken jokaisen lapsen kanssa erikseen iltaisin päivän tapahtumista tai mistä tahansa asiasta, joka kiinnosti lasta.
Koskaan emme exän kanssa keskustelleet mistään, koska olin hänen mielestään aina väärässä ja jonkin typerän tunteen riivaama. Hän oli viisas, ellei suorastaan nero ja osasi ajatella aina järkevästi. Hänellä oli kyllä hienoja lastenkasvatusTEORIOITA, muttei suhteellisuudentajua eikä aikaa. Minun mielestäni lapset kasvatetaan vain rakkaudella ja järjestyksellä.
En tiedä millaisessa maailmassa sinä elät, mutta melko vieraat käsitykset sinulla on ympäröivistä liitoista. Ei niissä keskustella lastenkasvatuksesta, ei kunnioiteta eikä edes vanhemmilla ole selviä sääntöjä mistään. Siksi "vaatimuksesi" erosta, jossa kaikki hoituu hyvin ja hienosti on epärealistinen.
Tässäkin jutussa näkyy sukupolvien välinen kuilu. Olet varmasti nelkytluvulla syntynyt. Lapsesi 60-70 luvun vaihteessa? Teidät kasvatettiin niin, että avioliitossa on pysyttävä hautaan asti. Pettämiset, pahoinpitelyt, henkinen väkivalta yms. pitää antaa anteeksi. Siinä sitten kärvistellään huonossa liitossa. On alkoholismia sun muuta paskaa. Ja kaikki on kestettävä, kun Jumalan edessä kerran on se tahdon sanottu. Onkohan monissakaan siihen aikaan solmituissa liitoissa sitä oikeaa rakkautta ollutkaan? Seksi on ainakin edelleen teidän sukupolvellenne tabu, siitä ei puhuta. Menty naimisiin, kun lapsi ollut tulossa.
Ehkä kärjistettyä, mutta pitkälti totta.
Nykyisin ei ole kenenkään pakko jäädä huonoon liittoon. Sinusta tulee mieleen oma äitini, jolta olisin toivonut tukea eroni aikana. Mutta mitä sain? Pelkkää haukkumista, kun häntä niin hävetti. Oma tytär oli huora, kävi vieraissa, petti täydellistä aviomiestään. Noinko ajattelet? Harmi. En edelleenkään puhu äitini kanssa eroasioista. En mistään omista asioista. Tunnen, että hän petti minut ja luottamukseni häneen. Ei auttanut, kun neuvoja yritin kysellä. Moitti ja haukkui vaan.
Sinun kannattaisi ihan oikeasti mennä terapiaan. Ihan itsesi takia. Ehkäpä sekin auttaa, että istut yömyöhään koneella purkamassa sydäntäsi. Eikö sinulla ole ketään, kenelle juttelisit asioista? Vai hävettääkö sinua niin paljon?
...ja täytyy sanoa, että ilmaista terapiaa olet sanut tuutin täydeltä.
Se, että moni ei ole kanssasi samaa mieltä, ei tarkoita, että jotenkin kipakkaa olisi tekstit, enempi sitä kipakkuutta on sinun kirjoittelussasi. Neuvojahan nuo ovat yleisesti antaneet sinulle, kokeneet tietävät.
Olen huomannut täällä, että hyvinkin ovat ihmiset eroistaan selvinneet ja onnellisempaa kuulostaa elämä olevan nykyisellään ja uusien kumppaneiden kanssa.
Yksipuolinen kuvitelma on sinulla yöelämästä, ei todellakaan kaikki ole niitä yhden yön seuran hakijoita, vaan ravintolat nyt on se yksi keino tutustua ihmisiin.
Tyttäresi on ilmeisesti aika nuorena perustanut perheen (toivottavasti ette aikoinaan painostaneet siihen yhtään...?) Ja nyt on tullut aika ottaa nuoruutta takaisin.
Ja mitä sitten? Etkö halua nähdä lastasi onnellisena?
Eiköhän se tyttärellesikin paljastu, jos nykyinen mies kerran sellainen ketku on, tuskin nyt heti häitä on siellä suunnittelemassa...?
Älä nyt järkyty, mutta luulenpa lapsesi saavan siellä tältä mieheltä elämänsä parasta seksiä tähän asti, joten varmaan on enempi tällainen suhde meneillään...harvoin sitä eron jälkeen heti sitä ensimmäistä vakavammasti ottaa, kunhan nauttii siitä, mikä on jäänyt kokematta.
Kyllä ne puheeksi tulee siellä heidän keskusteluissa tämän miehen menneisyys, joten turhan ison pultin otat koko tyypistä. Jos on tapana kerran eukot nussia ja jatkaa matkaa, tekee sen varmaan tälläkin kertaa ja jos siihen jää, niin on varmaan silloin löytänyt sen kauan etsimänsä puoliskonsa.
On niitä Casanoovia ennenkin kesytetty...minullakin on kahleissa sellainen ollut tuossa jo 20 vuotta. ;))
Tuosta vielä, kun mainitsit, ne tutut rutiinit lapsille tärkeiksi, iltasadut ja luonnossa kulkemiset..
Ei ne kaikki vanhemmat niitä harrasta lasten kanssa, vaikka eka liitossaan ovatkin, eiköhän ne oo sellaisia asioita, joita voi harrastaa niitten isovanhempienkin kanssa, jos ei vanhemmat niin tee.
Ei muuta kuin aktiivista isovanhempaa siihen nyt leikkimään ja uimakassit valmiiksi ja lapsia hakemaan uimahalliin illaksi.
Sinä voit nyt tukea tytärtäsi parhaiten auttamalla lapsia ja olemalla niiden kanssa mahdollisimman paljon.
Kyllä se tyttäresikin taas malttaa olla äiti lapsilleen, kun se seksin nälkä (oikeutettu) siitä vähän laantuu.
Lasten muuten EI tarvitse tietää eron likaisimpia yksityiskohtia, valkoiset valheet ovat hyvin suotavia, kun puhutaan pienistä lapsista. Kyllä se äiti aikanaan selittää itse sitten eroon johtannet syyt, kun lapset ovat teinejä, ennen ei tarvitse sellaisia asioita lasten kanssa puida! Se riittää, että sanoo, ettei äiti ja isä rakasta enää toisiaan, mutta lapsiaan kylläkin!
Mies on täysi luuseri, siivellä eläjä. En minäkään usko tähän pitemmän päälle ja kun kaikki laskee yhteen yhteinen asuminenkin on täysin mahdotonta tämän katraan kanssa. Tyttäreni on aika pitkälle aina odottanut meidän auttavan rahallisesti niinkuin muutenkin, tätä siipielämää emme tule rahoittamaan ja jos lapset jäävät huonolle hoidolle, puolustamme lapset isän hoitoon kokonaan, maksakoon sitten näistä pyllyiloista kunnon hinnan. Naisella , jolla on lapset täytyy myös olla vastuu niin itsestään kuin lapsistaan.
Tämä onkin tuntunut olevan hyvin arka aihe, uskon että suuri osa on näitä nuorempia, itse puhun kyllä kokemuksen äänellä ja kasvatuksella, jossa moraalikin on olemassa.
Emme olleet pakottaneet häntä naimisiin, eikä hän nuorena mennyt naimisiin, tosin pitkään olivat yhdessä ennen sitä, emmekä pakottaneet yhtään mihinkään.
Tuhota nyt melkein hetken mielijohteesta perheensä, kaupungin kuulun auervaaran kanssa, saas nähdä milloin järki palaa, meneekö hyvä työpaikkakin(virka) tässä myös. Kyllä meilläkin lienee tuoda esiin, se että meitä on pidetty pilkkana, tehty selkä vääränä työtä tänäkin kesänä hänen hyväkseen. Jossain on raja.
Olet sairas. Toivon että tämä on vain jonkun tylsistyneen provo. Kuinka kukaan äiti voisi toimia omaa lastaan kohtaan noin?
Otan vaikka lapset pois, antaa sitten nauttia, mutta siitä pitää maksaa korkea hinta. Ette ymmärrä mistä on kyse, seksi ja seksi lukee täällä yhtenään. Jos se hallitsee, silloin eivät aivopt enää pelaa. Lapsetkin jätetään yksin niin pinet, että voi sattua mitä hyvänsä, kun pitää saada seksiä. Silloin on jonkin puututtava asiaan
Nyt se tietokone sulki, lenkkarit jalkaan ja kympin lenkille!
tyttärestäsi on tullut tuollainen hulttio naiseksi? Onko joskus joutunut oikeasti ottamaan vastuuta itsestään ja tekemistään - vai onko aina ollut joku tuuppaamassa eteenpäin, ensin vanhemmat ja sitten aviomies? Jos tyttäresi on kerran "aina odottanut" rahallista apua, niin kai hänellä on ollut jokin peruste odottaa = apua on sitten tullut?
Ihmettelen vain sitä, että täällä "kailotat" siitä, että tämä on muille aloitustasi kommentoiville "arka aihe"..? Itsehän tässä olet kosolti uhrannut aikaasi. Vaikka alkuun olin sitä mieltä, että anna aikuisten ihmisten hoitaa itse asiansa, niin olisiko paikallaan pitää tyttärelle pieni puhuttelu ja kertoa, mitä hänen touhuistaan olet mieltä? On nimittäin tämä omakohtainen kokemuksesi paljastunut aivan erilaiseksi tapaukseksi kuin mitä tuo aloitus antoi ymmärtää. Täällä paasaamisesta ei ole mitään hyötyä - eikä sinun asiasi todellakaan ole arvailla jokaisen sinun kanssasi eri mieltä olevan kirjoittajan "sieluntilaa". Aivan kuin hakisit jotain oljenkorsia todistaaksesi olevasi oikeassa..?
Asia tuli tietooni todellisena vasta tänään. Ja puhuttelu varmaan onkin paikallaan, olemme sitä tässä miettineet, sillä lapsia emme voi mitenkään vahingoittaa. Myöskin vastuun joutuu nyt ottamaan aivan itse ja rahallista apua emme ole antamassa, nyt täytyy hoitaa kaikki itse.
Kyllä aikuisen täytyykin kaikki asiansa oppia hoitamaan itse, mutta tuohon lasten hoitoon täytyy teidänkin kuitenkin osallistua, viattomiahan ne on mihinkään ja olette kuitenkin heidän isovanhempansa.
Kuulostaa aivan siltä, että lasten äiti ei niitä lapsia hoitelisi (sinun kirjoittelusi pohjalta),joten olisiko aika pyytää isää ottamaan enempi osaa lasten hoitoon?
Ihan kuin isä olisi kadonnut eron myötä.
Isät on aivan yhtä hyviä huoltajia, kuin äititkin, jos ei mitään viina tai huume ongelmaa ole.
Tai sitten jos liioittelet äidin menoja, ja oikisuudessa käy kerran pari viihteellä viikossa, voisi isä katsoa lapsia sen ajan. Onhan sillä isälläkin velvollisuuksia lapsia kohtaa edelleen!
Tuosta seksikielteisyydestäsi.. kyllä se onnelliseen liittoon se seksi kuuluu ja aika oleellisestikkin. ;)
Ja ne, jotka pystyvät siitä puhumaan avoimesti, ovat liitoissaan muutenkin avoimempia ja luulenpa, että onnellisempiakin...ainakin minä pidän seksiä yhtä tärkeänä, kuin kaikkea muutakin yhteistä liiton onnistumiseksi. Ei siitä saa noin halveksivasti ajatella.
Lapsilla on hyvä isä, ero ei ole vielä valmis. Joten muut pysykööt kaukana. Lapset kertoivat, että on jätetty yksin. Hoidan lapsia vain silloin kun tiedän, että ei mennä seksihommiin. Tämä aika täytyy pyhittää nyt kaikkeen entisen järjestelyyn. Lapset ovat joutuneet käymään niin monta muutosta, että enää ei saa tulla yhtään, he eivät tiedä tästä tunkeilijasta vielä mitään.
Tämä mie on täysi hulttio, hänestä ei ole mitään turvaa, vain iso liuta lapsia ainakin ellei kahdenkin naisen kanssa. Hänellä ainoastaan tuulenhuuhtoma perse. Ja muutkin asiat ovat sellaisia, että yhteisestä elämästä on sula mahdottomuus tulla mitään.
Kiitos vilkkaasta keskustelusta, se loppuu nyt tähän.
taitaa olla seksuaalisia estoja - suorastaan viha seksiä kohtaan. Etkö ole itse koskaan päässyt kunnolla nauttimaan seksin iloista? Seksi on hyvä ja luonnollinen asia. Rentouttava. Ellei seksielämä toimi liitossa, ei siinä toimi mikään mukaan.
Mielestäsi siis ihminen on hyvä, ellei hän harrasta seksiä? Ainakaan sinun mielestäsi väärän ihmisen kanssa. Oikeasti jos sinulla olisi kaikki kohdallaan, olisit sitä mieltä, ettei tyttäresi seksielämä kuulu sinulle - ei nykyisen, entisen aviomiehen kanssa, eikä kenenkään muunkaan kanssa. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen, myös sinun lapsellasi. Kieltäytymienn lastenlasten hoidosta, jos tiedät tyttäresi menevän "seksihommiin" kertoo vallanhalustasi. Samoin "rahavirtojen sulkeminen".
Lapsi on meille vanhemmille rakas teki hän mitä vain, tosin rukoilemme, että tekisin oikein itseään ja lapsiaan kohtaan. Ero en estämässä, silloin kun elämä on todella siinä pisteessä. On hyvin raskas prosessi erota, sillä siihen liittyy niin paljon asioita ja varsinkin jos perheessä on pieniä lapsia.
Kuitenkin toivon eroaviltakin sen verran avoimuutta, että me vanhemmat saisimme tietää edes missä vaiheessa ollaan menossa ja muutenkin rehllisyyttä. Minunkin kijroitukseni ovat lähteneet osin saamastani valheellisesta tiedosta, asiat olivat jo niin pitkällä.
On vaikeaa kun täytyy pelätä lastansa, jota rakastaa koko sydämestään ja toivoo hänelle vain pelkkää hyvää.
Jyllä me vanhemmat käymme myös mekoisen myrskyn läpi ja kuten me olemme saaneet tiedot ensin täysin toisina ja sitten valkeni vasta raaka totuus, Se todella oli aivan hirveä. Tarvitsemme varmasti myöskin aikaa toipua. Tärkeimpänä pidän kuitenkin pieniä lapsia, sillä hekin ovat saaneet liian paljon muutosta lyhyellä ajalla, nyt se äidin turva ja syli on heille kaikkein tärkein. Toivon myös tyttäreni elämän saavan tasapainon ja ymmärtävän ajan pitkään sen, miten tärkeää on rehellisyys, vaikka se onkin varmasti vaikea kertoa. Sillä kaikki toipuvat parhaiten. Olemme käyneet läpi traumaa, joka on parempaan suuntaan menossa, mutta ei kokonaan ohi. Toivon kaikille ehjää ja tasapainoista elämää. En sano onnellista siksi, että onni on hetkiä, mutta ei jatkuvaa olotilaa.